Kaikki alkoi siitä kun mä rupesin riitelemään yhä enemmän ja enemmän mun vanhempien kanssa ja mun "kaveri" ei puhunut eikä ottanut mua vakavasti. Mä oon aina tiennyt että oon yksinäinen ja musta alkoi tuntuu sillon että millään ei oo välii, vaikka oikeasti tiedän että on. Mua ei enää kiinnostanut tavata mun poikakaveria. Musta alkoi tuntuu et en kuulu tänne. Kerroin tunteistani kaverille mutta ei se välittänyt. Kai mä joudun elämään koko elämäni nämä tuskat sisällä...
Mikään ei tunnu miltään
Eksynyt kai
4281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuule et joudu elään tuskassas.. kerro mika sun mieltä painaa [email protected]
mulla on ollu kans sellainen tunne eittei mikään tunnu miltään ja millään ei oo mitään väliä..
sitä tuli sit mennä viiletettyä ympäriinsä. käytännössä satuttamassa toisia, henkisellä tasolla. kämpässäni en pysty oleen ollenkaan, pakottava tarve päästä pois. aina töiden jälkeen mentävä jonnekkin kauvas pörräämään pois kotiseudulta kun sielä ahdistaa. viikonloputkin menee aina jossain, aina jollain kaukana asunvan kaverin luona juomassa. kämpäs ei tuu kuin nukuttua ja vain viikolla...
oon levoton sielu, etsin omaa paikkaani tässä maailmassa.
mut lähetä postia ja kerro jos voin auttaa =) saisin itsekkin hyvän mielen jos voisin olla avuks =)
Ei se koko elämää kestä. Itsellänikin oli vaikeita aikoja nuorempana ja tuntui, että koko maailma kaatui niskaan. Sitten se iän myötä helpotti, kun ei jaksanut ottaa kaikkea niin vakavasti :)
mulla on vähän samanlainen tunne.. mistä päin oot?
Kun katot karttaa niin siellä pienellä lukee "pimeyden tuolla puolen" No ei vaitiskaan Pohjois Suomesta oon..