Minun on aina ollut vaikea uskoa pahoihin henkiin. Kaikenlaisiin henkiin, vaikken näitä pääasiassa näekään, voin uskoa, mutta pahojen henkien olemassaolo on aina tuntunut jotenkin omituiselta ajatukselta. Koska uskon reinkarnaatioon, en näe mitään järkeä moisessa olentoluokassa. Mihin se sijoittuisi? Jos ajatellaan että entiteetti kulkee kivikunnan, kasvikunnan, eläinkunnan ja ihmiskunnan läpi kohti tuntemattomia tasoja, niin mikä tällainen paha henki olisi? Jos se olisi janalla kivikunnan sieluja edeltävä, niin tarkoittaisiko se sitä että sillä hetkellä kun yksittäinen sielu irtautuu jostain kaikki-kokonaisuudesta maiselle tielleen, niin heti alussa se on... paha? Huh huh!
Mutta seurattuani Paranormaalit lapset -tv-sarjaa tuli mieleen että voisiko tuollainen "paha" henki tai demoni joka ei siis ole tavallinen kummitus olla vain sielu joka on jäänyt oikein pahasti jumiin johonkin omaan sekopäisyyteensä? Jostain syystä sielu ei siis suostuisi menemään eteenpäin siihen "valoon" jonne sielut kuvauksen mukaan menevät (ja josta uskon niiden aikanaan pullahtelevan uusiin fyysisiin kehoihin). Joko sielun omat huonot fiilikset saisivat sen jumittamaan paikoillaan, tai sitten jos sielu olisi eläessään persoonallisuutena tehnyt jotain todella pahoja asioita sen uhrien kokema kärsimys jonkinlaisena tunne-energiana liimaisi sielun kykkimään omien pahuuksiensa pesäpaikassa iät ajat.
Tuollaiseen viittaisi ainakin Joan Grantin kirjoissaan kertoma, joskaan hän ei jossain paikassa jumittavia henkiä ikinä kutsunut pahoiksi.
Mietityttää että voiko pahoja henkiä - jos siis niitä edes on - mitenkään auttaa? Aina kaikki keskittyvät vain siihen että miten jokainen voi auttaa itseään suojautumaan kaikenmaailman öhkömönkiäisiltä, mutta entä ne öhköt, pitääkö ne jättää vain haisemaan keskenään omaa pahuuttaan? Voihan se tietysti olla että ovat niin jukuripäisiä olentoja ettei niille kuka tahansa aloitteleva psyykikko tai meedio mitään mahda.
Teoreettiselta pohjalta tällaisia mietin, kun ei viime vuosina ole mitään kovin kummoisia yliluonnollisia kokemuksia pukannut.
Mutta seurattuani Paranormaalit lapset -tv-sarjaa tuli mieleen että voisiko tuollainen "paha" henki tai demoni joka ei siis ole tavallinen kummitus olla vain sielu joka on jäänyt oikein pahasti jumiin johonkin omaan sekopäisyyteensä? Jostain syystä sielu ei siis suostuisi menemään eteenpäin siihen "valoon" jonne sielut kuvauksen mukaan menevät (ja josta uskon niiden aikanaan pullahtelevan uusiin fyysisiin kehoihin). Joko sielun omat huonot fiilikset saisivat sen jumittamaan paikoillaan, tai sitten jos sielu olisi eläessään persoonallisuutena tehnyt jotain todella pahoja asioita sen uhrien kokema kärsimys jonkinlaisena tunne-energiana liimaisi sielun kykkimään omien pahuuksiensa pesäpaikassa iät ajat.
Tuollaiseen viittaisi ainakin Joan Grantin kirjoissaan kertoma, joskaan hän ei jossain paikassa jumittavia henkiä ikinä kutsunut pahoiksi.
Mietityttää että voiko pahoja henkiä - jos siis niitä edes on - mitenkään auttaa? Aina kaikki keskittyvät vain siihen että miten jokainen voi auttaa itseään suojautumaan kaikenmaailman öhkömönkiäisiltä, mutta entä ne öhköt, pitääkö ne jättää vain haisemaan keskenään omaa pahuuttaan? Voihan se tietysti olla että ovat niin jukuripäisiä olentoja ettei niille kuka tahansa aloitteleva psyykikko tai meedio mitään mahda.
Teoreettiselta pohjalta tällaisia mietin, kun ei viime vuosina ole mitään kovin kummoisia yliluonnollisia kokemuksia pukannut.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mielestäni pyrkiminen tästä ja tälläisestä privaatista tiedostamisesta pois, siis sen ohjaavuudesta ei voi olla pahaa, siksi sellaisen joka pyörii mm. "ylisen" ja "alisen" välillä vapaaehtoisesti täytyy olla "paha", tuskin henget tyhmiä ovat?
Lisäksi mitä tulee tälläisen räyhääjän, jonka mielestäni siis täytyy olla ennenminkin sitoutunut liikaa kontekstiinsa [omalla tavallaan positio ;p] kuin liian vähän -->
h u o m i o i t t a
jättäminen voi lopettaa meltuamisen?
Huomiotahan hakee vain privaatista luopumaton emanssio ja toiseksi vain sellainen tarvitsee aina jotain reagtiota ollakseen olemassa [ vaikkapa vain ajatusta vrt. "Ajatus-olento"].
Näille pahoille hengillehän tosiaan (kuvauksen mukaan) tyypillistä on että he/ne hakemalla hakevat huomiota. Eli jos kukaan ei suostuisi heihin mitenkään reagoimaan, eli pelkäämään, voisi olla että turhautunut pahis lopulta luovuttaisi ja painelisi jonnekin toisaanne tahi antautuisi vaikka "elämän pyörälle" ja siirtyisi eteenpäin.
Ihmisillä on pakottavia tarpeita hakea "jännää" elämäänsä. Katsomme kauhuelokuvia, "viihdettä" jossa tapetaan ja kohdellaan ihmisruumiita miten milloinkin. Kaikki hyvä, kaunis ja ihana tuntuu kaiketi jotenkin liian kesyltä jotta niillä asioilla täyttäisi tietoisuutensa ja saisi tyydytystä (taide, tieteen parhaat edistysaskeleet yms.)
Ei kannata kuvitellakaan itseään tilanteeseen, jossa ei asosiaatio-voiman mahdollisuutta enää hetkeen ole.
Jääminen "välille" [omien "työkalujen" jo puuttuessa] merkitsee pääsemättömyyttä kontaktiin maalliseen tahi "valoon", jossa "valossa" kaikkitietävyys ja rakkaus tämän geissin puitteissa kai odottaa.
Tuossa tilanteessa jää yhdeksi vaihto-ehdoksi kiusan-teko, tai yritys olla "enkelinä" saadakseen Kokonaisuudelta armon tilanteeseensa.
Kun tietoisuus jää huomioitta tai tympääntyy ja ahdistuu tilattomuuteensa, se reagoi vaikutus yrtityksillä muihin tietoisuuksiin.
Media lienee juuri yksi ratkaisevista vaikutus-mahdollisuuksista, jonka tarkoituksena on saada lisää tietoisuuksia vangeiksi "välitilaan", eli juttu-seuraa?
Mediahan tuhoaa juuri oman assosiaatiomme mahdollisuutta postiivisen luontiin. Media ja sen takana olevat voimat pyrkivät ohjaamaan ajatuksia syöttämällä malleja; peleissä, tv-ohjelmissa, elokuvissa, musiikissa, elämätyyli-ohjelmissa, uskonnoissa jne.
Tälläinen ympäristö toisaalta vaikeuttaa "heijastin-pinnan" kehittymistä, mutta toisaalta se opettaa kontrastin kautta Kokonaisuuden hyvää ja varoittaa materiaan takertumisesta.
Ei siis ihme että tympääntyneet ja katkerat tietoisuudet lopulta vetäytyvät "väli-tilassa" --> autio-taloihin, kellareihin ja muihin kaukaisiin ja hiljaisiin, syrjäisiin paikkoihin, joihin hakeutuvat vain innokkaimmat kummitus-bongarit laitteineen "niitä" jahtaamaan ja saavat monesti kiukkuiset juuri heränneet möröt niskaansa.
Niin tosiaan. Bugimän saattaa haluta myös rauhaa - se tosiaan selittäisi nuo kellarit, vintit ja muut kosteat koloset. Hyvä pointti!
Kehitys kulkee kivikunnasta eläinkuntaan, eläin-ihmiskuntaan ja sieltä varsinaiseen ihmiskuntaan. Tällä hetkellä maapalloa asuttavat pääasiassa eläin-ihmiset. Kun ihminen tulee ehyeksi ja sodat loppuvat kokonaan kaikilla tasoilla, niin vasta silloin hänestä tulee oikeasti inhimillinen.
- Tuollainen henki josta mainitsit voi olla kuori, jossa ei ole enää kuolematonta sisintä olemassa. Sisin on jo siirtynyt valoon. Tällöin sen voi jättää huomiotta, se hajoaa pikkuhiljaa osatekijöihinsä kun sitä ei huomioi eli ei anna sille lisäenergiaa. Joskus pilailevat leikkisät luonnonhenget saattavat ottaa kuoren haltuunsa ja leikkiä sillä jonkin aikaa ---> poltergeist, kummittelu
- Jos sillä on valoydin sisällä, todellinen minuus, niin jos sen jättää huomiottaa niin tapahtuu myös positiivista: raskas kuori hajoaa päältä kun ei ole enää tekemistä eikä lisäenergiaa tule jolloin ydinminuus kohoaa automaattisesti valoon. Voi myös ohjata valoon mutta siihen tarvitaan perusteellinen suojaus ja koulutus. Ei voi ohjata jos ei ole koulutusta. Myönteisillä ajatuksilla voi muodostaa suojakuoren. Pysyvin suojaus on tietenkin se, että saa vahvan yhteyden ydinminuuteensa, joka sinällään on valoa ja suoja.
Kyllä tasot pitävät huolen omistaan, henkimaailmaan on järjestetty putsausorganisaatio. Puhtaanapitolaitos valvoo säännöllisesti, että onko vapaana olevia jämiä jota voisi valaista, että irtoisiko niistä sen verran puhtia että voisivat nousta.
Jos kummitukset jne. ovat pääasiassa kuoria, niin nämä kuoret varmaankin pysyvät juuri tunne-energian voimalla koossa. Se selittäisi pelot, vihat yms.
Kauhean paljoa ei itselläni ole aiheen piiristä matskua heittää, mutta joskus vuosia sitten koin jännän ilmiön hautausmaalla. Käyskentelemme kumppanini kanssa toisinaan hautausmailla koska ne ovat kauniita (ja vähän senkin takia että kumppanini _on_ innokas kummitusbongari...) Erään kerran sitten kävi niin että aloin tuntea kaikenlaisia erilaisia tunnetiloja joita en tunnistanut omikseni. Asia ei kauheasti häirinnyt, tunteet eivät olleet musertavia ja eivät kauhean kielteisiäkään; jonkinlaisen mielikuvan sain tietystä paikasta joka on saattanut olla jonkun edesmenneen koti, mutta en pitäisi mahdottomana että kuva oli omaa mielikuvitustani. Mutta myöhemmin kun teimme lähtöä hautausmaalta tunsin sisäisesti (en nähnyt fyysisin silmin) että eräänlainen "tumma hahmo" jostakin loitompaa osoitti meitä kohtaan raivoa sen vuoksi että olimme siellä, ja halusi meidän lähtevän. Olento oli kuin jokin isäntä konsanaan jonka tontille on ängennyt ventovieraita ihmisiä joista hän haluaa eroon. (En, sivumennen sanoen, koskaan tallo kenenkään hautoja eli liikun hautausmaalla aina kunnioittavasti - varmuuden vuoksi, sekä eläviä että kuolleita ajatellen!)
En ole koskaan aiemmin enkä koskaan tuon jälkeen kohdannut moista ilmiötä. Ei se minua säikäyttänyt, ihmetytti vain että joku voi olla niin mustasukkainen alueesta jolla hänen raatonsa on mätänemässä... :P
Upeaa että on edelleen herkkiä ihmisiä kuten sinä.
Herkkyys ilmentää neutraalisuuttasi hyväksyä kaiken sellaisenaan olevaksi, sinulle ei ilmeisesti tuota ongelmaa fyysistää toista todellisuutta, haluat elää elämäsi sellaisenaan ilman että miettisit todellisuuden merkitystä jonkin eroittelevan ajattelun ja tuntemuksen eroina? Toistat todellisuuden kaikessa ja näin ollen kaikki on aitoa?
Vielä hieman pulinaa puoleltani juuri tuosta mainitsemastasi ilmiöstä.
Tietoisuudet jotka haahuilevat "etsien kenet niellä" voidaan ajaa pois.
NDE-kokemuksista on havaittu negatiivisen kokemuksen lakkaavan välittömästi silloin, kun tietoisuus huutaa Jumalaansa avuksi [toimii kaikissa kulttuureissa], tällöin negaatio muuttuu välittömästi positioksi.
Tälläinen vilpitön ja nöyrä avunpyyntö riittää ja tämän voi tehdä maailmassamme ulkopuolinenkin, joka pyytää nöyrästi ja vahvassa uskossa jeesiä henkilön sen symbolin kautta johon on latautunut kaikki positiivinen usko hyvään.
Tälläisten "loisivien" tietoisuuksien mielestä anihiloituminen on täydellistä häviämistä olemattomiin. Tämä pelko johtuu siitä, että tälläinen tietoisuus ei "Kaiken" suunnitelmaa tunne ja siksi pelkää tilannetta itsekkyydessään.
Tälläiset tietoisuudet, jotka eivät ole gnosista ja oikeaa asennetta hankkineet ja näin haluvat[kin] olla erossa "Kaikesta", pelkäävät vaikkapa Jeesuksen nimeä siksi että --> kunkin "pyhän" nimen latauksen kautta vaikuttaa armo, josta seuraa välitön siirtyminen "Kaiken" yhteyteen ja tämä näyttää harhailevista tietoisuuksista lopulliselta tuhoutumiselta ja siksi "ne" väistyvät peloissaan "kuorista" huitsin'nevadaan?
Njaa... Useimmat "paranormaaleista" kokemuksistani joista tapaan pölistä liittyvät menneisiin vuosiin ja muutama viime vuosi on ollut jotenkin aivan harvinaisen tyhjää tällä saralla. En tiedä onko joku keski-ikä kalkkeuttanut niin pahoin tai muuten tullut humpsahdettua materian suohon ettei näitä kokemuksia niin kauheasti tipahtele, mutta periaatteessa minulla ei ole kai sellaista perusnegatiivista asennetta niitä vastaan mikä sitten estäisi ettäkö näitä voisi silloin tällöin kokeakin. Nimittäin jos ihminen jo lähtökohtaisesti ajattelee kaikesta vähänkin oudommasta että ei sellaista ole tai jos kumminkin osuu kohdalle niin sitä on mukamas automaattisesti hullu tai humalassa... niin vaikeaksihan hän asiat itselleen tekee. Itselleni tuntuu vaikeutena olevan sittenkin enemmän ihan tavallisten ihmisten kanssa tekemisissä oleminen, eli mieluummin vaikka kymmenen kummitustakin kuin tavallisia ihmisiä jos nämä ihmiset sattuvat olemaan vähänkin rasittavampaa lajiketta. On se sosiaalinen kanssakäyminen sen verran ahdistavaa.
Toisaalta olen aika perso kaikelle kummalliselle ja se ilmenee siten että jos näen jotain erikoista niin en vaan tajua säikähtää. Tulee sellainen HII HOO -fiilis että VAU kerrankin jotain mielenkiintoista, ja en yhtään ihmettelisi jos jotkut henget tms. suorastaan säikkyisivät tai pyrkisivät karkuun moista yli-innokkuutta. Varsinaisesti en tosiaankaan juokse ympäri kellareita ja ullakoita kummitusten perässä, mutta jos niitä kumminkin sattuu hollille niin ei se minua haittaa.
Paitsi pari kertaa on haitannut kun kuvioon on kuulunut ääniä. En tiedä mikä siinä on että juuri äänet osaavat kyllä säikäyttää sukat rullalle jaloissa!
Ainakin jos ei pese hampaita, olen tavannut joskus ihmisen, jonka suusta lemuaa aika paha henki!
On tässä!
http://www.youtube.com/watch?v=tasFHV0krog&feature=related
Suuhuuhteista kannattaa valita sellainen vaihtoehto jossa ei ole alkoholia, alkoholi nimittäin kuivattaa suuta ja sitten voi saada aikaiseksi hyvinkin rasittavan pahan hengen kierteen... Ainakin Lidlistä löytyy litku jossa alkoholi on korvattu muistaakseni maitohappobakteerilla.
Ja kovempaan tarpeeseen apteekista löytyy tabletteja joissa on sinkkiä. Nimeä en vaan nyt muista.
;)