...aikoo vähentää lastensa tapaamisia!!!
Tähän mennessä exäni on tavannut lapsiaan joka toinen vkl pe-su. Nyt hän ilmoitti, ettei työasioidensa takia pysty tapaamaan lapsiaan kuin kerran kuussa!!
Olemme eronneet jo vuosia sitten. Itselläni on uusi mies ja exälläni uusi avovaimo. Lapset ovat ala-asteikäisiä.
Voinko tehdä jotain???
Tähän mennessä exäni on tavannut lapsiaan joka toinen vkl pe-su. Nyt hän ilmoitti, ettei työasioidensa takia pysty tapaamaan lapsiaan kuin kerran kuussa!!
Olemme eronneet jo vuosia sitten. Itselläni on uusi mies ja exälläni uusi avovaimo. Lapset ovat ala-asteikäisiä.
Voinko tehdä jotain???
Vastaukset 22
Vanhimmat
Voit kannustaa lapsia kk-tapaamiseen, ettei kaikki kissanristiäiset mene sen edelle. Älä ainakaan ala haukkua: paskajätkä, kun ei halua nähdä kuin kerran kuussa. Saattaahan työasioissa olla jotain perääkin ? Kun lapset tulevat yläkouluikäisiksi, kerran kuussakin on paljon. Kaverit, harrastukset... hyvä, että pidät lasten ja isän tapaamisia tärkeänä,
edelle, mutta lasten kissanristiäiset eivät...onhan siinä paljon perää, että onhan siinä hieno isä.
mutta en viitti ees vaivautua sanomaan, oot kusipääjätkä, tietää sen muutenkin, hah
On hommia, joissa viikonlopputyöstä ei voi kieltäytyä, tai on kengän kuva perseessä ja voi jäädä elaritkin rästiin.
Minusta on hienoa että isä haluaa tavata lapsia ja ottaa heidät luokseen kerran kuukaudessa. Työhommat voivat todellakin olla esteenä tapaamisille. Lapset varmaan ymmärtävät tämän ja ovat iloisia tuosta tapaamisesta. Minun lapset kiljuisivat riemusta jos isä haluaisi heidät edes kerran kuussa tavata mutta valitettavasti tapaamisia on paljon harvemmin.
töitä viikonloppuisin.
Miksi vain lähivanhemman tehtävä on hommata lapselle hoitopaikka töiden ajaksi ja miksi sitä ei voisi vaatia myös etävanhemmalta. sitähän se vanhemmuus on!
että on suorastaan hienoa että isä haluaa tavata lapsia. Eikö se jumalauta luulisi olevan itsestänselvyys? Pitääkö ihan kiittää ja kumartaa kun mies on niin jalo etttä ihan haluaa omia lapsiaan tavata? Tässäkin tapauksessa herralle sopisi jopa kerran kuukaudessa tavata omia lapsiaan, mutta hienoahan sekin, eikö vaan, taputetaan kaikki tälle huippuiskälle! Maalaisjärjen mukaan se on paskaiskä jonka arvojärjestyksessä työt menee lasten edelle.
Jostain syystä on helvetin hienoa jos etäiskä vaivautuu tapaamaan lapsiaan edes joskus, mutta se lähiäiti on ahne paskiainen joka rahan takia ne muksut on halunnutkin. Varsin jännä katsantokanta.
Kun ollaan erottu eikä asuta saman katon alla, niin miksi etävanhemman pitäisi luopua työstään ja urastaan. Varsinkin, jos se parantaa etävanhemman mahdollisuuksia osallistua lasten kustannuksiin. Ja jos kerran esim. lähivanhemmalla on uusi perhe vaimo tai mies, niin lasten pääasiallinen asuinpaikka ja KOTI on lähivanhemman luona.
Itselläni on kolme lasta ja olen etäisä. Pakollisten menojen elarit ja vuokra yms. 400€/KK elämiseen, millä kustannan myös lasten viikonloput ja lomat puolet matkakustannuksista, jotka on sovittu huoltajuussopimuksessa. Lapset monesti kyselevät miksi ei voida tehdä sitä ja tätä. Nykyisin naureskellaan lasten kanssa sille, että olen köyhä. Joskus on käynyt mielessä harventaa tapaamisia ja tehdä lisätöitä, että voisi osallistua lasten enemmän lasten harrastuksiin ja lasten tapaamisista tuli laadullisesti parempia.
Ehdotin asiaan ex:lle, mutta oli sitä mieltä, että Ei Käy. Perusteena oli, että haluaa pitää joka toisen viikonlopun vapaana. Siis laatuaikaa kai uuden miehen kanssa. Näin siis mennään.
mahdollista, että oot aina töissä, mutta rahaa ei ole koskaan. Kuulostat ihan minun eksältä, joka väittää lapselle että tekee 7 päivää viikossa töitä, mutta silti ei ole rahaa, hah
Kumpi on tärkeämpää, se että on varaa ostaa muksuille kaikenlaista, reissata ja harrastaa, vaiko se että vietät aikaa heidän kanssaan? Kumpaakohan he aikanaan lämmöllä muistelevat? "Oli kyllä hieno mopo minkä faija piffas" vaiko "oli hieno faija kun oli läsnä" ?
Ja eksä on nyt sitten paha ihminen kun ei suostu vähentämään tapaamisia? Voi jumalauta! Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa eikä työn pitäisi mennä lasten edun edelle. Eikä sinulle muuten kuulu paskan vertaa mitä eksäsi vapaa vkloppuinaan tekee.
että olen aina töissä. Vaan että voisi tehdä enemmän töitä, että rahaa jäisi osallistua lasten menoihin. Ja tiedoksi osan velvoista ex-vaimo teki minun tietämättä vakuudettomilla luotoilla ihan avioliiton loppuvaiheessa ennen kuin erosta puhuttiin. (huom. minun tietojen lisääminen oli aika helppoa, kun on yhteiset rahat) jne. Eroprosessi lähti liikkeelle kun sain selville lainajutut. Ja koska elatusmaksut ovat perimisjärjestyksessä ensisijaisija, niin ne on pakkohoitaa ja muut velat myös. Siis siitä tämä köyhyys ja ex tietää sen aivan hyvin, mutta oikeuksiin on hyvä vedota.
ja velat menee puoliksi.
Kai teillä on ositus sentään tehty?
Kun ollaan erottu eikä asuta saman katon alla, niin miksi LÄHIVANHEMMAN pitäisi luopua työstään ja urastaan. Varsinkin, jos se parantaa lähivanhemman mahdollisuuksia osallistua lasten kustannuksiin..
Mulla on jokatoinen lauantai töitä.Mikäli etävanhempi peruu tai siirtää tapaamista,varsinkin viime hetkillä,tietää se taas vaikeuksia minulle..
Minulla on iltavuoroja,aamuvuoroja ja iltakoulua.Etävanhempi pystyy sopimaan asiakkaiden kanssa aikatauluista.Arkipäiviin apua olen pyytänyt,mutta ei ehdi etä,ei..
Muutenkin tuntuu hankalalta yhdistää ekaluokkalainen lapsi ja työelämä toisiinsa,ja nöyrästi kumartaa etävanhemmalle,joka edes joskus noudattaa sovittua..
Ihan vähän ihmetyttää, mikset tarjoaisi etälle lasta asumaan kokonaan? Jos hänella olisi enemmään aikaa? Siis arkisin jos käyt töissä ja iltakoulussa... Milloin olet lapsen kanssa?
Itselläni on 8-ja 5-vuotiaat lapset... Olen miettinyt jonkun iltakoulun käymistä. Mutta lapset ovat sen ikäisiä, että tarvitsevat äitiä nyt... Vaikken olekaan yh enää. Ehdin opiskella sitten kun lapset ovat aikusia :) Tienaan sen verran, että pärjätään. Ei tarvi olla hienoja vaatteita ja niin hienoja harrastuksia...
Itse toivon, että äitini olisin ollut enemmän läsnä, kun olin pieni. Hän alotti iltakoulurumban, kun olin 2-vuotias... Ja se jatkui on-offina n.6-vuotta. Päällimmäinen muistikuva on se, ettei äiti ollut ikinä kotona. Ala-aste ikäisenä vietin illat yksin kotona...
kun lapset pääsääntöisesti asuvat lähivanhemman luona, niin vastuu lapsista on tottakai suurempi. ja jos etä tekee viikonloppuna töitä ja hommaa lapsille hoitopaikan, niin silloin lasten oikeus molempaan vanhempaan ei toteudu.
se pentu vaan miettii isää ylistäen sitä mopoa, koska lapset ei osaa asettaa vielä vanhemman paikallaoloa sen materian edelle.
Jospa lukisit tarkemmin. Kumpaa he AIKANAAN muistelevat. Ja kai sinäkin tajuat kumpi on lapselle ja hänen kehitykselleen ihan oikeasti tärkeämpää, läsnäoleva isä vai se mopo..
sano että lapset tarvitsevat isää nyt eikä kymmenen vuoden kuluttua, pyydä että hän ottaa lapsia kuukauden aikana muulloinkin kuin sovittuna viikonloppuna, kerro että sinulle sopii mikä tahansa hetki, koska lapset ovat tärkein ja lasten ja isän suhde!
Kyllä sinä naisena tiedät, mikä mieheen tepsii ;)
Ihan miten vaan, mutta ÄLÄ PIDÄ meitä etäisiä TYHMINÄ. Toi voi toimia baarissa, mutta ei tosi elämässä. Lirkuttelu tuskin tehoaa. Ja kuullostaa lapselliselta. Tosiasiassa lapset tarvitsevat isäänsä myös kymmenen vuoden päästä.
"Ihan miten vaan, mutta ÄLÄ PIDÄ meitä etäisiä TYHMINÄ. Toi voi toimia baarissa, mutta ei tosi elämässä. Lirkuttelu tuskin tehoaa. Ja kuullostaa lapselliselta. Tosiasiassa lapset tarvitsevat isäänsä myös kymmenen vuoden päästä."
Tosiasia on, että jokainen ihminen syyllistyy aiheesta ja muuttaa käyttäytymistään kehujen myötä. Ei se tarkoita, että ihminen olisi tyhmä, hän vain ehdollistuu ;) Kylläpä kalahti. Kyse ei ollut lirkuttelusta, mutta et taida ymmärtää kehujen ja lirkuttelun eroa. Minusta siinä ei ole mitään lapsellista, jos keinolla millä tahansa saa isän ja lasten tapaamiset toimimaan, sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja, junou ;)
Lapset kyllä tarvitsisivat isäänsä kymmenenkin vuoden kuluttua, mutta ala-kouluikäiset lapset ovat 10v kuluttua noin 17-22 vuotiaita, ja jos tämä alkupolku-elämänvaihe jää pois tapaamisten osalta, on turha leikkiä isiä enää aikuisille lapsille, kässäsitkö? ;)
Jos etä päättää harventaa tapaamisia, siihen ei juuri pysty puuttumaan kuin puhumalla. Vaarana on lasten erkaantuminen isästä ja tunnesiteen väheneminen niinkuin kaikilla lapsilla ja vanhemmilla, jotka viettävät vähemmän aikaa keskenään. Tapaamisiin ei voi käsittääkseni ketään pakottaa.
Jos oma pärjääminen huolestuttaa kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan tai perheneuvolaan ja alkaa ottamaan selvää esim. tukiperhetoiminnasta, jos oma turvaverkosto ei auta. Vaikea neuvoa ihan suoralta kädeltä sillä jokainen perhe on yksilöllinen...
...näiden katkerien kommenttien takana huonosti hoidettu avioero ja ymmärtämättömyys siitä, että ennen yhdessä lapset hankkinut ja elänyt pari alkaakin elämään molemmat omaa elämää. Sitoumukset ja asiat, joita tehtiin ennen perheen eteen eivät sido kumpaakaan osapuolta. Siis molemilla on uusi uljas elämä. Mitä siis jää jäljelle? Yhteiset lapset ja oikeuksista tappaleminen puolin ja toisin. Yhteiset ennen molemmille kuuluneet vastuut ovat eriytyneet. Ei ole enää yhteisiä tavoitteita tai intressejä....