välillä tuntuu tosi pahalta kun rupeen miettii ettei mulla oo sillee hirveest kavereita enää. :(
oon 9:luokalla ja koulus on joitakin kavereita mut ei me vapaa-aikana nähä ikinä, enkä kyl haluiskaan
ku ei ne sillee mun tyyppejä oikeestaa. tai on siel yks tyttö joka on kylläkin 8lk ja oon kerran jutellu sen kans iha hetken aikaa ja usein se on hymyillykki mulle. siihen ois kiva tutustuu, mut en vaa tiiä osaanko.
mun tosihyvä ystävä, jonka kaa olla oltu frendei jo 11-vuotta nii se on mun kaa samal luokal. ja hengaa
koulus aina mun kaa. okei näin mä sitä joskus vapaa-ajalla ja meillä on ollu ihan kivaa.
mut kesällä hengailin mua vuotta vanhemman tytön kanssa, ja se oli niin parasta. =) mullei oo ikin
ollu kenenkää kaa nii hauskaa ku sen vanhemma kaverin, tai no ehkä kerran sitä enne mut joo.
mut sit syksyllä se lähti meijän koulusta, ja tää mun 11-vuotta tunnettu kamu alko hengailee sen mun kaverin kans, ja nyt neki on tosi hyvii kavereita. eipä se mua sillee oikestaa haittais, mut jos ne pyytää
et tuun niitte kaa kaupunkiin tai hengaltais kolmistaan, niin mulla ei oikeestaa oo enää ollenkaa kivaa niitten seurassa, koska tuntuu etten ymmärä kaikkii niitten jutuja ja niitten seuras tuntuu ku oisin ihan ilmaa ku ne pälpättää vaa toisillee, ehkä välil saattaa mullekki jtn sanoo.. siks en nykyään ees jaksa lähtee niitte kaa hengaa mihkää, koska tiiän et tuntisin itteni taas vaa ulkopuoliseksi.
musta tuntuu et oon menettäny jtn tosi tärkeetä, tuntuu nii vitun pahalta:(
lopetin just harrastuksen(kuvataidekoulun) jota olin käyny 9vuotta, ku en enää jaksanu sitä,
nii aattelin et nyt vois rupee harrastaa jtn muutaki. mut mutsi ei suostu maksaa mtn , sanoo vaa
et kysyppä iskältä. jote en todennäkösest vois mihkää harrastukseenkaa päästä.. et ei siin mtn.
on mulla yks kaveri joka asuu vähän kauempana ja käy ehkä kerran kuussa täällä lohjalla isänsä luona ja on sillon mun kans. mut sitäkin näkee niin harvoin, eikä se aina pääse tuleen. ja sit on pari muutakin,
mut ne onkin nettituttui ja asuu tosi kaukana ja ne nähny muutaman kerran ei oo varaa matkustella.
tuntuu et ainoo syy minkä takii jaksan olla ees vähän ilonen ja piristyy on mun tän hetkinen ihastus.
ilman sitä en varmaa ees jaksais. emt.
oon 9:luokalla ja koulus on joitakin kavereita mut ei me vapaa-aikana nähä ikinä, enkä kyl haluiskaan
ku ei ne sillee mun tyyppejä oikeestaa. tai on siel yks tyttö joka on kylläkin 8lk ja oon kerran jutellu sen kans iha hetken aikaa ja usein se on hymyillykki mulle. siihen ois kiva tutustuu, mut en vaa tiiä osaanko.
mun tosihyvä ystävä, jonka kaa olla oltu frendei jo 11-vuotta nii se on mun kaa samal luokal. ja hengaa
koulus aina mun kaa. okei näin mä sitä joskus vapaa-ajalla ja meillä on ollu ihan kivaa.
mut kesällä hengailin mua vuotta vanhemman tytön kanssa, ja se oli niin parasta. =) mullei oo ikin
ollu kenenkää kaa nii hauskaa ku sen vanhemma kaverin, tai no ehkä kerran sitä enne mut joo.
mut sit syksyllä se lähti meijän koulusta, ja tää mun 11-vuotta tunnettu kamu alko hengailee sen mun kaverin kans, ja nyt neki on tosi hyvii kavereita. eipä se mua sillee oikestaa haittais, mut jos ne pyytää
et tuun niitte kaa kaupunkiin tai hengaltais kolmistaan, niin mulla ei oikeestaa oo enää ollenkaa kivaa niitten seurassa, koska tuntuu etten ymmärä kaikkii niitten jutuja ja niitten seuras tuntuu ku oisin ihan ilmaa ku ne pälpättää vaa toisillee, ehkä välil saattaa mullekki jtn sanoo.. siks en nykyään ees jaksa lähtee niitte kaa hengaa mihkää, koska tiiän et tuntisin itteni taas vaa ulkopuoliseksi.
musta tuntuu et oon menettäny jtn tosi tärkeetä, tuntuu nii vitun pahalta:(
lopetin just harrastuksen(kuvataidekoulun) jota olin käyny 9vuotta, ku en enää jaksanu sitä,
nii aattelin et nyt vois rupee harrastaa jtn muutaki. mut mutsi ei suostu maksaa mtn , sanoo vaa
et kysyppä iskältä. jote en todennäkösest vois mihkää harrastukseenkaa päästä.. et ei siin mtn.
on mulla yks kaveri joka asuu vähän kauempana ja käy ehkä kerran kuussa täällä lohjalla isänsä luona ja on sillon mun kans. mut sitäkin näkee niin harvoin, eikä se aina pääse tuleen. ja sit on pari muutakin,
mut ne onkin nettituttui ja asuu tosi kaukana ja ne nähny muutaman kerran ei oo varaa matkustella.
tuntuu et ainoo syy minkä takii jaksan olla ees vähän ilonen ja piristyy on mun tän hetkinen ihastus.
ilman sitä en varmaa ees jaksais. emt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä oon kuullu että Lohjalla on hyvää nuorisotoimintaa nois seurakunnis.
Sielt löytää lisää kavereita.