novelli... arvostelkaa vain (;

Karmen istui kaverinsa Missun kanssa koulun ruokalassa. Oli normaali koulupäivä. Eli taas Karmen haaveili Mikasta. Hän yritti salaa vilkuilla häntä, mutta Mika ei ollut huomaavinaan. Sitä paitsi Mika oli suosittu ja pidetty hyvännäköinen jätkä ja ei hän Karmenia haluaisi. Vaikka Karmen olisi valmis tekemään mitä tahansa Mikan takia. Mika ei koskaan puhunut Karmenille, ellei ollut pakko. Ja välillä ´Mika jopa pilkkasi Karmenia ja kiusasi.
"Oletko sinä jo syönyt? En jaksais odottaa koko päivää", Missu valitti. Silloin Mika ja muut kikattavat ja ärsyttävästi mielistelevät tytöt nousivat ylös. Karmen nousi myös ja Missa katsoi samaan suuntaan kuin Karmen.
"Mitä sinä katsot? Katsotko Mikaa?" Missu arvasi virnuillen. Karmen vain hymyili hajamielisesti ja vei tarjoittimensa. Mika oli suoraan hänen edessään. Hän olisi voinut koskea Mikan hyväkuntoista kroppaa, jos olisi uskaltanut. Hän olisi voinut käpertyä Mikan syliin, jos Mika olisi rakastanut Karmenia. Karmenin elämä olisi niin ihanaa jos hän saisi suositun Mikan itselleen. Miksi hänen piti rakastaa pahinta vihollistaan?
Karmen halusi kiinnittää Mikan huomion. Hän törmäsi tahalteen Mikaan ja sanoi "oi anteeksi". Mika ei edes kääntynyt katsomaan Karmenia ja se tuntui typerältä.
"Osuinko minä edes sinuun?" Karmen naurahti ja pieni puna levisi hänen kasvoilleen. Se toimi, ainakin Mika kääntyi katsomaan Karmenia.
"Joo osuit kyllä. Ihan sama", Mika sanoi ja taisi pitää Karmenia tyhmänä. Karmenia harmitti, että oli yrittänyt viedä niin tyhmällä talvalla Mikan huomion itselleen. Miksi hän edes yritti? Mikahan oli sanonut monesti ilkeästi Karenille ja tehnyt selväksi ettei pitänyt hänestä. Ja SILTI Karmen oli korviaan myöten rakastunut Mikaan.
Tänään Karmenilla olisi Kuvista ja Mika oli hänen kanssaan samassa ryhmässä. Karmenista tuintui, että hän oli vielä enemmän rakastunut Mikaan. Vielä enemmään kuin edellisenä päivänä ja se tuntui oudolta. Hän yrittäisi jututtaa Mikaa.
"Mitä mietit?" Missa sanoi närkästyneenä, "Voisit välillä puhuakin!"
He olivat jo kävelleet luokan ven eteen odottamaan tuntien alkua. Mikakin oli. Karmen yritti mennä mahdollisimman lähelle Mikaa, mutta ei liian huomattavan lähelle.
Missu piti mykkäkoulua, mutta Karmen ei edes jaksanut keskittyä Missuun.
"Tuliko kuviksesta läksyä?" Karmen sanoi niin kovaan ääneen Missulle, että Mikakin varmasti kuuli. Missu ei vastannut, mutta Karmenin sydn hypähti kurkkuun, kun hän kuuli Mikan vastaavan.
"Ei kuviksesta ole koskaan tullut läksyä", Miksa sanoi hieman ilkkuvaan äänensävyyn. Ja se sai Karmenin tuntemaan suurta hellyyttä. Mika oli niin täydellinen, niin kaunis. Ruskea tukka, kirkkaat siniset silmät, kauniit huulet. Kasvot olivat täydellisen muotoiset, Mika oli unelma.
"Joo, en ajatellut, haha", Karmen sanoi ja vetäytyi hieman lähemmäs Mikaa. Missu tuhahti kiukkuisesti Karmenin vierellä, mutta ääni tuntui kuuluvan jostain kaukaa sumun takaa.
"Joo.." Mika sanoi ja vilkaisi nopeasti Karmeniin. Karmen siirtyi taas hitusen lähemmäs Mikaa ja hän tunsi jopa Mikan jännittyvän.
"Mitä meillä on kuviksessa...?" Karmen kysyi siirtyen taas sentin verran lähemmäs.
"En tiedä. Sinähän olet minun ryhmässäni?" Mika sanoi ja Karmenista tuntui että hänkin halusi siirtyä lähemmäs. Muta miksi Mika yhtä-äkki tykkäisi Karmenista?
"Joo olen. Tänään on pitkä koulupoäivä", Karmen sanoi. Hänen teki mieli kysyä, voisiko Mika olla.
"Niin.. niin on" Mika sanoi siirtyen itse Karmenin viereen. Nyt Missu oli sivussa ja he olivat vierekkäin. Karmen tunsi jännitteen heidän välissään. Mutta sitten muut tytöt pilasivat kaiken. Lauma tyttöjä ja muita Mikan poikakavereita tuli joukolla Mikan ympärille ja Karmen vetäytyi nopeasti takaisin Missun viereen, mutta Missu nousi nopeasti ylös ja marssi toiselle puolelle käytävää.
Kuviksen tunnilla Mika tuntui jo lähentelevän Karmenia. Ehkä Mika huomasi, että Karmen oli kiinnostunut.


Jos haluutte jatkua niin saatte sanoa.. en jaksa turhaan kirjoittaa... saa antaa pahaakin kritiikkiä, mun mielestä koko teksti meni paskasti :D