Tiedän. Olen itsekäs.
Mutta.
Nyt olen sen jo ansainnut.
En jaksa olla hellyydentuoja,
rakkaudenantaja
saamatta itse mitään.
Kyllästynyt antamaan, olemaan "kiltti".
En tyydy hetkittäisiin onnentunteisiin
sinun mielihalujesi mukaan.
Vaadin kunnioitusta.
Vaadin huomiota.
Vaadin kohteliaisuutta.
Vaadin olla paras ja ainoa.
Mitä sitten?
Itsekäs vaatija. Se minusta on kaiken kokemani jälkeen tullut.
Mutta.
Nyt olen sen jo ansainnut.
En jaksa olla hellyydentuoja,
rakkaudenantaja
saamatta itse mitään.
Kyllästynyt antamaan, olemaan "kiltti".
En tyydy hetkittäisiin onnentunteisiin
sinun mielihalujesi mukaan.
Vaadin kunnioitusta.
Vaadin huomiota.
Vaadin kohteliaisuutta.
Vaadin olla paras ja ainoa.
Mitä sitten?
Itsekäs vaatija. Se minusta on kaiken kokemani jälkeen tullut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mitä itsekin vaadit?
Tällainen kysymys tästä heräsi.
lukea tekstin alkuosa, mielestäni se kertoo kyllä vastauksen.
mutta mikä kokemasi on saanut aikaan muutoksen sinussa?
Jäänyt suhteessa vaille huomiota&kunnioitusta?
Siinä tapauksessa on korkea aika herätä.
niitä pitää olla kummassakin osapuolessa,
mitä vaadit itsellesi - vain siten suhde toimii.
Ei tarvitsekaan olla aina kiltti,
kyllä joskus on saatva sanoa kielteinenkin
mielipide/olla eri mieltä asioista.
Mutta pientä itsekkyyttä on hyvä kuitenkin
mielestäni omata.
on huomiolla, kunnioituksella tai rakkaudella
- vaikka joku kirjoittaisi niin olevan -
elämä on opettanut minulle;
Ei YHTÄÄN MITÄÄN MERKITYSTÄ
yksin jäät
kannattaa jättää mielestään
moiset toiveet
turhat unelmat
... niin minäkin tein
jo aikoja sitten
- katkeroituneen ja syvästi
pettyneen mielipiteitä ei
tietenkään kannata
yrittääkään huomioida...
Olen pahoillani, jos taas pahoitin jonkun mielen
tätä teettää menetetty rakkaus
Hmm
rakkaudessa on olemassa aina riskinsä
mutta terve itsekkyys puolin ja toisin kuuluu
naisen ja miehen suhteeseen
on se antava osapuoli, kuluttaa itsensä ja tunteensakin loppuun. Oikeudenmukaista kohtelua tahtoo jokainen, ja sitä on oikeus vaatiakin. Eihän rehellisyys rakkautta vähennä, omista toiveistaan pitää kummankin voida keskustella. Jos riittämiin rakastaa, molempia tyydyttävät ratkaisut on löydettävissä. Rakastava ihminen tahtoo olla se paras ja ainoa sille oikealleen. Ei sitä itsekkyytenä edes pitäisi ajatella, lähtökohtana ihmissuhteessa pikemminkin.
Runosi alun anteeksipyytävä sävy jotenkin särähti, toisaalta se antaa vauhtia loppuosan vaatimuksille. Tarkoituksellista tai ei, toimivaa kuitenkin.
Ajatus toisen ihmisen käyttämisestä tuntuu vastenmieliseltä ja tämä ns. runomuotoinen irrottautuminen toisen määräysvallasta miellytti kovin. Tavallaan jää odottomaan jatkoa tarinalle, lukijan mielenkiinto on herätetty.
Suorasanaista runoilua ja asiaa, erilainen runo rakkaudesta. :)