Itselleni nämä vuodet ovat olleet suurin muutos elämässäni, jopa järkyttävä, koska ne eivät ole tuoneet mukanaan mitään hyvää. Edes lapsen synnyttäminen ja sen jälkeinen elämä muutoksineen ei ole ottanut läheskään yhtä lujille. Siitähän tosin seurasi vain hyvää ja yövalvomiset ja lapsen itkut olivat ohimeneviä juttuja.
Vaihdevuodet ovat vieneet minulta kolmen vuoden unet, lihottaneet muodottomaksi lyhyessä ajassa ja tehneet olon raskaaksi. Mutta pahinta on henkinen jähmeys, flegmaattinen, raskas ja saamaton olotila. Tekemättömät työt vaivaavat koko ajan ja silti niitä ei saa tehdyksi kuin äärimmilleen ponnistellen. Koko ajan ajattelen, että kun olisi joku, joka tekisi kaiken puolestani kun en millään jaksa itse. Äidinvaistotkin ovat ajaneet karille tiski- ja pyykkivuorten myötä, ne suorastaan raivostuttavat, ei tekisi mieli enää tehdä yhtäkään kotiarkarta, 35 vuotta tuntuu jo riittävän sitä lajia. Olenkohan minä vain väsynyt, vai tuntuuko muista samalta?
Vaihdevuodet ovat vieneet minulta kolmen vuoden unet, lihottaneet muodottomaksi lyhyessä ajassa ja tehneet olon raskaaksi. Mutta pahinta on henkinen jähmeys, flegmaattinen, raskas ja saamaton olotila. Tekemättömät työt vaivaavat koko ajan ja silti niitä ei saa tehdyksi kuin äärimmilleen ponnistellen. Koko ajan ajattelen, että kun olisi joku, joka tekisi kaiken puolestani kun en millään jaksa itse. Äidinvaistotkin ovat ajaneet karille tiski- ja pyykkivuorten myötä, ne suorastaan raivostuttavat, ei tekisi mieli enää tehdä yhtäkään kotiarkarta, 35 vuotta tuntuu jo riittävän sitä lajia. Olenkohan minä vain väsynyt, vai tuntuuko muista samalta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis aivan pakko tähän kirjoittaa, että kyllä tuntuu ihan samalta. Aivan kuin minä olisin tuon kirjoittanut ja 3 v. mullakin ollut tätä haahuilua ja väsymystä eikä mitään saa aikaseksi aloittaa edes siivota tms. Kaikki tuntuu, että mitä väliä millään...Ja kun järjellä ajattelee, niin pitäisi vaan hyväksyä vaihdevuodet ja oma vanheneminen ja raihnaisuus sekä se ettei minusta enää nuorta energistä tule, mutta kun ei sitä pysty hyväksymään. Lääkärit antaa mielialalääkereseptiä ja sanoo että masennusta on. En itse alleviivaa sitä, että masennus olisi. Mieli on kyllä joskus virkeä ja ajattelen, että nyt teen sitä ja tätä, mutta se unohtuu ennekuin edes aloitan. Olen vaan niin hemmetin väsynyt ja ahdistunut. Paniikkiahäiriötäkin esiintynyt taas sitten nuoruusvuosien jälkeen. Onkohan nuokin vaihdevuosien syytä.. onko muilla esiintynyt paniikkikohtauksia? Onneksi en ole jatkuvasti työelämässä, en jaksaisi käydä töissä. Lyhkäsiä pätkätöitä olen tehnyt. Ja sitten vielä iltatähti asuu kotona 14 v (muut maailmalla), niin on tässä taistelua kun on kaksi väsynyttä murrosikäistä :) Yritetään jaksaa :)