Istu rappusellesi.
Katso tähtiin
ja vilkuta.
Niin me nähtiin
ensikerran bittinä
avaruuden kehällä.
Oliko lie kesällä
keväällä
syksyllä vaiko jo talvella.
Kuitenkin sen muistaisin.
Olit jotakin suurta.
Ajatusta nautintoa
josta vieläkin hymisen.
Niinhän se kulki.
Tuo uusi sukupolvi
vaiko lie meidän
keksi tämän.
Niin että saamme
näin keskenämme jaamme
ajatuksia
rakkausrunoja.
Joissa elää elämä.
Kuolee sydän sykkyrään
kun kovasti sattuu.
Mut,,,,
Sinut saanut oon
oikein sydämeni kammioon.
Sillä minähän rakastan.
Tuota jörrikkää.
Uskokaa tai älkää
Katso tähtiin
ja vilkuta.
Niin me nähtiin
ensikerran bittinä
avaruuden kehällä.
Oliko lie kesällä
keväällä
syksyllä vaiko jo talvella.
Kuitenkin sen muistaisin.
Olit jotakin suurta.
Ajatusta nautintoa
josta vieläkin hymisen.
Niinhän se kulki.
Tuo uusi sukupolvi
vaiko lie meidän
keksi tämän.
Niin että saamme
näin keskenämme jaamme
ajatuksia
rakkausrunoja.
Joissa elää elämä.
Kuolee sydän sykkyrään
kun kovasti sattuu.
Mut,,,,
Sinut saanut oon
oikein sydämeni kammioon.
Sillä minähän rakastan.
Tuota jörrikkää.
Uskokaa tai älkää
Vastaukset 1
Vanhimmat
miten ihana ilmaisu,
mutta hän saa kiittää itseään siitä,
että Sinä tämän runon kirjoitit sydä-
mellä ja rakkaudella.
Rakkaudestasi ei siis ole epäilystäkään,
joten ei ole sijaa siis ajatukselle
' uskokaa tai älkää '
Hymise Margitta, hymise ja nauti tästäkin päivästi.
Minä puhallan kosken viileää tunnelmaa maisemaasi,
josko sen myötä kenties tunnet, kuinka syksy on
hiipinyt tänne vaikka sydämissämme asuukin lämpö.