Turhia kysymyksiä

hän ei kysynyt mitään
- ainakaan minulta
tuskin katsoi
- taisi katsoa ohi

harvoin hymyili
- ehkä muille
ei koskaan pyytänyt
- ei siis rakastanut -

Harhaa vain
- siis itkin pois -

Et ollut minussa enään, niin kuin illalla
olit minussa viihtynyt, et niin kuin
yössä olit minut suottanut
kiihkoon.

Mutta jälkiäsi oli väreinä ja kosteutena
lakanoissa, tuoksuna huoneessani ja
siinä tuntui kiimainen intohimo
väkevänä.

Vaikka illan hämärässä olit ollut vielä
pidättyväinen, kosketuksessasi
hillittyä lämpöä, katseesi,
kultaseni, kutsuvana.

Mutta kun yön syli saapui, muutuit, niin
kuin meri taipuu vaahtopäihin ja sinä
pudotit pukusi ja alastomuutesi väri
oli halun punaa...

sinun...romanttisuus...

http://www.youtube.com/watch?v=pO0sKnZfCtM&feature=related

Kiitos Runostasi.

Rakkaus tulee ennen kuin
huomaakaan ja ain se tuntuu
kuin ei olisi vielä valmis.

Valmis siihen, mistä on haaveillut.

Kypsä, mihin on itseään valmistanut.

Ja tuntuu aina, että olisi pitänyt
toimia toisin, tehdä eri tavoin.

Jos Rakastaminen olisi helppoa,
tuntuisiko se niin kuin se
tuntuu....

Rakkausrunosi oli sympaattinen ja hauska
Runo, joka ensi lukukerran jälkeen
jo tarttui.

Tässä oli ajateltua ja hienoa toteutusta.

Sisältöä ja kerrontaa, joka osui minuun.

Pidin kovasti ja nautin lukemisesta.

Todella hyvä Runosi.

Iloa ja rentoilua syyspäivääsi Sinulle.

onko ne kysymykset koskaan turhia,jos ne mieltä askarruttavat...tiedä häntä
kuka tulee,mistä tulee ja minne menee
siinä on aprikoimista kyllä

kiitos runosta,se oli erittäin kaunis