eivätkä nuo päivät edes ole jääneet taa. än
Tuo Katri Helenan laulu alkoi vaan soida sisimmässäni, ja totesin näin tuntevani. Jonkinlainen hyvä tunne on tämän syksyn aikana kehittynyt mielessäni, koen kypsyväni vanhuuteeni vähitellen, tuntuu kivalta tajuta se, että silti voi hyvin ja on onnellinen. Eivät kaikki päivät voi olla sellaisia, on varmaan mentävä tuskan ja kipuilun kautta, jotka ovat välttämättömiä ilmeisesti, jotta kypsyisi tajuamaan elämää ja ihmisiäkin.
Näin tänään armaan auringon valaistessa pihaakin ja kotia. Löytyykö yhtään onnellista mieltä joukostamme tänään?
Tuo Katri Helenan laulu alkoi vaan soida sisimmässäni, ja totesin näin tuntevani. Jonkinlainen hyvä tunne on tämän syksyn aikana kehittynyt mielessäni, koen kypsyväni vanhuuteeni vähitellen, tuntuu kivalta tajuta se, että silti voi hyvin ja on onnellinen. Eivät kaikki päivät voi olla sellaisia, on varmaan mentävä tuskan ja kipuilun kautta, jotka ovat välttämättömiä ilmeisesti, jotta kypsyisi tajuamaan elämää ja ihmisiäkin.
Näin tänään armaan auringon valaistessa pihaakin ja kotia. Löytyykö yhtään onnellista mieltä joukostamme tänään?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aivan arkisin sanakääntein ilmaistuna: keljuttaa tuo kipsi jalassa. Sitä on pidettävä vielä muutama päivä.
Sitten keljuttaa oma saamattomuuteni, kun sitäkään mitä vielä pystyisin tekemään en viitsi tehdä.
Onni ja onnellisuuskin on suhteellinen käsite.
Eväitä onnentunteeseen kyllä olisi, mutta silloin kun on aihetta tyytyväisyyteen, eli siis siihen onneen, niin sitä ei ossa mielensä maailmassa hyödyntää.
Minäpä kuitenkin yritän: on hyvä koti ja aviomies, on lapsia, on mukavat naapurit, suhteellinen terveys.
Pikkuisen varallisuuttakin, hyviä ystäviä. Oikeastaan mitään aineellista ei puutu.
Eikä puutu henkistäkään, kun osaa vain oivaltaa. Olla hetkessä jota elää. Välittää läheisistään, vieraammistakin.
Onnen auvoista tunnetta en sillä lailla pysty enää kokemaan kuin esm. nuorena rakastuneena, hullaantuneena. Vai onko tämä nykyinen "parempaa onnea"?
liikkumistasi, se kyllä laskee mielialaa, ihminen kun on luotu liikkumaan. Minullakin oli jalka kipsissä nelikymppisenä ja oli hankalaa selvitä. Pyörätuolin hankin itse, ukko oli lähdössä saaristoon, etulet? ikä muka kerinnyt hankkia sitä ennen lähtöä.
No soitin itse omaan firmaan ja panin yhden työntekijän hakemaan sen Lönrotinkadulta. Sen avulla selvisin kodinhoidosta, mutta tehtailija oli harmistunut kotiin tullessaan,jos ei kaikki ollut valmiina niinkuin ennen.
Sanoinkin, ettet ole nyt tehtaalla ja ojennat kätesi niin naiset juoksuttavat työkalun siihen:D Ja perään vielä, että punaistako mattoa odotat rullattavan eteiseen kun tulet? Nauran makeasti vielä kun muistan, että kiukuissaan painu maate koko illaksi: Se oli minun kokemukseni kun jalka murtui. Se saattaa kestää vähän kauemmin ikää myöten, hyvä kun on kumppani siellä rinnalla, se on jo onnea!
Kyllä minunkin elämäni on tyyneydessään ihanaa, pienet vastoinkäymiset kuuluu aika-ajoin arkeen, eikä niitä nyt joka viikkokaan ole.
Silloin kun viimeinen lapsi lensi pesästä ja lensikin kauas, sattumia ryöppysi kaikista selvitty sanoisinko kohtalaisen hyvin.
Nyt olen todella nauttinut kaikesta joka päivä, sää satoi tai paistoi aina on nauttimisen aihetta, vesi ja valo ovat ne elämän tärkeimmät.
Vapaus ja eläkeläisen huolettomat päivät, eikös se ole kuin kermavaahto mansikoitten kanssa?
Ilman tuskaa murhetta ja katumusta emme erottaisi hyvää pahasta, ainakin tiedämme ja tunnemme olevamme elossa, kaikista selviää joko hyvin tai heikosti, pääasiahan on että voimme jatkaa elämistä.
Kerronpa, kun katselen noita värillisiä vaahteroita, kaikki keltaisen ja punaisen sävyt, näin ne hyvästelee kesän ja siirtyvät lepotilaan, herätäkseen uuteen kevääseen antaen vihreiden lehtien taas olla meidän ihailtavana.
Mahtavaa seurata luontoa ja eläimiäkin, nyt on aikaa ja mielenkiintoa.
Uskoa toivoa ja rakkautta elämäänne
Monikohan meistä tulee edes ajatelleeksi, että sähkö ja vesi eivät ole läheskään kaikille maailman ihmisille itsestään selvyys.
Samoin eläkeläisen työstressistä vapaa elämä.
Uusia oivalluksia ja näköaloja elämän tavalliseen arkeen.
Pilville vielä, että jospa kiukkuisuus kuuluukin asiaan kun kokee avuttomuuden tunnetta jonkin rajoittenuisuuden takia.
Minä ainakin kiukkusin ukkoparalleni ensimmäisen rullatuoliviikkoni aikana kuin syötävä.
Milloin ei ollut saatavilla käsidesinfiointiainetta, joskus peti oli huonosti pedattu jne.
Sanoinkin, että ehdin varmaan laitostua kuuden päivän airaalassaoloni aikana.
Silloin oli meillä kyllä toisinpäin, vaan se on mennyttä,olen tuon kokenut myös, kun ei nuo rakkaamme ole tottuneet niistä tehtävistä suoriutumaan, ainakaan niinkuin me. Pinna saattaa siinä avuttomuudessa joskus kiristyä, ennenkuin sitten tajuaa, kun onhan se ilokin voida tehdä ja suorittaa.
Elämää se kaikki on ja antaa oman mausteensa siihen yhteiseloon. Jälkeenpäin on kiva katsella uudesta näkövinkkelistä. Kyllä minun on myönnettävä, etttollisiaä on asioita joita olisi voinut kypsemminkin tehdä.
Kaikkineen ollaan kiitollisia elämälle ja Luojallemme, että olemme saaneet näinkin paljon aikaa elää ja ehkä vielä oppiakin jotakin mikä puuttuu.* Kukkahameen *toivomukseen liitymme. Kaunis on myös Ramonan liittämä laulu!
Vieressä
ihan lähellä
suloista suven taulua.
Sinessä
ilman äärellä
heleää linnun laukua.
Metsissä
soiden reunassa
lämmintä aamusumua.
Lehdissä
koivun latvassa
hiljaista tuulen humua.
Kylällä
mäen kohdalla
auringon arkaa ruskoa
Syvällä
tunteen pohjalla
kasteenraikasta uskoa.
En voinut olla ottamatta mukaan---- Ilmari Pimiän runoa Auringonnousu sen kauneuden vuoksi.
kuljemme laulain...Minulla on sellainenkin vika, että laulut alinomaa soivat päässä ja runot melskaavat mielessä. Mutta on siitä joskus hyötyäkin . Kun herään yöllä, alan kelata vanhoja virsiä ja nukahdan pian uudelleen. Viimekin yönä soi hyvin tähän alkavaan pimeyteen sopiva virsi :
"Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää. Koska päättyy matka yöllinen, on yhä hämärää. Luon taivahalle yhtenään katseeni kaipaavan. Valoa vaikk en näekään, sen tiedän koittavan. "
Kiva, Pilvi, kun pidit tuosta valitsemstani syyslaulusta. Olisithan sen sinne ketjuunkin voinut tulla kertomaan, tilaa siellä näyttää riittävän.
Kirkonkellojen soittamana tuo kaunis, tuttu musiiki kantautui puutarhaani pari päivää sitten.
Istahdin kuuntelemaan sitä ja lämpivät muistot rakkaasta lähimmäisestäni kantautuivat mieleeni, sillä
hänen hautajaisissaan kuulin sen viimeeksi uruilla soitettuna.
Kuka olikaan vuorossa nyt - mietin itsekseni.
Eilen lapsenlapseni nukahti kainalooni Mozartin piaokonserttoja kuunnellessamme.
Mikä elämämme ravinto tuo musiikki onkaan.
kiitokseen joka ikinen päivä. En edes muista näin kaunista, ja lämmintä syksyä, mitä olemme saaneet elää. Asua turvallisesti omassa kodissamme, ilman mitään uhkaa ja kurjuutta. Tämä ylenpalttinen onni ei ole itsestäänselvyys läheskään kaikille maailman ihmisille. Ollaan tästä kiitollisia ja onnellisia!
onnellinen. Tarkemmin ajateltuani kyllä minä olen.
Joku ketjussa sai pohtimaan onnen ja tyytyväisyyden syvintä olemusta, esm. juuri kiitollista mieltä. Paljon on aihetta olla tyytyväinen ja onnellinen. Juuri nuo itsestään selvyydet, mitä suurin osa maapallon väestöstä on ilman, kuten puhdas ilma, vesi, riittäv'ä ravinto ja turvallinen
elinympäristö .Kaunis musiikki on onnellistuttava tekijä, vaikka en ymmärrä, enkä siis niin ollen pidä sinfoniamusiikista, kuitenkin löytyi yksi Mozartin sävellys, joka on sovitettu jokamiehen
kuunneltavaksi.
Nimittäin Säveltäjämestarin 40 sinfonian ensimmäisen osan g-molli.
Suomeksi laulettuna ."Tämä hetki voi olla se ainut kun rintaani vasten sä painut. Sinun kuiskaavan hiljaa mä kuulen..."
Menivätkö sanat noin...ainakin suurinpiirtein menivät suomalaisen toteutuksen mukaan.
Ennenkuin kirjoitit tuon, ajattelin sanoja tuosta virrestä:D
Minulla oli näyttely Sipoossa nimeltä---- Maa on niin kaunis----Sen kävi taidearvostelijana katsomassa
Helsingistä,tuleva mieheni. Hän kirjoitti hyvin syventyneen arvostelun Keski-Uusimaa lehteen, herätti huomaamaan puutteet, myös kannusti ja--- näki. Onnellisia muistoja tuon virren tuomina.
Musiikki ravitsee sieluamme ja tunteitamme, jopa älyäkin.
Olin ajatellut tulla, kun huomasin laittaneeni Sinun laulusi tähän. Isännöitsijän kanssa jouduin kuitenkin laatimaan muutamia kirjoituksia, joten kiitos kun Sinä tulit. Sinullakin soi tuo ihana virsi: *sielusta sieluhun kaiku soi*
Tyytyväinen ja kiitollinen olen minäkin ,mutta sitä ihmettelen että miksi tänne täytyy tuoda myös kehut tehtailijoista ja käskyttäjistä , kuinkahan ne kuuluvat kuvioon. Ihminen voi olla onnellinen vain silloin kun on rehellinen ilman turhia mausteita. Meillä on kaunis luonto ja kutakuinkin puhdaskin vielä moneen muuhun maahan verraten, on Luoja antanut kauniin kesän ja myös syksyn ja sen mukanaan tuomat marjat ja sienet ym.Kiittäkäämme Jumalaamme kaikesta hyvästä jota olemme saaneet ja olkaamme onnellisia.
keskusteluuni Sekun kanssa, joka on jalkapotilas vielä. Elämää se vaan on, ja aivan rehellistä!
Pienen taloyhtiömme naapurit ovat palanneet kuka mökeiltään ja matkoiltaan. Taas kokoonnuimme yhteisten asioiden hoitamisessa, ja nautimme pientä hyvää syöden, ja pari lasillistakin nauttien.
Juuri lähtivät, ja lämmin halaus jokaiselle, antoi taas eväitä eteenpäin. Ihanaa kun on näin pieni asukasmäärä. Hyvää ja leppoisaa yötä t pilvi
tahtoo olla samanlainen vika. Illalla nukutan itseni laulamalla mielessäni tuttuja virsiä, samoin yöllä, jos herään. Ihmeen paljon on jäänyt kaikenlaisia virsiä ja lauluja tuonne aivosopukoihin. Virsien muisteleminen vie pois sellaiset ajatukset, jotka kenties karkoittaisivat unet, joten se hän on ihan hyvä tapa.
Syyslauluista tässä tuli mieleeni Sam Sihvon "Syysillan tuuli". Surumielinen on sekin syksynlaulu.
Todella onnellinen olin tänään ottaessani päiväunet pihakeinussa auringon porottaessa kasvoilleni ja mieheni tuoma paksu huopa lämmikkeenä. En muista, milloin päiväuni olisi niin makealta maistunut. Löytyyhän näitä pieniä onnen pipanoita jokaisesta päivästä, kun osaa ne sieltä poimia.
aika ihanaa on kuulla, että olet tuon ottanut yön tueksi. Me ollaan joskus kysymyksiä täynnä! Jokainen ajatteleva ihminen on. Joskus jouduin myös minä sieluni hädässä kysymään.....ja sain vastauksen. Sen jälkeen en niitä asioita ikinä enään epäile.
Piti vaan olla niin suuressa hädässä silloin.
Meidän pääkassa aikanaan oli sitten söpö kun sanoi rukoilessaan, minä taas täällä, kun on asiaa....
ihana ihminen muutenkin. Koki vaivaavansa isäänsä taivaassa. Kaipaan joskus ystäviä, jotka ovat jo menneet. Ihanat muistot jäi kuitenkin. Hyvää yötä, aamulla taas nähdään.