on se vaan niin kummallista

on monta tuntia, ihan koko päivä,
onhan siinä aikaa sanojen muuttua.

KATSELEN SYKSYISTÄ MAISEMAA II



tänään sataa vettä, rakkaani
jossain vanhassa antikvariaatissa
polkuauto
ruosteisin polkimin
oo beibi touch my umbrella

ja tänään sataa vettä, rakkaani




kuiskaan hiljaa

pihapihlajassa oli eilen jo keltaisia lehtiä
enemmän kyllä vihreää

muotoilen runoa sekoittuu toiseen runoon kaukaiseen lauluun

voi kuinka selittäisin
se on yhä samoin
enemmän vain totta kaiken aikaa
ota sydämeni

on satanut jo ties monettako päivää

eikä ole muuta päivää kuin tämä

yritän saada sen soimaan

klonks klonks
myyjä katseli paheksuvasti
sinä tartuit käsivarteen ja vedit minut pois
polkuauton luota

hitto vieköön eikö esineisiin
saa koskea

cherry cherry
vielä myöhemminkin sateenvarjon alla
vastasit




ei rakkaani, ei nyt ja tässä




"people are strange when youre a stranger
faces look ugly when youre alone
women seem wicked when youre unwanted
streets are uneven when youre down"

hassuja muistumia - kuuntelitko sinäkin doorsia
enemmän kuin modern talkingia




ja niin

minä muistan suudelmasi,
hymysi,
sinun silmäkulmiesi pikkuruiset naururypyt

eikä ole muuta päivää kuin tämä

pihapihlajan taipuessa
asiat ruostuvat
teräskin vääntyilee mutkalle
kuinka sitten eivät
muistot

banaliteetti

ihmiset kävelevät
koteihinsa ja työpaikoille,
edestakaisin

lukemattomia kosketuksia päivien saatossa,
pilvien liike,
meren kuohunta rannoilla,
ja ei ole nyt muuta kosketusta kuin tämä

katselen syksyistä maisemaa




mums mums




[11:45 - 12:47]

KATSELEN SYKSYISTÄ MAISEMAA II



tänään sataa vettä, rakkaani
jossain vanhassa antikvariaatissa
polkuauto
ruosteisin polkimin
oo beibi touch my umbrella

ja tänään sataa vettä, rakkaani




kuiskaan hiljaa

pihapihlajassa oli eilen jo keltaisia lehtiä
enemmän kyllä vihreää




muotoilen runoa sekoittuu toiseen runoon kaukaiseen lauluun

voi kuinka selittäisin
se on yhä samoin
enemmän vain totta kaiken aikaa
ota sydämeni

on satanut jo ties monettako päivää

eikä ole muuta päivää kuin tämä
yritän saada sen soimaan

klonks klonks,
myyjä katseli paheksuvasti
sinä tartuit käsivarteen ja vedit minut pois
polkuauton luota

hitto vieköön eikö esineisiin saa koskea

cherry cherry
vielä myöhemminkin sateenvarjon alla
vastasit:
ei rakkaani, ei nyt ja tässä




"people are strange when youre a stranger
faces look ugly when youre alone
women seem wicked when youre unwanted
streets are uneven when youre down"

hassuja muistumia - kuuntelitko sinäkin doorsia
enemmän kuin modern talkingia




muistan suudelmasi
hymysi
sinun silmäkulmiesi pikkuruiset naururypyt

eikä ole muuta päivää kuin tämä

pihapihlajan taipuessa
asiat ruostuvat
teräskin vääntyilee mutkalle
kuinka sitten eivät
muistot

banaliteetti

ihmiset kävelevät
koteihinsa ja työpaikoille
edestakaisin

lukemattomia kosketuksia päivien saatossa,
pilvien liike,
meren kuohunta rannoilla,
ja ei ole nyt muuta kosketusta kuin tämä




katselen syksyistä maisemaa

mums mums




[11:45 - 12:52]

Vaikken runoilija sieltä
parhaimmasta päästä olekaan.
Niin saanen tähän kohtaa kuitenkin
jotain lausahtaa:

Aamu. Aamu päivän aina aloittaa, on
aamuisin aina rauhaisaa. Olet hetken
yksin ja täysin vapaa.

Et vielä tuolloin tietää voi, mitä päivä
voi tuoda tullessaan. Uudet koitokset
Sinua vasta edessäsi odottaa.

On aamu, ajatuksesi vapaana lentää
saa. Ei niitä kukaan ole vielä ehtinyt
tukahduttaa, ei aistejasi seinään ripustaa.

Ilta koittaa. Päivän tapahtumia hetkisen
aikaa kelaat. Aatoksesi seuloo mikä tuotti
tuskaa mikä sympatiaa. Oliko hyvää vai
pahaa.

Ilta. Ilta yön aloittaa, on taasen rauhaisaa.
Päivän tapahtumat voi unohtaa. Ovat
aistisi taas täysin vapaat.

On aamu- on iltahetki, jolloin antoisinta
on tehdä retki. Siihen omaan sisäiseen
maailmaan.

Ps. Runon maailmassa voi aina tuntojaan
purkaa.

missäs sitä ollaankaan taas

haukottu henkeä
hau-hau-hau
paha paha paha myllerrys

talouskriisi
voi hiisi

sumuisat näkymät
ja sanoo että kaunis päivä tänään

entäpä eilinen

?