Tämä kaksisuuntainen

Mielenkiintoinen näkökulma. Tähän asti olen tuntenut sairastavani ahdistavaa ja elämääni tuhoavaa mielisairautta. Olen ollut sairaalassa ja syön kourallisen lääkkeitä kaksi kertaa päivässä. Olen käytännössä tuhonnut oman ja läheisteni elämän ja ajattelen itsemurhaa päivittäin. En ole nauranut kohta vuoteen ja vaimon kanssa rakastellut puoleen vuoteen. Lääkärit sanoivat, että minulla on bipo, en suinkaan sitä itse keksinyt saadakseni ansiotonta arvonnousua. Se, että on julkkiksia tai kuuluisia bipoja lohduttaa minua vähän tai ei ollenkaan. Lahjakkuutta en itsestäni löydä, en niin hyvässä kuin pahassakaan, mutta odotetaan nyt sitä hypomania, niin eiköhän oma mielipiteeni silloin muutu. En nyt ajattele olevani erityisen media- tai muutenkaan seksikäs.
Lähden tänään taas työkkäriin tärisevänä ja itseäni syvästi häpeävänä luuserina ja jo sinne meneminen on niin suuri ponnistus, että mietin maksaako vaivan. Netistä etsin tietoa sairaudesta saadakseni tai löytääkseni edes pientä rohkaisua surkeaan olooni. Syövästa tai muista vakavista sairauksista en osaa sanoa koska ne eivät ole ajankohtaisia minulle ainakaan vielä. Epäilen vahvasti, että tämä pirun bipo minut hautaan vie, eikä mikään muu tauti. Pitäisi tietenkin piristyä ja ottaa elämä taas haltuun, mutta laiskana ja saamattomana taidan mieluummin antaa periksi.

Lahjakas kaksisuuntainen kirjoitti:

Mielenkiintoinen näkökulma. Tähän asti olen tuntenut sairastavani ahdistavaa ja elämääni tuhoavaa mielisairautta. Olen ollut sairaalassa ja syön kourallisen lääkkeitä kaksi kertaa päivässä. Olen käytännössä tuhonnut oman ja läheisteni elämän ja ajattelen itsemurhaa päivittäin. En ole nauranut kohta vuoteen ja vaimon kanssa rakastellut puoleen vuoteen. Lääkärit sanoivat, että minulla on bipo, en suinkaan sitä itse keksinyt saadakseni ansiotonta arvonnousua. Se, että on julkkiksia tai kuuluisia bipoja lohduttaa minua vähän tai ei ollenkaan. Lahjakkuutta en itsestäni löydä, en niin hyvässä kuin pahassakaan, mutta odotetaan nyt sitä hypomania, niin eiköhän oma mielipiteeni silloin muutu. En nyt ajattele olevani erityisen media- tai muutenkaan seksikäs.
Lähden tänään taas työkkäriin tärisevänä ja itseäni syvästi häpeävänä luuserina ja jo sinne meneminen on niin suuri ponnistus, että mietin maksaako vaivan. Netistä etsin tietoa sairaudesta saadakseni tai löytääkseni edes pientä rohkaisua surkeaan olooni. Syövästa tai muista vakavista sairauksista en osaa sanoa koska ne eivät ole ajankohtaisia minulle ainakaan vielä. Epäilen vahvasti, että tämä pirun bipo minut hautaan vie, eikä mikään muu tauti. Pitäisi tietenkin piristyä ja ottaa elämä taas haltuun, mutta laiskana ja saamattomana taidan mieluummin antaa periksi.

Lue lisää

Jaa, vaimohan se tuossa valmistautuu eroamaan, jos tahti ei muutu. Ei ilmeisesti jaksa katsoa, kun selitän kaikki epämiellyttävät asiat bipoudellani tai lääkkeiden sivuvaikutuksilla. Nojaa, niinhän se käy. Olen täysin samaa mieltä. Helpommalla pääsee. Onhan nämä neljä viimistä vuotta ollut yhtä luopumista, joten olisi varmaan hyvä pistää pokki kaikki ihmissuhteet ja ryhtyä oikein urakalla bipoilemaan. Onhan tuota jo hypomaniassa kokeiltu ja hauskaa oli ja lasku maksetaan kun on sen aika. Nyt eletään osamaksulla ankeaa arkea päivä ja parhaimmillaan tunti kerallaan. Tuntuu hiukan, että "olisi parempi elää päivä leijonana, kun sata vuotta lampaana." Näinhän se on meidän suvussa eletty, (ennen kuin bipoudesta tuli muoti-ilmiö) enkä minä haluaisi rikkoa sukuperinteitä vastaan.

Joo eipä tämä itselle kovin muodikkaalta tunnu.. Ja noista julkkisten sairasteluista en edes tiedä. Itse kirjoittelen tänne joskus mielentilan kohoamisen toivossa. Tämä on nyt paikka avautua, koska en ole kertonut yhdellekkään läheiselleni asiasta. En yksinkertaisesti kehtaa- joten miksi joku pitää tätä trendinä?

muut ihmiset taas ymmärtävät diabetesta, epilepsiaa ja jopa skitsofreniaa sairastavia enemmän kuin kaksisuuntaista. Sen takia siinä varmaan tulee semmoinen vastareaktio, että haluaa oikeutta sairaudelleen. Lisäksi kaksisuuntaisuuteen monesti kuuluu se, että hypomaanisena hölöttää sairaudestaan kaikille ja on jopa ns. ylpeä siitä. Katumus tulee sitten kun laskeutuu maan pinnalle. Itsellä ainakin näin.

gada kirjoitti:

muut ihmiset taas ymmärtävät diabetesta, epilepsiaa ja jopa skitsofreniaa sairastavia enemmän kuin kaksisuuntaista. Sen takia siinä varmaan tulee semmoinen vastareaktio, että haluaa oikeutta sairaudelleen. Lisäksi kaksisuuntaisuuteen monesti kuuluu se, että hypomaanisena hölöttää sairaudestaan kaikille ja on jopa ns. ylpeä siitä. Katumus tulee sitten kun laskeutuu maan pinnalle. Itsellä ainakin näin.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi. Itse en kirjoittele depressiivisessä vaiheessa mihinkään tai puhu mistään, vaan tämä on hypomaniavaiheessa tai ehkä ennemminkin sekamuotoisessa ennen hypomaniaa.. Kyllä tämä "hölötys" aika sidonnainen sairauden luonteeseen :).

Lahjakas kaksisuuntainen (Ymmärtänette ironian) kirjoitti:

Jaa, vaimohan se tuossa valmistautuu eroamaan, jos tahti ei muutu. Ei ilmeisesti jaksa katsoa, kun selitän kaikki epämiellyttävät asiat bipoudellani tai lääkkeiden sivuvaikutuksilla. Nojaa, niinhän se käy. Olen täysin samaa mieltä. Helpommalla pääsee. Onhan nämä neljä viimistä vuotta ollut yhtä luopumista, joten olisi varmaan hyvä pistää pokki kaikki ihmissuhteet ja ryhtyä oikein urakalla bipoilemaan. Onhan tuota jo hypomaniassa kokeiltu ja hauskaa oli ja lasku maksetaan kun on sen aika. Nyt eletään osamaksulla ankeaa arkea päivä ja parhaimmillaan tunti kerallaan. Tuntuu hiukan, että "olisi parempi elää päivä leijonana, kun sata vuotta lampaana." Näinhän se on meidän suvussa eletty, (ennen kuin bipoudesta tuli muoti-ilmiö) enkä minä haluaisi rikkoa sukuperinteitä vastaan.

Lue lisää

Mulle tuli ero kun bipoilu saavutti diagnosoitavan vaiheen. Tosin se johtui se sairauden paheneminenkin tuosta aviosuhteen kriisistä, joka olisi voinut tulla ilman bipoakin. Nyt exä sanoo kyllä että hän katuu eroaan.

Onnistuin kyllä hankkimaan uuden vaimon, mutta helppoa ei ole hänelläkään. Hän sentään tiesi suhteen alusta lähtien diagnoosit ja oireet. Myöntänyt on että jos olisi oikeasti käsittänyt sairauden karmeuden, niin olisi harkinnut pidempään.

Oman käden kautta bipot ihmisten keskuudesta poistuvat, ihan pääsääntöisestikin. Elinajanodote ei ole pitkä. Tieni on kulkenut menestyvästä johtajasta sairaseläkkeellä olevaksi luuseriksi.

Minusta tuo vanha ja oikea nimi maanis-depressiivinen pitäisi ottaa uudestaan käyttöön, ainakin meitä aitojan rampauttavastasta sairaudesta kärsivien osalta. Nykyvaimokaan ei nimittäin sairauden voimakkuutta käsittänyt, sillä kaksisuuntaisuushan on muotia ja sellaisen diagnoosinkin saa ilmeisen lievilläkin oireilla.