Ei oo kavereita ja tuntuu ettei ketään edes mun seura kiinnosta. Vanhemmatkin on aina joko töissä tai sitten jos niiden kanssa yrittää jutella niin tuntuu ettei niitäkään ikinä kunnolla kiinnosta.
Itkettää. Tietokone on ainoa henkireikä, missä voi jutella muille ja löytää samanhenkisiä ihmisiä, mutta silti olen yksinäinen koska eihän ne oikean elämän kavereita korvaa jos niitä ei näe.
Tunnen olevani epäonnistunut ihmisenä. Olen myös uusavuton. En opi mitään tai en osaa tehdä kunnolla yhtään mitään ja se tekee pahaa koska olen sisimmissäni aina perfektionisti jos johonkin ryhdyn, oli se kyse mistä tahansa. Opiskelut on pilalla. Koen näistä asioista paineita, sekä myös ulkonäöstä ja siitä, että olen melkein 18 enkä ikinä seurustellut. Tietysti tämä ei ole ikä eikä mikään, mutta olen saanut siitäkin kuulla ties minkälaista vittuilua ja sekin on alkanut jo tuntua pahalta. Kaikki entiset kaverit on jo seurustelevia ja niillä on kaikki hyvin ja siitä olen kateellinen. Olen ollut kiusattu. Tunnen olevani ruma, tunnen ja tiedän että muut ihmiset näkee minut negatiivisena. En tietysti aina ole, mutta nyt varsinkin tuntuu negatiiviselta kun alkaa miettiä miten paljon paskaa on saanut tähänkin ikään mennessä niskaan. Olen ollut joskus masentunut ja tuntuu että se tulee vielä takaisin... En ole mikään ilopilleri ja sosiaalisuuden huipentuma ja sekin vituttaa, mutta kun ei vaan voi tehdä sille oikeen mitään. Halusin nyt vaan johonkin purkaa tunteet koska ei ole ketään joka niitä kuuntelisi joten kiitos tästä.
Itkettää. Tietokone on ainoa henkireikä, missä voi jutella muille ja löytää samanhenkisiä ihmisiä, mutta silti olen yksinäinen koska eihän ne oikean elämän kavereita korvaa jos niitä ei näe.
Tunnen olevani epäonnistunut ihmisenä. Olen myös uusavuton. En opi mitään tai en osaa tehdä kunnolla yhtään mitään ja se tekee pahaa koska olen sisimmissäni aina perfektionisti jos johonkin ryhdyn, oli se kyse mistä tahansa. Opiskelut on pilalla. Koen näistä asioista paineita, sekä myös ulkonäöstä ja siitä, että olen melkein 18 enkä ikinä seurustellut. Tietysti tämä ei ole ikä eikä mikään, mutta olen saanut siitäkin kuulla ties minkälaista vittuilua ja sekin on alkanut jo tuntua pahalta. Kaikki entiset kaverit on jo seurustelevia ja niillä on kaikki hyvin ja siitä olen kateellinen. Olen ollut kiusattu. Tunnen olevani ruma, tunnen ja tiedän että muut ihmiset näkee minut negatiivisena. En tietysti aina ole, mutta nyt varsinkin tuntuu negatiiviselta kun alkaa miettiä miten paljon paskaa on saanut tähänkin ikään mennessä niskaan. Olen ollut joskus masentunut ja tuntuu että se tulee vielä takaisin... En ole mikään ilopilleri ja sosiaalisuuden huipentuma ja sekin vituttaa, mutta kun ei vaan voi tehdä sille oikeen mitään. Halusin nyt vaan johonkin purkaa tunteet koska ei ole ketään joka niitä kuuntelisi joten kiitos tästä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tunnen muutamankin, jotka ovat saaneet ensisuudelmansa ollessaan 18.
Itse en ole seurustellut eikä suudelmaa ole ollut.
Mun itsetuntoni, sori että selitän itsestäni, koheni hiljattain.
Vasta tänä päivänä pystyn oikeesti edes pukeutuu silleen kun haluan.
Kavereita just löytyy netistä.
AIna ei ees huomaa miten niitä löytykin.
Moni seurakunta järjestää toimintaa jokaisen ikäluokalle.
Esim. Suomen Raamattuopistolta mä löysin ystäväni.
Varmaan normi neuvo opiskelun suhteen: Kysäse opolta tai sen sorttiselta neuvoja.
mul on melkein samanlaista..saman ikänen, en seurustellu, vain pari kaverii joille puhun päivittäin koulun jälkeen,todella yksinäinen olo jne. varmaan siksi eksyin tänne...eilen itkin hieman kun oli niin paha olo....et kysynyt mitään enkä ole varmaan edes oikea ihminen neuvomaan mutta aattelin vaan sanoo että et oo yksin siinä jamassa vaikka siltä tuntuukin