YRITYSMAAILMASTA YLIOPISTOTUTKIJAKSI

>Varmaankin tarkoitat ennemmin niin sanotun projektitutkijan työtä? Siis tutkija kylläkin, mutta rahoitus
> tulee ulkopuolelta, jolloin kyseessä ei ole yliopiston virka.

Kun yliopistojen kotisivuja katsoo, niin kyllä siellä on porukkaa nimikkeellä tutkija, koulutuksena maisteri tai DI ( jatko-opiskelija). Ovatko nämä kaikki sitten niitä projektitutkijoita joiden palkka tulee muualta vaikka periaatteessa kuuluvatkin yliopiston henkilökuntaan. Kuinkahan helposti tällaiseksi pääsisi tietojenkäsittelytieteen alalla?

fggfgfggf kirjoitti:

>Varmaankin tarkoitat ennemmin niin sanotun projektitutkijan työtä? Siis tutkija kylläkin, mutta rahoitus
> tulee ulkopuolelta, jolloin kyseessä ei ole yliopiston virka.

Kun yliopistojen kotisivuja katsoo, niin kyllä siellä on porukkaa nimikkeellä tutkija, koulutuksena maisteri tai DI ( jatko-opiskelija). Ovatko nämä kaikki sitten niitä projektitutkijoita joiden palkka tulee muualta vaikka periaatteessa kuuluvatkin yliopiston henkilökuntaan. Kuinkahan helposti tällaiseksi pääsisi tietojenkäsittelytieteen alalla?

Lue lisää

No toi on juuri se, mitä tarkoitin noilla nimikkeillä. Suomessa on väikkärintekijän tapana tituleerata itseään tutkijaksi, vaikka virallisesti onkin tutkijaopiskelija. Nimikkeet riippuvat myös paljon kyseisen laboratorion tms. omasta käytännöstä. Rahat ovat yleensä iloisesti samassa nipussa (kaikki rahoitus niputetaan yhteen ja jaetaan palkoiksi). Vaikka työskentelisitkin johonkin projektiin, harvoin saat tehdä töitä yksinomaan siihen. Yleensä kaikki ovat samanarvoisia, tulee raha nimellisesti mistä tahansa. Projektiin voi päästä, jos proffalla sellainen on (usein ne ovat jotain yhteistyöjuttuja yritysten, julkisen rahoittajan ja yliopiston kanssa) ja puutetta tekijöistä. Se on siis silloin väitöskirjasi tutkimuskohde. Ainoa keino on ottaa yhteyttä johonkin proffaan ja kysellä, onko jatko-opiskelupaikkaa, ts. rahoitusta ja tarvetta tekijälle. Ulkopuolisena voi olla vähän hankalammassa asemassa, ehkä oma alkuperäinen proffasi olisi loogisin vaihtoehto. Palkasta et juurikaan voi alkaa kinaamaan, koska siihen on standardit. Se, että tuleeko rahoitus labran yleisbudjetista vai projektista ei palkkaan vaikuta. Väikkäri on aina määräaikainen, nykyään tavoiteajaltaan 4-5 vuotta.

fggfgfggf kirjoitti:

>Varmaankin tarkoitat ennemmin niin sanotun projektitutkijan työtä? Siis tutkija kylläkin, mutta rahoitus
> tulee ulkopuolelta, jolloin kyseessä ei ole yliopiston virka.

Kun yliopistojen kotisivuja katsoo, niin kyllä siellä on porukkaa nimikkeellä tutkija, koulutuksena maisteri tai DI ( jatko-opiskelija). Ovatko nämä kaikki sitten niitä projektitutkijoita joiden palkka tulee muualta vaikka periaatteessa kuuluvatkin yliopiston henkilökuntaan. Kuinkahan helposti tällaiseksi pääsisi tietojenkäsittelytieteen alalla?

Lue lisää

Yliopistojen sivuilla tätä tutkija-nimikettä tosiaankin viljellään. Kuten jo mainittu, itse tunnen nämä kuviot teknillisen yliopiston puolelta, joten käytännöissä voi olla hieman eroja muissa yliopistoissa. Nimikekäytännöissä ollaan hieman murrostilanteessa. Aiemmin, ja edelleen, tutkijoiksi on nimitetty sekä viroissa olevia, jatko-opiskelijoita sekä näitä ns. projektitutkijoita. Jatko-opiskelijat ovat siis näitä tutkijakoulutettavia nykynimikkeiden mukaan. Projektitutkijoita ei periaatteessa yliopiston edes pitäisi tukea, vaan kaikkien tulisi olla jatko-opiskelijoita eli tehdä väitöskirjaa. Käytäntö ei kuitenkaan ole tämä, vaan projektitutkijoita, jotka tekevät projektityötä tekemättä väitöskirjaa, on yliopistossa töissä.

Nettisivuilla mainitut tutkijat, edellyttäen että heillä on vain DI- tai maisteripaperit, ovat todennäköisesti projektitutkijoita. Mutta kuten sanottu, koska tämä nimikeasia on tällä hetkellä hieman sekaisin, he voivat myös olla jatko-opiskelijoita, jotka ovat esimerkiksi Akatemian tai jonkin tutkijakoulun rahoituksella, eivätkä ole puhtaasti projektitutkijoita. Projektitutkija voi siis olla jatko-opiskelija ja tehdä väikkäriä tai sitten olla tekemättä.

Projektitutkijatkin kuuluvat yliopiston henkilökuntaan, koska heidän palkkansa on yliopiston maksama. Ulkopuolinen rahoittaja maksaa yliopistolle ja yliopisto sitten tutkijalle. Tällä hetkellä projektihommiin voi olla hieman vaikea päästä, koska projektit ovat useimmiten yritysrahoitteisia (tai vaihtoehtoisesti yritys tekes ym.) ja tällä haavaa on hieman vaikeat ajat. Projekteihin on yleensä helpoin päästä jonkin vanhan yliopistokontaktin kautta, itse aloitin oman väitöskirjani firmaan tehdyn diplomityön jatkona (vaikkakin olen tutkijakoulurahoituksella enkä projektitutkijana).

Tämä nimikeasia on hieman hankala, eikä välttämättä kaikkein olennaisin asian kannalta. Tärkeintä on, että tiedät, mitkä ovat käytännössä rahoitusvaihtoehtosi. Näistä yliopiston professorit osaavat kertoa tarkemmin, juurikin omalle alallesi sopien.

... kirjoitti:

No toi on juuri se, mitä tarkoitin noilla nimikkeillä. Suomessa on väikkärintekijän tapana tituleerata itseään tutkijaksi, vaikka virallisesti onkin tutkijaopiskelija. Nimikkeet riippuvat myös paljon kyseisen laboratorion tms. omasta käytännöstä. Rahat ovat yleensä iloisesti samassa nipussa (kaikki rahoitus niputetaan yhteen ja jaetaan palkoiksi). Vaikka työskentelisitkin johonkin projektiin, harvoin saat tehdä töitä yksinomaan siihen. Yleensä kaikki ovat samanarvoisia, tulee raha nimellisesti mistä tahansa. Projektiin voi päästä, jos proffalla sellainen on (usein ne ovat jotain yhteistyöjuttuja yritysten, julkisen rahoittajan ja yliopiston kanssa) ja puutetta tekijöistä. Se on siis silloin väitöskirjasi tutkimuskohde. Ainoa keino on ottaa yhteyttä johonkin proffaan ja kysellä, onko jatko-opiskelupaikkaa, ts. rahoitusta ja tarvetta tekijälle. Ulkopuolisena voi olla vähän hankalammassa asemassa, ehkä oma alkuperäinen proffasi olisi loogisin vaihtoehto. Palkasta et juurikaan voi alkaa kinaamaan, koska siihen on standardit. Se, että tuleeko rahoitus labran yleisbudjetista vai projektista ei palkkaan vaikuta. Väikkäri on aina määräaikainen, nykyään tavoiteajaltaan 4-5 vuotta.

Lue lisää

Hieman täytyy tässä olla eri mieltä. Virallisesti ollaan kyllä tutkijakoulutettavia niinkuin sanoit. Mutta toistaiseksi ongelmana on ollut, että väitöskirjan tekijän nimike on tutkijakoulutettava, kun taas työtoveri, jolla on sama perustutkinto (esim. DI) ja joka ei tee väitöskirjaa, on nimikkeeltään tutkija. Huomaat varmasti ongelman. Lienee siis helpompi vain kutsua kaikkia tutkijoiksi, jotta ei tuon vuoksi asetettaisi väitöskirjan tekijöitä alempaan asemaan. Käytännöt ovat kuitenkin tosi kirjavia, mainitsitkin nuo labrojenkin väliset erot.

Jos projektiin on sisällytetty tutkijan täysipäiväiset palkkakustannukset, niin kyllä se tutkija silloin tekee siihen projektiin täydet tuntinsa eikä mihinkään muuhun. Tämän usein vaatii jo rahoittajakin. Yliopiston luonteen vuoksi, saattaa ulkopuolisellakin rahalla oleva tutkija kuitenkin joutua opettamaan muutaman prosentin työajastaan.

Projektit eivät yleensä kovin montaa vuotta kestä. Lyhyimmillään vain muutaman kuukauden. Projektista ei siis väitöskirjaa kokonaisuudessaan juuri koskaan voi saada. Tekes- ja Suomen Akatemian projekteissa varmasti on poikkeuksia, koska akateemisten tutkintojen tuottamiseen kannustetaan ja projektit ovat usein pitempikestoisia. Vai olenko ihan väärässä tässä? Omat kollegani, projektitutkijat siis, juurikin tämän kanssa tuskailevat. He eivät projekteista väitöskirjaa voi saada, koska projektit ovat niin lyhyitä ja usein aiheiltaan hyvin kirjavia.

Ja vielä viimeisenä; omassa laitoksessani ei budjettirahoista rahoiteta yhtäkään väitöskirjaa, vaan kaikkiin väikkäreihin rahoitus pitää tulla jostakin muualta. Eikä myöskään kaikkia rahoja niputeta, vaan projektit (niin yritys kuin Tekes/Akatemia) on tarkasti budjetoitu ja näiden projektien budjeteista maksetaan projektiin palkattujen tutkijoiden palkat. Samoin budjettirahalla olevien (esim. lehtorit, professorit, assistentit) palkat maksetaan budjettirahoista ensi sijaisesti.