Ihmishirviö?

keskustella. Hyvä, että uskaltavat purkaa elämäänsä. Tyttäreni totesivat, että hyvä kun noin tunnettu henkilö uskaltaa ottaa tällaisen asian esille. Meillä moni ihailee tuota rikkauksien kokoamista.. En ole julkisuuden henkilö ja oma tonttini on toistaiseksi hoidettu niin, etteivät lapseni saisi aihetta kirjoitella minusta moisia juttuja, vaikka joskus kirjailijoiksi ryhtyisivätkin.

1943 kirjoitti:

keskustella. Hyvä, että uskaltavat purkaa elämäänsä. Tyttäreni totesivat, että hyvä kun noin tunnettu henkilö uskaltaa ottaa tällaisen asian esille. Meillä moni ihailee tuota rikkauksien kokoamista.. En ole julkisuuden henkilö ja oma tonttini on toistaiseksi hoidettu niin, etteivät lapseni saisi aihetta kirjoitella minusta moisia juttuja, vaikka joskus kirjailijoiksi ryhtyisivätkin.

Lue lisää

Monessa tavallisessakin perheessä on 'kulissit'. On kirjoittamaton sääntö, että kotiasioita ei puhuta ulkopuolisille. Näin sitten sanomalehdissäkin ja uutisissa aika ajoin saamme lukea aikamoisia tragedioita.

Ura ja perhe-elämä riippuu tietenkin henkilöstä itsestään. Sairaita yksilöitä on niin köyhissä kuin rikkaissa. - Tunnen kyllä muutaman hyvin menestyneen 'johtajan' ja he ovat osanneet luotsata uransa ja perhe-elämänsä aivan kunnialla, eikä miesten ole tarvinnut oman egonsa takia vaihtaa vaimojaankaan nuorempaan tai 'edustavampaan'.

Ja lapsetkin ovat ihan normaaleja opiskelijoita, työssä käyviä ja jälkikasvunsa hoitavia - ei rikkaiden kakaroita.

Hämäystä koko touhu...Yksi miljonääri kidnappaus riittää.

mutta kuitenkin asiasta kirjoitat useammankin kerran. Koska et luet, et tiedä mitään! Tästä asiasta ainakaan.

23 kirjoitti:

mutta kuitenkin asiasta kirjoitat useammankin kerran. Koska et luet, et tiedä mitään! Tästä asiasta ainakaan.

mielenkiintoa Herlinien persoonallisuuden arvioimiseen. Minähän sen tiedän, mitä itse pidän sopivana.

Ihan hyvä kirjoitus! Ei asiat ole niin mustavalkoisia kuin ehkä annetaan ymmärtää. Asialla on aina kaksi puolta.

Mutta toisaalta, mitä kenenkin kotona tapahtuu, sitä emme voi tietää. Monelle on kuitenkin kaikkein tärkeintä pitää kulissit pystyssä.

julku kirjoitti:

Ihan hyvä kirjoitus! Ei asiat ole niin mustavalkoisia kuin ehkä annetaan ymmärtää. Asialla on aina kaksi puolta.

Mutta toisaalta, mitä kenenkin kotona tapahtuu, sitä emme voi tietää. Monelle on kuitenkin kaikkein tärkeintä pitää kulissit pystyssä.

Lue lisää

Kasvatus on tietenkin vanhempien harteilla, mutta koulun ainevalinnat ja ammattiin valitsemisen opiskelut ovat omat lapseni saaneet itse päättää mieltymystensä ja kykyjensä mukaan. Hyvin he ovat valinneet ja ovatpa vielä onnellisia omaa taipumustaan vastaavissa ammateissa. Ja meillä kuri ja kasvatus oli ihan tavallista arkipäivän pyöritystä omine iloineen ja suruineen - jopa rahapulassakin. Emme olleet rikasta sukua ja kaikki raha tuli palkkatyöllä. - Ehkä sekin oli sitä onnea - niin aikuiset kuin lapsetkin eivät voineet vaatia kohtuuttomia ja elämä sujui aika reaaliselta pohjalta. - Onneksi olemme terveitä kaikki, joten perheessämme ei mitään kauhutarinoita ollut.

Kai kohtuus kaikessa on paras? kirjoitti:

Kasvatus on tietenkin vanhempien harteilla, mutta koulun ainevalinnat ja ammattiin valitsemisen opiskelut ovat omat lapseni saaneet itse päättää mieltymystensä ja kykyjensä mukaan. Hyvin he ovat valinneet ja ovatpa vielä onnellisia omaa taipumustaan vastaavissa ammateissa. Ja meillä kuri ja kasvatus oli ihan tavallista arkipäivän pyöritystä omine iloineen ja suruineen - jopa rahapulassakin. Emme olleet rikasta sukua ja kaikki raha tuli palkkatyöllä. - Ehkä sekin oli sitä onnea - niin aikuiset kuin lapsetkin eivät voineet vaatia kohtuuttomia ja elämä sujui aika reaaliselta pohjalta. - Onneksi olemme terveitä kaikki, joten perheessämme ei mitään kauhutarinoita ollut.

Lue lisää

Aikuisuuteen kuuluu anteeksiantamisen taito. Kaikilla sitä ei ole. Anteeksi antaessaan saa itsekin anteeksi, jos sitä pyytää Herralta.
Me emme tiedä tapahtumien kulkua, joten Herlinien elämän arviointi Niklaksen ja sisarusten paljastuksista
on vaikea sanoa mitään. Kokemukset ovat aina subjektiivisia.
He ovat taakkansa jakaneet ja toivottavasti se kevenee. Sen jälkeen on katsottava eteenpäin. Tunkio haisee, jos sitä pöyhitään. Antaa rauhassa maatua. Multaa siitä tulee. Siitä versoo uutta elämää.

hyviä ihmisiä, tietenkin. Kuvailemasi kaltaiset lienevät harvinaisia. Alkoholia on aina käytetty, jotenkin luulen, että nykyisin vähemmän kuin ennen.

Kuka meistä julmureita arvostaisi?

Korruptio, kähmintä ja kahminta, hyvä-veli systeemit, kaikenlaiset lehmänkaupat ym. on saanut kaikessa rauhassa ja jopa hyväksyttynä jatkua niin kauan, että se on todella syvälle ja laajalle juurtunut. Se on niin lujasti kiinni kaikissa yhteiskuntamme rakenteissa, että poistaminen ei ihan helppoa ole.
Yhden yksittäisen perheen asioista kertovalla kirjalla ei ole mitään, ainakaan hyvää, vaikutusta tai merkitystä näitä asioita ajatellen, luulen.

beessi kirjoitti:

hyviä ihmisiä, tietenkin. Kuvailemasi kaltaiset lienevät harvinaisia. Alkoholia on aina käytetty, jotenkin luulen, että nykyisin vähemmän kuin ennen.

Kuka meistä julmureita arvostaisi?

Korruptio, kähmintä ja kahminta, hyvä-veli systeemit, kaikenlaiset lehmänkaupat ym. on saanut kaikessa rauhassa ja jopa hyväksyttynä jatkua niin kauan, että se on todella syvälle ja laajalle juurtunut. Se on niin lujasti kiinni kaikissa yhteiskuntamme rakenteissa, että poistaminen ei ihan helppoa ole.
Yhden yksittäisen perheen asioista kertovalla kirjalla ei ole mitään, ainakaan hyvää, vaikutusta tai merkitystä näitä asioita ajatellen, luulen.

Lue lisää

Miksi pelkäät keskusteluja vaikeista asioista? Mistä tiedät, että tällaisia tapauksia on harvassa? Pelaat luuloilla, sinusta on turvallisempaa uskoa, että ns. hyviä ihmisiähän meillä on Suomi täynnänsä ja nämä ns. pahat ovat vain muutamia tapauksia, marginaaliryhmää? Vaikka meillä alkoholinkulutus on suurta, taidamme johtaa jopa venäläisiä sen suhteen, kuten myös vakivaltatilastoja. Kuulut siihen ryhmään, joka sulkee silmänsä ja mielensä epämieluisilta asioilta.

Onko mielestäsi niin,että masennukset ja työpaikkakiusaamiset ovat vain juttuja, marginaaliryhmiä koskevia? Lasten huostaaonotto on lisääntynyt ja ongelmana on se, että vastaanottavia perheitä ei ole. Juominen on laajentunut myös senioreihin, joiden ryhmässä alkoholin kulutus ja siitä aiheutuvat sairaudet ovat kasvussa. Että, jos ikävät tilanteet ja ihmiset eivät kuulu juuri sinun tuntemiisi, niitä ei ole, sellaisista kertovat vain valehtelevat tai kyseessä ovat aina yksittäistapaukset?

Perheväkivalta on Suomessa erittäin suurta ja kasvaa edelleen, vaikka sukupolvet vaihtuvat. Se ei sinänsä ole ihme, koska ihminen oppii matkimalla, myös vakivallan. Kaikki väkivalta ei ole fyysistä vaan henkinen väkivalta on yhtä vaarallista ja myös kasvussa kaikissa kanssakäymisissä. Tietänet jotakin nettikiusamisesta, onhan siitä annettu tuomioitakin. Jos vieraat ihmiset mukiloivat toinen toistaan sanallisesti, millaisia he mahtavat olla kotioloissa, kehkeytyykö heistä muka rakastavia isiä ja äitejä tai ukkeja ja mummoja, jotka ainoastaan netissä ovat susia toisilleen ja vain toisilleen?

Mielestäni on hyvä, että vaikeista asioista puhutaan ja että nämä pahoinpitelyt nostetaan esille esimerkkinä siitäkin, että hyvinvointivaltion hyvinvoivimmat eivät voi hyvin hekään. Paha ei poistu sillä, että suljemme simät ja väitämme, ettei sitä ole.

Maan tavasta on keskusteltu mm. eduskunnassa tänään. Keskusteltu siten, että ajat ovat entisistä muuttuneet. Mikä oli maan tapa ennen julkisesti tai hiljaisesti, ei ole sitä välttämättä enää tänään. Aikojen ja tapojen on muututtava. Ymmärtääkseni tämä keskustelu tarkoitti asioiden maton alle työntämistä, kieltämistä, hyssyttelyä ja mitätöintiä. Samasta on kysymys, kun tänään puhumme perheväkivallasta vaikka tämän kirjan nostattamana. Siitä pitää puhua eikä sitä saa mitätöidä. Sen olemme velkaa myös Herlinin muistelijoille. Ei ole kenellekään helppoa tuomita isänsä.

Suomalaiseen maan tapaan on kuulunut, että raiskauksesta saa pienen tuomion, pahoinpitelyt ovat niinikään olleet jostakin syystä tuomioiltaan hyvin lieviä, vaikka uhri olisi vammautunut loppuiäkseen tai kuollut. Onpa jopa uhri syyllistetty siitä,että mitäs kulkee öiseen aikaan tiellä ja on muka tyrkyllä pahoinpitelyille. Sama koskee työpaikkojen kusaamisia. Niistä tuomioihin saakka yltää harva ja silloinkin uhri syyllistetään omituiseksi tai suorastaan mielisairaaksi. Mistähän sssytä me suomalaiset olemme niin heikkoja ja typeriä,että vuodesta toiseen ja sukupolvesta toiseen väitämme keisarin kulkevan juhlapuvussa, vaikka hänellä ei ole rihmankiertämää yllä?

Alkoholinkäytössä yleisesti hyväksytään,että humalassa tulee tehtyä yhtä jos toista, enhän tiennyt oikeastaan siitä mitään. Ikäänkuin humalainen olisi täysin syytön tapahtuneeseen ja humalatitla oikeuttaisi mihin tahansa. Humalassa on myös lupa olla diktattori, lasta tai ketä tahansa voi silloin vapaasti lyödä, hänet voi pakottaa valvomaan humalaisen kanssa, hänet voi jopa raiskata. Suomalaiset ovat hämmästyttävän lojaaleja väkivaltaa ja erityisesti humalatilaa kohtaan. Mielestäni tämän ei tarvitse olla maan tapa enää.

Jos ummistat silmäsi väkivallalta, harrastatko itse sitä? Onko se siksi niin kipeä aihe, että se pitää mitätöidä? Sillä pahoinpitelyistä eivät Suomessa ole kärsineet ainoastaan Herlinin kersat vaan suuremmassa määrin me tavikset siinä ohella eikä siinä aina tarvita mukaan edes alkoholia tai muita huumeitä.

Suden suussa ollut kirjoitti:

Miksi pelkäät keskusteluja vaikeista asioista? Mistä tiedät, että tällaisia tapauksia on harvassa? Pelaat luuloilla, sinusta on turvallisempaa uskoa, että ns. hyviä ihmisiähän meillä on Suomi täynnänsä ja nämä ns. pahat ovat vain muutamia tapauksia, marginaaliryhmää? Vaikka meillä alkoholinkulutus on suurta, taidamme johtaa jopa venäläisiä sen suhteen, kuten myös vakivaltatilastoja. Kuulut siihen ryhmään, joka sulkee silmänsä ja mielensä epämieluisilta asioilta.

Onko mielestäsi niin,että masennukset ja työpaikkakiusaamiset ovat vain juttuja, marginaaliryhmiä koskevia? Lasten huostaaonotto on lisääntynyt ja ongelmana on se, että vastaanottavia perheitä ei ole. Juominen on laajentunut myös senioreihin, joiden ryhmässä alkoholin kulutus ja siitä aiheutuvat sairaudet ovat kasvussa. Että, jos ikävät tilanteet ja ihmiset eivät kuulu juuri sinun tuntemiisi, niitä ei ole, sellaisista kertovat vain valehtelevat tai kyseessä ovat aina yksittäistapaukset?

Perheväkivalta on Suomessa erittäin suurta ja kasvaa edelleen, vaikka sukupolvet vaihtuvat. Se ei sinänsä ole ihme, koska ihminen oppii matkimalla, myös vakivallan. Kaikki väkivalta ei ole fyysistä vaan henkinen väkivalta on yhtä vaarallista ja myös kasvussa kaikissa kanssakäymisissä. Tietänet jotakin nettikiusamisesta, onhan siitä annettu tuomioitakin. Jos vieraat ihmiset mukiloivat toinen toistaan sanallisesti, millaisia he mahtavat olla kotioloissa, kehkeytyykö heistä muka rakastavia isiä ja äitejä tai ukkeja ja mummoja, jotka ainoastaan netissä ovat susia toisilleen ja vain toisilleen?

Mielestäni on hyvä, että vaikeista asioista puhutaan ja että nämä pahoinpitelyt nostetaan esille esimerkkinä siitäkin, että hyvinvointivaltion hyvinvoivimmat eivät voi hyvin hekään. Paha ei poistu sillä, että suljemme simät ja väitämme, ettei sitä ole.

Maan tavasta on keskusteltu mm. eduskunnassa tänään. Keskusteltu siten, että ajat ovat entisistä muuttuneet. Mikä oli maan tapa ennen julkisesti tai hiljaisesti, ei ole sitä välttämättä enää tänään. Aikojen ja tapojen on muututtava. Ymmärtääkseni tämä keskustelu tarkoitti asioiden maton alle työntämistä, kieltämistä, hyssyttelyä ja mitätöintiä. Samasta on kysymys, kun tänään puhumme perheväkivallasta vaikka tämän kirjan nostattamana. Siitä pitää puhua eikä sitä saa mitätöidä. Sen olemme velkaa myös Herlinin muistelijoille. Ei ole kenellekään helppoa tuomita isänsä.

Suomalaiseen maan tapaan on kuulunut, että raiskauksesta saa pienen tuomion, pahoinpitelyt ovat niinikään olleet jostakin syystä tuomioiltaan hyvin lieviä, vaikka uhri olisi vammautunut loppuiäkseen tai kuollut. Onpa jopa uhri syyllistetty siitä,että mitäs kulkee öiseen aikaan tiellä ja on muka tyrkyllä pahoinpitelyille. Sama koskee työpaikkojen kusaamisia. Niistä tuomioihin saakka yltää harva ja silloinkin uhri syyllistetään omituiseksi tai suorastaan mielisairaaksi. Mistähän sssytä me suomalaiset olemme niin heikkoja ja typeriä,että vuodesta toiseen ja sukupolvesta toiseen väitämme keisarin kulkevan juhlapuvussa, vaikka hänellä ei ole rihmankiertämää yllä?

Alkoholinkäytössä yleisesti hyväksytään,että humalassa tulee tehtyä yhtä jos toista, enhän tiennyt oikeastaan siitä mitään. Ikäänkuin humalainen olisi täysin syytön tapahtuneeseen ja humalatitla oikeuttaisi mihin tahansa. Humalassa on myös lupa olla diktattori, lasta tai ketä tahansa voi silloin vapaasti lyödä, hänet voi pakottaa valvomaan humalaisen kanssa, hänet voi jopa raiskata. Suomalaiset ovat hämmästyttävän lojaaleja väkivaltaa ja erityisesti humalatilaa kohtaan. Mielestäni tämän ei tarvitse olla maan tapa enää.

Jos ummistat silmäsi väkivallalta, harrastatko itse sitä? Onko se siksi niin kipeä aihe, että se pitää mitätöidä? Sillä pahoinpitelyistä eivät Suomessa ole kärsineet ainoastaan Herlinin kersat vaan suuremmassa määrin me tavikset siinä ohella eikä siinä aina tarvita mukaan edes alkoholia tai muita huumeitä.

Lue lisää

vaikeista aiheista. Kovin vaikeisiin ei kapasiteettini varmaan riitä, mutta se on sitten eri juttu.
En pelaa luuloilla, en usko mihinkään sen takia, että se olisi minusta turvallisempaa. Äläkä sinä rupea minulle rupea kertomaan, mihinkä ryhmään kuulun, kun et sitä todellakaan tiedä ja arvelusikin menevät niin väärään suuntaan kuin ikinä voi.

En muista mitä sanoinkaan aiemmassa mielipiteessäni, mutta oletan edelleen, että menestyäkseen elämässä ja työelämässä, liikemaailmassa, politiikassa, ihmisellä täytyy olla yleisesti hyvinä pidettyjä ominaisuuksia. Yleensäkin uskon, että ihmiset ovat enimmäkseen hyviä. Ja totta kai on sitten niitä poikkeuksia, ja sitten tietysti nämä maan tavat jne. En ummista silmiäni, mutta en myöskään näe ympärilläni pelkästään pahoja asioita.

Herlinin muistelijoille en ole mitään velkaa, merkillistä mahtipontista tekstiä ja kaikenlaisia halpamaisia heittoja viitsitkin kirjoittaa.

beessi kirjoitti:

vaikeista aiheista. Kovin vaikeisiin ei kapasiteettini varmaan riitä, mutta se on sitten eri juttu.
En pelaa luuloilla, en usko mihinkään sen takia, että se olisi minusta turvallisempaa. Äläkä sinä rupea minulle rupea kertomaan, mihinkä ryhmään kuulun, kun et sitä todellakaan tiedä ja arvelusikin menevät niin väärään suuntaan kuin ikinä voi.

En muista mitä sanoinkaan aiemmassa mielipiteessäni, mutta oletan edelleen, että menestyäkseen elämässä ja työelämässä, liikemaailmassa, politiikassa, ihmisellä täytyy olla yleisesti hyvinä pidettyjä ominaisuuksia. Yleensäkin uskon, että ihmiset ovat enimmäkseen hyviä. Ja totta kai on sitten niitä poikkeuksia, ja sitten tietysti nämä maan tavat jne. En ummista silmiäni, mutta en myöskään näe ympärilläni pelkästään pahoja asioita.

Herlinin muistelijoille en ole mitään velkaa, merkillistä mahtipontista tekstiä ja kaikenlaisia halpamaisia heittoja viitsitkin kirjoittaa.

Lue lisää

Uuden Suomen palstalta kommetit Niklas Herlinin juttuu. Vai ei ole väkivaltaisia isiä? Kunnioita isääsi ja äitiäsi pitäsi olla: elä niin, että lapsesi voivat sinua kunioittaa.

totuus ja muisti kirjoitti:

Uuden Suomen palstalta kommetit Niklas Herlinin juttuu. Vai ei ole väkivaltaisia isiä? Kunnioita isääsi ja äitiäsi pitäsi olla: elä niin, että lapsesi voivat sinua kunioittaa.

Lue lisää

Sanoinko, ettei ole väkivaltaisia isiä?

En käy lukemassa, sillä minua ei nyt vain kiinnosta Herlinin lasten muistelmat.

beessi kirjoitti:

vaikeista aiheista. Kovin vaikeisiin ei kapasiteettini varmaan riitä, mutta se on sitten eri juttu.
En pelaa luuloilla, en usko mihinkään sen takia, että se olisi minusta turvallisempaa. Äläkä sinä rupea minulle rupea kertomaan, mihinkä ryhmään kuulun, kun et sitä todellakaan tiedä ja arvelusikin menevät niin väärään suuntaan kuin ikinä voi.

En muista mitä sanoinkaan aiemmassa mielipiteessäni, mutta oletan edelleen, että menestyäkseen elämässä ja työelämässä, liikemaailmassa, politiikassa, ihmisellä täytyy olla yleisesti hyvinä pidettyjä ominaisuuksia. Yleensäkin uskon, että ihmiset ovat enimmäkseen hyviä. Ja totta kai on sitten niitä poikkeuksia, ja sitten tietysti nämä maan tavat jne. En ummista silmiäni, mutta en myöskään näe ympärilläni pelkästään pahoja asioita.

Herlinin muistelijoille en ole mitään velkaa, merkillistä mahtipontista tekstiä ja kaikenlaisia halpamaisia heittoja viitsitkin kirjoittaa.

Lue lisää

Mikä sinut on saanut palstalle kirjoittamaan totuuksia näkemystesi mukaan?
Olet todellakin omahyväinen, kaikesta tietävä ylijäämä. Kun vahvat puuttuvat, uskaltaa hiirukin tulla koloistaan.
Oletat olevasi niin viisas, että menee jo häpeän puolelle. O-O:n mielipiteitä on mielenkiintoista lukea, niissä on tietämystä, sinä olet kaukana hänestä.
Etkö löydä muita keskustelukerhoja netistä? Emme välttämättä pidä sinun, minä tiedän , mielipiteistä.
Se paljon ulos näyttää, jolla sisällä tyhjää, sanotaan.
Mitä jos leikittäisiin, ole sinä vaakku, niin minä olen belladonna ?! Niin siinä käy, et ulostetaan ja tuhotaan kivakerho, vain kun ei omavalta kelvannut kirjoittelijoille.
Suomi24 / Lifestä löytyy entiset ystäväsi, eivät taida sinua kaivata? Pirpsu kyllä on mukana.

nimetön, kirjoitti:

Mikä sinut on saanut palstalle kirjoittamaan totuuksia näkemystesi mukaan?
Olet todellakin omahyväinen, kaikesta tietävä ylijäämä. Kun vahvat puuttuvat, uskaltaa hiirukin tulla koloistaan.
Oletat olevasi niin viisas, että menee jo häpeän puolelle. O-O:n mielipiteitä on mielenkiintoista lukea, niissä on tietämystä, sinä olet kaukana hänestä.
Etkö löydä muita keskustelukerhoja netistä? Emme välttämättä pidä sinun, minä tiedän , mielipiteistä.
Se paljon ulos näyttää, jolla sisällä tyhjää, sanotaan.
Mitä jos leikittäisiin, ole sinä vaakku, niin minä olen belladonna ?! Niin siinä käy, et ulostetaan ja tuhotaan kivakerho, vain kun ei omavalta kelvannut kirjoittelijoille.
Suomi24 / Lifestä löytyy entiset ystäväsi, eivät taida sinua kaivata? Pirpsu kyllä on mukana.

Lue lisää

Jokaisella on mielipiteitä ja näkemyksiä asioista, se miten ne menee yksiin jonkun toisen ajatusten ja mielipiteitten kanssa ei anna oikeutta lynkata sitä toista. Eikö niin. Muistahan, asiat riitelee ei ihmiset, keskustelupalstalla, tuntemattoman kanssa.

beessi kirjoitti:

Sanoinko, ettei ole väkivaltaisia isiä?

En käy lukemassa, sillä minua ei nyt vain kiinnosta Herlinin lasten muistelmat.

kehoitinko lukemaan Herlinin muistelmat. En, vaan kommentit, josta yli 300:sta ainakin 90% kertoo pilkaavasta, halveksivasta, väkivaltaisesta isästä. Mikä arvo se on, että liikekumppanit pitävät?

toinen nimetön kirjoitti:

Jokaisella on mielipiteitä ja näkemyksiä asioista, se miten ne menee yksiin jonkun toisen ajatusten ja mielipiteitten kanssa ei anna oikeutta lynkata sitä toista. Eikö niin. Muistahan, asiat riitelee ei ihmiset, keskustelupalstalla, tuntemattoman kanssa.

Lue lisää

on tälläkin palstalla miltei jokaisella palstalla. Riitelyksi , nimittelyksi ja muuksi vastaavaksi menee juttu kuin juttu. En tiedä elääkö Pekka Herlinin leski vielä. Jos elää, niin varmasti on antanut suostumuksensa esille tulleisiin asioihin. Itselläni on ollut narsistinen pomo, ei todellakaan ollut hyvä olla alainen. Minut pelasti vahva itsetunto, vetäytyminen apulaispomon tehtävästä ja ihana perhe, ystävät.

nimetön, kirjoitti:

Mikä sinut on saanut palstalle kirjoittamaan totuuksia näkemystesi mukaan?
Olet todellakin omahyväinen, kaikesta tietävä ylijäämä. Kun vahvat puuttuvat, uskaltaa hiirukin tulla koloistaan.
Oletat olevasi niin viisas, että menee jo häpeän puolelle. O-O:n mielipiteitä on mielenkiintoista lukea, niissä on tietämystä, sinä olet kaukana hänestä.
Etkö löydä muita keskustelukerhoja netistä? Emme välttämättä pidä sinun, minä tiedän , mielipiteistä.
Se paljon ulos näyttää, jolla sisällä tyhjää, sanotaan.
Mitä jos leikittäisiin, ole sinä vaakku, niin minä olen belladonna ?! Niin siinä käy, et ulostetaan ja tuhotaan kivakerho, vain kun ei omavalta kelvannut kirjoittelijoille.
Suomi24 / Lifestä löytyy entiset ystäväsi, eivät taida sinua kaivata? Pirpsu kyllä on mukana.

Lue lisää

käsittämätön purkauksesi oikeastaan ole vastaamisen väärti, mutta jospa joutessani.

Kysyt, mikä saa minut kirjoittamaan palstalle "totuuksia näkemystesi mukaan?" Kirjoittelen tänne aikani kuluksi.
En mielestäni kirjoittele "totuuksia", vaan vain omia mielipiteitäni. En yleensä perehdy asioihin tai tarkista mitään, kirjoittelen siis vain oman mielipiteeni, joka tulee omasta muististani ja elämännäkemyksestäni, omasta tavastani ajatella asioita, en siis varmasti väitä kirjoituksiani ainoaksi totuudeksi.
Taidat lukea kirjoituksiani omien kielteisten ennakkoasenteidesi valossa.

Olen myös mielestäsi omahyväinen, kaikesta tietävä ylijäämä, ja niin viisas, että menee häpeän puolelle.
Tuohon voin vain sanoa, että älä toki rupea minun häpeätaakkaani kantamaan, eikö se ole kohtuuttoman raskasta sinulle. Itse tiedän, etten ole omahyväinen enkä kovin viisas, siinä olet väärässä. Sinä taas ilmeisesti tiedät, että olen ylijäämä, olet siis siinä oikeassa.

Suurta osaa kirjoituksestasi en (taas?) ymmärrä. Mitä tarkoittaa vahvojen puuttuminen, hiirujen koloistaan tuleminen? Miksi vertaat minua muihin kirjoittajiin ja miksi kysyt, enkö löydä muita keskustelupalstoja? Olen löytänyt ja kirjoittelen myös tänne, sopiiko se sinulle ja teille? Mielipiteeni eivät ole "minä-tiedän" mielipiteitä, se on sinun vääristynyttä ajatteluasi.

En voi sinua auttaa, jos tunnet sisäistä tyhjyyttä. Voin vain kertoa, minkä tiedän omalta kohdaltani. Kun rakastaa kanssaihmisiään ja luontoa, nauttii yksinkertaisesta elämästä ja arjesta, niin ei ole tyhjää.

Nuo vaakut ja belladonnat ja kivakerhot ja niiden ulostamiset ym. menee ihan yli ymmärrykseni. En myöskään tiedä mitään mistään Suomi24/Lifestä, enkä varsinkaan entisistä ystävistäni, Pirpsu ei sano minulle yhtään mitään. Ei minulla täällä mitään ystäviä tietääkseni ole koskaan ollut, mutta yhden vihamiehen olen ilmeisesti onnistunut hankkimaan. Aika hyvin, olenhan ollut täällä vasta runsaan 1½ vuotta, siinäkin taukoja, ja kun olen aika tavallisen tylsä ihminen.

joopa joo**** kirjoitti:

kehoitinko lukemaan Herlinin muistelmat. En, vaan kommentit, josta yli 300:sta ainakin 90% kertoo pilkaavasta, halveksivasta, väkivaltaisesta isästä. Mikä arvo se on, että liikekumppanit pitävät?

Lue lisää

lukemaan kirjaa, enkä sen tiimoilta virinnyttä keskustelua jostain. Aiemmin jo totesin, etten halua arvioida Herlinien persoonallisuutta, ei ole kykyä eikä halua.

Aloittajalle tarkoittamassani ensimmäisessä kommentissani, muistaakseni olin sitä mieltä, että liike-elämässä menestymiseen tarvitaan joitakin ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa kovuudelta, mutta ei se välttämättä tarkoita, että henkilö on kova perhettään kohtaan. En siis puhunut määrätystä perheestä.

Toisessa kommentissani olin sitä mieltä - ja olen edelleen - että menestyäkseen ihminen tarvitsee kuitenkin aika paljon hyviä ominaisuuksia. Edelleenkään en puhunut Herlineistä, vaan yleensä.

Taisin myös arvella, että tänä päivänä ei enää vaativilla paikoilla juoda niin paljon kuin ennen.
En myöskään usko, että Herlin olisi pystynyt luomaan tuollaista yritystä olemalla enimmäkseen humalassa.
Tosin Neuvostoliiton kanssa kauppaa käydessä rankka juominen kauppakumppanien kanssa oli ehkä tarpeen, ja kyllähän sitä harrastettiinkin.

1943 kirjoitti:

on tälläkin palstalla miltei jokaisella palstalla. Riitelyksi , nimittelyksi ja muuksi vastaavaksi menee juttu kuin juttu. En tiedä elääkö Pekka Herlinin leski vielä. Jos elää, niin varmasti on antanut suostumuksensa esille tulleisiin asioihin. Itselläni on ollut narsistinen pomo, ei todellakaan ollut hyvä olla alainen. Minut pelasti vahva itsetunto, vetäytyminen apulaispomon tehtävästä ja ihana perhe, ystävät.

Lue lisää

Oli heillä hyviäkin hetkiä. Ei kaikki ole kuin kirjoitetaan. Lapsilta usein halutaan enemmän kuin he voivat antaa. kyllä Pekan vaimokin jotain sanoo.

tuskin luenkaan. Julkisuudessa esillä olleet asiat ovat niin julmia, että tuskin ovat aivan perättömiä. Sen sijaan olen lukenut kaksikin kertaa Kukka-Maarin Karjalaisen isästään kirjoittaman kirjan. Se on mielestäni hyvin kirjoitettu ja tuo esim. esille sen asian, miten alkoholi muuttaa ihmisen.

1943 kirjoitti:

tuskin luenkaan. Julkisuudessa esillä olleet asiat ovat niin julmia, että tuskin ovat aivan perättömiä. Sen sijaan olen lukenut kaksikin kertaa Kukka-Maarin Karjalaisen isästään kirjoittaman kirjan. Se on mielestäni hyvin kirjoitettu ja tuo esim. esille sen asian, miten alkoholi muuttaa ihmisen.

Lue lisää

että lapset kuolee, ennenkuin ehtivät aikuiseksi ja ovat kertomassa 'isien pahoista teoista'. - Sanoit, että 'On jälkeläisiä jotka ei hyväksy OMIA VIRHEITÄÄN, vaan syyttävät vanhempiaan niistä'.... ja että sinusta on tyhmää syyttää vanhempiasi omista epäonnistumisistasi elämässä, omista pettymyksistäsi .

- Kuulepas, kun kaikki eivät pystykään tuomaan esille tai kehtaa kirjoittaa noita epäkohtia julkisiksi. Moni ajatteleekin juuri 'paskovansa omaa pesäänsä' ja leimaavansa itsensä. Hyvä kuitenkin, että joku uskaltaa paljastaa julkisuuteen paremmankin perheen kauheudet, liian alkohlinkäytön sekä sairauden. Vain näin tulee meidän tavallistenkin ihmisten asiat tietoon ja yhteiskunnassa keskustellaan oikeista asioista ja niitä parannetaan. - Eiköhän meillä todellakin ole jo liian kauan hymistelty ja vaiettu tarpeeksi.

asiantuntevampi Herlinien perheen asioissa, me vai Herlinien lapset?

Ja mikseivät kertoisi, Herlinhän on aina nostettu jalustalle ja ehkä lapsista tutui että on vihdoin aika tiputtaa ukko alas - tuskin heille on kummoistakaan tunnesidettä pystynyt isäänsä syntymää, eikä näköjään solidaarisuuttakaan..ja ymmärettävistä syistä.

P.s. tuo vanha pesänlikaamattomuus litania on mahdollistanut monta perhe tragediaa..

Pirre* kirjoitti:

asiantuntevampi Herlinien perheen asioissa, me vai Herlinien lapset?

Ja mikseivät kertoisi, Herlinhän on aina nostettu jalustalle ja ehkä lapsista tutui että on vihdoin aika tiputtaa ukko alas - tuskin heille on kummoistakaan tunnesidettä pystynyt isäänsä syntymää, eikä näköjään solidaarisuuttakaan..ja ymmärettävistä syistä.

P.s. tuo vanha pesänlikaamattomuus litania on mahdollistanut monta perhe tragediaa..

Lue lisää

Kysyit 'Kumpikos on asiantuntevampi Herlinien perheen asioissa, me vai Herlinien lapset?' Tämähän on jo hyvä alku julkiselle keskustelulle. Tottakai hyvä, kun Herlinin lapset valottavat isänsä 'tarinaa'. Näin juuri Herlinin poika avaa keskustelun meille muillekin tarttua perheen ja yhteiskunnankin sairaisiin ilmiöihin ja epäkohtiin. Ja ei mitään asioita paranneta, ellei niitä tuoda päivänvaloon ja tartuta epäkohtien korjaamiseen. - Ettei lapsenlapsetkin olisi suvun uhreja.

Pirre* kirjoitti:

asiantuntevampi Herlinien perheen asioissa, me vai Herlinien lapset?

Ja mikseivät kertoisi, Herlinhän on aina nostettu jalustalle ja ehkä lapsista tutui että on vihdoin aika tiputtaa ukko alas - tuskin heille on kummoistakaan tunnesidettä pystynyt isäänsä syntymää, eikä näköjään solidaarisuuttakaan..ja ymmärettävistä syistä.

P.s. tuo vanha pesänlikaamattomuus litania on mahdollistanut monta perhe tragediaa..

Lue lisää

Sinä osaat sanoa asian just kuin se on, lyhyesti ja napakasti. Välillä huumori mukana jos asia niin vaatii.
Olet mukava kirjoittaja täällä.

Oma isäni kuolema oli minun elämä. En tiedä, miten minä olisin voinut valita toisin, tia mitä virheitä tein, että isä käyttäytyi niin väkivaltaisesti? Ehkä olisi pitänyt osata valita toiset vanhemmat?

Koska olin tyttö, minulla ei ollut oikeutta koulutukseen. Opettajat kävivät puhumassa kotona isälle järkeä, mutta hänellä oli asenne, tytöt ovat tyhmiä, ne menee naimisiin, niitä on ihan tyhjää ja tarpeetonta kouluttaa, joten minulla ei ollut kouluttautumisoikeuksia.
Sen sijaan pojat, joista isä kehui, että poikia koulutetaan niin pitkälle, kuin he vain haluavat ja pystyvät. Heistä tuli insinöörejä. Minä kun olin tyttö, en saanut edes keskikouluun mennä, saatikka muihin oppilaitoksiin.

Isä oli väkivaltainen. Pojat saivat kovaa kuritusta. Jos moinen nykyisin tapahtuisi, isä istuisi telkien takana, siis fyysisiä vammoja aiheuttaen kuritti, antoi selkään ja hakkasi.
Minä olin nokkelakinttuinen, juoksin pakoon, ja vietin pakosalla monia päiviä, ennenkuin uskalsin taas mennä kotiin. En siis ottanut selkään vaan pakeniin tilannetta metsiin, latoihin.... yövyin heinäladoissa, navettojen ylisillä, hain salaa ruokaa joko naapurista tai sitten kotoa, kun isä ei ollut paikalla. Tämä jo lapsuudessa, alle 10 vuotiaasta alkaen. Ilmeisesti minun olisi kuuliaisena vaan pitänyt ottaa isän hakkaamiset kiitollisena vastaan, sillä rakkaudestahan hän hakkasi.

Minun olisi pitänyt pukeutua vanhojen naisten vaatteisiin, ja kun äiti teetti sodan jälkeen (-50 luvulla) käytetyistä vaatteista minulle hiihtopukuja ja koulupukuja, sillä silloin ei ollut teitä, eikä takseja jotka kuljettivat siististi kouluun tasaisia estettöminä teitä pitkin. Hiihdettiin umpihangessa 5 kk kouluun. Ladut pysyivät hyvällä säällä auki, kunnes taas satoi lunta ja taas oli umpihankea. Isä vaati, että minut pikkutyttö puetaan vanhan ihmisen vaatteistiin ja pitkään leninkiin, sillä Raamatussahan sanottiin, miten naisen pitää pukeutua, ja lenki päällä hiihtelen siellä umpihangessa. Äiti sanoi, että hän on kintut ja pepun palelluttanut moneen otteeseen lapsena, minun tytär ei tarvitse sitä samaa enää käydä läpi, ja teetätti hiihtopuvun. Siitäkös isä melkein pahoinpiteli äidin. Kun äiti on niin saatanallinen, että saatanan koukkuja tottelee. Äiti taas puolustautui, että menen vaikka helvettiin, mutta lasta ei pakkasessa palelluteta. Sen hän huolehtii, että on sellaiset vaatteet, ettei kintut ole paljaina. Siihen aikaan ei ollut vielä sukkahousujakaan, vaan irtosukat ja sukkanauhaliivit, joten sinne reiteen jäi aina paljas iho.

Tuosta herrasta ja hidalkosta oli minulla pikulapsella ainainen pelko. En uskaltanut kunnolla koulusta kotiin tulla, kun oli hiihtopuku päällä, sillä siitä isä kimpaantui.
Kun naapurin tyttöjen kanssa hiihdeltiin, hän seurasi aina perässä mutaman sadan mentrin päässä, siis vahti.
Miltä luulet pikkutytöstä tuntuvan, kun isä vahtii jokaista liikettä?

Olisin ollut hyvä urheilussa, ja opettaja yrittikin puhua minua urheiluopistoon, mutta sehän oli kuin punainen vaate härälle, isähän sai raivarin sellaisesta asiasta, että tyttö urheiluopistoon. Urheiluopisto joka on saatana ja sielunvihollisen pesäpaikka.
Karkaamalla kotoa kävin urheilukilpailussa, ja voitin lähes aina. Äiti vahti postin tulon, ja repi lehdestä urheilusivut pois, joten isä ei tiennyt mitään urheilumenestyksestäni. Palkintoja en elämän päivänä ole näkösälle laittanut.

Jonkinlaista musikaalisuuttakin oli, ja opettaja ehdotti, että saisin musiikkitunteja, mutta arvata saattoi, mikä oli isän reagointi.
Pojille kyllä maksettiin musiikkitunteja, mutta minulle ei. Opettelin salaa soittamaan sen ajan harmoonia ja pianoa. Ja koulun eri tilaisuuksissa sitten jouduin säestämään. Niissä onneksi isä ei ikinä ollut mukana. Tein jonkin verran sävellyksiäkin, ja toiset oppilaat antoivat lempinimeksi minulle "Mozart".

Kansakoulun jälkeen sitten edessä oli kysymysmerkki, minne nyt, kun keskikouluunkaan en saanut mennä, enkä urheiluopistoon. Itse asiassa en saanut mennä minnekkään jatko-opiskelemaan.
Erään oppilaitoksen opettaja lähetti minulle postikortin, jossa kertoi, että kouluun vielä mahtuu, vaikka en olekkaan vielä sen ikäinen, mitä vaaditaan, hän tuntee minut ja pääsen kouluun, jos vain tulen.

Karkasin sinne kouluun (15 vuotiaana heti kansalaiskoulun päätyttyä). Kotoa en saanut en pennin hyrrää. Hakkasin koulun ohessa halkoja, siivosin mummuille ja papoille. Tein kaikenlaista hanttihommaa, että sain koulun käytyä. Kotiin en uskaltanut mennä kuin jouluksi, vaikka koti oli suht lähellä (25 km) ja senkin menin hiihtäen, mutta se isän hyökkääväisyys, oli parempi olla pois kotoa, kuin mennä sinne alistettavaksi.

Sen jälkeen hakeuudin ammattiin valmistavaan oppilaitokseen ja siitä oli tarkoitus jatkaa opistotasolle.
Kun edelleen olin alaikäinen, siihen aikaan täysikäisyyden raja oli 21 vuotta, niin isä allekirjoitus piti olla.
Ja sitähän ei tule. Taktikoin, että kun oli vieraita käymässä, minä tempasin paperin esille ja esitin vieraiden läsnäollessa, että tarviisin allekirjoituksen, kirjoitatko Sinä vai kirjoitanko minä Sinun nimesi? Kouluun joka tapauksessa menen, sillä olen koulun johtajan tavannut, ja sopinut jo opiskelupaikasta. Ja ilmoitin, että mikään mahti ei estä minua oppiskelupaikan vastaanottamista.

Isä ei ilenny reuhuta ja alistaa, tyrannisoida, kun vieraat olivat niin ylen hyvillään, että olin päässyt opiskelemaan, sillä siihen aikaan opiskelupaikat olivat kiven alla. Ja näin sain isän hyväksymään koulutuspaikan.
Mutta kotoa lähtö oli vaikeaa, ahdistavaa, kun se syyttely, syyllistäminen ja jatkuva piikittely. Mutta lähdin kuitenkin.
Lomille en uskaltanut tulla. Jouluksikin jäin oppilaitokselle oikein hyvillä mielin ja nautin täysin sydämin.
Mutta sitten.... puolivälissä valmistumisaikaa, sairastuin vakavasti. Puolet vuodesta olin sairaalassa, sain sairaudesta sydänvian. Opiskelu katkesi, sillä sairaus oli fyysisesti vammauttava ja vaikea sairaus, johon siihen aikaan ei vielä ollut edes lääketieteellistä tehoavaa hoitoakaan.

Koska sairauteni on elinikäinen, äti ja pojat syyllistyivat itsesyytöksiin, miksi he eivät nousseet puolustusrintamaan minun puolestani isää vastaan. Äiti itki ja murehti koko elinaikansa, että kun olisin saanut sen keskikoulun käydä, olisin pystynyt kouluttautumaan kevyemmälle alalle, missä sairauteni kanssa olisin paremmin jaksanut. Velipojat surevat edelleen sitä epäoikeudenmukaisuutta, mitä isän tyrannimaisuus aiheutti.

Nyt olen kuitenkin vakavasti sairauden vammauttama. Ja totta tosiaan, likapyykkiä en suostu pesemään oman perheen sisällä, en koskaan. Kaikki se väkivaltaisuus, on aivan turhaa sanoa sitä rakkaudeksi, se oli sairautta. Minä en koe hitustakaan isän rakkautta. Ellei äiti olisi ollut niin hyvä, olisin varmasti hakeutunut sijaiskotiin. Mutta äiti oli palkitsemisen arvoinen äiti.
Enkä millään muotoa voi käsittää, mitä olisin voinut toisin tehdä, ettei isän tyrannimaisuus olisi ollut vaikuttamassa elämääni?

Kyllä vanhemmat vaikuttava elään ratkaisevati. Kukaan ei täydellisyyttä edes edellytäkkään, mutta väkivaltaisuus ja tyrannimaisuus ei kuulu vanhemmuuteen. Siitä on synti puhua rakkaudeksi kun kyse on luonteen sairaudesta.

En epäile, etteikö tuon ajan miehissä ole muitakin ollut, ja varmasti on ollut. Paljastihan se tuo Veikko Hurstin poikakin lapsuuden helvetiin.

tyrannit kirjoitti:

Oma isäni kuolema oli minun elämä. En tiedä, miten minä olisin voinut valita toisin, tia mitä virheitä tein, että isä käyttäytyi niin väkivaltaisesti? Ehkä olisi pitänyt osata valita toiset vanhemmat?

Koska olin tyttö, minulla ei ollut oikeutta koulutukseen. Opettajat kävivät puhumassa kotona isälle järkeä, mutta hänellä oli asenne, tytöt ovat tyhmiä, ne menee naimisiin, niitä on ihan tyhjää ja tarpeetonta kouluttaa, joten minulla ei ollut kouluttautumisoikeuksia.
Sen sijaan pojat, joista isä kehui, että poikia koulutetaan niin pitkälle, kuin he vain haluavat ja pystyvät. Heistä tuli insinöörejä. Minä kun olin tyttö, en saanut edes keskikouluun mennä, saatikka muihin oppilaitoksiin.

Isä oli väkivaltainen. Pojat saivat kovaa kuritusta. Jos moinen nykyisin tapahtuisi, isä istuisi telkien takana, siis fyysisiä vammoja aiheuttaen kuritti, antoi selkään ja hakkasi.
Minä olin nokkelakinttuinen, juoksin pakoon, ja vietin pakosalla monia päiviä, ennenkuin uskalsin taas mennä kotiin. En siis ottanut selkään vaan pakeniin tilannetta metsiin, latoihin.... yövyin heinäladoissa, navettojen ylisillä, hain salaa ruokaa joko naapurista tai sitten kotoa, kun isä ei ollut paikalla. Tämä jo lapsuudessa, alle 10 vuotiaasta alkaen. Ilmeisesti minun olisi kuuliaisena vaan pitänyt ottaa isän hakkaamiset kiitollisena vastaan, sillä rakkaudestahan hän hakkasi.

Minun olisi pitänyt pukeutua vanhojen naisten vaatteisiin, ja kun äiti teetti sodan jälkeen (-50 luvulla) käytetyistä vaatteista minulle hiihtopukuja ja koulupukuja, sillä silloin ei ollut teitä, eikä takseja jotka kuljettivat siististi kouluun tasaisia estettöminä teitä pitkin. Hiihdettiin umpihangessa 5 kk kouluun. Ladut pysyivät hyvällä säällä auki, kunnes taas satoi lunta ja taas oli umpihankea. Isä vaati, että minut pikkutyttö puetaan vanhan ihmisen vaatteistiin ja pitkään leninkiin, sillä Raamatussahan sanottiin, miten naisen pitää pukeutua, ja lenki päällä hiihtelen siellä umpihangessa. Äiti sanoi, että hän on kintut ja pepun palelluttanut moneen otteeseen lapsena, minun tytär ei tarvitse sitä samaa enää käydä läpi, ja teetätti hiihtopuvun. Siitäkös isä melkein pahoinpiteli äidin. Kun äiti on niin saatanallinen, että saatanan koukkuja tottelee. Äiti taas puolustautui, että menen vaikka helvettiin, mutta lasta ei pakkasessa palelluteta. Sen hän huolehtii, että on sellaiset vaatteet, ettei kintut ole paljaina. Siihen aikaan ei ollut vielä sukkahousujakaan, vaan irtosukat ja sukkanauhaliivit, joten sinne reiteen jäi aina paljas iho.

Tuosta herrasta ja hidalkosta oli minulla pikulapsella ainainen pelko. En uskaltanut kunnolla koulusta kotiin tulla, kun oli hiihtopuku päällä, sillä siitä isä kimpaantui.
Kun naapurin tyttöjen kanssa hiihdeltiin, hän seurasi aina perässä mutaman sadan mentrin päässä, siis vahti.
Miltä luulet pikkutytöstä tuntuvan, kun isä vahtii jokaista liikettä?

Olisin ollut hyvä urheilussa, ja opettaja yrittikin puhua minua urheiluopistoon, mutta sehän oli kuin punainen vaate härälle, isähän sai raivarin sellaisesta asiasta, että tyttö urheiluopistoon. Urheiluopisto joka on saatana ja sielunvihollisen pesäpaikka.
Karkaamalla kotoa kävin urheilukilpailussa, ja voitin lähes aina. Äiti vahti postin tulon, ja repi lehdestä urheilusivut pois, joten isä ei tiennyt mitään urheilumenestyksestäni. Palkintoja en elämän päivänä ole näkösälle laittanut.

Jonkinlaista musikaalisuuttakin oli, ja opettaja ehdotti, että saisin musiikkitunteja, mutta arvata saattoi, mikä oli isän reagointi.
Pojille kyllä maksettiin musiikkitunteja, mutta minulle ei. Opettelin salaa soittamaan sen ajan harmoonia ja pianoa. Ja koulun eri tilaisuuksissa sitten jouduin säestämään. Niissä onneksi isä ei ikinä ollut mukana. Tein jonkin verran sävellyksiäkin, ja toiset oppilaat antoivat lempinimeksi minulle "Mozart".

Kansakoulun jälkeen sitten edessä oli kysymysmerkki, minne nyt, kun keskikouluunkaan en saanut mennä, enkä urheiluopistoon. Itse asiassa en saanut mennä minnekkään jatko-opiskelemaan.
Erään oppilaitoksen opettaja lähetti minulle postikortin, jossa kertoi, että kouluun vielä mahtuu, vaikka en olekkaan vielä sen ikäinen, mitä vaaditaan, hän tuntee minut ja pääsen kouluun, jos vain tulen.

Karkasin sinne kouluun (15 vuotiaana heti kansalaiskoulun päätyttyä). Kotoa en saanut en pennin hyrrää. Hakkasin koulun ohessa halkoja, siivosin mummuille ja papoille. Tein kaikenlaista hanttihommaa, että sain koulun käytyä. Kotiin en uskaltanut mennä kuin jouluksi, vaikka koti oli suht lähellä (25 km) ja senkin menin hiihtäen, mutta se isän hyökkääväisyys, oli parempi olla pois kotoa, kuin mennä sinne alistettavaksi.

Sen jälkeen hakeuudin ammattiin valmistavaan oppilaitokseen ja siitä oli tarkoitus jatkaa opistotasolle.
Kun edelleen olin alaikäinen, siihen aikaan täysikäisyyden raja oli 21 vuotta, niin isä allekirjoitus piti olla.
Ja sitähän ei tule. Taktikoin, että kun oli vieraita käymässä, minä tempasin paperin esille ja esitin vieraiden läsnäollessa, että tarviisin allekirjoituksen, kirjoitatko Sinä vai kirjoitanko minä Sinun nimesi? Kouluun joka tapauksessa menen, sillä olen koulun johtajan tavannut, ja sopinut jo opiskelupaikasta. Ja ilmoitin, että mikään mahti ei estä minua oppiskelupaikan vastaanottamista.

Isä ei ilenny reuhuta ja alistaa, tyrannisoida, kun vieraat olivat niin ylen hyvillään, että olin päässyt opiskelemaan, sillä siihen aikaan opiskelupaikat olivat kiven alla. Ja näin sain isän hyväksymään koulutuspaikan.
Mutta kotoa lähtö oli vaikeaa, ahdistavaa, kun se syyttely, syyllistäminen ja jatkuva piikittely. Mutta lähdin kuitenkin.
Lomille en uskaltanut tulla. Jouluksikin jäin oppilaitokselle oikein hyvillä mielin ja nautin täysin sydämin.
Mutta sitten.... puolivälissä valmistumisaikaa, sairastuin vakavasti. Puolet vuodesta olin sairaalassa, sain sairaudesta sydänvian. Opiskelu katkesi, sillä sairaus oli fyysisesti vammauttava ja vaikea sairaus, johon siihen aikaan ei vielä ollut edes lääketieteellistä tehoavaa hoitoakaan.

Koska sairauteni on elinikäinen, äti ja pojat syyllistyivat itsesyytöksiin, miksi he eivät nousseet puolustusrintamaan minun puolestani isää vastaan. Äiti itki ja murehti koko elinaikansa, että kun olisin saanut sen keskikoulun käydä, olisin pystynyt kouluttautumaan kevyemmälle alalle, missä sairauteni kanssa olisin paremmin jaksanut. Velipojat surevat edelleen sitä epäoikeudenmukaisuutta, mitä isän tyrannimaisuus aiheutti.

Nyt olen kuitenkin vakavasti sairauden vammauttama. Ja totta tosiaan, likapyykkiä en suostu pesemään oman perheen sisällä, en koskaan. Kaikki se väkivaltaisuus, on aivan turhaa sanoa sitä rakkaudeksi, se oli sairautta. Minä en koe hitustakaan isän rakkautta. Ellei äiti olisi ollut niin hyvä, olisin varmasti hakeutunut sijaiskotiin. Mutta äiti oli palkitsemisen arvoinen äiti.
Enkä millään muotoa voi käsittää, mitä olisin voinut toisin tehdä, ettei isän tyrannimaisuus olisi ollut vaikuttamassa elämääni?

Kyllä vanhemmat vaikuttava elään ratkaisevati. Kukaan ei täydellisyyttä edes edellytäkkään, mutta väkivaltaisuus ja tyrannimaisuus ei kuulu vanhemmuuteen. Siitä on synti puhua rakkaudeksi kun kyse on luonteen sairaudesta.

En epäile, etteikö tuon ajan miehissä ole muitakin ollut, ja varmasti on ollut. Paljastihan se tuo Veikko Hurstin poikakin lapsuuden helvetiin.

Lue lisää

luettavaa, vei ihan hiljaiseksi...halaus Sinulle.

tyrannit kirjoitti:

Oma isäni kuolema oli minun elämä. En tiedä, miten minä olisin voinut valita toisin, tia mitä virheitä tein, että isä käyttäytyi niin väkivaltaisesti? Ehkä olisi pitänyt osata valita toiset vanhemmat?

Koska olin tyttö, minulla ei ollut oikeutta koulutukseen. Opettajat kävivät puhumassa kotona isälle järkeä, mutta hänellä oli asenne, tytöt ovat tyhmiä, ne menee naimisiin, niitä on ihan tyhjää ja tarpeetonta kouluttaa, joten minulla ei ollut kouluttautumisoikeuksia.
Sen sijaan pojat, joista isä kehui, että poikia koulutetaan niin pitkälle, kuin he vain haluavat ja pystyvät. Heistä tuli insinöörejä. Minä kun olin tyttö, en saanut edes keskikouluun mennä, saatikka muihin oppilaitoksiin.

Isä oli väkivaltainen. Pojat saivat kovaa kuritusta. Jos moinen nykyisin tapahtuisi, isä istuisi telkien takana, siis fyysisiä vammoja aiheuttaen kuritti, antoi selkään ja hakkasi.
Minä olin nokkelakinttuinen, juoksin pakoon, ja vietin pakosalla monia päiviä, ennenkuin uskalsin taas mennä kotiin. En siis ottanut selkään vaan pakeniin tilannetta metsiin, latoihin.... yövyin heinäladoissa, navettojen ylisillä, hain salaa ruokaa joko naapurista tai sitten kotoa, kun isä ei ollut paikalla. Tämä jo lapsuudessa, alle 10 vuotiaasta alkaen. Ilmeisesti minun olisi kuuliaisena vaan pitänyt ottaa isän hakkaamiset kiitollisena vastaan, sillä rakkaudestahan hän hakkasi.

Minun olisi pitänyt pukeutua vanhojen naisten vaatteisiin, ja kun äiti teetti sodan jälkeen (-50 luvulla) käytetyistä vaatteista minulle hiihtopukuja ja koulupukuja, sillä silloin ei ollut teitä, eikä takseja jotka kuljettivat siististi kouluun tasaisia estettöminä teitä pitkin. Hiihdettiin umpihangessa 5 kk kouluun. Ladut pysyivät hyvällä säällä auki, kunnes taas satoi lunta ja taas oli umpihankea. Isä vaati, että minut pikkutyttö puetaan vanhan ihmisen vaatteistiin ja pitkään leninkiin, sillä Raamatussahan sanottiin, miten naisen pitää pukeutua, ja lenki päällä hiihtelen siellä umpihangessa. Äiti sanoi, että hän on kintut ja pepun palelluttanut moneen otteeseen lapsena, minun tytär ei tarvitse sitä samaa enää käydä läpi, ja teetätti hiihtopuvun. Siitäkös isä melkein pahoinpiteli äidin. Kun äiti on niin saatanallinen, että saatanan koukkuja tottelee. Äiti taas puolustautui, että menen vaikka helvettiin, mutta lasta ei pakkasessa palelluteta. Sen hän huolehtii, että on sellaiset vaatteet, ettei kintut ole paljaina. Siihen aikaan ei ollut vielä sukkahousujakaan, vaan irtosukat ja sukkanauhaliivit, joten sinne reiteen jäi aina paljas iho.

Tuosta herrasta ja hidalkosta oli minulla pikulapsella ainainen pelko. En uskaltanut kunnolla koulusta kotiin tulla, kun oli hiihtopuku päällä, sillä siitä isä kimpaantui.
Kun naapurin tyttöjen kanssa hiihdeltiin, hän seurasi aina perässä mutaman sadan mentrin päässä, siis vahti.
Miltä luulet pikkutytöstä tuntuvan, kun isä vahtii jokaista liikettä?

Olisin ollut hyvä urheilussa, ja opettaja yrittikin puhua minua urheiluopistoon, mutta sehän oli kuin punainen vaate härälle, isähän sai raivarin sellaisesta asiasta, että tyttö urheiluopistoon. Urheiluopisto joka on saatana ja sielunvihollisen pesäpaikka.
Karkaamalla kotoa kävin urheilukilpailussa, ja voitin lähes aina. Äiti vahti postin tulon, ja repi lehdestä urheilusivut pois, joten isä ei tiennyt mitään urheilumenestyksestäni. Palkintoja en elämän päivänä ole näkösälle laittanut.

Jonkinlaista musikaalisuuttakin oli, ja opettaja ehdotti, että saisin musiikkitunteja, mutta arvata saattoi, mikä oli isän reagointi.
Pojille kyllä maksettiin musiikkitunteja, mutta minulle ei. Opettelin salaa soittamaan sen ajan harmoonia ja pianoa. Ja koulun eri tilaisuuksissa sitten jouduin säestämään. Niissä onneksi isä ei ikinä ollut mukana. Tein jonkin verran sävellyksiäkin, ja toiset oppilaat antoivat lempinimeksi minulle "Mozart".

Kansakoulun jälkeen sitten edessä oli kysymysmerkki, minne nyt, kun keskikouluunkaan en saanut mennä, enkä urheiluopistoon. Itse asiassa en saanut mennä minnekkään jatko-opiskelemaan.
Erään oppilaitoksen opettaja lähetti minulle postikortin, jossa kertoi, että kouluun vielä mahtuu, vaikka en olekkaan vielä sen ikäinen, mitä vaaditaan, hän tuntee minut ja pääsen kouluun, jos vain tulen.

Karkasin sinne kouluun (15 vuotiaana heti kansalaiskoulun päätyttyä). Kotoa en saanut en pennin hyrrää. Hakkasin koulun ohessa halkoja, siivosin mummuille ja papoille. Tein kaikenlaista hanttihommaa, että sain koulun käytyä. Kotiin en uskaltanut mennä kuin jouluksi, vaikka koti oli suht lähellä (25 km) ja senkin menin hiihtäen, mutta se isän hyökkääväisyys, oli parempi olla pois kotoa, kuin mennä sinne alistettavaksi.

Sen jälkeen hakeuudin ammattiin valmistavaan oppilaitokseen ja siitä oli tarkoitus jatkaa opistotasolle.
Kun edelleen olin alaikäinen, siihen aikaan täysikäisyyden raja oli 21 vuotta, niin isä allekirjoitus piti olla.
Ja sitähän ei tule. Taktikoin, että kun oli vieraita käymässä, minä tempasin paperin esille ja esitin vieraiden läsnäollessa, että tarviisin allekirjoituksen, kirjoitatko Sinä vai kirjoitanko minä Sinun nimesi? Kouluun joka tapauksessa menen, sillä olen koulun johtajan tavannut, ja sopinut jo opiskelupaikasta. Ja ilmoitin, että mikään mahti ei estä minua oppiskelupaikan vastaanottamista.

Isä ei ilenny reuhuta ja alistaa, tyrannisoida, kun vieraat olivat niin ylen hyvillään, että olin päässyt opiskelemaan, sillä siihen aikaan opiskelupaikat olivat kiven alla. Ja näin sain isän hyväksymään koulutuspaikan.
Mutta kotoa lähtö oli vaikeaa, ahdistavaa, kun se syyttely, syyllistäminen ja jatkuva piikittely. Mutta lähdin kuitenkin.
Lomille en uskaltanut tulla. Jouluksikin jäin oppilaitokselle oikein hyvillä mielin ja nautin täysin sydämin.
Mutta sitten.... puolivälissä valmistumisaikaa, sairastuin vakavasti. Puolet vuodesta olin sairaalassa, sain sairaudesta sydänvian. Opiskelu katkesi, sillä sairaus oli fyysisesti vammauttava ja vaikea sairaus, johon siihen aikaan ei vielä ollut edes lääketieteellistä tehoavaa hoitoakaan.

Koska sairauteni on elinikäinen, äti ja pojat syyllistyivat itsesyytöksiin, miksi he eivät nousseet puolustusrintamaan minun puolestani isää vastaan. Äiti itki ja murehti koko elinaikansa, että kun olisin saanut sen keskikoulun käydä, olisin pystynyt kouluttautumaan kevyemmälle alalle, missä sairauteni kanssa olisin paremmin jaksanut. Velipojat surevat edelleen sitä epäoikeudenmukaisuutta, mitä isän tyrannimaisuus aiheutti.

Nyt olen kuitenkin vakavasti sairauden vammauttama. Ja totta tosiaan, likapyykkiä en suostu pesemään oman perheen sisällä, en koskaan. Kaikki se väkivaltaisuus, on aivan turhaa sanoa sitä rakkaudeksi, se oli sairautta. Minä en koe hitustakaan isän rakkautta. Ellei äiti olisi ollut niin hyvä, olisin varmasti hakeutunut sijaiskotiin. Mutta äiti oli palkitsemisen arvoinen äiti.
Enkä millään muotoa voi käsittää, mitä olisin voinut toisin tehdä, ettei isän tyrannimaisuus olisi ollut vaikuttamassa elämääni?

Kyllä vanhemmat vaikuttava elään ratkaisevati. Kukaan ei täydellisyyttä edes edellytäkkään, mutta väkivaltaisuus ja tyrannimaisuus ei kuulu vanhemmuuteen. Siitä on synti puhua rakkaudeksi kun kyse on luonteen sairaudesta.

En epäile, etteikö tuon ajan miehissä ole muitakin ollut, ja varmasti on ollut. Paljastihan se tuo Veikko Hurstin poikakin lapsuuden helvetiin.

Lue lisää

täällä pitkiä kommentteja, nyt luin tarkkaan jokaisen sanasi.

Olet sinä saanut helvetin läpi elää elämääsi, ei voi muuta sanoa. Mikä selittänee tuon kaiken kauheuden, mistä se oikein kumpusi?

Tietynlaista, joskin pienempää perhehelvettiä oli minunkin lapsuuteni, lähes 10 vuotiaaksi, jolloin vanhemmat erosivat. Muistan ikuisesti sen hetken, kun kuulin, että se aikovat erota.
"Olisivat eronneet jo kauan sitten", ajattelin silloin.

.

tyrannit kirjoitti:

Oma isäni kuolema oli minun elämä. En tiedä, miten minä olisin voinut valita toisin, tia mitä virheitä tein, että isä käyttäytyi niin väkivaltaisesti? Ehkä olisi pitänyt osata valita toiset vanhemmat?

Koska olin tyttö, minulla ei ollut oikeutta koulutukseen. Opettajat kävivät puhumassa kotona isälle järkeä, mutta hänellä oli asenne, tytöt ovat tyhmiä, ne menee naimisiin, niitä on ihan tyhjää ja tarpeetonta kouluttaa, joten minulla ei ollut kouluttautumisoikeuksia.
Sen sijaan pojat, joista isä kehui, että poikia koulutetaan niin pitkälle, kuin he vain haluavat ja pystyvät. Heistä tuli insinöörejä. Minä kun olin tyttö, en saanut edes keskikouluun mennä, saatikka muihin oppilaitoksiin.

Isä oli väkivaltainen. Pojat saivat kovaa kuritusta. Jos moinen nykyisin tapahtuisi, isä istuisi telkien takana, siis fyysisiä vammoja aiheuttaen kuritti, antoi selkään ja hakkasi.
Minä olin nokkelakinttuinen, juoksin pakoon, ja vietin pakosalla monia päiviä, ennenkuin uskalsin taas mennä kotiin. En siis ottanut selkään vaan pakeniin tilannetta metsiin, latoihin.... yövyin heinäladoissa, navettojen ylisillä, hain salaa ruokaa joko naapurista tai sitten kotoa, kun isä ei ollut paikalla. Tämä jo lapsuudessa, alle 10 vuotiaasta alkaen. Ilmeisesti minun olisi kuuliaisena vaan pitänyt ottaa isän hakkaamiset kiitollisena vastaan, sillä rakkaudestahan hän hakkasi.

Minun olisi pitänyt pukeutua vanhojen naisten vaatteisiin, ja kun äiti teetti sodan jälkeen (-50 luvulla) käytetyistä vaatteista minulle hiihtopukuja ja koulupukuja, sillä silloin ei ollut teitä, eikä takseja jotka kuljettivat siististi kouluun tasaisia estettöminä teitä pitkin. Hiihdettiin umpihangessa 5 kk kouluun. Ladut pysyivät hyvällä säällä auki, kunnes taas satoi lunta ja taas oli umpihankea. Isä vaati, että minut pikkutyttö puetaan vanhan ihmisen vaatteistiin ja pitkään leninkiin, sillä Raamatussahan sanottiin, miten naisen pitää pukeutua, ja lenki päällä hiihtelen siellä umpihangessa. Äiti sanoi, että hän on kintut ja pepun palelluttanut moneen otteeseen lapsena, minun tytär ei tarvitse sitä samaa enää käydä läpi, ja teetätti hiihtopuvun. Siitäkös isä melkein pahoinpiteli äidin. Kun äiti on niin saatanallinen, että saatanan koukkuja tottelee. Äiti taas puolustautui, että menen vaikka helvettiin, mutta lasta ei pakkasessa palelluteta. Sen hän huolehtii, että on sellaiset vaatteet, ettei kintut ole paljaina. Siihen aikaan ei ollut vielä sukkahousujakaan, vaan irtosukat ja sukkanauhaliivit, joten sinne reiteen jäi aina paljas iho.

Tuosta herrasta ja hidalkosta oli minulla pikulapsella ainainen pelko. En uskaltanut kunnolla koulusta kotiin tulla, kun oli hiihtopuku päällä, sillä siitä isä kimpaantui.
Kun naapurin tyttöjen kanssa hiihdeltiin, hän seurasi aina perässä mutaman sadan mentrin päässä, siis vahti.
Miltä luulet pikkutytöstä tuntuvan, kun isä vahtii jokaista liikettä?

Olisin ollut hyvä urheilussa, ja opettaja yrittikin puhua minua urheiluopistoon, mutta sehän oli kuin punainen vaate härälle, isähän sai raivarin sellaisesta asiasta, että tyttö urheiluopistoon. Urheiluopisto joka on saatana ja sielunvihollisen pesäpaikka.
Karkaamalla kotoa kävin urheilukilpailussa, ja voitin lähes aina. Äiti vahti postin tulon, ja repi lehdestä urheilusivut pois, joten isä ei tiennyt mitään urheilumenestyksestäni. Palkintoja en elämän päivänä ole näkösälle laittanut.

Jonkinlaista musikaalisuuttakin oli, ja opettaja ehdotti, että saisin musiikkitunteja, mutta arvata saattoi, mikä oli isän reagointi.
Pojille kyllä maksettiin musiikkitunteja, mutta minulle ei. Opettelin salaa soittamaan sen ajan harmoonia ja pianoa. Ja koulun eri tilaisuuksissa sitten jouduin säestämään. Niissä onneksi isä ei ikinä ollut mukana. Tein jonkin verran sävellyksiäkin, ja toiset oppilaat antoivat lempinimeksi minulle "Mozart".

Kansakoulun jälkeen sitten edessä oli kysymysmerkki, minne nyt, kun keskikouluunkaan en saanut mennä, enkä urheiluopistoon. Itse asiassa en saanut mennä minnekkään jatko-opiskelemaan.
Erään oppilaitoksen opettaja lähetti minulle postikortin, jossa kertoi, että kouluun vielä mahtuu, vaikka en olekkaan vielä sen ikäinen, mitä vaaditaan, hän tuntee minut ja pääsen kouluun, jos vain tulen.

Karkasin sinne kouluun (15 vuotiaana heti kansalaiskoulun päätyttyä). Kotoa en saanut en pennin hyrrää. Hakkasin koulun ohessa halkoja, siivosin mummuille ja papoille. Tein kaikenlaista hanttihommaa, että sain koulun käytyä. Kotiin en uskaltanut mennä kuin jouluksi, vaikka koti oli suht lähellä (25 km) ja senkin menin hiihtäen, mutta se isän hyökkääväisyys, oli parempi olla pois kotoa, kuin mennä sinne alistettavaksi.

Sen jälkeen hakeuudin ammattiin valmistavaan oppilaitokseen ja siitä oli tarkoitus jatkaa opistotasolle.
Kun edelleen olin alaikäinen, siihen aikaan täysikäisyyden raja oli 21 vuotta, niin isä allekirjoitus piti olla.
Ja sitähän ei tule. Taktikoin, että kun oli vieraita käymässä, minä tempasin paperin esille ja esitin vieraiden läsnäollessa, että tarviisin allekirjoituksen, kirjoitatko Sinä vai kirjoitanko minä Sinun nimesi? Kouluun joka tapauksessa menen, sillä olen koulun johtajan tavannut, ja sopinut jo opiskelupaikasta. Ja ilmoitin, että mikään mahti ei estä minua oppiskelupaikan vastaanottamista.

Isä ei ilenny reuhuta ja alistaa, tyrannisoida, kun vieraat olivat niin ylen hyvillään, että olin päässyt opiskelemaan, sillä siihen aikaan opiskelupaikat olivat kiven alla. Ja näin sain isän hyväksymään koulutuspaikan.
Mutta kotoa lähtö oli vaikeaa, ahdistavaa, kun se syyttely, syyllistäminen ja jatkuva piikittely. Mutta lähdin kuitenkin.
Lomille en uskaltanut tulla. Jouluksikin jäin oppilaitokselle oikein hyvillä mielin ja nautin täysin sydämin.
Mutta sitten.... puolivälissä valmistumisaikaa, sairastuin vakavasti. Puolet vuodesta olin sairaalassa, sain sairaudesta sydänvian. Opiskelu katkesi, sillä sairaus oli fyysisesti vammauttava ja vaikea sairaus, johon siihen aikaan ei vielä ollut edes lääketieteellistä tehoavaa hoitoakaan.

Koska sairauteni on elinikäinen, äti ja pojat syyllistyivat itsesyytöksiin, miksi he eivät nousseet puolustusrintamaan minun puolestani isää vastaan. Äiti itki ja murehti koko elinaikansa, että kun olisin saanut sen keskikoulun käydä, olisin pystynyt kouluttautumaan kevyemmälle alalle, missä sairauteni kanssa olisin paremmin jaksanut. Velipojat surevat edelleen sitä epäoikeudenmukaisuutta, mitä isän tyrannimaisuus aiheutti.

Nyt olen kuitenkin vakavasti sairauden vammauttama. Ja totta tosiaan, likapyykkiä en suostu pesemään oman perheen sisällä, en koskaan. Kaikki se väkivaltaisuus, on aivan turhaa sanoa sitä rakkaudeksi, se oli sairautta. Minä en koe hitustakaan isän rakkautta. Ellei äiti olisi ollut niin hyvä, olisin varmasti hakeutunut sijaiskotiin. Mutta äiti oli palkitsemisen arvoinen äiti.
Enkä millään muotoa voi käsittää, mitä olisin voinut toisin tehdä, ettei isän tyrannimaisuus olisi ollut vaikuttamassa elämääni?

Kyllä vanhemmat vaikuttava elään ratkaisevati. Kukaan ei täydellisyyttä edes edellytäkkään, mutta väkivaltaisuus ja tyrannimaisuus ei kuulu vanhemmuuteen. Siitä on synti puhua rakkaudeksi kun kyse on luonteen sairaudesta.

En epäile, etteikö tuon ajan miehissä ole muitakin ollut, ja varmasti on ollut. Paljastihan se tuo Veikko Hurstin poikakin lapsuuden helvetiin.

Lue lisää

helvetistä olet lainkaan selvinnyt? En olisi kiinnittänyt asiaan lainkaan huomiota, mutta lapseni oli käymässä ja otti ajankohtaisen asian puheeksi. Hän on läheisesti joutunut tekemisiin henkilöiden kanssa, joilla on ollut vastaavanlaisia ongelmia. Maailmaa seurattuani pitkähkön aikaa olen tenhyt havainnon, että lempeät miehet kuten isäni ja mieheni eivät niin täydellisesti huolehdi perheen taloudesta kuin vähän kovemmat. Mutta nämä kaksi ovat valinneet topakammat vaimot (äitini ja minä), ja perhettä on viety yhteisvoimin eteenpäin. Appeni oli myös lempeä, mutta huolehti myös taloudellisesta puolesta hyvin.

1943 kirjoitti:

helvetistä olet lainkaan selvinnyt? En olisi kiinnittänyt asiaan lainkaan huomiota, mutta lapseni oli käymässä ja otti ajankohtaisen asian puheeksi. Hän on läheisesti joutunut tekemisiin henkilöiden kanssa, joilla on ollut vastaavanlaisia ongelmia. Maailmaa seurattuani pitkähkön aikaa olen tenhyt havainnon, että lempeät miehet kuten isäni ja mieheni eivät niin täydellisesti huolehdi perheen taloudesta kuin vähän kovemmat. Mutta nämä kaksi ovat valinneet topakammat vaimot (äitini ja minä), ja perhettä on viety yhteisvoimin eteenpäin. Appeni oli myös lempeä, mutta huolehti myös taloudellisesta puolesta hyvin.

Lue lisää

Henkisesti kait kohtuu hyvin olen selvinnyt. Minusta kasvoi ns. vahva nainen, joka oppi luovimaan, kiertämään karikot kuten psykologit sanoo. Kuten sekin, etten antanut isän pahoinpidellä itseäni, vaan käytin käpäliäni paetakseni fyyistä väkivaltaa. En ikäänkuin sallinut isälle sitä ylivaltaa. Ja se, että käytin oveluutta hyväkseni, saadakseni isän allekirjoituksen koulun papereihin. Psykologia ja psykiatrit selittävät, että useampi olisi alistunut ottamaan sen selkäsaunan, ja alistunut siihen, ettei isä hyväksy koulutusta ja siitä olisi ollut helppo tie katkeruuteen. Minä taas en alistunut siihen. Kuten en siihenkään, etten saanut urheilla, karkasin urheilukisoihin, ja siinä oli äiti mukana, kun vahti postit, että repi urheilusivut pois lehdestä.

Kerran kävi käry. Omasta lehdestä oli revitty urheilusivut pois, mutta isä oli nähnyt lehden naapurissa, kun oli muuraamassa siellä uunia, ja siitäkös haloo nousi, kun lehdessä luki minun saaneen useita ensimmäisiä palkintoja ja meidän lehdessä ei ollut lainkaan urheilusivuja. Silloin vasta isälle selvisi, mitä taktiikkaa meillä pelattiin.

No sitten olihan meillä muitakin ns. konnan koukkuja eli pelastautumiskeinoja. Isällä kun oli periaate, että mies on perheen pää. Ja mies myös pitää rahat hallinnassaan, ja antaa perheelle ja vaimolle jos jotain antaa, ja siihen maailman aikaan ei yleensä annettu vaimolle.

Kun kävimme kaupuingissa, isä meni hotelliin syömään, ja laittoi äidin ja meidät lapset sisarelleen syömään. Ei tietty antanut kolikon killinkiä, että kaupasta olisi jotain saatu ruokaa vaikka viemisiksi.

Pientilallisia, mökkiläisiä olimme, ja maitoa meijeriin laitettiin. Mutta äitipä luovi. Teki valtakirjan, ja isän nimi väärennettiin ikkunaa vasten, ja meistä joku lapsista kaupunkiin nostamaan meijeristä ns. etumaksua, ja siirtämään se äidin tilille, niin äidillä oli aina omaakin rahaa josta hän meille lapsillekkin voi antaa.

Isä taas oli sen verran alkeellinen, ettei se osannut lukea maitotilinauhoja, ja ihmetteli, haukkui meijerin mennen tullen, että on se kumma, vaikka lehmät keväällä ja kesällä lypsää hyvin, maitotili ei nouse, se on aina yhtä pieni. Eikä isä elämän päivän tullut tietämään, että me väärennetyllä valtakirjalla kävimme siirtämässä rahaa äidin pankkitilille. Itse asiassa äitikin teki työtä pitkiä päiviä ja äitihän ne lehmät 90 %:sesti hoiti, isä kävi rakennushommissa, ja äiti oli samalla lailla oikeutettu maitotilin käyttöön, mutta aika oli siihen aikaan sellainen, että vain miehen nimellä meijerin jäsenyys ja maitotilit maksettiin.

Omassa avioliitossani olemme laittaneet kaikkiin molempien nimet.

Mutta ehkä psykologit saattaisi selittää, ja ovatkin selittäneet näitä sairauksia tuolla lapsuuden ja nuoruuden ajan tapahtumien aiheuttamalla stressillä ja pahalla mielellä. Sairastuin lisäksi nelikymppisenä levinneeseen syöpään, josta sitten on leikelty aika lailla, ja sädetetty sekä selkäuoli, että rintapuoli, kaula, kainalo ja vakavat sädeoitovauriot, koska annokset joduttiin viemään äärimmäisen suuriin, kun syöpä levisi hoidoista huolimatta.
Työkyvyttömyyseläkkeelle jouduin jäämään vähän päälle nelikymppisenä. Itse asiassa 44 vuotiaana alkoi kuntoutustuki, joka päätyi työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Selviimistä ajatellen, niin tuon työ- ja toimintakyvyn menetykset ovat ne pahimmat menetykset. Henkisesti luulen, oletan selvinneeni kohtuu hyvin. Käytin kyllä ammattiapuakin tarvittaessa vuosikymmenien aikana moniakin kertoja joka on varamsti oleellinen tekijä, että olen selvinnyt henkisesti katerkoitumatta. Olin 21 vuotinen kun isä kuoli, ja sen jälkeen hän ei ole ollut elämäni rajoittamassa, enkä ole tietoisesti kantanut sitä rajoitus- ja tyrannitaakkaa mielessäni niin että se olisi enää vaikuttanut toimiini. Alitajunta on toinen juttu, johon en osaa sanoa mitään, ehkä ulkopuolinen voisi siitä enemmän analysoida.

Pirre* kirjoitti:

luettavaa, vei ihan hiljaiseksi...halaus Sinulle.

Niitä aina tarvitaan, ne tekee terää... kiitos!

lukea .. kirjoitti:

täällä pitkiä kommentteja, nyt luin tarkkaan jokaisen sanasi.

Olet sinä saanut helvetin läpi elää elämääsi, ei voi muuta sanoa. Mikä selittänee tuon kaiken kauheuden, mistä se oikein kumpusi?

Tietynlaista, joskin pienempää perhehelvettiä oli minunkin lapsuuteni, lähes 10 vuotiaaksi, jolloin vanhemmat erosivat. Muistan ikuisesti sen hetken, kun kuulin, että se aikovat erota.
"Olisivat eronneet jo kauan sitten", ajattelin silloin.

.

Lue lisää

"Mikä selittänee tuon kaiken kauheuden, mistä se oikein kumpusi?"

Ehkä nyt kun diagnostiikkakin on kehittynyt, niin isällä mitä todennäköisemmin oli psyykkisiä ongelmia. Oliko skitsofreenikko, jäi vain arvailujen varaan. Yksi sisaruksista oli heilunut nuoruudessaan kirveen kanssa jo ennenkuin äiti tuli kuvioihin mukaan, ja oli toimitettu sen ajan kunnalliskotiin vaikka iältään ei vielä ollut vanha, nuori mies. Nyttemmin, kun hän oli iäkäs kuollessaan, selvisi, että hänen diagnoosinsa oli skitsofrenia.

Suvussa (täti) naapurissa asunut, myös siihen aikaan mielisairas, oli koko minun elämäni ajan mielisairaalassa. Mikä diagnoosi lie ollut, en tiennyt.
Kyllä äiti oli sitä mieltä, että isällä täytyi olla mielenterveydellisiä ongelmia. Välillä hän oli ihan OK ja välillä taas erittäin outo ja pelottava, tyranni, johon ei saanut mitään kontaktia, murjotti puhumattomana viikkoja ja pahimmoillaan jopa puoli vuotta mykkäkoulua, ja käyttäytyi hyökkäävästi ja oudosti, ennalta arvaamattomasti, niin että äitikin lähti oman turvallisuutensa nimissä välillä meidän kanssa pakosalle ja pelkäsi, että jos se vaikka polttaa talonkin, ei jäädä palavaan taloon tulen ruuaksi. No onneksi ei polttanut. Onneksi isä kuolikin viisikymppisenä, mutta siinä oli liikaa siinäkin.

sairaita, on perinnöllisiä sairauksia jotka periytyy lapsiin, vaikka kuinka heitä rakastais ja oikeaan ohjais. ( On lääketieteellistä tietoa, ei kuitenkaa kyseisen pojan terveydestä, mutta suuresti sitä epäilen.)
En pidä pojan tarinaa kovinkaan vakuuttavana, uskottavana, enemmänkin epäilen vahvasti häntä henkisesti sairaaksi.
Vaimon lausunto on uskottava, kukaan ei kehu puolisoaan jos ei siihen ole aihetta.
Kyllä hävettää pojan puolesta, teki itsensä jukisesti henkisesti vajaaksi.
Ilmeisesti on itse epäonnistunut elämässään, ja syyttää siitä vanhepiaan.
Osoittaa olevansa epäkypsä ihmisenä.

elämää nähnyt kirjoitti:

sairaita, on perinnöllisiä sairauksia jotka periytyy lapsiin, vaikka kuinka heitä rakastais ja oikeaan ohjais. ( On lääketieteellistä tietoa, ei kuitenkaa kyseisen pojan terveydestä, mutta suuresti sitä epäilen.)
En pidä pojan tarinaa kovinkaan vakuuttavana, uskottavana, enemmänkin epäilen vahvasti häntä henkisesti sairaaksi.
Vaimon lausunto on uskottava, kukaan ei kehu puolisoaan jos ei siihen ole aihetta.
Kyllä hävettää pojan puolesta, teki itsensä jukisesti henkisesti vajaaksi.
Ilmeisesti on itse epäonnistunut elämässään, ja syyttää siitä vanhepiaan.
Osoittaa olevansa epäkypsä ihmisenä.

Lue lisää

Uskoisin lasten äidin kumoavan lastensa väittämät, jos ne ovat valheita.

Pirre* kirjoitti:

Uskoisin lasten äidin kumoavan lastensa väittämät, jos ne ovat valheita.

kertonut, että avioliitto oli hyvä, ja nnelline avioliitto, he on olleet naimisissa 49v, kyllä siihenmennessä on ehtinyt tutustua OIKEIN mieheensä, kyllä vahvasti epäilen, että poika on sairas.
Kuvakin kertoo paljon, katso kuvat..

hymmm , kirjoitti:

kertonut, että avioliitto oli hyvä, ja nnelline avioliitto, he on olleet naimisissa 49v, kyllä siihenmennessä on ehtinyt tutustua OIKEIN mieheensä, kyllä vahvasti epäilen, että poika on sairas.
Kuvakin kertoo paljon, katso kuvat..

Lue lisää

radiosta yhtenä päivänä ohjelman jossa haastateltiin muistaakseni tämän Herliinien kirjan tekijää.

Poika kertoi kuinka isä tuli aina kotiin jo pikku tuiskeessa, ja otti sitten kaksi pulloa viinaa pöydälle ja tyhjensi ne jutellen koko ajan, puhetta tuli kuulemma taukoamatta ja heidän oli pakko istua siinä seurana.

Poika kertoi esim. että kun ensi kertaa oli isänsä kanssa työ asioita käsittelevässä kokouksessa - hän oli aivan ymmällä, - onko tämä sama mies jonka hän tunsi kotoa, isän käytös oli ollut kohteliasta ja asiallista, mutta - niinhän se usein on, että se edustusrooli ja kotirooli eivät ole samat..

Pirre* kirjoitti:

radiosta yhtenä päivänä ohjelman jossa haastateltiin muistaakseni tämän Herliinien kirjan tekijää.

Poika kertoi kuinka isä tuli aina kotiin jo pikku tuiskeessa, ja otti sitten kaksi pulloa viinaa pöydälle ja tyhjensi ne jutellen koko ajan, puhetta tuli kuulemma taukoamatta ja heidän oli pakko istua siinä seurana.

Poika kertoi esim. että kun ensi kertaa oli isänsä kanssa työ asioita käsittelevässä kokouksessa - hän oli aivan ymmällä, - onko tämä sama mies jonka hän tunsi kotoa, isän käytös oli ollut kohteliasta ja asiallista, mutta - niinhän se usein on, että se edustusrooli ja kotirooli eivät ole samat..

Lue lisää

muitakin, kuin pelkästään, ehkä luonnevikasta perillistä, oikeampi kuva olisi tullut jos olis haastateltu normaalilla älykkyydellä varustettuja ihmisiä.
Ei tyhmä liikemies olisi voinut noin suurta kansainvälistä yritystä perustaa, ja vielä menestyvää. Ehkä nyt hänen poikansa ei pysty samaan kuin isänsä, ja on siitä syystä katkera ja kateellinen isänsä menestykselle, lapset voi olla hirviöitä myös, ja luulempa ettei isänsä olis koskaan ollut niin tyhmä ja hirviömäinen että olisi julkisesti häpäissyt poikansa, panee ajattelemaan , onko poika MIKÄÄN PYHIMYS, voi olla pahempi hirviö kuin isänsä konsanaan. HUH HUH
En usko ollenkaan pojan häväistys juttua isästään! Eihän KUOLLUT isä voi puolustautua, häntä on nyt helppo panetella ja olla kateellinen hänen saavutuksistaan.
Uskon kyllä että poika on paha ja hirviö luonteeltaan!

ajattelia kirjoitti:

muitakin, kuin pelkästään, ehkä luonnevikasta perillistä, oikeampi kuva olisi tullut jos olis haastateltu normaalilla älykkyydellä varustettuja ihmisiä.
Ei tyhmä liikemies olisi voinut noin suurta kansainvälistä yritystä perustaa, ja vielä menestyvää. Ehkä nyt hänen poikansa ei pysty samaan kuin isänsä, ja on siitä syystä katkera ja kateellinen isänsä menestykselle, lapset voi olla hirviöitä myös, ja luulempa ettei isänsä olis koskaan ollut niin tyhmä ja hirviömäinen että olisi julkisesti häpäissyt poikansa, panee ajattelemaan , onko poika MIKÄÄN PYHIMYS, voi olla pahempi hirviö kuin isänsä konsanaan. HUH HUH
En usko ollenkaan pojan häväistys juttua isästään! Eihän KUOLLUT isä voi puolustautua, häntä on nyt helppo panetella ja olla kateellinen hänen saavutuksistaan.
Uskon kyllä että poika on paha ja hirviö luonteeltaan!

Lue lisää

"kertomus" isästä oli yrityksen jatkajan kertomaa..

Pirre* kirjoitti:

"kertomus" isästä oli yrityksen jatkajan kertomaa..

kuuntelin saman haastattelun, jäin kaipaamaan monipuolisempaa näkemystä niin lahjakkaasta ihmisestä. Kirjan esittely oli erittäin yksisilminen suppea teos, sori.
Sillä Pekka Herliinin täytyi olla lahjakas, muuten ei olisi pystynyt niin suurta konsernia rakentamaan.
Vaimo tämänpäiväisessä iltasanomissa kertoi avioliiton olleen onnellinen, joten uskon vaimon kertomaa enemmän kuin pojan.
Lapset aina on eripuraisia vanhempiensa kanssa, ja tässä tapauksessa näyttää olellee erikoisen ärhäkää käytöstä.
Vertaan raamattuu jälleen: siellä sanotaan että lapset nousevat vanhemmpiaan vastaan, ja senhän jokainen jolla on lapsia tietää kuinka erilaisia yksilöitä on sisarruksetkin keskenään, aina itsenäistymis vaiheessa on omat taistelunsa jokaisen kanssa.
Sisarrus parvessakin toinen aikuistuu hitaamin kuin toinen.
Vanhemmat rakastaa kaikkia lapsiaan heidän hankalasta luonteesta huolimatta. Tässä tapauksessa näytää pojalla olleen suurta katkeruutta isäänsä kohtaan, ilmeisesti myös kateutta, sillä lapset tuntee vanhempiaan kohtaan myös kateutta, jos he sattuu olemaan varakkaampia , ja menestyneempiä suositumia kuin he, näin on tiedän kokemuksesta.
Pojan käytös on häpeällistä, ilmeisesti jäänyt lapsen tasolle joltain osin.

ajattelia kirjoitti:

muitakin, kuin pelkästään, ehkä luonnevikasta perillistä, oikeampi kuva olisi tullut jos olis haastateltu normaalilla älykkyydellä varustettuja ihmisiä.
Ei tyhmä liikemies olisi voinut noin suurta kansainvälistä yritystä perustaa, ja vielä menestyvää. Ehkä nyt hänen poikansa ei pysty samaan kuin isänsä, ja on siitä syystä katkera ja kateellinen isänsä menestykselle, lapset voi olla hirviöitä myös, ja luulempa ettei isänsä olis koskaan ollut niin tyhmä ja hirviömäinen että olisi julkisesti häpäissyt poikansa, panee ajattelemaan , onko poika MIKÄÄN PYHIMYS, voi olla pahempi hirviö kuin isänsä konsanaan. HUH HUH
En usko ollenkaan pojan häväistys juttua isästään! Eihän KUOLLUT isä voi puolustautua, häntä on nyt helppo panetella ja olla kateellinen hänen saavutuksistaan.
Uskon kyllä että poika on paha ja hirviö luonteeltaan!

Lue lisää

ole lukeneet kirja, on ihan turha sanoa, kenen olisi pitänyt sanoa ja mitä. Eiköhän siinä kirjassa ole muidenkin kertomuksia. Minä vaan tuolla aikaisemmin kommentoin, että paljon on ollut kurjia, ilkeitä vanhempia Suomessa, mutta puhua ei saisi. Täällä vaan hyssytellään.

''''''' kirjoitti:

ole lukeneet kirja, on ihan turha sanoa, kenen olisi pitänyt sanoa ja mitä. Eiköhän siinä kirjassa ole muidenkin kertomuksia. Minä vaan tuolla aikaisemmin kommentoin, että paljon on ollut kurjia, ilkeitä vanhempia Suomessa, mutta puhua ei saisi. Täällä vaan hyssytellään.

Lue lisää

mukaan ketään ei saa syyllistää.., vain ehkä yhteiskuntaa..

Pirre* kirjoitti:

mukaan ketään ei saa syyllistää.., vain ehkä yhteiskuntaa..

Poika on fiksu ja älykäs. Usein vanhat vaimot eivät halua julkistaa perhe-elämän saloja ja kuittaavat kaiken 'Pitkällä ja onnellisella avioliitolla'. Vaimon on täytynyt alistua ja sopeutua tuon avioliiton aikana yhden jos toisenkin kerran. Ja miten hän on suojellut ja kasvattanut lapsiaan. Kai perhe-elämä on ollut onnellisinta silloin, kun isä on ollut pitkään työmatkoilla.

Enemmän annan arvoa pojan kirjoittamalle kirjalle kuin Pekka Herlinin vaimolle. Vaimo ei uskalla edes miehen kuoleman jälkeen sanoa pahaa sanaa miehestään tai avioliitostaan. Sehän on juuri sitä hyssyttelyä ja hymistelyä, jolla kautta aikain on pönkitetty avioliiton ja perheen kulissit siloisina ja ulkoisesti ojennuksessa. Ja rahallakin on kummallinen valta vääristää totuus. - Ja mitä kaikkea mätää on osalla suomalaisperheiden kulissien takana? Onneksi jo nykyään ollaan rehellisempiä ja toimitaan terveemmällä tavalla. Hyvä kun puhutaan!

Totuus voi olla ikävää kuultavaa kirjoitti:

Poika on fiksu ja älykäs. Usein vanhat vaimot eivät halua julkistaa perhe-elämän saloja ja kuittaavat kaiken 'Pitkällä ja onnellisella avioliitolla'. Vaimon on täytynyt alistua ja sopeutua tuon avioliiton aikana yhden jos toisenkin kerran. Ja miten hän on suojellut ja kasvattanut lapsiaan. Kai perhe-elämä on ollut onnellisinta silloin, kun isä on ollut pitkään työmatkoilla.

Enemmän annan arvoa pojan kirjoittamalle kirjalle kuin Pekka Herlinin vaimolle. Vaimo ei uskalla edes miehen kuoleman jälkeen sanoa pahaa sanaa miehestään tai avioliitostaan. Sehän on juuri sitä hyssyttelyä ja hymistelyä, jolla kautta aikain on pönkitetty avioliiton ja perheen kulissit siloisina ja ulkoisesti ojennuksessa. Ja rahallakin on kummallinen valta vääristää totuus. - Ja mitä kaikkea mätää on osalla suomalaisperheiden kulissien takana? Onneksi jo nykyään ollaan rehellisempiä ja toimitaan terveemmällä tavalla. Hyvä kun puhutaan!

Lue lisää

kustantaa Uutta Suomea, on Uusi Suomi OY:n omistaja, ja on lisäksi hallituksen puheenjohtaja, ja sen lisäksi paljon muuta, kertoo netti.

Eli erittäin fiksu mies.
.

mummi , kirjoitti:

kuuntelin saman haastattelun, jäin kaipaamaan monipuolisempaa näkemystä niin lahjakkaasta ihmisestä. Kirjan esittely oli erittäin yksisilminen suppea teos, sori.
Sillä Pekka Herliinin täytyi olla lahjakas, muuten ei olisi pystynyt niin suurta konsernia rakentamaan.
Vaimo tämänpäiväisessä iltasanomissa kertoi avioliiton olleen onnellinen, joten uskon vaimon kertomaa enemmän kuin pojan.
Lapset aina on eripuraisia vanhempiensa kanssa, ja tässä tapauksessa näyttää olellee erikoisen ärhäkää käytöstä.
Vertaan raamattuu jälleen: siellä sanotaan että lapset nousevat vanhemmpiaan vastaan, ja senhän jokainen jolla on lapsia tietää kuinka erilaisia yksilöitä on sisarruksetkin keskenään, aina itsenäistymis vaiheessa on omat taistelunsa jokaisen kanssa.
Sisarrus parvessakin toinen aikuistuu hitaamin kuin toinen.
Vanhemmat rakastaa kaikkia lapsiaan heidän hankalasta luonteesta huolimatta. Tässä tapauksessa näytää pojalla olleen suurta katkeruutta isäänsä kohtaan, ilmeisesti myös kateutta, sillä lapset tuntee vanhempiaan kohtaan myös kateutta, jos he sattuu olemaan varakkaampia , ja menestyneempiä suositumia kuin he, näin on tiedän kokemuksesta.
Pojan käytös on häpeällistä, ilmeisesti jäänyt lapsen tasolle joltain osin.

Lue lisää

mukaan sinä haukut vierasta ihmistä jälkeenjääneeksi? Ensinnäkään mielipide ei ole vain yhden pojan, vaan muidenkin lasten. Varmaan he tietävät perheasiansa paremmin kuin sinä raamattuinesi.

Totuus voi olla ikävää kuultavaa kirjoitti:

Poika on fiksu ja älykäs. Usein vanhat vaimot eivät halua julkistaa perhe-elämän saloja ja kuittaavat kaiken 'Pitkällä ja onnellisella avioliitolla'. Vaimon on täytynyt alistua ja sopeutua tuon avioliiton aikana yhden jos toisenkin kerran. Ja miten hän on suojellut ja kasvattanut lapsiaan. Kai perhe-elämä on ollut onnellisinta silloin, kun isä on ollut pitkään työmatkoilla.

Enemmän annan arvoa pojan kirjoittamalle kirjalle kuin Pekka Herlinin vaimolle. Vaimo ei uskalla edes miehen kuoleman jälkeen sanoa pahaa sanaa miehestään tai avioliitostaan. Sehän on juuri sitä hyssyttelyä ja hymistelyä, jolla kautta aikain on pönkitetty avioliiton ja perheen kulissit siloisina ja ulkoisesti ojennuksessa. Ja rahallakin on kummallinen valta vääristää totuus. - Ja mitä kaikkea mätää on osalla suomalaisperheiden kulissien takana? Onneksi jo nykyään ollaan rehellisempiä ja toimitaan terveemmällä tavalla. Hyvä kun puhutaan!

Lue lisää

Jos olet, --- elämäsi miehen kanssa on onnellinen ja onnistunut, niin tiedät silloin, MOLEMPIEN ON MUKAUDUTTAVA YHTEIS ELÄMÄÄN, siis noin pitkä liitto ei voi olla pelkästään HELVETTIÄ 49v. eikä KULISSIA. (ilmeisesti sinulla ei ole avio suhdetta, oletan)(onko sinulla lapsia? jos ei niin et tiedä myös siitä asiasta mitään)
Jos sinulla ei ole kokemusta parisuhteesta osoittaa juuri sinun omaa sopeutumattomuutta yhteiselämään kenenkään kanssa.
Uskon ehdottomasti vaimon sanaan paremmin kuin hänen poikansa, lapset, eli jälkeläiset AINA SOTII VANHEMPIAAN vastaan, se on luonnon laki.
Tässä tapauksessa vain harvinaisen omituisella tavalla, julkisesti häpäisee isänsä.
Ilmeisesti poika on KATEELLINEN isänsä SUOSIOON ja menestykseen maailmalla, lapset on joskus todellä HIRVIÖITÄ suhteessaan vanhempiaan kohtaaan.
Vanhemmat AINA rakastavat lapsiaan, kylläkin myös kärsivät heidän huonosta käytöksestään, mutta eivät julkisesti häpäise heitä, se on hyvin harvinaista jos näin tapahtuu.

mummi " kirjoitti:

Jos olet, --- elämäsi miehen kanssa on onnellinen ja onnistunut, niin tiedät silloin, MOLEMPIEN ON MUKAUDUTTAVA YHTEIS ELÄMÄÄN, siis noin pitkä liitto ei voi olla pelkästään HELVETTIÄ 49v. eikä KULISSIA. (ilmeisesti sinulla ei ole avio suhdetta, oletan)(onko sinulla lapsia? jos ei niin et tiedä myös siitä asiasta mitään)
Jos sinulla ei ole kokemusta parisuhteesta osoittaa juuri sinun omaa sopeutumattomuutta yhteiselämään kenenkään kanssa.
Uskon ehdottomasti vaimon sanaan paremmin kuin hänen poikansa, lapset, eli jälkeläiset AINA SOTII VANHEMPIAAN vastaan, se on luonnon laki.
Tässä tapauksessa vain harvinaisen omituisella tavalla, julkisesti häpäisee isänsä.
Ilmeisesti poika on KATEELLINEN isänsä SUOSIOON ja menestykseen maailmalla, lapset on joskus todellä HIRVIÖITÄ suhteessaan vanhempiaan kohtaaan.
Vanhemmat AINA rakastavat lapsiaan, kylläkin myös kärsivät heidän huonosta käytöksestään, mutta eivät julkisesti häpäise heitä, se on hyvin harvinaista jos näin tapahtuu.

Lue lisää

Monessa vauraassa perheessä on tiukat kulissit, siihen sen enempää puuttumatta.
Peilit on pidettävä kirkkaana eteen ja taakse, joskus ne kuitenkin tulee esille.
Eivät kaikki ole lintukotoja, ja turha isoilla kirjaimilla sitä mitenkään tuoda enemmän esille, on aviossa tai ei, vaimon ja lasten on parasta alistua piste kirjoitettuna

Elänyt minäkin¤ kirjoitti:

Monessa vauraassa perheessä on tiukat kulissit, siihen sen enempää puuttumatta.
Peilit on pidettävä kirkkaana eteen ja taakse, joskus ne kuitenkin tulee esille.
Eivät kaikki ole lintukotoja, ja turha isoilla kirjaimilla sitä mitenkään tuoda enemmän esille, on aviossa tai ei, vaimon ja lasten on parasta alistua piste kirjoitettuna

Lue lisää

avioliitoissa elävistä, ilmeisesti kuitenkaan et ole onnistunut tai sinulla on ollut väärä puoliso, joten ei voi odottaakaan ymmärrystä moiseen käytöskeen pojalta.
Mutta totuus on kuitenkin että lapset "nousee" vanhempiaan vastaan itsenäistyessään, ja että lapset VOI olla kateellisia vanhemmilleen heidän varakkuudestaan, suosiostaan, menestyksestään, elämässä, se on vain tässä tapauksessa kärjistynyt harvinaisen kummalliseksi käytökseksi.
MIKÄÄN HIRVIÖ PERHE EI VOI ELÄÄ ONNELLISESSA AVIOLIITOSSA 49v.
Joten ainakin minä tulen siihentulokseen että asiassa ei ole juurikaan perää.
Tietenkin kaikissa avioliitoissa on kriisi vaiheita, mutta niistä selvitään varsinkin kun avioliitto kestää 49v, ei voi olla koko liitto helvettiä.

mummi " kirjoitti:

Jos olet, --- elämäsi miehen kanssa on onnellinen ja onnistunut, niin tiedät silloin, MOLEMPIEN ON MUKAUDUTTAVA YHTEIS ELÄMÄÄN, siis noin pitkä liitto ei voi olla pelkästään HELVETTIÄ 49v. eikä KULISSIA. (ilmeisesti sinulla ei ole avio suhdetta, oletan)(onko sinulla lapsia? jos ei niin et tiedä myös siitä asiasta mitään)
Jos sinulla ei ole kokemusta parisuhteesta osoittaa juuri sinun omaa sopeutumattomuutta yhteiselämään kenenkään kanssa.
Uskon ehdottomasti vaimon sanaan paremmin kuin hänen poikansa, lapset, eli jälkeläiset AINA SOTII VANHEMPIAAN vastaan, se on luonnon laki.
Tässä tapauksessa vain harvinaisen omituisella tavalla, julkisesti häpäisee isänsä.
Ilmeisesti poika on KATEELLINEN isänsä SUOSIOON ja menestykseen maailmalla, lapset on joskus todellä HIRVIÖITÄ suhteessaan vanhempiaan kohtaaan.
Vanhemmat AINA rakastavat lapsiaan, kylläkin myös kärsivät heidän huonosta käytöksestään, mutta eivät julkisesti häpäise heitä, se on hyvin harvinaista jos näin tapahtuu.

Lue lisää

lapset ne sotii AINA vanhempiaan vastaan, en ymmärrä, meilläkin heitä kolme ja eihän nuo nyt sotasia ole olleet?

kyösri , kirjoitti:

avioliitoissa elävistä, ilmeisesti kuitenkaan et ole onnistunut tai sinulla on ollut väärä puoliso, joten ei voi odottaakaan ymmärrystä moiseen käytöskeen pojalta.
Mutta totuus on kuitenkin että lapset "nousee" vanhempiaan vastaan itsenäistyessään, ja että lapset VOI olla kateellisia vanhemmilleen heidän varakkuudestaan, suosiostaan, menestyksestään, elämässä, se on vain tässä tapauksessa kärjistynyt harvinaisen kummalliseksi käytökseksi.
MIKÄÄN HIRVIÖ PERHE EI VOI ELÄÄ ONNELLISESSA AVIOLIITOSSA 49v.
Joten ainakin minä tulen siihentulokseen että asiassa ei ole juurikaan perää.
Tietenkin kaikissa avioliitoissa on kriisi vaiheita, mutta niistä selvitään varsinkin kun avioliitto kestää 49v, ei voi olla koko liitto helvettiä.

Lue lisää

helvetti, mutta se se voi olla yhdentekevä kummallekin, eletään vaan yhessä kun ei haluta erotakaan.

kyösri , kirjoitti:

avioliitoissa elävistä, ilmeisesti kuitenkaan et ole onnistunut tai sinulla on ollut väärä puoliso, joten ei voi odottaakaan ymmärrystä moiseen käytöskeen pojalta.
Mutta totuus on kuitenkin että lapset "nousee" vanhempiaan vastaan itsenäistyessään, ja että lapset VOI olla kateellisia vanhemmilleen heidän varakkuudestaan, suosiostaan, menestyksestään, elämässä, se on vain tässä tapauksessa kärjistynyt harvinaisen kummalliseksi käytökseksi.
MIKÄÄN HIRVIÖ PERHE EI VOI ELÄÄ ONNELLISESSA AVIOLIITOSSA 49v.
Joten ainakin minä tulen siihentulokseen että asiassa ei ole juurikaan perää.
Tietenkin kaikissa avioliitoissa on kriisi vaiheita, mutta niistä selvitään varsinkin kun avioliitto kestää 49v, ei voi olla koko liitto helvettiä.

Lue lisää

Joo voi hellalettas: hautausmaat ovat täynnä surevia leskiä, jotka käy hoitamassa miehensä viimeistä leposijaa ja vihdoinkin sovussa ja rauhassa höpöttävät miehen haudalla 'Onnellisesta avioliitosta'. Vaimot eivät osaa tehdä mitään muuta elämässään kuin käydä haudalla ja viedä kukkia. Näyttää kauniilta ja rakkaalta ja poras sopuvaihe avioliitossa on siinä. Nainen ei ole koskaan muuta tehnyt elämässään kuin ollut miehensä varjossa. Ei ole ystäviä, ei muuta elämää kuin vaimon alistunut olo ja nyt se toinen on maan povessa - kerrankin mies on hiljaa ja nainen saa istua hiljaa ja muistella 'sitä omaa elämäänsä', joka ei ollut muuta kuin näyttää maailmalle vain se ihana ja kadehdittava puoli.

Ja on niitä muitakin suvun tarinoita kirjoitettu kirjoiksi, joissa vanhemmat ovat hirviön osassa. Jopa ihan kaunokirjallisessa ja klassikkoteoksissa. - Rahaliitot ne ovat kaikkein uskollisimpia - ne voivat kestää jopa yli sukupolvien - ja miten monta elämäntarinaa on niistä historian ja julkisuuden ihmisisten uroteoista ja sankaritarinoita, jotka eivät ole hivenenkään verran totta. - Hmmm, tuleepa tässä ensimmäiseksi mieleeni Mannerheimin elämänkerrat. Mitenkähän paljon niissä on totta ja tarua?

Pirre* kirjoitti:

lapset ne sotii AINA vanhempiaan vastaan, en ymmärrä, meilläkin heitä kolme ja eihän nuo nyt sotasia ole olleet?

Seuraava sukupolvi on aina viisaampi ja parempi. Mutta joillakin suvuilla ei ole älyä eikä kirjoitustaitoa .

välihuomautus kirjoitti:

Seuraava sukupolvi on aina viisaampi ja parempi. Mutta joillakin suvuilla ei ole älyä eikä kirjoitustaitoa .

kovin degeneroituneita (meniköhän oikein) tms....
Joissakin suvuissa sisarusten välit huononee tai katkeaa kokonaan perinnönjaon takia. Siinä aiemmin läheiset välit ja yhteiset, pääosin onnelliset lapsuusmuistot unohtuvat kerralla.

Uralin perhonen kirjoitti:

Joo voi hellalettas: hautausmaat ovat täynnä surevia leskiä, jotka käy hoitamassa miehensä viimeistä leposijaa ja vihdoinkin sovussa ja rauhassa höpöttävät miehen haudalla 'Onnellisesta avioliitosta'. Vaimot eivät osaa tehdä mitään muuta elämässään kuin käydä haudalla ja viedä kukkia. Näyttää kauniilta ja rakkaalta ja poras sopuvaihe avioliitossa on siinä. Nainen ei ole koskaan muuta tehnyt elämässään kuin ollut miehensä varjossa. Ei ole ystäviä, ei muuta elämää kuin vaimon alistunut olo ja nyt se toinen on maan povessa - kerrankin mies on hiljaa ja nainen saa istua hiljaa ja muistella 'sitä omaa elämäänsä', joka ei ollut muuta kuin näyttää maailmalle vain se ihana ja kadehdittava puoli.

Ja on niitä muitakin suvun tarinoita kirjoitettu kirjoiksi, joissa vanhemmat ovat hirviön osassa. Jopa ihan kaunokirjallisessa ja klassikkoteoksissa. - Rahaliitot ne ovat kaikkein uskollisimpia - ne voivat kestää jopa yli sukupolvien - ja miten monta elämäntarinaa on niistä historian ja julkisuuden ihmisisten uroteoista ja sankaritarinoita, jotka eivät ole hivenenkään verran totta. - Hmmm, tuleepa tässä ensimmäiseksi mieleeni Mannerheimin elämänkerrat. Mitenkähän paljon niissä on totta ja tarua?

Lue lisää

ei sinun käsitystä voi yleistää!!
Jos olet epäonnistunut elämässä ja elämäsi valinnoita, ei kaikkien muitten silti tarvitse olla onnettomia , alistuneita, surkeita, pelokkaita, ole sinä vain, ja käy haudalla muistelemassa kuinka SURKEA SINUN ELÄMÄSI OLI miehesi kanssa, ihmettelen sinun näkemystä elämästä Kysynkin: oletko kasvanut aikuiseksi vai jäänyt ikuisesti jotenkin lapsentasolle???

beessi kirjoitti:

kovin degeneroituneita (meniköhän oikein) tms....
Joissakin suvuissa sisarusten välit huononee tai katkeaa kokonaan perinnönjaon takia. Siinä aiemmin läheiset välit ja yhteiset, pääosin onnelliset lapsuusmuistot unohtuvat kerralla.

Lue lisää

siitä, ettei minun ja sisarusteni eikä lasteni ja minun välillä ole ollut perintöriitoja. Omaisuutta ei ole kovin paljon, jotenkin tuntuu, että mitä enemmän on jaettavaa, sitä enemmän riidellään. Minun vanhempieni tarinasta voisi saada romaanin. Heillä oli alussa lämmin suhde, mutta monet sairaudet koettelivat liittoa. Meillä on säilynyt esim. isäni päiväkirjoja 1930-luvulta. Yhden vihkon mukaan isäni ja äitini ovat seurusteluaikanaan kirjoitelleet vuoron perään runoja. Luulisin, että melko harvinaista, isäni oli pienviljelijä, mutta osasi kansakoulupohjallaan kirjoittaa esim. ulkolaiset nimet ihan oikein.

välihuomautus kirjoitti:

Seuraava sukupolvi on aina viisaampi ja parempi. Mutta joillakin suvuilla ei ole älyä eikä kirjoitustaitoa .

että joka perheessä muhii kauhutarina..eipäs nyt liijjotella..:)

Pirre* kirjoitti:

että joka perheessä muhii kauhutarina..eipäs nyt liijjotella..:)

alkoholismin takia sisarukset kärsiä,siis jos joku siskoista vaikka alkohlolisti.Sellainen kiusaa kaikkia,ja kaikki on muiden syytä.

karvaasti kokenut kirjoitti:

alkoholismin takia sisarukset kärsiä,siis jos joku siskoista vaikka alkohlolisti.Sellainen kiusaa kaikkia,ja kaikki on muiden syytä.

kyllä alkoholisti osaa syyllistää muut, jopa omasta juomisestaankin.

Totuus voi olla ikävää kuultavaa kirjoitti:

Poika on fiksu ja älykäs. Usein vanhat vaimot eivät halua julkistaa perhe-elämän saloja ja kuittaavat kaiken 'Pitkällä ja onnellisella avioliitolla'. Vaimon on täytynyt alistua ja sopeutua tuon avioliiton aikana yhden jos toisenkin kerran. Ja miten hän on suojellut ja kasvattanut lapsiaan. Kai perhe-elämä on ollut onnellisinta silloin, kun isä on ollut pitkään työmatkoilla.

Enemmän annan arvoa pojan kirjoittamalle kirjalle kuin Pekka Herlinin vaimolle. Vaimo ei uskalla edes miehen kuoleman jälkeen sanoa pahaa sanaa miehestään tai avioliitostaan. Sehän on juuri sitä hyssyttelyä ja hymistelyä, jolla kautta aikain on pönkitetty avioliiton ja perheen kulissit siloisina ja ulkoisesti ojennuksessa. Ja rahallakin on kummallinen valta vääristää totuus. - Ja mitä kaikkea mätää on osalla suomalaisperheiden kulissien takana? Onneksi jo nykyään ollaan rehellisempiä ja toimitaan terveemmällä tavalla. Hyvä kun puhutaan!

Lue lisää

Kukaan Herlinin lapsista ei ole kirjoittanut kyseistä kirjaa. Kirjan tekijä on nimeltään John Simons, olkoon hän sitten kuka tahansa.
Outo nimi.

Kirja tilauksessa kirjastosta kirjoitti:

Kukaan Herlinin lapsista ei ole kirjoittanut kyseistä kirjaa. Kirjan tekijä on nimeltään John Simons, olkoon hän sitten kuka tahansa.
Outo nimi.

ei ulkolaiselta voi odottaakaan parempaa teosta, varsinkin jos tarkoituksella tehdään määrätyn suuntainen arvio ihmisestä.
Jos etsitään ja korostetaan vain negatiivisia puolia, saadaan yksipuolinen näkemys asiasta. Kirjan voi laittaa omaan arvoonsa, lähinnä juorulehtiin verrattava teos.
Nyt olis syytä kirjoittaa uusi kirja joka kertoo älykkydestä, liikemise lahjakuudesta, carismasta johtajana, kaivella hyvät puolet, sillä hänen saavutukset on maailman mittaluokkaa.
Hän oli suuri suomalainen yritys johtaja, huipulla. Kaikkihan sen tietää HUIPULLA tuulee, aina löytyy kateellisia kilpailijoita, joka "lyövät lujaa kapuloita rattaisiin".

mummi , kirjoitti:

ei ulkolaiselta voi odottaakaan parempaa teosta, varsinkin jos tarkoituksella tehdään määrätyn suuntainen arvio ihmisestä.
Jos etsitään ja korostetaan vain negatiivisia puolia, saadaan yksipuolinen näkemys asiasta. Kirjan voi laittaa omaan arvoonsa, lähinnä juorulehtiin verrattava teos.
Nyt olis syytä kirjoittaa uusi kirja joka kertoo älykkydestä, liikemise lahjakuudesta, carismasta johtajana, kaivella hyvät puolet, sillä hänen saavutukset on maailman mittaluokkaa.
Hän oli suuri suomalainen yritys johtaja, huipulla. Kaikkihan sen tietää HUIPULLA tuulee, aina löytyy kateellisia kilpailijoita, joka "lyövät lujaa kapuloita rattaisiin".

Lue lisää

mihin- ja kenen rattaisiin?

kölli " kirjoitti:

ei sinun käsitystä voi yleistää!!
Jos olet epäonnistunut elämässä ja elämäsi valinnoita, ei kaikkien muitten silti tarvitse olla onnettomia , alistuneita, surkeita, pelokkaita, ole sinä vain, ja käy haudalla muistelemassa kuinka SURKEA SINUN ELÄMÄSI OLI miehesi kanssa, ihmettelen sinun näkemystä elämästä Kysynkin: oletko kasvanut aikuiseksi vai jäänyt ikuisesti jotenkin lapsentasolle???

Lue lisää

että hänen aviolitto on ollut hirveä. Lukemisen ymmärtämistä hieman!

mummi , kirjoitti:

ei ulkolaiselta voi odottaakaan parempaa teosta, varsinkin jos tarkoituksella tehdään määrätyn suuntainen arvio ihmisestä.
Jos etsitään ja korostetaan vain negatiivisia puolia, saadaan yksipuolinen näkemys asiasta. Kirjan voi laittaa omaan arvoonsa, lähinnä juorulehtiin verrattava teos.
Nyt olis syytä kirjoittaa uusi kirja joka kertoo älykkydestä, liikemise lahjakuudesta, carismasta johtajana, kaivella hyvät puolet, sillä hänen saavutukset on maailman mittaluokkaa.
Hän oli suuri suomalainen yritys johtaja, huipulla. Kaikkihan sen tietää HUIPULLA tuulee, aina löytyy kateellisia kilpailijoita, joka "lyövät lujaa kapuloita rattaisiin".

Lue lisää

ettei kukaan oikeasti tiedä, mutta kirjoittaa pitää. Simon on ollut vuosia Koneella töissä. Osaa muuten suomea. Herlin lapset pyysivät häntä kirjoittamaan kirjan. Kyllä kirjassa kerrotaan myös hänen bisnes puolestaan. Jos lapset sanoo, että isä oli inhottava, niin kait sitä pitää uskoa.

ajattelia kirjoitti:

muitakin, kuin pelkästään, ehkä luonnevikasta perillistä, oikeampi kuva olisi tullut jos olis haastateltu normaalilla älykkyydellä varustettuja ihmisiä.
Ei tyhmä liikemies olisi voinut noin suurta kansainvälistä yritystä perustaa, ja vielä menestyvää. Ehkä nyt hänen poikansa ei pysty samaan kuin isänsä, ja on siitä syystä katkera ja kateellinen isänsä menestykselle, lapset voi olla hirviöitä myös, ja luulempa ettei isänsä olis koskaan ollut niin tyhmä ja hirviömäinen että olisi julkisesti häpäissyt poikansa, panee ajattelemaan , onko poika MIKÄÄN PYHIMYS, voi olla pahempi hirviö kuin isänsä konsanaan. HUH HUH
En usko ollenkaan pojan häväistys juttua isästään! Eihän KUOLLUT isä voi puolustautua, häntä on nyt helppo panetella ja olla kateellinen hänen saavutuksistaan.
Uskon kyllä että poika on paha ja hirviö luonteeltaan!

Lue lisää

ovat eri asioita.
Jos et tiedä, ei kannata luulojaan tänne kirjoittaa.
Poikansa Antti, on nykyinen johtaja.
Ja neljää muutakin lasta, vaimoa on kirjaan haastateltu.
Antin lausunto tuo ei ole, vaan veljensä, joka kirjoitti sen blogiinsa.

1943 kirjoitti:

siitä, ettei minun ja sisarusteni eikä lasteni ja minun välillä ole ollut perintöriitoja. Omaisuutta ei ole kovin paljon, jotenkin tuntuu, että mitä enemmän on jaettavaa, sitä enemmän riidellään. Minun vanhempieni tarinasta voisi saada romaanin. Heillä oli alussa lämmin suhde, mutta monet sairaudet koettelivat liittoa. Meillä on säilynyt esim. isäni päiväkirjoja 1930-luvulta. Yhden vihkon mukaan isäni ja äitini ovat seurusteluaikanaan kirjoitelleet vuoron perään runoja. Luulisin, että melko harvinaista, isäni oli pienviljelijä, mutta osasi kansakoulupohjallaan kirjoittaa esim. ulkolaiset nimet ihan oikein.

Lue lisää

varmaan johtuvat perintöriidat ja sukujen välirikot. Joillakin menee välit peruuttamasti poikki ruohonleikkurin ja puutarhatraktorin takia.

Minun vanhempani lukivat paljon, mutta eivät itse kovin paljon kirjoitelleet. Sisarellani on tallessa äitini omaa kuolinilmoitustaan varten kirjoittamat säkeet, hän kirjoitti ne 50-luvulla valmistautuessaan kuolemaansa. Hän eli kuitenkin melkein 90-vuotiaaksi.

Äidistä monet Lauri Pohjanpään runot olivat hauskoja, laitanpa tähän tällaisen pätkän.

mutta kuka nyt särkiä onkisi
sanoi pojalle pojan järki.
Ja hän uljaasti huutaa huikkasi,
hei vaan, ja taas tuli särki!

Joku vieras tuvassa kahvia joi,
ryysti, ja suu jäi auki
voi ihmettä - paljon kiitoksia -
jopas olikin oikein emähauki!

ja ennen kuin aamun hetki tuo
oli kullan kallis ohi,
niin viaton kiiskenpoikanen
oli suuren suuri lohi!

En ihan tarkkaan muista, mutta ei kai sillä väliä. Tuolla kahvia juovalla vieraalla tarkoitan myös itseäni.

beessi kirjoitti:

varmaan johtuvat perintöriidat ja sukujen välirikot. Joillakin menee välit peruuttamasti poikki ruohonleikkurin ja puutarhatraktorin takia.

Minun vanhempani lukivat paljon, mutta eivät itse kovin paljon kirjoitelleet. Sisarellani on tallessa äitini omaa kuolinilmoitustaan varten kirjoittamat säkeet, hän kirjoitti ne 50-luvulla valmistautuessaan kuolemaansa. Hän eli kuitenkin melkein 90-vuotiaaksi.

Äidistä monet Lauri Pohjanpään runot olivat hauskoja, laitanpa tähän tällaisen pätkän.

mutta kuka nyt särkiä onkisi
sanoi pojalle pojan järki.
Ja hän uljaasti huutaa huikkasi,
hei vaan, ja taas tuli särki!

Joku vieras tuvassa kahvia joi,
ryysti, ja suu jäi auki
voi ihmettä - paljon kiitoksia -
jopas olikin oikein emähauki!

ja ennen kuin aamun hetki tuo
oli kullan kallis ohi,
niin viaton kiiskenpoikanen
oli suuren suuri lohi!

En ihan tarkkaan muista, mutta ei kai sillä väliä. Tuolla kahvia juovalla vieraalla tarkoitan myös itseäni.

Lue lisää

en ole lukenut runoja. Kyllä oikeat runoilijat osaavat, Lauri Pohjanpää, Eino Leino tulee nyt mieleen. Uusimpia en tunne niin hyvin. Vuoteeni vieressä on kirja, jossa on jokaiselle vuoden päivälle ajatus. Silloin tällöin luen ennen nukkumaanmenoa. Itselläni on tapana kirjoittaa onnittelurunoja, jos olen sillä tuulella. Mieheni kuolinilmoitukseen tein muistovärssyn, omaani en. Lapset saavat huolehtia, osaavat kyllä.

1943 kirjoitti:

en ole lukenut runoja. Kyllä oikeat runoilijat osaavat, Lauri Pohjanpää, Eino Leino tulee nyt mieleen. Uusimpia en tunne niin hyvin. Vuoteeni vieressä on kirja, jossa on jokaiselle vuoden päivälle ajatus. Silloin tällöin luen ennen nukkumaanmenoa. Itselläni on tapana kirjoittaa onnittelurunoja, jos olen sillä tuulella. Mieheni kuolinilmoitukseen tein muistovärssyn, omaani en. Lapset saavat huolehtia, osaavat kyllä.

Lue lisää

kovin paljon runoja lukenut. Lauri Pohjanpään runot muistuivat taannoin vuosikymmenten jälkeen mieleeni jonkun täällä käydyn keskustelun johdosta. Nyt tänään tulin ajatelleeksi, että siinä olisi pikkutytöille hyvä syntymäpäivälahja. Toivottavasti löydän, ne ovat niin opettavaisia ja hauskoja ja oivaltavia, varmasti pitäisivät.
Minulla muuten tuli "painovirhekin" tuohon lainamaani pätkään, piti tietysti olla "mutta kuka nyt KIISKIÄ onkisi".
Väärin muistamisiakin siinä varmaan on, mutta hyvin mieleen jääviä nuo kyllä ovat.
Emme mekään äidin omaa värssyä käyttäneet, se oli kirjoitettu viitisenkymmentä vuotta aikaisemmin. Taisi olla Lydia Koidulan värssy, johon päädyimme.

Nyt alkaakin olla päivä pulkassa, kotia kohti. Kävin pitkästä aikaa kirjastossa, iso pino luettavaa odottaa. Saa nähdä pääsenkö taas lukemisen alkuun, se on jostain syystä jäänyt melkein kokonaan.

beessi kirjoitti:

kovin paljon runoja lukenut. Lauri Pohjanpään runot muistuivat taannoin vuosikymmenten jälkeen mieleeni jonkun täällä käydyn keskustelun johdosta. Nyt tänään tulin ajatelleeksi, että siinä olisi pikkutytöille hyvä syntymäpäivälahja. Toivottavasti löydän, ne ovat niin opettavaisia ja hauskoja ja oivaltavia, varmasti pitäisivät.
Minulla muuten tuli "painovirhekin" tuohon lainamaani pätkään, piti tietysti olla "mutta kuka nyt KIISKIÄ onkisi".
Väärin muistamisiakin siinä varmaan on, mutta hyvin mieleen jääviä nuo kyllä ovat.
Emme mekään äidin omaa värssyä käyttäneet, se oli kirjoitettu viitisenkymmentä vuotta aikaisemmin. Taisi olla Lydia Koidulan värssy, johon päädyimme.

Nyt alkaakin olla päivä pulkassa, kotia kohti. Kävin pitkästä aikaa kirjastossa, iso pino luettavaa odottaa. Saa nähdä pääsenkö taas lukemisen alkuun, se on jostain syystä jäänyt melkein kokonaan.

Lue lisää

luin paikkakunnan kirjaston valikoimat melkein kaikki. Sitten tuli pitkä tauko, joka tuntuu jatkuvan näin eläkeläisenäkin. Koulussa inhosin, kun äidinkielen tunnilla piti analysoida runoja, novelleja, kirjoja. En ollut lainkaan kypsä, rakkaudesta ei hajuakaan näin jälkeenpäin ajatellen.

beessi kirjoitti:

kovin paljon runoja lukenut. Lauri Pohjanpään runot muistuivat taannoin vuosikymmenten jälkeen mieleeni jonkun täällä käydyn keskustelun johdosta. Nyt tänään tulin ajatelleeksi, että siinä olisi pikkutytöille hyvä syntymäpäivälahja. Toivottavasti löydän, ne ovat niin opettavaisia ja hauskoja ja oivaltavia, varmasti pitäisivät.
Minulla muuten tuli "painovirhekin" tuohon lainamaani pätkään, piti tietysti olla "mutta kuka nyt KIISKIÄ onkisi".
Väärin muistamisiakin siinä varmaan on, mutta hyvin mieleen jääviä nuo kyllä ovat.
Emme mekään äidin omaa värssyä käyttäneet, se oli kirjoitettu viitisenkymmentä vuotta aikaisemmin. Taisi olla Lydia Koidulan värssy, johon päädyimme.

Nyt alkaakin olla päivä pulkassa, kotia kohti. Kävin pitkästä aikaa kirjastossa, iso pino luettavaa odottaa. Saa nähdä pääsenkö taas lukemisen alkuun, se on jostain syystä jäänyt melkein kokonaan.

Lue lisää

mutta on ihan pakko kysyä. Sain viestistäsi sen käsityksen, että olet tänään käynyt kirjastossa. Onko teillä tosiaan kirjasto auki sunnuntaisin? Siis lainausosasto, ei pelkästään lukusali.
Meillä ei tässä kaupungissa kirjasto ole sunnuntaisin auki ja luulin, että käytäntö on sama kaikkialla.

*^* kirjoitti:

mutta on ihan pakko kysyä. Sain viestistäsi sen käsityksen, että olet tänään käynyt kirjastossa. Onko teillä tosiaan kirjasto auki sunnuntaisin? Siis lainausosasto, ei pelkästään lukusali.
Meillä ei tässä kaupungissa kirjasto ole sunnuntaisin auki ja luulin, että käytäntö on sama kaikkialla.

Lue lisää

en ole edes lähikirjastoni lukusalista varma onko sekään.
Kävin loppuviikosta, to tai pe, muistaakseni pe. Varsinainen asiani oli ostaa yhteispalvelupisteestä vähän arvoa matkakorttiini, päätin sitten siinä vähän nostaa harrastusteni tasoa ja pujahdin lainausosastolle samalla. Minä aina vähän huolimattomasti kirjoittelen, anteeksi.
Jos äkillinen luettavan tarve sunnuntaina iskee, menen asematunnelin halpis kirjakaupasta ostamaan. Olen tosiaan joskus varta vasten mennyt, mökki- tai matkalukemista tai lahjakirjaa hakemaan.

beessi kirjoitti:

en ole edes lähikirjastoni lukusalista varma onko sekään.
Kävin loppuviikosta, to tai pe, muistaakseni pe. Varsinainen asiani oli ostaa yhteispalvelupisteestä vähän arvoa matkakorttiini, päätin sitten siinä vähän nostaa harrastusteni tasoa ja pujahdin lainausosastolle samalla. Minä aina vähän huolimattomasti kirjoittelen, anteeksi.
Jos äkillinen luettavan tarve sunnuntaina iskee, menen asematunnelin halpis kirjakaupasta ostamaan. Olen tosiaan joskus varta vasten mennyt, mökki- tai matkalukemista tai lahjakirjaa hakemaan.

Lue lisää

muistini mukaan, töölön kirjasto on su auki, asuin aika lähellä aikoinaan, ja lainasin usein su.
Samoin Rikhardinkatu, ja itis ovat olleet ainakin su auki.
Hki 10 on auki, siellä en ole käynyt, ja en tiedä onko siellä kirjoja, vai onko erikoistunut johonkin muuhun?

Olen tavannut Heikki Herlinin sekä Pekan. Minusta olivat tavallisia miehiä molemmat, Pekka nuori ja komea,
minä myöskin hyvin nuori, joten suurempaan luonneanalyysiin ei silloin ollut kiinnostusta. Hah!
Heikki on Koneen perustaja ja muistaakseni Pekka astui kuvioihin jo 60-luvun lopulla.
Pikahissit olivat silloin uutta ja niistä riitti puhetta ja niiden nopeuksia testattiin Koneen talossa Haapaniemenkadulla ja vauhti tuntui hurjalta.

isoäiti* kirjoitti:

Olen tavannut Heikki Herlinin sekä Pekan. Minusta olivat tavallisia miehiä molemmat, Pekka nuori ja komea,
minä myöskin hyvin nuori, joten suurempaan luonneanalyysiin ei silloin ollut kiinnostusta. Hah!
Heikki on Koneen perustaja ja muistaakseni Pekka astui kuvioihin jo 60-luvun lopulla.
Pikahissit olivat silloin uutta ja niistä riitti puhetta ja niiden nopeuksia testattiin Koneen talossa Haapaniemenkadulla ja vauhti tuntui hurjalta.

Lue lisää

Eihän kukaan tyranni näytä sitä tyranniluonnettaan ulkopuolisille. Ulkopuolisille kiiloitetaan vain julkisivua.

isoäiti* kirjoitti:

Olen tavannut Heikki Herlinin sekä Pekan. Minusta olivat tavallisia miehiä molemmat, Pekka nuori ja komea,
minä myöskin hyvin nuori, joten suurempaan luonneanalyysiin ei silloin ollut kiinnostusta. Hah!
Heikki on Koneen perustaja ja muistaakseni Pekka astui kuvioihin jo 60-luvun lopulla.
Pikahissit olivat silloin uutta ja niistä riitti puhetta ja niiden nopeuksia testattiin Koneen talossa Haapaniemenkadulla ja vauhti tuntui hurjalta.

Lue lisää

Harald Herlin osti Kone Oyn 1924
Hallitusta ovat johtaneet:
Harald 1924-41
Heikki 1941-87
Pekka 1987-2003
Antti 2003--

on kokemusta samanlaisesta isästä, häneltä löytyi enemmän helliä hyviä opastavia puolia, myös äkkipikaisia puuskia jos asiat ei heti mennyt hänen tahtonsa mukaan. Tästä kaikesta huolimatta hän oli maailman kultaisin viisain älykkäin isä rakkain. Sillä hänen vaatimuksensa oli vain hyvää tarkoittavia, siis rakkautta. Aikuinen kypsä ihminen ymmärtää elämästä kaikki puolet, osaa erottaa oikeudentajusesti eri piirteitä vanhemmissaan, voi muodostaa kokonaisuudessaan hyvän ja huonon piirteen. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, toiset vaan älykkäämpiä kuin toiset.
Olen vahvasti sitä mieltä että Harlinin tapauksessa lapset on keskenään eripuraisia, "huono luontoisia" ymmärtämättömiä, jostain syystä. Joissakin suvuissa niinsanottu "sisarkateus" on vertaansa vailla, luullakseni se on henkistä heikkoutta. Niille asioille ei kertakaikkiaan voi mitään vaikka kuinka rakastaisi jälkeläisiään. Aina rakkaus ei riitä, ei korjaa geneettisiä vikoja.

aattelia ,, kirjoitti:

on kokemusta samanlaisesta isästä, häneltä löytyi enemmän helliä hyviä opastavia puolia, myös äkkipikaisia puuskia jos asiat ei heti mennyt hänen tahtonsa mukaan. Tästä kaikesta huolimatta hän oli maailman kultaisin viisain älykkäin isä rakkain. Sillä hänen vaatimuksensa oli vain hyvää tarkoittavia, siis rakkautta. Aikuinen kypsä ihminen ymmärtää elämästä kaikki puolet, osaa erottaa oikeudentajusesti eri piirteitä vanhemmissaan, voi muodostaa kokonaisuudessaan hyvän ja huonon piirteen. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, toiset vaan älykkäämpiä kuin toiset.
Olen vahvasti sitä mieltä että Harlinin tapauksessa lapset on keskenään eripuraisia, "huono luontoisia" ymmärtämättömiä, jostain syystä. Joissakin suvuissa niinsanottu "sisarkateus" on vertaansa vailla, luullakseni se on henkistä heikkoutta. Niille asioille ei kertakaikkiaan voi mitään vaikka kuinka rakastaisi jälkeläisiään. Aina rakkaus ei riitä, ei korjaa geneettisiä vikoja.

Lue lisää

juoruja keksii?? Kaikki suomalaiset miehen on niin herttaisia, mitä nyt hakkaavat vaimojaan ja ilkeilevät lapsilleen. Ihan vähän!

aattelia ,, kirjoitti:

on kokemusta samanlaisesta isästä, häneltä löytyi enemmän helliä hyviä opastavia puolia, myös äkkipikaisia puuskia jos asiat ei heti mennyt hänen tahtonsa mukaan. Tästä kaikesta huolimatta hän oli maailman kultaisin viisain älykkäin isä rakkain. Sillä hänen vaatimuksensa oli vain hyvää tarkoittavia, siis rakkautta. Aikuinen kypsä ihminen ymmärtää elämästä kaikki puolet, osaa erottaa oikeudentajusesti eri piirteitä vanhemmissaan, voi muodostaa kokonaisuudessaan hyvän ja huonon piirteen. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, toiset vaan älykkäämpiä kuin toiset.
Olen vahvasti sitä mieltä että Harlinin tapauksessa lapset on keskenään eripuraisia, "huono luontoisia" ymmärtämättömiä, jostain syystä. Joissakin suvuissa niinsanottu "sisarkateus" on vertaansa vailla, luullakseni se on henkistä heikkoutta. Niille asioille ei kertakaikkiaan voi mitään vaikka kuinka rakastaisi jälkeläisiään. Aina rakkaus ei riitä, ei korjaa geneettisiä vikoja.

Lue lisää

vaan kannassasi, vaiket ilmeisesti tunne kuin oman perheesi..

Rakkauttahan se on hevosenkin potku..

Pirre* kirjoitti:

vaan kannassasi, vaiket ilmeisesti tunne kuin oman perheesi..

Rakkauttahan se on hevosenkin potku..

tappoi koko perheensä julmasti. Naapurit eivät voineet ikinä uskoa sitä todeksi. Kun perhe oli niin siivo ja äiti niin hiljainen ja ahkera, isä taas tarmoa puhkuva työmyyrä.

aattelia ,, kirjoitti:

on kokemusta samanlaisesta isästä, häneltä löytyi enemmän helliä hyviä opastavia puolia, myös äkkipikaisia puuskia jos asiat ei heti mennyt hänen tahtonsa mukaan. Tästä kaikesta huolimatta hän oli maailman kultaisin viisain älykkäin isä rakkain. Sillä hänen vaatimuksensa oli vain hyvää tarkoittavia, siis rakkautta. Aikuinen kypsä ihminen ymmärtää elämästä kaikki puolet, osaa erottaa oikeudentajusesti eri piirteitä vanhemmissaan, voi muodostaa kokonaisuudessaan hyvän ja huonon piirteen. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, toiset vaan älykkäämpiä kuin toiset.
Olen vahvasti sitä mieltä että Harlinin tapauksessa lapset on keskenään eripuraisia, "huono luontoisia" ymmärtämättömiä, jostain syystä. Joissakin suvuissa niinsanottu "sisarkateus" on vertaansa vailla, luullakseni se on henkistä heikkoutta. Niille asioille ei kertakaikkiaan voi mitään vaikka kuinka rakastaisi jälkeläisiään. Aina rakkaus ei riitä, ei korjaa geneettisiä vikoja.

Lue lisää

Pysyttele vaan omassa perheessasi, et voi sen perusteella puhua muiden perheistä yhtään mitään.
Et tiedä todella julmuudesta yhtään mitään, etkä alistamisesta, etkä kykene edes käittelemään niitä asiota. Et tietenkään, koska et ole niitä kohdannut.
Oletko juossut henkesi kaupalla pakoon, ollut kodistasi pakosalla, ja odotellut, koska uskaltaa takaisin mennä, koska se herttainen kaiken ymmärtävä viisas isä on sillä tuulella, että hyväksyy perheensä normaalielämän jatkumisen?

Kasvattavaa, tämähän kasvattaa nimeenomaan perheen kuuliaisuuteen ja "herra-hidalkon pelkoon", sellaista kasvatustahan sitä perhe tarvitsee. Ei muuten lapsista kasva kunnon kansalaisia ellei kuria todella löydy "isän pelkoon".

Panettelua, joo, niinhän se on, kun ei enää suostuta alistumaan ja salaamaan noita julmuuksia.

aattelia ,, kirjoitti:

on kokemusta samanlaisesta isästä, häneltä löytyi enemmän helliä hyviä opastavia puolia, myös äkkipikaisia puuskia jos asiat ei heti mennyt hänen tahtonsa mukaan. Tästä kaikesta huolimatta hän oli maailman kultaisin viisain älykkäin isä rakkain. Sillä hänen vaatimuksensa oli vain hyvää tarkoittavia, siis rakkautta. Aikuinen kypsä ihminen ymmärtää elämästä kaikki puolet, osaa erottaa oikeudentajusesti eri piirteitä vanhemmissaan, voi muodostaa kokonaisuudessaan hyvän ja huonon piirteen. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, toiset vaan älykkäämpiä kuin toiset.
Olen vahvasti sitä mieltä että Harlinin tapauksessa lapset on keskenään eripuraisia, "huono luontoisia" ymmärtämättömiä, jostain syystä. Joissakin suvuissa niinsanottu "sisarkateus" on vertaansa vailla, luullakseni se on henkistä heikkoutta. Niille asioille ei kertakaikkiaan voi mitään vaikka kuinka rakastaisi jälkeläisiään. Aina rakkaus ei riitä, ei korjaa geneettisiä vikoja.

Lue lisää

Älä viitsi enää jauhaa paskaa, sanomasi on kyllä jo ymmärretty ja varmaa on, kertoipa täällä kuka hyvänsä ja mitä hyvänsä perhekauheuksia, sinun pääsi ei käänny.
Usko pois, pahempaakin on tapahtunut. On asioita, joista ei puhuta perheen ulkopuolella, koska julkisivu täytyy säilyttää ja vanhan tavan mukaan, "likapyykki pestään todella kotona".

Minä voisin kertoa sinulle sellaisen kauhutarinan, että saisin hiuksesi pystyyn. Millainen on rakastava isä, miten hän rakastavasti vaikkakin "äkkipikaisuuksissaan" kasvattaa lapsiaan. Minä sanon, että sinä et tiedä todellisesta elämästä yhtään mitään. Näet vain sen, mitä haluat nähdä.
Voitko tajuta, että elämää on muuallakin kuin sinun käpykolossasi. Ja että todellisuus on monta kertaa tarua ihmeellisempää.

Voin kiteyttää asiani hyvin lyhyesti. Monesti vanhemmat ovat lastensa pahimpia vihollisia. Autolla ajoon tarvitaan ajokortti, joka on suoritettava autokoulussa. Avioliittoon ei tarvita minkäänlaista opetusta, ei ainakaan lakien mukaan. Myöskään lasten hankkimiseen ei tarvita virallista lupaa. Vanhemmuuteen ei ole ajo-opetusta.

Elämme 2000-lukua. 40-, 50,- ja 60-luvulla maailma oli ihan jotain muuta kuin se on nyt.
Usko pois!

Palikat hajalle kirjoitti:

Pysyttele vaan omassa perheessasi, et voi sen perusteella puhua muiden perheistä yhtään mitään.
Et tiedä todella julmuudesta yhtään mitään, etkä alistamisesta, etkä kykene edes käittelemään niitä asiota. Et tietenkään, koska et ole niitä kohdannut.
Oletko juossut henkesi kaupalla pakoon, ollut kodistasi pakosalla, ja odotellut, koska uskaltaa takaisin mennä, koska se herttainen kaiken ymmärtävä viisas isä on sillä tuulella, että hyväksyy perheensä normaalielämän jatkumisen?

Kasvattavaa, tämähän kasvattaa nimeenomaan perheen kuuliaisuuteen ja "herra-hidalkon pelkoon", sellaista kasvatustahan sitä perhe tarvitsee. Ei muuten lapsista kasva kunnon kansalaisia ellei kuria todella löydy "isän pelkoon".

Panettelua, joo, niinhän se on, kun ei enää suostuta alistumaan ja salaamaan noita julmuuksia.

Lue lisää

kaikki kunnia edesmenneelle Pekka Hernilille.

************* kirjoitti:

Älä viitsi enää jauhaa paskaa, sanomasi on kyllä jo ymmärretty ja varmaa on, kertoipa täällä kuka hyvänsä ja mitä hyvänsä perhekauheuksia, sinun pääsi ei käänny.
Usko pois, pahempaakin on tapahtunut. On asioita, joista ei puhuta perheen ulkopuolella, koska julkisivu täytyy säilyttää ja vanhan tavan mukaan, "likapyykki pestään todella kotona".

Minä voisin kertoa sinulle sellaisen kauhutarinan, että saisin hiuksesi pystyyn. Millainen on rakastava isä, miten hän rakastavasti vaikkakin "äkkipikaisuuksissaan" kasvattaa lapsiaan. Minä sanon, että sinä et tiedä todellisesta elämästä yhtään mitään. Näet vain sen, mitä haluat nähdä.
Voitko tajuta, että elämää on muuallakin kuin sinun käpykolossasi. Ja että todellisuus on monta kertaa tarua ihmeellisempää.

Voin kiteyttää asiani hyvin lyhyesti. Monesti vanhemmat ovat lastensa pahimpia vihollisia. Autolla ajoon tarvitaan ajokortti, joka on suoritettava autokoulussa. Avioliittoon ei tarvita minkäänlaista opetusta, ei ainakaan lakien mukaan. Myöskään lasten hankkimiseen ei tarvita virallista lupaa. Vanhemmuuteen ei ole ajo-opetusta.

Elämme 2000-lukua. 40-, 50,- ja 60-luvulla maailma oli ihan jotain muuta kuin se on nyt.
Usko pois!

Lue lisää

isä ja äitejä, noin 40 -- 50 v, heiltä puuttuu täysin käsite, itsehilintä, rajat, minuus hakusessa ........
Ei ole ihme kun hyppivät vanhempiensa silmille! Puhuvat täyttä paskaa ....

niin ,, kirjoitti:

isä ja äitejä, noin 40 -- 50 v, heiltä puuttuu täysin käsite, itsehilintä, rajat, minuus hakusessa ........
Ei ole ihme kun hyppivät vanhempiensa silmille! Puhuvat täyttä paskaa ....

Lue lisää

on tekemistä tämän asian kanssa?
.

************* kirjoitti:

Älä viitsi enää jauhaa paskaa, sanomasi on kyllä jo ymmärretty ja varmaa on, kertoipa täällä kuka hyvänsä ja mitä hyvänsä perhekauheuksia, sinun pääsi ei käänny.
Usko pois, pahempaakin on tapahtunut. On asioita, joista ei puhuta perheen ulkopuolella, koska julkisivu täytyy säilyttää ja vanhan tavan mukaan, "likapyykki pestään todella kotona".

Minä voisin kertoa sinulle sellaisen kauhutarinan, että saisin hiuksesi pystyyn. Millainen on rakastava isä, miten hän rakastavasti vaikkakin "äkkipikaisuuksissaan" kasvattaa lapsiaan. Minä sanon, että sinä et tiedä todellisesta elämästä yhtään mitään. Näet vain sen, mitä haluat nähdä.
Voitko tajuta, että elämää on muuallakin kuin sinun käpykolossasi. Ja että todellisuus on monta kertaa tarua ihmeellisempää.

Voin kiteyttää asiani hyvin lyhyesti. Monesti vanhemmat ovat lastensa pahimpia vihollisia. Autolla ajoon tarvitaan ajokortti, joka on suoritettava autokoulussa. Avioliittoon ei tarvita minkäänlaista opetusta, ei ainakaan lakien mukaan. Myöskään lasten hankkimiseen ei tarvita virallista lupaa. Vanhemmuuteen ei ole ajo-opetusta.

Elämme 2000-lukua. 40-, 50,- ja 60-luvulla maailma oli ihan jotain muuta kuin se on nyt.
Usko pois!

Lue lisää

Silloinkin oli erilaisia, ja hyviä isiä, ilman mitään julmuuksia ja julmureita, kuten nytkin. Molempia löytyy sekä nyt että löytyi silloinkin. Julmuri ei ole puolustettavissa missään olosuhteissa.Hän on mieleltään ja persoonaltaan sairas, apua tarvitseva hänkin.

tuolla .. kirjoitti:

on tekemistä tämän asian kanssa?
.

Ettei Herliineilläkään ole kasvatusta ollut. Isä teki uraa, ja lapset jäi kasvattamatta. Oma etu lasten edelle.

julmurit kirjoitti:

Silloinkin oli erilaisia, ja hyviä isiä, ilman mitään julmuuksia ja julmureita, kuten nytkin. Molempia löytyy sekä nyt että löytyi silloinkin. Julmuri ei ole puolustettavissa missään olosuhteissa.Hän on mieleltään ja persoonaltaan sairas, apua tarvitseva hänkin.

Lue lisää

vanhemmistaan ??????!!!!!!!! Jotenkin tässä tapauksessa tuntuu pojan lausunto utopisen julmalta,, ei todelliselta, taspainoisen ihmisen antama !!
Raamatussa sanotaan: " joka toista hulluksi sanoo on itse hullu" joten poika kehuu isäänsä "hirviöksi" onkin poika itse "hirviö" , uskon ramatun sanaan, se on aina totta, sitä ei kukaan ihminen voi eikä pysty kumoamaan.

tapaus.. kirjoitti:

Ettei Herliineilläkään ole kasvatusta ollut. Isä teki uraa, ja lapset jäi kasvattamatta. Oma etu lasten edelle.

ei ainosataan oma etu.
Kyllä pehe on hyötynyt isän valtavasta kansinvälisestä yrityksestä, voisi olla etteivät itse koskaan olis pystyneet samaan.
Isää on turha panetella.
On häpeä puhua pahaa kuolleesta joka ei enään pysty kertomaan omaa näkemystä asiasta.
Olen VARMA että isälle oli perhe tärkeä, ei ikinä muuten olis kestänyt 49v .
sen on todistanut hänen vaimonsa myös.
Kyllä lapset puhuu paskaa.

uskovainen , kirjoitti:

vanhemmistaan ??????!!!!!!!! Jotenkin tässä tapauksessa tuntuu pojan lausunto utopisen julmalta,, ei todelliselta, taspainoisen ihmisen antama !!
Raamatussa sanotaan: " joka toista hulluksi sanoo on itse hullu" joten poika kehuu isäänsä "hirviöksi" onkin poika itse "hirviö" , uskon ramatun sanaan, se on aina totta, sitä ei kukaan ihminen voi eikä pysty kumoamaan.

Lue lisää

Mutta miten sen ymmärtää, sen Raamatun sanan, siinä se ero juuri onkin. Valitettavasti vain ihminen ymmärtää miten sen haluaa ymmärtää, totuus on vallan toisenlainen.

totuus.. kirjoitti:

Mutta miten sen ymmärtää, sen Raamatun sanan, siinä se ero juuri onkin. Valitettavasti vain ihminen ymmärtää miten sen haluaa ymmärtää, totuus on vallan toisenlainen.

just noin, ei voi toisia rarvostella kun itessä on vielä enemmän vikaa.
Raamatun sana on totta.

hym , kirjoitti:

just noin, ei voi toisia rarvostella kun itessä on vielä enemmän vikaa.
Raamatun sana on totta.

Millä sinä todistat, että raamatun sana on totta? Heti, kun sen teet uskottavasti, minäkin lupaan uskoa siihen.
Mutta katsos, kun ei tähän päivään vielä eivät edes teologiaa lukeneet ole saaneet minua vakuuttuneeksi, niin arvelenpa, että sinun mahdollisuutesi ovat vielä heikommat.

Ennemmin uskon H. C. Andesenin satuihin, kuin sinun säälittäviin tarinoihisi.

hym , kirjoitti:

just noin, ei voi toisia rarvostella kun itessä on vielä enemmän vikaa.
Raamatun sana on totta.

joka ketjuun tuoda tuo raamattu?
Se on iso satukirja, joka kirjaa vanhoja paimentolaisten tarinoita.
Leirinuotiolla niitä oli kiva kertoilla. Jos sinä voisit jättää väliin tuon jatkuvan uskosi höperöinnin.
Aloitus ei koske mitenkään uskontoa.
Ainoastaan yhden suvun erimielisyyksiä.

hym , kirjoitti:

just noin, ei voi toisia rarvostella kun itessä on vielä enemmän vikaa.
Raamatun sana on totta.

Oletko tullut ajatelleeksi, miten paljon ramatun sanaa on muokattu näinä vuosituhansina? Sitä on muokattu jo viimeisen sadan ja parin sadan vuoden aikana, ja muutettu kulloisellekkin ajalle sopivaan sanamuotoon.

Oletko vertaillut niitä Ramatun sanomia, mitä se sanoi joskus 200 vuotta sitten ja sama raamatun kohta nyt? Me tässä vertailimme niitä, ja moni kohta on hyvin hyvin paljon muutettu, ja tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Miten voit olla vakuuttunut, että se Raamatun sana on sitä, mitä joskus aikoinaan Raamatun syntyhistorian aikaan se on tarkoittanut? Ei, ei se ole lähelläkään samaa asiaa. Kyllä nykyajan ihminen on sitä muokannut niin paljon viimeisten satojen vuosien aikana, että ei sitä voi lukea kuin piru Raamattua, suorana ohjekirjana, ei alkuunkaan. Minunkin elinaikanani sitä on muokattu merkittävästi.

Olen törmännyt vastaavanlaiseen perheeseen, missä isä oli despootti, mutta teki myös paljon hyviä töitä.
Kuitenkin, tyranneja esiintyy niin köyhissä kuin rikaissakin ja kukaan ei ole pelkästään paha, sitä en usko.
Kaikkea ihmisen käyttäytymistä on selvitelty psykologiassa - jostainhan kaikki saa kipinänsä.

isoäiti* kirjoitti:

Olen törmännyt vastaavanlaiseen perheeseen, missä isä oli despootti, mutta teki myös paljon hyviä töitä.
Kuitenkin, tyranneja esiintyy niin köyhissä kuin rikaissakin ja kukaan ei ole pelkästään paha, sitä en usko.
Kaikkea ihmisen käyttäytymistä on selvitelty psykologiassa - jostainhan kaikki saa kipinänsä.

Lue lisää

He ovat sairaita ihmisiä. - Ja mitä tulee raamattuun, sehän on niin sopivan paksu kirja, että löihän eräs kirkkoherrakin sillä vaimoaan. Ja kehtasi vielä valehdella oikeudessa, että vaimo oli lyönyt päänsä kaatuessaan yms. - Että tällainen vaikutus sillä raamatulla on 'onnelliseen ja pitkään avioliittoon'.

Sitäpaitsi turha meidän on ympäröidä isä Herlin glorialla tai vähätellä poika Herliniä tai heidän sisaruksiaan mielipiteistä. Tai yleensä ihmetellä 'Onnelista avioliittoa 49 vuotta'-vaimoa. Lukekaamme vaan kirja ja sanokaamme vasta sitten mielipiteemme. Tyhmää ruveta puhumaan asiasta, kun ei tunne perhettä eikä ole lukenut teostakaan.

Mutta sen vaan sanon loppukaneetikseni, että turha on hirviöitä ja sairaita alkoholisteja puolustella. Kyllä monella entisajan papalla ja tämänpäivän isällä valitettavasti on pahatkin ongelmansa. Sitähän sanotaan, että jos perheessä on alkoholisti, niin koko perhe sairastuu. Mitä sitten, kun on vielä muitakin perhettä rasittavio mielenterveysongelmia?

Todellakin, ennen oli se myytti vielä voimakkaampana: 'Omaa pesää ei lsaa liata' ja 'Kotiasioita ei puhuta kodin ulkopuolella'. - Ja raha on todella sulkenut monen suun monia sukupolvia"

Ja loppukaneetiksi laitan että olen onnellinen, tyytyväinen, tasa-arvoinen, rakastava ja rakastettu perheenäiti, vaimo ja isoäiti, jolla on terveet hyvinvoivat lapset ja kultaiset lastenlapse - ettei persoonaani tarvitse hyökätä. Ja tällä järjellä, älyllä ja tunteella puolustan Herlinin pojan oikeuttaa kirjoittaa kirja hirviöisästään - kirja voi muuttaa yhteiskunnan suhtautumista vanhempien ja lasten asioihin (jotkut asiat vaan on tosia vaikkei niin uskoisikaan)!

hym , kirjoitti:

just noin, ei voi toisia rarvostella kun itessä on vielä enemmän vikaa.
Raamatun sana on totta.

suur on Väinö! Minä pidän meidän omaa Kalevalaa ainakin yhtä uskottavana kuin raamattua. Kalevala on muutenkin selkeässä asussa. Sitä on kiva lukea ja helposti ymmärtää kaiken lukemansa. Naapurissa asui aikoinaan eräs kansanedustaja. Kun hän lomalla ollessaan istui keinutuolissa ja sivisti meitä naapurin kakaroita lukemalla ääneen tarinoita Väinöstä ja kummpaneista. On se lukeminen jäänyt huomattavasti paremmin mieleen, kuin väkinäiset tarinat raamatusta joissakin kyläkinkereissä.

Muuten tähän keskusteluun sopiikin hyvin kohtaus, kun Väinö ja Joukahainen yrittävät laulaa toisiaan suohon. Tähän laulamiseen vain osallistuu useampi henkilö.

Vakuuta minut, mutta älä kerro vanhoja joutavuuksia kirjoitti:

Millä sinä todistat, että raamatun sana on totta? Heti, kun sen teet uskottavasti, minäkin lupaan uskoa siihen.
Mutta katsos, kun ei tähän päivään vielä eivät edes teologiaa lukeneet ole saaneet minua vakuuttuneeksi, niin arvelenpa, että sinun mahdollisuutesi ovat vielä heikommat.

Ennemmin uskon H. C. Andesenin satuihin, kuin sinun säälittäviin tarinoihisi.

Lue lisää

huudat apua , ja apu tulee AINOASTAAN JUMALASTA,
kirjoita sitten uskotko, vai vieläkö potkit tutkainta vastaan!
Usko ei tule sinusta, -- USKO TULEE VAIN JUMALASTA --- se on LAHJA LUOJALTA, vaikka et ole sitä mitenkään ansainnut!

hokea samaa kirjoitti:

joka ketjuun tuoda tuo raamattu?
Se on iso satukirja, joka kirjaa vanhoja paimentolaisten tarinoita.
Leirinuotiolla niitä oli kiva kertoilla. Jos sinä voisit jättää väliin tuon jatkuvan uskosi höperöinnin.
Aloitus ei koske mitenkään uskontoa.
Ainoastaan yhden suvun erimielisyyksiä.

Lue lisää

niitä ei voi kumota kukaan eikä mikään, siinä on TOTUUS ja ELÄMÄ.

isoäiti* kirjoitti:

Olen törmännyt vastaavanlaiseen perheeseen, missä isä oli despootti, mutta teki myös paljon hyviä töitä.
Kuitenkin, tyranneja esiintyy niin köyhissä kuin rikaissakin ja kukaan ei ole pelkästään paha, sitä en usko.
Kaikkea ihmisen käyttäytymistä on selvitelty psykologiassa - jostainhan kaikki saa kipinänsä.

Lue lisää

Ei lapsi, ei koira, ei kissa, ei kukaan halua ola paha,
he vain eivät osaa olla kilttejä,

kun eivät ole siihen saaneet kasvatusta.


jokainen lapsi esim. haluaa olla vanhemmilleen niin kiltti aina kun osaa,
muta jos vanhempien kasvatus on epäjohdonmukaista, silloin ei kukan opi sitä oikeaa.

tässä Herliinin tapauksessa, näin sivusta seuraneena, pidä kyseistä lasta luonnevikaisena, tai paljon pahempiluontoisena kuin isänsä konsanaan. Pekka Herliin ei KOSKAAN olisi julkisuuteen mollannut VAIKEA luontoisia, ehkä luonnevikaisia lapsiaan, luultavasti isällä on ollut TODELLA paljon kärsimyksiä jälkikasvunsa kanssa.
Hävettää pojan tekoa .... on tehnyt itsensä HIRVIÖKSI ... ei varmaankaan ole kasvanut vieläkään aikuiseski..

yxi ,, kirjoitti:

tässä Herliinin tapauksessa, näin sivusta seuraneena, pidä kyseistä lasta luonnevikaisena, tai paljon pahempiluontoisena kuin isänsä konsanaan. Pekka Herliin ei KOSKAAN olisi julkisuuteen mollannut VAIKEA luontoisia, ehkä luonnevikaisia lapsiaan, luultavasti isällä on ollut TODELLA paljon kärsimyksiä jälkikasvunsa kanssa.
Hävettää pojan tekoa .... on tehnyt itsensä HIRVIÖKSI ... ei varmaankaan ole kasvanut vieläkään aikuiseski..

Lue lisää

Niin, mistäpä me ulkopuoliset totuuden tietäisimme? Todellakaan emme. Kyllä näitä vastaavia herroja on muitakin, joita tunnen niin läheltä, että julkisivu ja julkisuus on täysin toinen asia, kuin arkielämä perheessä. Mitä lapsen luonnevikaisuuteen tulee, kyllähän siihenkin vaikuttaa nimeenomaan juuri kotiolot, läheisyys, rakkaus tai rakkauden puute, vanhemmuuden puute, vaikka kuinka olisi julkikiilloitetut vanhemmat silti he eivät välttämättä ole henkisesti edes läsnä lasten elämässä. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeean. Raha ja rikkaus ei välttämättä tuo sitä, mikä korvaisi henkilökohtaisen läsnäolon.

raha ja rikkaus kirjoitti:

Niin, mistäpä me ulkopuoliset totuuden tietäisimme? Todellakaan emme. Kyllä näitä vastaavia herroja on muitakin, joita tunnen niin läheltä, että julkisivu ja julkisuus on täysin toinen asia, kuin arkielämä perheessä. Mitä lapsen luonnevikaisuuteen tulee, kyllähän siihenkin vaikuttaa nimeenomaan juuri kotiolot, läheisyys, rakkaus tai rakkauden puute, vanhemmuuden puute, vaikka kuinka olisi julkikiilloitetut vanhemmat silti he eivät välttämättä ole henkisesti edes läsnä lasten elämässä. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeean. Raha ja rikkaus ei välttämättä tuo sitä, mikä korvaisi henkilökohtaisen läsnäolon.

Lue lisää

tässa tapauksessa tiedämme, että poika on harvinaisen rumasti puhunut isästään, isä ei
koskaan olisi kehdannut julkisuuteen kertoa vaikea luonteisista lapsistaan, kaikki me joilla on paljon, useampia lapsia tiedämme että heillä on luonteessa suuria eroja keskenään, eikä lasten kasvatus ole HELPPOA nyky päivänä, lasten elämään vaikuttaa MYÖS YMPÄRISTÖ ja muut SUKULAISET. ( on myös suku riitoja jotka vaikuttaa lasten luonteen kehitykseen)
Kaikki tiedämme myös että on olemassa SISARKATEUTTA, se tekee palljon pahaa sisarrusten väleihin, katkeroittaa ja vahingoittaa henkisesti.
Kuvatkin kertoo paljon, kannattaa katsoa kuvia hiukkasen tarkemmin.

hym ; kirjoitti:

tässa tapauksessa tiedämme, että poika on harvinaisen rumasti puhunut isästään, isä ei
koskaan olisi kehdannut julkisuuteen kertoa vaikea luonteisista lapsistaan, kaikki me joilla on paljon, useampia lapsia tiedämme että heillä on luonteessa suuria eroja keskenään, eikä lasten kasvatus ole HELPPOA nyky päivänä, lasten elämään vaikuttaa MYÖS YMPÄRISTÖ ja muut SUKULAISET. ( on myös suku riitoja jotka vaikuttaa lasten luonteen kehitykseen)
Kaikki tiedämme myös että on olemassa SISARKATEUTTA, se tekee palljon pahaa sisarrusten väleihin, katkeroittaa ja vahingoittaa henkisesti.
Kuvatkin kertoo paljon, kannattaa katsoa kuvia hiukkasen tarkemmin.

Lue lisää

lapset syntyneet:
-55, 56, 59, 63, 65
Eli nuorinkin jo44-45
Vanhin 54, joten mistään lapsista tässä ei puhuta.
Jos 50v kirjoittaa blogissaan isänsä muuttuneen alkoholin aikana kusipääksi, ja hirviöksi, uskon sen. Niin minunkin isäni, kaikkien rakastama seuramies, kotonaan, laskukännissä.
Uskon myös useimpien alkkisisien lasten allekirjoittavan tuon.
Niin, työnsä voi hoitaa, voi viihteelläkin olla, mutta, usein perhe, varsinkin lapset, pienempinä, inhoavat yöllisiä jorinoita, mihinkä nämä tarvitsevat sen kuulijan. Lapsille rankka juttu.

hym ; kirjoitti:

tässa tapauksessa tiedämme, että poika on harvinaisen rumasti puhunut isästään, isä ei
koskaan olisi kehdannut julkisuuteen kertoa vaikea luonteisista lapsistaan, kaikki me joilla on paljon, useampia lapsia tiedämme että heillä on luonteessa suuria eroja keskenään, eikä lasten kasvatus ole HELPPOA nyky päivänä, lasten elämään vaikuttaa MYÖS YMPÄRISTÖ ja muut SUKULAISET. ( on myös suku riitoja jotka vaikuttaa lasten luonteen kehitykseen)
Kaikki tiedämme myös että on olemassa SISARKATEUTTA, se tekee palljon pahaa sisarrusten väleihin, katkeroittaa ja vahingoittaa henkisesti.
Kuvatkin kertoo paljon, kannattaa katsoa kuvia hiukkasen tarkemmin.

Lue lisää

Lakkaa jo jankkaamasta tuota samaa peiteltyä tarinaasi. Jos vanhempi levittelee epäonnistuneen kasvatuksen tuloksia, sehän vain kertoo hänen vanhemmuudestaan. Vaikea luonne ? Niinpä niin, sikihän vanhempien pitääkin olla myös fyysisesti että henkisesti lasten tavoitettavissa, arkielämässä läsnä, etteivät nämä kasva kieroon vaikealuonteisiksi ihmisiksi.

Kolmen asperegerpojan äitinä sanon, että työsarka on ollut vaikeaakin vaikeampi, mutta läsnäolo on tehnyt näistä pojista nuoria yhteiskuntaan sopeutuvia miehiä. Tytöt ovat saaneet kasvaa sivussa, kun ei kertakaikkiaan enää resurssit, voimavarat ja aika ole riittänyt kaikille tasapuolisesti. Silti heistäkin on tullut aivan kohtuu kunnon kansalaisia. Ei edes lama ole onneksi iskenyt kenenkään jälkikasvun kohdalle, että töitä on riittänyt.

Kyllä muistan nuoremman kohdalla, kun vielä opiskelin, kuinka hartaasti hän toivoi, että äiti olisi kotona. Se sattuu vieläkin sieluun. Opiskelun ohella jouduin vielä hoitamaan yrityksen asioita, niin suretti, että se oli nuoremmalta pois. Mutta onneksi oireilua ei ainakaan toistaiseksi ole ilmennyt.

??!! kirjoitti:

lapset syntyneet:
-55, 56, 59, 63, 65
Eli nuorinkin jo44-45
Vanhin 54, joten mistään lapsista tässä ei puhuta.
Jos 50v kirjoittaa blogissaan isänsä muuttuneen alkoholin aikana kusipääksi, ja hirviöksi, uskon sen. Niin minunkin isäni, kaikkien rakastama seuramies, kotonaan, laskukännissä.
Uskon myös useimpien alkkisisien lasten allekirjoittavan tuon.
Niin, työnsä voi hoitaa, voi viihteelläkin olla, mutta, usein perhe, varsinkin lapset, pienempinä, inhoavat yöllisiä jorinoita, mihinkä nämä tarvitsevat sen kuulijan. Lapsille rankka juttu.

Lue lisää

jorinoita inhottaa kuunnella..

kuuntele lasta kirjoitti:

Lakkaa jo jankkaamasta tuota samaa peiteltyä tarinaasi. Jos vanhempi levittelee epäonnistuneen kasvatuksen tuloksia, sehän vain kertoo hänen vanhemmuudestaan. Vaikea luonne ? Niinpä niin, sikihän vanhempien pitääkin olla myös fyysisesti että henkisesti lasten tavoitettavissa, arkielämässä läsnä, etteivät nämä kasva kieroon vaikealuonteisiksi ihmisiksi.

Kolmen asperegerpojan äitinä sanon, että työsarka on ollut vaikeaakin vaikeampi, mutta läsnäolo on tehnyt näistä pojista nuoria yhteiskuntaan sopeutuvia miehiä. Tytöt ovat saaneet kasvaa sivussa, kun ei kertakaikkiaan enää resurssit, voimavarat ja aika ole riittänyt kaikille tasapuolisesti. Silti heistäkin on tullut aivan kohtuu kunnon kansalaisia. Ei edes lama ole onneksi iskenyt kenenkään jälkikasvun kohdalle, että töitä on riittänyt.

Kyllä muistan nuoremman kohdalla, kun vielä opiskelin, kuinka hartaasti hän toivoi, että äiti olisi kotona. Se sattuu vieläkin sieluun. Opiskelun ohella jouduin vielä hoitamaan yrityksen asioita, niin suretti, että se oli nuoremmalta pois. Mutta onneksi oireilua ei ainakaan toistaiseksi ole ilmennyt.

Lue lisää

pyytää muistelmat jo ennen kuolemaa, itse kunkin :))

P.s. rakkaus siirtää vuoriakin :) (tarkoitan poikianne)

Pirre* kirjoitti:

jorinoita inhottaa kuunnella..

kaikkia lapsiahan on kirjaan haastateltu, myös äitiä.
Ip lehdet nosti sitten joitain lauseita, ja kärpäsestä tuli härkä.

Siinä on sukuriitoja, lasten välillä.
Äiti on akateemikko Kustaa Vilkunan tytär.
Varmasti ei olisi kestänyt mitään hirviötä, ja tehnyt miehensä kanssa viittä lasta.

tämähän on elämänkerta, tuo myös mustia asioita esiin, kukahan meistäkään on enkeli?
Alkoholi on aina peikko, kun sen käyttö lisääntyy tarpeeksi.
Eipähän ole siloitettu satu sitten.
Mies kuitenkin paikallaan.

!!?? kirjoitti:

kaikkia lapsiahan on kirjaan haastateltu, myös äitiä.
Ip lehdet nosti sitten joitain lauseita, ja kärpäsestä tuli härkä.

Siinä on sukuriitoja, lasten välillä.
Äiti on akateemikko Kustaa Vilkunan tytär.
Varmasti ei olisi kestänyt mitään hirviötä, ja tehnyt miehensä kanssa viittä lasta.

tämähän on elämänkerta, tuo myös mustia asioita esiin, kukahan meistäkään on enkeli?
Alkoholi on aina peikko, kun sen käyttö lisääntyy tarpeeksi.
Eipähän ole siloitettu satu sitten.
Mies kuitenkin paikallaan.

Lue lisää

lastensa elämän ainakin..kirjan mukaan.

Pirre* kirjoitti:

lastensa elämän ainakin..kirjan mukaan.

???