Rasvahysteria:
""" Kun nykysuositusten mukaisesti syödään liikaa hiilihydraatteja (VILJAA ja SOKERIA), käynnistyy ylensyönnin noidankehä, sillä kaikki hiilihydraatit muuttuvat elimistössämme sokeriksi ja runsaasti syötyinä ne nostavat nopeasti verensokeria. Elimistömme torjuu voimakasta verensokerin nousua erittämällä runsaasti insuliinia, joka heilauttaa verensokerin nopeaan laskuun. Nopeasti laskevan verensokerin elimistö tulkitsee ”energianpuutteeksi”, mikä synnyttää yhä lisää nälän tunnetta, vaikka juuri olisi syöty runsaasti ja elimistö itse asiassa samaan aikaan varastoi liikenevää energiaa mahdollisimman tehokkaasti rasvaksi – tämän seurauksena ihminen lihoo. Kun hiilihydraattien määrää kontrolloidaan vältytään tuolta verensokerin nousujen ja laskujen kierteeltä, ja elimistö siirtyy polttamaan rasvavarastoja energiaksi. """
Sokeri on 100% hiilihydraattia.
Virallinen suositus nimenomaan kieltää normaalin, luonnollisen rasvan syönnin ja säännöstelee tiukasti muidenkin rasvojen käytön. Jos katsot mitä tahansa ruokasuositusta, oli se laihduttajalle, diabeetikolle tai ihan normiruokailuun niin näin se menee: "...valitse kevyitä kasvirasvoja eli margariineja, sipaisu leivän päälle riittää, loraus rypsiöljyä salaattiin, juo rasvatonta maitoa ja käytä rasvaprosentiltaan kork. 10% juustoja, leikkeleitä, lihoja, kanaa, kalaa yms." Ei näistä juuri saa edes sitä tarpeellista määrää rasvaa mitä keho tarvitsisi puhumattakaan että saanti menisi ylimäärän puolelle.
Rasva ei todellakaan ole se lihottava asia nykyihmisten elämässä vaan rasvan ja HIILIHYDRAATTIEN sekoitus. Kukaan ei jaksa mätätä kokonaista voipakettia naamaansa, mutta sekoitapa se jauhoihin ja sokeriin, niin johan menee. Hiilihydraatit lihottavat ja niiden ylenmääräinen ja jatkuva puputtaminen lihottaa ja sairastuttaa. Ihmisillä kun ei ole enää edes ruoka-aikoja vaan suu käy koko ajan. Sipsiä, karkkia, pullia, limppareita yms. kaadetaan kitaan aamusta iltaa miten sattuu.
Jos on vähäänkään kiinnostunut terveydestään, ottaa myös selville mitä sinne suuhunsa mättää. Margariinit ovat vain molekyylin päässä muovista.
Viljojen gluteeni huumeiden listalle?
http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/viljojen-gluteeni-huumeiden-listalle-t39451.html
http://www.ravitsemusjaterveys.fi/
http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=99&arkisto=1
Krooninen D-vitamiinin puute:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/D3.htm
""" Valitettavasti lääkärin velvollisuus Suomessa ei suinkaan ole kyetä auttamaan, saati ihan oikeasti auttaa kipeää ihmistä. Ainoa velvollisuus on noudattaa käypähoitosuosituksia. Jopa siinä tapauksessa, että lääkäri sattuisikin tietämään, miten sairaus voitaisiin jopa parantaa, ei ainoastaan "hoitaa", niin lääkäri noudattaa ainoastaan käypähoitosuosituksia, jollei potilas osaa muuta vaatia. Ja jos potilas lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo "hoida minua prkl!" niin siinä hän ei silloin osaa muuta vaatia. Eikä suurin osa lääkäreistä osaa muuta odottaakaan.
On hyvin tärkeä asia huomata, että sairauden "hoitaminen" ja sairauden "parantaminen" ovat kaksi eri asiaa. Käytännössä voivat joskus olla sama asia, mutta eivät läheskään aina. Tämä käy selväksi jos miettii mitä käytännössä ovat (käypähoitosuositusten mukaan) esim. verenpaineen (matalan tai korkean) "hoitaminen", allergioiden "hoitaminen", migreenin "hoitaminen", kilpirauhasen vajaatoiminnan "hoitaminen". Hoitamisen tavoite yllättävän monissa tapauksissa on näkyvien oireiden minimointi (yleensä jollain lääkkeellä, ja yleensä loppuiäksi), ei terveys eikä parannus.
Eikä suurin osa lääkäreistä osaa muuta tehdäkään. Ja näiltä lääkäreiltä jotka eivät lähtökohtaisesti osaa, on ihan turha vaatia - kaunis pyyntö, nyrkki tai panssarinyrkki ovat tällöin ihan yhtä "tehokkaita". Niiltä lääkäreiltä puolestaan, joilta voi periaatteessa vaatia, käytännön toimet vaihtelevat yksityiskohtaisesti. Ajatellaanpas esimerkkinä joitain karppilääkäreitä: Aki Loikkanen on varovainen ja edellyttää selkeää potilaan tahdonilmaisua. Antti Heikkilä ja Annika Dahlqvist saattavat toimia käypähoitosuositusten vastaisesti ihan siltä pohjalta, että heidän luokseen mennään. Ruotsissa Dahlqvistin toiminta sitten johtikin tutkintaan, onko lääkärin toiminta ollut näyttöön pohjautuvaa vai ei, ja se räjäytti "pankin" Ruotsissa. Heikkiläkin yrittää toimillaan selkeästi provota vastaavaa tutkintaa Suomessa, mutta toistaiseksi tuloksetta. """
""" Kun nykysuositusten mukaisesti syödään liikaa hiilihydraatteja (VILJAA ja SOKERIA), käynnistyy ylensyönnin noidankehä, sillä kaikki hiilihydraatit muuttuvat elimistössämme sokeriksi ja runsaasti syötyinä ne nostavat nopeasti verensokeria. Elimistömme torjuu voimakasta verensokerin nousua erittämällä runsaasti insuliinia, joka heilauttaa verensokerin nopeaan laskuun. Nopeasti laskevan verensokerin elimistö tulkitsee ”energianpuutteeksi”, mikä synnyttää yhä lisää nälän tunnetta, vaikka juuri olisi syöty runsaasti ja elimistö itse asiassa samaan aikaan varastoi liikenevää energiaa mahdollisimman tehokkaasti rasvaksi – tämän seurauksena ihminen lihoo. Kun hiilihydraattien määrää kontrolloidaan vältytään tuolta verensokerin nousujen ja laskujen kierteeltä, ja elimistö siirtyy polttamaan rasvavarastoja energiaksi. """
Sokeri on 100% hiilihydraattia.
Virallinen suositus nimenomaan kieltää normaalin, luonnollisen rasvan syönnin ja säännöstelee tiukasti muidenkin rasvojen käytön. Jos katsot mitä tahansa ruokasuositusta, oli se laihduttajalle, diabeetikolle tai ihan normiruokailuun niin näin se menee: "...valitse kevyitä kasvirasvoja eli margariineja, sipaisu leivän päälle riittää, loraus rypsiöljyä salaattiin, juo rasvatonta maitoa ja käytä rasvaprosentiltaan kork. 10% juustoja, leikkeleitä, lihoja, kanaa, kalaa yms." Ei näistä juuri saa edes sitä tarpeellista määrää rasvaa mitä keho tarvitsisi puhumattakaan että saanti menisi ylimäärän puolelle.
Rasva ei todellakaan ole se lihottava asia nykyihmisten elämässä vaan rasvan ja HIILIHYDRAATTIEN sekoitus. Kukaan ei jaksa mätätä kokonaista voipakettia naamaansa, mutta sekoitapa se jauhoihin ja sokeriin, niin johan menee. Hiilihydraatit lihottavat ja niiden ylenmääräinen ja jatkuva puputtaminen lihottaa ja sairastuttaa. Ihmisillä kun ei ole enää edes ruoka-aikoja vaan suu käy koko ajan. Sipsiä, karkkia, pullia, limppareita yms. kaadetaan kitaan aamusta iltaa miten sattuu.
Jos on vähäänkään kiinnostunut terveydestään, ottaa myös selville mitä sinne suuhunsa mättää. Margariinit ovat vain molekyylin päässä muovista.
Viljojen gluteeni huumeiden listalle?
http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/viljojen-gluteeni-huumeiden-listalle-t39451.html
http://www.ravitsemusjaterveys.fi/
http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=99&arkisto=1
Krooninen D-vitamiinin puute:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/D3.htm
""" Valitettavasti lääkärin velvollisuus Suomessa ei suinkaan ole kyetä auttamaan, saati ihan oikeasti auttaa kipeää ihmistä. Ainoa velvollisuus on noudattaa käypähoitosuosituksia. Jopa siinä tapauksessa, että lääkäri sattuisikin tietämään, miten sairaus voitaisiin jopa parantaa, ei ainoastaan "hoitaa", niin lääkäri noudattaa ainoastaan käypähoitosuosituksia, jollei potilas osaa muuta vaatia. Ja jos potilas lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo "hoida minua prkl!" niin siinä hän ei silloin osaa muuta vaatia. Eikä suurin osa lääkäreistä osaa muuta odottaakaan.
On hyvin tärkeä asia huomata, että sairauden "hoitaminen" ja sairauden "parantaminen" ovat kaksi eri asiaa. Käytännössä voivat joskus olla sama asia, mutta eivät läheskään aina. Tämä käy selväksi jos miettii mitä käytännössä ovat (käypähoitosuositusten mukaan) esim. verenpaineen (matalan tai korkean) "hoitaminen", allergioiden "hoitaminen", migreenin "hoitaminen", kilpirauhasen vajaatoiminnan "hoitaminen". Hoitamisen tavoite yllättävän monissa tapauksissa on näkyvien oireiden minimointi (yleensä jollain lääkkeellä, ja yleensä loppuiäksi), ei terveys eikä parannus.
Eikä suurin osa lääkäreistä osaa muuta tehdäkään. Ja näiltä lääkäreiltä jotka eivät lähtökohtaisesti osaa, on ihan turha vaatia - kaunis pyyntö, nyrkki tai panssarinyrkki ovat tällöin ihan yhtä "tehokkaita". Niiltä lääkäreiltä puolestaan, joilta voi periaatteessa vaatia, käytännön toimet vaihtelevat yksityiskohtaisesti. Ajatellaanpas esimerkkinä joitain karppilääkäreitä: Aki Loikkanen on varovainen ja edellyttää selkeää potilaan tahdonilmaisua. Antti Heikkilä ja Annika Dahlqvist saattavat toimia käypähoitosuositusten vastaisesti ihan siltä pohjalta, että heidän luokseen mennään. Ruotsissa Dahlqvistin toiminta sitten johtikin tutkintaan, onko lääkärin toiminta ollut näyttöön pohjautuvaa vai ei, ja se räjäytti "pankin" Ruotsissa. Heikkiläkin yrittää toimillaan selkeästi provota vastaavaa tutkintaa Suomessa, mutta toistaiseksi tuloksetta. """
Vastaukset 7
Vanhimmat
itse pudotin painoa 8kk 36kiloa hiilarit minimoiden. Eikä ollut edes vaikeeta, ei tarvinnut olla nälässä ja tuli tosi hyvä olo. Tämä toimi minulla en tiedä miten sitten muilla.
http://www.laihduttaminen.com/Dietti.html
http://www.hiilaritietoiset.net/eroonharhaluuloista.htm
Miten voi olla, että esim. aasialaiset ovat useimmiten laihoja ja terveitä, vaikka heidän ruokansa koostuu pääasiassa hiilihydraateista! Miten voi olla mahdollista, että vielä muutamia vuosikymmeniä sitten suomalaiset olivat laihoja, vaikka ruis-, ohra- ja vehnäleivät olivat joka päiväista, jokaisella aterialla syötävää ruokaa, ja puuroa aamiaiseksi?
Sinä haukut väärää puuta, annat vääränlaista informaatiota ja viet ihmisiä toiseen, mutta yhtä lailla väärään suuntaan ravinnon suhteen. Olet hengenvaarallinen.
Sitä paitsi tuo ruotsalainen Dahlqvist on ruotsalaistenkin mielestä täysi pelle, joten mitään pankkia hän ei ole siellä räjäyttänyt.
Kenelle hengenvaarallinen, kenelle ei. Ainakaan minun mielestäni ei ole mitään hengenvaarallista siinä, että lopettaa viljojen ja turhien sokerien käytön.
En tiiä siitä, ovatko aasialaiset terveitä tai olivatko suomalaiset muutama vuosikymmen sitten laihoja. Tiedätkö itse paremmin?
Ihminen voi lopettaa karkkien, leivonnaisten yms. epäterveellisten ruokien syömisen, mutta myös viljojen ja leivän. Ja kun ei syö leipää, ei tule hirveätä himoa muihinkaan hiilihydraatin lähteisiin. Olen huomannut, että joskus leivän syönti (kun sitä syön) tuntuu siltä kuin siihen olisi jokin himo vähän kuin tupakkaan tai kahviin (en kylläkään polta enkä juo kahviakaan kuin harvoin). Onko leivässä jotain koukuttavaa ainetta vai mikähän siinä on jujuna? Gluteenia epäilisin ensiksi. Monet syövät ison määrän leipää tai makaroonia kerralla, mutta lihaa onkin vaikeampi syödä niin hirveästi. Kun syö lihaa, ei todellakaan tule samanlaista tunnetta, että olisi ollut jokin välttämätön tarve saada sitä kuin leivän syönnissä.
Mutta sen olen huomannut, että ilman leipää ja suurta hiilarikuormitusta pärjää vallan mainiosti. Olo on pikemminkin just kevyt ja toimelias.
Itse näkisin että vehnä ja sokeri ovat pahimmat hiilarit. Itämailla kaiketi hiilarit tulevat pääasiassa riisistä. Riisiäkin on monenmoista, puhdistamatonta (kuoret poistettu) ja ei. Toisaalta esim. Japanissa syödään kaiketi paljon mereneläviä jotka ovat todella terveellistä ravintoa.
Kannatan itse hiilareiden rajoittamista, mutta näkisin että ihmisten kehotyypit ovat hyvin erilaisia joten kaikki ei sovi kaikille, mutta sitä en tiedä sopiiko pulla karkkilinja yhtään kellekään. Kaikkein pahinta on kumminkin syödä runsaasti hiilareita ja rasvaa yhtäaikaa, eli jompikumpi on syytä jättää pois. Ja omalla kohdallani havaitsin että laihduin 10 kg kun jätin hiilarit pois, rasvassa en suinkaan säästellyt.
Proteiinien syömisessä on tosiaan se hyvä puoli että sitä ei pysty syömään kovin paljoa.
Vähärasvaiset tuotteet maistuvat yksinkertaisesti helvetin pahalle. Ennemmin vaikka ilman jogurttia kuin rasvatonta, ilman maitoa kuin rasvatonta jne. Jos kaikki kuuluisi nauttia rasvattomana niin aika jännää olisi elämä.
että leivän syönti lisää ruokahalua, kokeilkaa vaikka kuukausi ilman minkäänlaista leipää, pullaa, pikkuleipää, ja leivoksia, on kummallisen kevyt olo.
Kokeilepas, kuinka reippaasti paino nousee.
Jätä ne muut herkut väliin.
Kuitenkin ravinnossa monipuolisuus on valttia, kohtuudella, vähän kaikkea.
Hyvä siitä tulee, liikuntaa unohtamatta.
Helppohan minun on neuvoa, kun jouduin lisäämään päivittäisen ravintoni energiapitoisuutta,
siksi, että painoni pysyisi normaalina.