Mikä on sinun tapasi selviytyä kun tulee vaikeita,raskaita asioita elämässä?
Pidätkö kaikki sisällä vai puratko niitä jotenkin,ja miten?
Pidätkö kaikki sisällä vai puratko niitä jotenkin,ja miten?
Mikä sinun keinosi selviytyä?
elämän eväät
13237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olisi tietysti mukavaa, jos elämä olisi kuin kakkuresepti, mitta sitä ja tätä, tuolloin uuniin ja kotvan kuluttua valmis. Mukavaa siksi,että elämälle ja tilanteille olisi selkeät ohjeet - käyttöohjeet. On vaan niin, että ilot ja surut sekä onnenmurut eivät ole ohjailtavissa, emmekä me ole muuttumattomia itsekään. Mikä sopi minulle purkukukeinoksi kaksikymppisenä tai kolmikymppisenä, ei enää mallaa kuusikymppisenä - ei ainakaan kaikissa tilanteissa ja tapauksissa.
Jos olen rehellinen vastatessani, sanon, että "oikeaa" tai "oikeita " selviytymiskeinoja on mielestäni yksi. Se on elää tilanteet läpi ja antaa elämän itsensä näyttää kulloinkin se paras selvitysmiskeino. Joskus se on osoittautunut työksi eli surut syrjään, kunnes niitä jaksaa käsitellä, joskus lähimmäinen, joskus vetäytyminen itsekseen - milloin mitäkin. Ihminen on siitä metka otus, että me löydämme keinot selviytyä - sen parhaan keinon juuri siihen ongelmaan, joka kulloinkin on akuutti, jos maltamme kuunnella itseämme. Harvoin voi elää etukäteen ja todeta, että näin kun menettelyt, niin tästä se sitten lähtee, surut on pian surtu, huolet tiessään.
Hieman huvittuneena seuraan elämäntapaoppaita ja hyvän elämän evästyksiä, niissä "kakkureseptejä" riittää yhtä hyvin kuin määrittelyjä siitä, mikä onnea on. Turvallisuudentunnetta on niistä tietysti lupa hakea, mutta auttavatko jonkun toisen neuvot oikeasti muka minun tilanteisiini tai elämääni? Voiko joku ulkopuolinen määritellä, milloin olen onnellinen ja mikä minusta tuntuu hyvältä ja oikealta? Eivät ole tähän mennessä auttaneet minulle, vaikka neuvojia on ollut paljon. Ainahan me osaamme loistavasti määritellä, miten lähimäisen simästä korsi poistetaan. Itseään onkin vaikeampaa kuunnella ja antaa aikaa. Ehkä ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla, carpe diem tarkoittaa mielestäni myös sitä.
Nuorempana on helpottanut, että on ollut kohtalotovereita "noin suurinpiirtein" jossakin, vaikka sitten kirjallisessa muodossa. Tieto siitä, että en ole yksin, murheet ja tragediatkin kuuluvat elämään ja elämästä selvitään ennenkuin kuollaan. Aikaisemmin olin hakki kertomaan juttujani ystävälle jos toisellekin, mutta nyt tunnen hyvin harvoin tarvetta pohtia yhdessä asioitani. Olen löytänyt myös itsestäni ystävän, en suinkaan kaikkeen riittävän ja erehtymättömän, mutta tietynlaisen rauhan. Ehkä se on iän tuomia lahjoja, ehkä ei.
Herra,sinä tiedät paremmin kuin minä,että minulle karttuu ikää ja jonakin päivänä olen vanha.Varjele minua puheliaisuudesta ja varsinkin siltä luulolta,että minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiasta ja tilanteesta. Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään muiden ihmisten asiat.Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin.Anna mulle siivet päästänopeasti asiaan.Opeta minulle armeliaisuutta,että kuuntelisin toisten valituksia.Autaminua kestämään ne kärsivällisesti.Mutta sinetöi huuleni,etten puhuisi omista vaivoista,vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.Auta minua oppimaan se suurenmoinen läksyettä minäkin saatan erhtyä.Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä.Pyhimys en halua olla,sellaisten kanssa on joskus ylen vaikea elää.Mutta hapan vanha nainen ei ole ihana luomus.Tee minusta ajattelevainen,mutta ei synkkä,avulias mutta ei komenteleva.Niin suunnatonta viisautta kuin minun on,on sääli jättää käyttämättä viimeistä rahtua myöten.Mutta Sinä tidät,Herra että haluaisin kuitenkin pitää muutaman ystäväni elämäni iltaan asti.Aamen.
Joka sanaan voin yhtyä. Kunpa vaan rukoukseen vastattaisiin.
huomannut itselleni korvaamattomaksi.
Puran ulos kulloisenkin asian, niin hyvät kuin pahatkin.
Kun korvat kuulevat, omani, ja toisten, kirkastuu usein myös asiat.
Vastavuoroista, ystävien kanssa.
Tämä sopii itselleni, mutta ei varmaankaan kaikille.
Yritän touhuta jotain että ajatukset eivät liikkuisi ikävissä asioissa.
Jos on oikein kamalaa enkä keksi muuta niin otan parin viikon loman, mahdollisimman kauas. Jos saan miehelle hoitajan, tähän asti on hoitopaikka järjestynyt tarvittaessa.
kiristelyä :)
Juopottelu auttaa aina.
Kyllä se on viina, joka antaa iloa ja voimaa elämään!
monet sananparret pitävät paikkansa, kyllä enne ovat olleet viisaita:
"aika parantaa haavat"
vaikeimpiin asioihin on, uskokaa tai älkää, löytynyt ratkaisu viinasta
Meniköhän se ihan okein? Mutta kuitenkin.
Pelastukseni lienee se että olen aikamoinen hölösuu, en pihtaa murheita itselläni.
Murheista ja vastoinkäymisistä vakavaakin vakavammat terveysongelmat ovat niitä, jotka peittoavat kyllä kaiken muun "pikkuongelmiksi".
Täs sitä köpöttelen, toki vaikesti vaurioituneena, mut köpöttelen kuitenkin ja hyvllä mielin vaik pitäs olla kuollut jo muutaman kerran. Näihen onglemien rinnalla muut ongelmat ovat tosi vähäpätöisiä joihin ei kannata jäädä koukkuun.
No selviytymiskeinoni lienee juuri tämä hölösuisuus, ja sosiaalinen helppous olla kontaktissa ympäristön kanssa.
ystävät ovat tähän asti auttaneet yli koettelemusten.