säännöt ym asiat

tilanteita on periaatteessa ehkä olemassa näyttää hyvin harvoin liittyvän minkäänlaisen elävän elämän lapsiperhetilanteeseen. Lapsilla on monenlaisia eri sääntöjä hoidossa, koulussa, mökillä, isovanhempien luona, kaupungilla liikkuessa ja kod(e)issa, ja kyllä ne oppivat ne ajan myötä handlaamaan, kunhan ollaan johdonmukaisia aina yhdessä paikassa. Eli jos puheyhteyttä ei sinne toiseen kotiin synny, tai ette voi ottaa omaan kotiinne toisen kodin säännöistä mitään hyvää, niin älä stressaa, vaan keskity luomaan viihtyvyyttä, turvallisuutta ja elämäniloa siinä kodissa, jossa pystyt vaikuttamaan asioiden kulkuun. Lapset oireilevat kahden kodin välillä niin montaa muutakin juttua kuin sääntöjen erilaisuutta, kannattaa keskittyä niihin asioihin, joiden hyväksi voi tehdä jotain. Voimia sulle!

Meillä on sääntöjä joka torpassa, samoja ja eri, mutta pääsääntöisesti samoja. Itselläni on ex:ään hyvät välit, pystymme keskustelemaan lasten asiat laidasta laitaan hyvin ja kun minusta tuntuu, etten selviä (12 ja 14 vuotiaat pojat), soitan ex:lle, hän keskustelee poikien kanssa. Olemme säännöissä samalla aaltopituudella. Nyt viikonloppuna otin yhteen toisen poikani kanssa oikein urakalla, hän itse soitti isälleen ja keskusteli asiasta. Isänsä selitti, että ajattelen vain hänen parastaan ja kun poika itse mietti asiaa, tuli pyytämään anteeksi ja ymmärsi asian. Oli kuitenkin hänen turvallisuudestaan kyse !

Nykyisellä miehelläni on ex:nsä kanssa heikot välit, lasten asioista ei pystytä keskustelemaan juuri mitenkään. Minä hoidan välillä pakolliset, jos jotain tarvitsee. Ennen hoidin enemmän, mutta tämä alkoi mollamaan minulle miestäni, millainen se oli heidän aikaan. Kerran minulle riitti ja annoin lyhyesti ja ytimekkäästi asiasta palautetta takas, yhteydenpito loppui siihen joksikin aikaa... Mutta mielestäni minun on oikeus itse päättää mielipiteeni ihmisestä, jonka kanssa asun. Ei meillä tarvitse olla yhtä hankalaa, jos heillä oli. Vaikka nyt taas tuntuu, että on vaikeampaa.... Mutta se on eri asia, ei liity tähän aiheeeseen.

Meillä on siis yhteensä 6 lasta, 9v, 2x12v, 2x14v ja 16v. Mieheni 16v tyttö asuu äidillään, käy joka toinen vkl meillä, jos käy. Hänen kaverivierailut "sattuu osumaan" aina meidän vkl:lle. 9v ja 12v mieheni pojat ovat vuoroviikoin vanhemmillaan. Mieheni 14v tyttö asuu meillä, siskot ei mahdu saman katon alle moneksi päiväksi, murrosikä painaa vanhempaa pahasti... Minun 12v ja 14v pojat asuvat meillä arkisin, ovat isällään 3 vkl ja sitten yhden minulla, taas 3 isällä ja taas yksi minulla. Tuohon pyritään, mutta joustamme molemmin puolin jos menoja on.

Mieheni lapsilla on molemmissa osoitteissa samat säännöt kotiin tulosta ala-aste ikäisten kanssa, 19,30 kotiin. Meidän taloudessa ylä-astelaiset tulevat kotiin viimeistään klo.21 arkisin. Vkl neuvotellaan erikseen, mutta ei yli klo.22 yleensä ole lupa olla maailmalla. Meillä kaikki pelit, koneet eli tietokone, pleikat menee klo. 19 kiinni ja alkaa iltatoimet. valitettavasti vaan on mennyt siihen ,että sitten he tajuavat alkaa leikkimään legoilla ja pikkuautoilla... klo. 21 ollaan sängyissä (ala-aste) ja viimeistään 21,30 pimeys ja hiljaisuus eli unten maille. Ylä-astelaisilla on lupa valvoa klo. 23 asti, jouston mukaan, jos aamulla on esim. kymppiin meno. Mutta he jo tietävät, kun yhden illan valvoo liian pitkään, seuraavana päivänä on väsyneempi ja menevät omatoimisesti itse nukkumaan sitten aikaisemmin. A-a ei vielä ymmärrä, ettei nukkuminen ole rikos...

Pidämme hyvin tiukat säännöt, koska tällaisen lapsilauman kanssa katoaa ote hyvin nopeasti, lapset vie sitten meitä... Ollaan sanottu ihan suoraan, että jollei säännöt miellytä, ei ole pakko tulla meille tai asua täällä. Kuitenkin saamme "hätistää" lapset aina toisaalle vuoron vaihtuessa, kun taas meillepäin tulevat "etuajassa" sovitusta, joten ei kai tämä talo ja säännöt niin pahoja ole. Ja ovat lapset huomanneet, että kun säännöt muistaa ja ne toimii, on kaikkea kivaa luvassa välillä, mutta jos joku tai jotkut lipee tai naputusta tulee jostain, ei meiltä aikuisilta löydy hetkeen neuvottelun varaa mistään asiasta.

Mielestäni nämä säännöt ovat kohtuulliset ja pidämme lasten kanssa palaveria säännöllisin väliajoin, joten he ovat hyväksyneet nämä itse ja pitävät niitä kohtuullisina. Tietenkään huonona päivänä mikään ei ole kohtuullista, mutta onneksi niitä on harvoin lopulta, kun ajattelee lapsimäärää.

Mukavaa syksyä kaikille lapsiperheille !!

Oletko ollut yhteydessä suoraan miehesi ex:ään, miksei hän hyväksy sinua ? Tuossa tuntuu olevan aikuisten välinen sota, jossa lapset ovat pelinappuloita ja kärsivät eniten. Eikö meidän jokaisen tarkoitus ole kasvattaa lapset hyvin kunnollisiksi aikuisiksi, joista voi olla ylpeä vuosien päästä ? Luulisi olevan tärkeää, että lapsilla on kuitenkin huolehtivat aikuiset ympärillä…
Tuleeko teidän lapset hyvin toimeen keskenään, minkä ikäisiä ovat ? Sain viestistäsi käsityksen, että et pysty edes miehesi kanssa kommunikoimaan asioista ja luomaan sääntöjä. Toivottavasti ymmärsin väärin, koska silloin olette minun mielestä todella hakoteillä… Mutta minun mielipiteeni ei ole se ainoa oikea, todellakaan ! Eikä löydy kahta sellaista kotia, jossa olisi samat tavat. perustavat pitäisi hallita jokaisen. Pidin meidänkin kasvatus ajatuksia samanlaisina ja kuvittelin kaikena olevan helppoa, mutta kyllä sitä yhteiseloa asutessa huomaa, ettei niin samanlaista voi olla, etteikö jostain tulisi jonkun, lapsen tai aikuisen suusta, protestia. Mutta yhteinen viiva on yleensä löytynyt lopulta. Jokainen joustaa vuorollaan.

En tiedä, onko tästä mitään apua sinulle, mutta toivottavasti edes jollekin viestiä lukevalle. Sääntöihin tämä ei paljon auta, mutta asioiden hoitamiseen talouksien välillä, jos yhteyden pito on hankalaa. Näin joskus jossain mainoksen reissukalenterista, joka oli tarkoitettu kahden kodin väliä seikkailevalle lapselle. Sen hinta oli liki 20 euroa, jos en väärin muista. Kopioin idean ihan tavalliselle kalenterille. Ensin otin sellaisen pienemmän kalenterin, mutta sen väliin oli hankala taittaa papereita, jos oli koulusta viestiä tai harrastuksista yms. Nykyään meillä on A5 kokoinen kalenteri, joka löytyykin helpommin lasten kasseista. Siellä välissä on kootut lukujärjestykset. Minun lapsilla on oma kalenteri ja mieheni lapsilla oma. Myös harrastuksista löytyy tiedot, koska mieheni ex:llä ei ole tietokonetta, jotta saisi sitä kautta mitään tietoa mistään. Myös lasten Kela-kortit kulkevat siellä välissä liimaamassani muovitaskussa, etteivät putoa sieltä minnekään. Olen laittanut kaikki yleiset yhteystiedot, koulujen, lääkärien, hammaslääkärien numerot päivystyksien kera. On lapset missä tahansa, tieto kulkee aina mukana.

Meillä kun ei kaikkien välillä yhteistyö toimi, tämä kansio pelastaa monelta harmilta ja taistelulta. Meillä ainakin on tämä otettu hyvin vastaan ja se on toiminut hyvin. Ei tarvitse lähetellä enää erillisiä paperilappuja joka asiasta, jotka jos ei häviä matkalla, jossain vaiheessa kuitenkin. Sitten joutuu kysymään toiselta ja taistelu on taas valmis räjähtämään. Ja tuosta kansiosta on helppo katsoa myöhemminkin jotain asiaa, jos täytyy muistella jotain. Vielä esim, kun mieheni lapset ovat vuoroviikoin, on koulun retkiä ym maksettava. Tämän kansio välissä niistä kulkee tieto ja kuka on maksanut tai ei ole maksanut. Lomat on myös helppo merkata, toinen osapuoli näkee siitä heti..

Minulle tämä tietenkin teettää töitä, koska mieheni ei paljon kalenteria täytä eikä hoida, mutta mielestäni se on vaivan arvoinen, jos lasten asiat saadaan hoidettua hyvin. Ja minä olen kaikki kalenterit ostanut, mutta sekin on pieni hinta mielestäni. A5 kalentereita ihan perusmalleja löytyy muutamalla eurolla. Perus muovitaskut, kahdelta sivulta auki A4 kokoisesta saa leikattua sopivan kokoisen taskun kalenterin väliin, johon on helppo laittaa muuttuvia tietoja. Esim meillä menee yläasteen lukujärjestyksien takia lukkarit uusiksi joka 6:s viikko. Laittaa kakspuoleisella teipillä tämän muovitaskun sinne väliin aukeava puoli sisälle päin. Silloin vain yläpuoli jää auki kokonaan, mutta kun kalenteri on kiinni, ei esim kela-kortit karkaa sieltä mihinkään.

isällä eletään miten sattuu. aina pitää olla kivaa ja upeita elämyksiä. Sen sijaan kaikki sellaiset oikeat ja tärkeät asiat unohtuu, kuten läksyt, terveelliset elämäntavat, nukkumaanmenoajat jne.
Kyllähän se vituttaa suunnattomasti, lapsi siinä kärsii eniten.
Mutta kun tilanne on mikä on, sitä pitää vaan kestää!

...niin hassulta kuulostaa, kun joku sanoo ettei siedä jotakuta missään muodossa - juu, juu, mutta aikuisen ihmisen tulee silti voida hoitaa lapsensa asiat fiksusti eikä mankua kuin pahanen kakara, että mää en tykkää siitä. Pyh ja hyh!

Miten nämä lapset sitten oireilee? Mielestäni tosiaan kahdessa eri kodissa ei tarvitse olla samoja sääntöjä ja se ei mitenkään estä oireilujen eliminoimista. Miltä sitäpaitsi itsestäsi tuntuisi, jos ex alkaisi vaatimaan, että teillä oltava kuin hänen kodissaan? Ei varmaan innostaisi. Lapsi oppii kyllä helposti elämään tilanteiden vaatimalla tavalla (koulu, tarha, kaverin luona, kotona jne). Nyt jostain syystä teillä kestää, että oppii teillä olemaan? Ja tohon voisi etsiä muitakin ratkaisuja, kuin yrittää muuttaa toinen koti. Tuo jälkimmäinen on siksi huono, että taistelette tuulimyllyä vastaan - teillä ei ole minkäänlaisia keinoja taivutella etävanhempaa muuttamaan oman kotinsa sääntöjä.

olisi hyvä, jos perheissä toimittaisiin samalla tavalla.
Ainoa keino, millä sinä voit asiaa auttaa, on se, että muutat oman kotisi toimintatapoja. Toisten ihmisten elämää kun ei ole oikeutta mennä muuttelemaan.

Olen uusperheen tyttö minulla on yksi sisko ja meillä on yhteinen isä ja isämme uudella naisella on yksi lapsi Minä ja Minun oikea sisko tullaan hyvin toimeen isämme uuden naisen lapsen kanssa
Meitä ei eroiteta maksuista mitenkään esim. jos haluamme jotain niin siitä isämme on uuden naisensa kanssa sopinut että ei ole väliä että kumman kukkarosta rahat tulee ja koska olemme kaikki alaikäisiä niin molemmat aikuiset sanovat että milloin on oltava kotona ja ilman lupaa ei saa lähteä
eli kaikki säännöt ovat samat kuin Biologisessa perheesssä koskevat meitä kolmea lasta

näistä asiiosta, eikä sulla ole siihen sanomista. Kuinkahan moni ex vaimo yleensäkään tykkää ex miehen uusista suhteista? En tunne yhtään. En tunne yhtään lastakaan joka heistä tykkää ja halusi olla tekemisissä heidän kanssaan. Jotkut lapset pakotetaan ja toiset saa valita haluuko vai ei vierasta naista elämään. Itse olisin kauhusta kankee, jos meillä niin olisi, että mies pakolla kiikuttaisi meidän lapset uuden naisen seuraan. Enpä ihmettele yhtään että lapset oireilee teillä, kun pakolla joutuu paikkaan mihin ei haluu. Siinäkin taas aikuisten oma onni menee lasten edelle, ja kun lapsilla on vaikeeta, se on LASTEN syy??? Vaikka syy on siinä että asioita tehdään vastoin lasten tahtoa.
Ja koska ongelmia teillä syntyy juuri tuossa tilanteessa, niin ydin perheessä heillä oli asiat tosi hyvin. Eli lapset eivät halua olla sinun kanssa. Miksi lapset pakotetaan?
Mutta vastaus kysymyksesi, on että lapsen omat vanhemmat päättää omien lasten säännnöistä.

Mieheni lapset kayvat aitinsa luona yhden paivan viikonloppuisin, ja sen koko ajan tavoitteena tuntuu olevan saada mahdollisimman paljon miellytettya lapsia eika saannoista ole tietoakaan. laksykirjoja laitetaan lasten mukaan mutta niita on harvoin tehty, tietokoneella kuitenkin pelattu tuntikaupalla. lasten aiti ei ole myoskaan kiinnostunut tietamaan millaiset saannot meilla on vaikka taallahan lapset asuvat. lapset saavat tehda mita haluavat, syoda mita haluavat, ja uusia leluja ostetaan melkein joka viikko. se on usein ongelmana syyllisyydentuntoisissa perheensa jattaneissa viikonloppuvanhemmissa etta sita arvostusta koitetaan sitten ostaa herkuilla ja leluilla.

Lasten omat äidit yleensä vähät välittää lastensa säännöistä ja kasvatuksesta. Sitten kun joku puuttuu huonoon käytökseen, heistä tulee kuin hermorauniota ja sekoovat täysin. Heidän lapsiaan ei saa kukaan ojentaa. Kun lasten uusi vaimo alkaa kasvattamaan, ja opettamaan käytöstapoja jotta heistä tulisi kunnon kansalaisia, sitten äidit heräävät ja pyytelevät anteeksi kun ovat jättäneet kasvatusvastuun uudelle äitipuolelle. Miksiköhän äidit eivät välitä lapsistaan? Onko se mustasukkaisuutta ex miehen uudelle puolisolle tai kateellisia? Jos mies on löytänyt uuden ja ymmärtäväisen ihmisen, niin kai se tuo mielipahaa entiselle kun ei ole pystynyt samaan. Kai se mieskin sen verran tajuu et jos on parempaa tarjolla, niin se on hyväksi myös lapsilleen, jotta kasvavat kunnon kansalaisiksi uuden äitipuolen kanssa kuin masentuneen ja välinpitämättömän äidin kanssa. En tiedä, mutta meillä lasten äiti on saamaton lapas ressukka. Toivottavasti lapset joskus kiittävät minua ja kertovat äidilleen kuinka paljon minä olen heidän hyväksi tehnyt.