Tulipa mieleeni tehdä vertailu aviolesken ja avolesken samasta omaisuudesta maksamasta perintöverosta nyt ja ennen 1.1.2008 voimaan astunutta verouudistusta.
Lapsettomalta perittävältä jää asunto, arvo 200.000 euroa. Avio/avoleski varaton. Ei avioehtoa.
I. Ennen 1.1.2008
AVIOLESKI
- Saa avio-oikeuden nojalla verotta 100.000
- Saa perintönä 100.000
- Puolisovähennys 6.800
- Verotettava perintö 93.200
- Perintövero 12.647
- Veroprosentti 6,3
AVOLESKI
- Saa testamentilla 200.000
- Verotettava perintö 200.000
- Perintövero 89.205
- Veroprosentti 44,6
II. Jälkeen 1.1.2008
AVIOPUOLISO
- Saa verotta avio-oikeuden nojalla 100.000
- Saa perintönä 100.000
- Puolisovähennys 60.000
- Verotettava perintö 40.000
- Vero 1.500
- Veroprosentti 0,75
AVOPUOLISO
- Saa testamentilla 200.000
- Verotettava perintö 200.000
- Vero 54.100
- Veroprosentti 27,05
Maksettujen verojen suhde esimerkkitapauksessa ennen verouudistusta oli 1:7, eli avoleski maksoi perintöveroa seitsenkertaisesti sen, mitä avioleski.
Uudistuksen jälkeen suhde on 1:36; avoleski siis maksaa perintöveroa 36-kertaisesti avioleskeen verrattuna.
Kaikki on siis suhteellista. Toki avolesken perintövero on absoluuttisesti pudonnut merkittävästi: 35.105 euroa eli 39 %.
Täältä löytyy laajahko kirjoitukseni 3. perintöveroluokan poistamisen tarpeesta toukokuulta 2007
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/4992617/26496988
Lapsettomalta perittävältä jää asunto, arvo 200.000 euroa. Avio/avoleski varaton. Ei avioehtoa.
I. Ennen 1.1.2008
AVIOLESKI
- Saa avio-oikeuden nojalla verotta 100.000
- Saa perintönä 100.000
- Puolisovähennys 6.800
- Verotettava perintö 93.200
- Perintövero 12.647
- Veroprosentti 6,3
AVOLESKI
- Saa testamentilla 200.000
- Verotettava perintö 200.000
- Perintövero 89.205
- Veroprosentti 44,6
II. Jälkeen 1.1.2008
AVIOPUOLISO
- Saa verotta avio-oikeuden nojalla 100.000
- Saa perintönä 100.000
- Puolisovähennys 60.000
- Verotettava perintö 40.000
- Vero 1.500
- Veroprosentti 0,75
AVOPUOLISO
- Saa testamentilla 200.000
- Verotettava perintö 200.000
- Vero 54.100
- Veroprosentti 27,05
Maksettujen verojen suhde esimerkkitapauksessa ennen verouudistusta oli 1:7, eli avoleski maksoi perintöveroa seitsenkertaisesti sen, mitä avioleski.
Uudistuksen jälkeen suhde on 1:36; avoleski siis maksaa perintöveroa 36-kertaisesti avioleskeen verrattuna.
Kaikki on siis suhteellista. Toki avolesken perintövero on absoluuttisesti pudonnut merkittävästi: 35.105 euroa eli 39 %.
Täältä löytyy laajahko kirjoitukseni 3. perintöveroluokan poistamisen tarpeesta toukokuulta 2007
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/4992617/26496988
Vastaukset 18
Vanhimmat
>
Vain koska olet valinnut luvut niin että puolisovähennys dominoi laskelmaa. Ääripäässä puolisovähennys poistaa veron kokonaan jolloin suhdeluvuksi tulee ääretön. Toisaalta suuremmalla 500000 omaisuudella avioleski maksaa veroa 20400 euroa ja avoleski 150100 euroa eli suhteeksi tulee noin 1:7. Tosin 200000 on ihan realistinen perinnön arvo nykyisillä asuntojen hinnoilla.
Kuinkahan suuri suhdeluvun pitäisi olla jotta taistolaisen perintöoikeuden professorin Aulis Aarnion mielestä erilainen verokohtelu olisi "perustuslain vastainen"? (vrt. perintöveron helpottaminen yritysten sukupolven vaihdoksessa ja Aarnion vastaavan sisältöinen ja täysin perustelematon poliittinen kannanotto.)
>>Toisaalta suuremmalla 500000 omaisuudella avioleski maksaa veroa 20400 euroa ja avoleski 150100 euroa eli suhteeksi tulee noin 1:7.>perintöveron helpottaminen yritysten sukupolven vaihdoksessa ja Aarnion vastaavan sisältöinen ja täysin perustelematon poliittinen kannanotto
>
Ainakin HS:n mukaan
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Perint%C3%B6verouudistus++saa+haukut+suurten+yritysten+suosimisesta/HS20080328SI1YO03i4l
Aarnio näyttäisi olevan sitä mieltä että eri asemassa olevia perillisiä (yrittäjä vs. muut) ei saisi kohdella eri tavalla. Miksi ei kun kerta jokaisella kansalaisella on sama mahdollisuus perustaa yritys ja parkkeerata omaisuuttaan sinne? Miksi satakertainen ero verotuksessa eri asemassa olevien perillisten välillä on jollakin epämääräisellä tavalla "perustuslain vastaista", kun jo nykyinenkin perintöverolaki tuottaa vastaavia eroja? Onkohan professori Aarnion logiikan mukaan myös koiravero "perustuslain vastainen" koska kissojen ja hamstereiden omistajilla on 100% verotuki omille lemmikeilleen?
Ilmeisesti asiassa on kyse HE 53/2008:sta jonka valmistelu sitten keskeytettiinkin. Yritin etsiä Aarnion siitä antamaa lausuntoa mutta en löytänyt. Ehkä hänellä on joku oikeakin perustelu mielipiteelleen, en tiedä.
Kiitos muuten kun näit vaivaa kirjoittaa HS:iin III perintöveroluokan poistamisen puolesta. Se oli yksi pahimpia epäkohtia suomalaisessa verojärjestelmässä. Vielä parempaa olisi viimeinkin poistaa koko tarpeeton perintövero, sen haitat ja sen aiheuttama turha työ ovat selvästi sen pientä fiskaalista tuottoa suuremmat.
Mitä tuo fiskaalinen nyt sitten tarkoittaakaan? Mutta joka tapauksessa ei tuo perintöveron tuotto mikään merkityksetön ole, satoja miljoonia kuitenkin, muistelisin että joskus luokkaa 500 miljoonaa. Millä korvaisit nämä vero-eurot jos perintövero poistettaisi?
>
Mieluiten en millään, sillä eihän yhteiskunnan varallisuus sillä nouse että siitä takavarikoidaan jatkuvasti osa valtion tämän hetken kulutukseen! Julkisen sektorin menoja on pakko pienentää, eivät ne voi vain nousta vuosi vuodelta. Parempi olisi pienentää niitä hallitusti nyt kun vielä voidaan kuin yhteiskunnan romahduksen kautta tulevaisuudessa.
Jos olisi pakko suunnitella järkevämpi verojärjestelmä jonka tuotto veronsaajille olisi nykyistäkin suurempi, mutta ilman perintö- ja lahjaverolakia, tekisin sen yhden lauseen muutoksella tuloverolakiin: "Perintönä tai lahjana saadun omaisuuden luovutuksessa sen hankintameno on nolla." Jos ilmaiseksi saadun omaisuuden todellinen hankintameno ei ole nolla, niin mikä ihme sen pitäisi olla? Tämä looginen ja yksinkertainen muutos korjaisi automaattisesti koko joukon nykyisen perintöveron kohtuuttomuuksia (yli 100% omaisuuden myyntiarvon menevä verotus, veron maksaminen hallintaoikeudella rasitetusta omaisuudesta jota ei koskaan perillisen elinaikana saada käyttöön, yritystoiminnan halvaantuminen sukupolvenvaihdoksissa) ja samalla lisäisi verotuottoja kun perinnöksi saadun omaisuuden myynnistä verotettaisiin aina 28%. Tietysti tappiollisesti hankittu omaisuus kannattaisi myydä perittävän toimesta ennen kuolemaa, mutta silloinkin tappiot jäisivät vähentämättä jos muita pääomatuloja ei ole. Käteinen periytyisi ilman veroa mutta sehän ei suinkaan verotuottoja romauttaisi koska perittävä joutuu kuitenkin veroja maksamaan niistä voitollisista lunastuksista joissa muuta omaisuutta muutetaan käteiseksi ja tuskin kovin moni omaa asuntoaan myisi vuosia ennen kuolemaansa. Tai jos 0-hankintameno on liian ankara, niin sitten voitaisiin säätää 20% hankintameno-olettaman mukaan. 10 vuoden päästä kuolemasta perijä pääsisi joka tapauksessa 40% hankintameno-olettaman piiriin.
Etuna tässä mallissa on että verotoimistoista voidaan välittömästi irtisanoa turhia virkailijoita kun perukirjaan ei tarvitsisi enää arvailla fiktiivisiä arvoja peritylle omaisuudelle. Pesänselvitys yksinkertaistuu kun perittävät voivat suoraan sopia jaosta ottamatta perintöverotusta millään tavalla huomioon. Tarpeettomaan verosuunnitteluun ja sen opetteluun ei tarvitse enää käyttää aikaa kuin murto-osa nykyisestä työmäärästä. Oikeuslaitoskin säästää kun hallinto-oikeuksista jää perintöverotusjutut kokonaan pois. Yritysten ja tilojen sukupolvenvaihdokset onnistuvat automaattisesti ilman monimutkaisia erikoispykäliä poikkeuksien poikkeuksineen.
Perintöverotuksessa on paljon parantamisen varaa. Aulis Aarnio tarkoitti kaketi sitä, että kaavailtu perintöverouudistus yritysten osalta mahdollistaisi niin hurjan verosuunnittelun, että kaikkein varakkaimmat ja suurimpien perintöjen saajat maksaisivat pienimmät verot, joka ei sinänsä rikkaiden kohdalla ole Suomessa mitenkään epätavallista. Perustuslainvastaisuutta siinä on se, että ihmiset astetaan eri asemaan varallisuuden vuoksi, joka ei sekään ole mitenkään epätavallista.
Sinänsähän yhdenvertaisuus ei tarkoita kategorisesti sitä, että kaikkia tulee kaikissa asioissa kohdella täsmälleen samalla tavalla, vaan samanlaisessa tilanteessa olevia tulee kohdella samalla tavalla.
Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta perustaa yritystä esim. alkupääoman puuttumisen vuoksi. Kaikilla avopareilla sen sijaan on mahdollisuus solmia aviolitto tai rekisteröidä parisuhde. Nix naxin esittämistä valtaisista eroista (avioleski vs. avoleski) huolimatta, eriarvoisuus on helppo korjata. Miksi siis avoleskiä tulisi kohdella samalla tavalla kuin avioleskiä?
>>Kaikilla avopareilla sen sijaan on mahdollisuus solmia aviolitto tai rekisteröidä parisuhde. Nix naxin esittämistä valtaisista eroista (avioleski vs. avoleski) huolimatta, eriarvoisuus on helppo korjata. Miksi siis avoleskiä tulisi kohdella samalla tavalla kuin avioleskiä?
>>Jos olisi pakko suunnitella järkevämpi verojärjestelmä jonka tuotto veronsaajille olisi nykyistäkin suurempi, mutta ilman perintö- ja lahjaverolakia
Argumentit joita nix nax esittää ovat varteenotettavia. Verolakia olisi syytä muutttaa, mutta rajanveto avio-/avopuolisoiden välillä on käytännössä mahdotonta. Havainnollistan sitä seuraavalla ajatusleikillä: Minä asun ystäväni kanssa yhteisessä asunnossa jakamatta sänkyä (joka ei nähdäkseni ole edellytys "suhteelle", ja ihan sama vaikka jakaisinkin). Varakkaampi ystäväni tekee testamentin hyväkseni. Verotusta ajatellen yritän väittää viranomaisille hänen kuolemansa jälkeen, että en ole vain kimppakämppis vaan puoliso.
Väestötietorekisterin perusteella olemme asuneet samassa osoitteessa vuosia. Kuinka voisin todistaa, etten tullut kaapista ulos vain saadakseni veroedun? Tai että olemme vain jakaneet saman asunnon tilanteessa, jossa avioliitto olisi kannaltani huonompi vaihtoehto? En mitenkään.
Parisuhde on rekisteröitävä tai avioliitto solmittava, jotta raja voidaan järkevästi vetää.
Sitähän nix nax ei voi tarkoittaa, että samassa osoitteessa asuvat perisivät automaattisesti toisensa. Kiinteä, tosiasiallinen parisuhde voi olla myös olemassa ilman että asutaan samassa osoitteessa. Kuinka näytetään toteen?
>>Kiinteä, tosiasiallinen parisuhde voi olla myös olemassa ilman että asutaan samassa osoitteessa. Kuinka näytetään toteen?
Olet lähes yhtä eksyksissä kuin eduskunta.
Perintöveron tuotto vuosittain on jotain 400-500 miljoonaa euroa, pelkkään tunnetusti tehottomaan kehitysapuun pistetään kaksi kertaa tuo määrä.
Pelkästään sillä että koko vero poistettaisiin ja samalla määrättäisiin että piilevät myyntivoittoverot eivät nollaudu vaan omaisuuden hankintahintana ja -aikana pidetään todellisia noin tuplaisi valtion verotulot ja lopettaisi kansantalouden kannalta vahingollisen verosuunnittelun. Kansalaiset voisivat keskittyä työntekoon.
Nyt on kaikenmaailman sukupolvenvaihdoksia jotka pitää suunnitella vuosia etukäteen, pikkufirmoja menee nurin kun pitää yhtäkkiä maksaa 13% tai 26% firman nettovarallisuudesta.
On tässä onneksi sen verran menty eteenpäin ettei valtio enää ryöstä leskiä ja orpoja jos perheen elättäjä kuolee.
>>Olet lähes yhtä eksyksissä kuin eduskunta.//Pelkästään sillä että koko vero poistettaisiin ja samalla määrättäisiin että piilevät myyntivoittoverot eivät nollaudu vaan omaisuuden hankintahintana ja -aikana pidetään todellisia noin tuplaisi valtion verotulot ja lopettaisi kansantalouden kannalta vahingollisen verosuunnittelun.
Käytäntö on ollut se, että isot omaisuudet on melko helppo siirtää verotta.
Itsekin tiedän tapauksen jossa neliökilometrien kokoinen maatila säätiöitettiin, suvun jäsenet ovat säätiön hallituksessa ja uskoakseni saavat vaivoistaan korvauksen.
Perintövero rankaisee lähinnä keskituloisia jotka eivät hoksaa käyttää lakimiehiä tai joilla ei siihen ole varaa. Onneksi sentään räikeimmät epäkohdat on poistettu.
"Piilevän myyntivoiton" realisoituminen perittäessä olisi yhtä vahingollista kuin perintövero.
Estäisi pitkäaikaista omistamista.
"Perintöveron yhtenä funktiona kaiketi on ollut tällaisen kehityksen jarruttaminen. "
Muotoilisin tuon eri tavalla, perintöveron tarkoituksena on ollut estää kansalaisten vaurastuminen. Minkälainen valtio se on, joka yrittää kaikin keinoin estää kansalaisten vaurastumista ensin työn himoverotuksella ja sitten varastamalla jo kertyneen omaisuuden?
Tässä on nyt keskustelu monelta kantilta perintöverosta, minä haluaisin nostaa esille vielä perintöverottomuuden. Nimittäin aatteellisten/yleishyödyllisten tms. yhteisöjen perintöverottomuuden. Täytyy myöntää, että en ole järin antaumuksella seurannut perintöverouudistuksia koskevia keskusteluja, joten en tiedä kuinka paljon asiaa on käsitelty. Toisaalta asia saattaa myös olla niin marginaalinen, että sitä ei mielletä epäkohdaksi lainkaan.
Väkisinkin kuitenkin herää kysymys onko näiden yhteisöjen verovapaus tänä päivänä ylipäätänsä perusteltua. Vapaamatkustajuus tuntuu hieman kohtuuttomalta, erityisesti ottaen huomioon aiemissa viesteissä esitetyt selvitykset perintöveron määrästä ja erojen suuruudesta I ja II veroluokassa perittävän "läheisten" suhteen.
Niinkin voi käydä, että varsinkin naimaton ja lapseton henkilö jättää mieluummin omaisuutensa po. yhteisölle kuin sukulaisilleen tai muille läheisilleen. Ei sillä, etteikö ihminen saisi täysin vapaasti päättää kenelle omaisuutensa jättää. Suurimpana vaikuttimena saattaa kuitenkin olla verovapaus ja siten jo tietyssä mitassa ei-vapaa päätös. Verosuunnitteluahan sekin toki on, sillä perittävällä tuskin on omia intressejä enää kuolemansa jälkeen kartuttaa valtion kassaa ja varsinkin sivulle meneviä perintöjä verotetaan suhteellisen ankarasti kuten on aiemmin esitetty. Jättäessään omaisuuden aatteelliselle/yleishyödylliselle yhteisölle perittävä varmistaa, että siitä saadaan maksimaalinen hyöty.
Juridisestihan perinnön saaja vastaa verosta, joten voitaisiin sanoa, että "mitäs se setä siinä huolehtii, kyllä minä mielelläni veroni maksan..", mutta kun setä vaan huolehtii eikä näkemyksensä mukaan halua verottajan hamuavan enää käärinliinan taskuilla.
Olisihan siten kohtuullista ja tasapuolisa edellyttää myös aatteellisten/yleishyödyllisten yhteisöjen osallistuvan verojen maksamiseen.
Paljon olisi tehtävää, mutta odottaessamme perintöverouudistuksia solmikaamme avioliittoja tai ainakin toivokaamme perittäville mahdollisimman pitkää ikää.
siis sinulle.
Yllättäen Neuvostoliitossa ja Venäjällä ei tunnettu perintöveroa, vaikka olivat maailman kommunistisin kansa.
USA:ssa perintövero on maailman korkein, koska haluavat estää omaisuuden kerääntymistä. Tosin normaali varallisuus noin miljoonaan dollariin asti per perijä on verovapaata, haluavat edistää keskiluokan vaurastumista.
Täällä Suomessa on yhdistetty kaikki huonot puolet, keskiluokkaa rangaistaan jotta ne pysyisivät köyhälistönä.
Samahan tuo minulle on, jopa vähäisellä laintuntemuksellani pystyn pääsemään voitolle. Tavallista kansaa kyllä käy sääli.
>>"Piilevän myyntivoiton" realisoituminen perittäessä olisi yhtä vahingollista kuin perintövero. 10 v omistaneen perittävän kuolemaan, nykyisen talukon mukaan veroja maksettaisiin a) luovutusvoittoveroa 33.600 euroa ja b) perintöveroa 43.348 euroa, yhteensä 76.948 euroa eli 38,5 %. Tällä hetkellä avoleski ko. perinnöstä maksaa perintöveroa 54.100 euroa eli 27,1 %.
Tässäkin lainsäädännössä mielestäni pitäisi edistää keskiluokan vaurastumista eikä ottaa rahoja pois heti kun on tilaisuus. Köyhäthän eivät mitään veroja maksa.
Etenkin kun nämä verot ovat vältettävissä täysin laillisesti sillä että perinnönjättäja tekee A4-kokoisen testamentin. Siis jos osaa, suurin osa kansasta ei osaa tai ei halua.
Esimerkkinä voi olla vaikka lapseton tätini, jolla oli kansakoulupohja (sodan takia) ja kuoli 87-vuotiaana. Oli kerännyt noin 200.000 euron varallisuuden, teki fiksun testamentin.
Perintöveroja taisi mennä satoja euroja, varsin siedettävää.
Perintöveron korvaaminen fiktiivisen, kuoleman hetkellä syntyvän, luovutusvoiton verottamisella ei kylläkään ole mikään perintöverotuksen korvaaja. Veron nimi muuttuisi mutta perittävän omaisuuden verotus kasvaisi I veroluokassa yli kaksinkertaiseksi.
Verojärjestelmä jossa perittävän hankintameno siirtyisi suoraan perillisille olisi kyllä yksinkertainen ja elegantti. Jos perilliset ovat yleisseuraajia siviilioikeudellisesti, miksei myös vero-oikeudellisesti, eli heillä olisi oikeus vedota kaikkiin samoihin seikkoihin verotuksessaan kuin perittävälläkin. Luovutuksia verotettaisiin vain todellisten myyntien yhteydessä todellisen hankintamenon mukaan, ikään kuin perittävä eläisi ikuisesti ja myisi omaisuuden itse. Tällöin teoreetikot voisivat olla tyytyväisiä kun luovutusvoittoa ei koskaan karkaisi pääomaverotuksen ulkopuolelle.
Minusta tärkeintä olisi päästä eroon fiktiivisistä arvoista jotka uskotut miehet joutuvat keksimään omaisuudelle. Omaisuuden todelliset arvot määräytyvät vaihdannassa, ei jonkun arviomiehen päätöksinä. Yritysten tapauksessa niiden arvonmääritys verotusta varten on lähellä harkintaverotusta ja ongelmia syntyy mm. siitä kenellä on valta teettää välitilinpäätös kuolinpäivälle ja miksi yritystä pitäisi tälläisellä ylimääräisellä byrokratialla rasittaa ensinkään? Kone Oy kuulemma meni pörssiin sen takia että varallisuusverotus tehtiin enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti kun julkista noteerausta ei ollut. Perintövero aiheuttaa saman ongelman ja jo tämänkin takia fiktiivisten arvojen arvioverottamisesta pitäisi päästä eroon ja korvata se todellisten luovutusvoittojen verottamisella.
>
Juuri tälläisestä kateuteen perustuvasta funktiosta pitäisi päästä eroon. Mitä se muille kuuluu, kuinka paljon jollakin suvulla on omaisuutta? Objektiivisesti ajatellenhan tässä ei tietenkään mitään ongelmaa ole koska ei kenenkään laillisesti hankittu omaisuus ole keneltäkään toiselta pois. Markkinataloudessa omaisuus kasautuu niille henkilöille jotka eniten hyödyttävät toisia ihmisiä, jo ihan määritelmällisestikin. Perintöoikeuden rajoittaminen taas passivoi ihmisiä olemaan kasvattamatta omaisuuttaan (kun sitä ei voi kuitenkaan antaa niille joille haluaisi). Kansalaiset ovat edelleen samanarvoiset lain edessä koska rikkaampi voi disponoida omaisuudestaan täsmälleen samoilla keinoilla kuin vähemmän varakkaampikin. Jos rikkaampi voisi pakottaa muut maaorjikseen, meillä olisi ongelma, mutta länsimaisessa oikeusjärjestyksessä tälläisiä ongelmia ei kuitenkaan ole vaan rikaskin joutuu tyytymään omaisuutensa käytössä samoihin toimenpiteisiin kuin kaikki muutkin.