Millaisia ovat "luonnossa"? Ihastuin ihan koirakirjojen perusteella Mudiin, niin, että harkitsen sitä seuraavaksi roduksi, näin ihan alkuvaiheessa. Haussa olisi lapsiperheelle sopiva (ei pikkulapsia) energinen, mutta kuitenkin suht´ helppohoitoinen koira.Isäntä juoksee pitkät lenkit, minä en niinkään, mutta kävelen pitkästi, saa siis olla suorituskykyä. Kokemuksesta tiedän, että se ei ole millään lailla verrannollinen koiran kokoon... Perheessämme on ollut aikaisemmin pk. collieita, sekä ukolla mustaterrieri. Lisäksi kokemusta on saksanpaimenista. Haussa kuitenkin sellainen "helpompi" rotu. Collien tyyppinen saa olla, mutta mielellään hiukan "reippaampi". Energiaa saa ja pitää olla, mutta minulla ei ole voimavaroja tuntikausia päivässä juoksuttaa, joten kohtuus kaikessa. Kuljemme paljon luonnossa. Mielellään ei tarvitsisi tuhota koko kämppääkään, ja yksinkin pitää pystyä koiran olemaan. kokoa saisi olla tosiaan kätevästi, mutta ei liikaa, eli collieta ei suurempi ainakaan. Suomen olosuhteissa olisi myös toivottavaa, että talvella selviää ulkonakin hetken ;) En jaksa koiran kanssa joka asiasta taistella, joten suhteellisen helppo koulutettava saisi olla myös. Toki myös yksilökysymys. Ja karkailu on minulle kauhistus, joten ei kiitos mitään saalistusviettejä. Asumme omakotitalossa taajamassa, mutta luonnon lähellä. Koirasta ei missään nimessä tule ulkokoiraa, mutta ulkoilemme paljon myös talvella, joten olisi hyvä, jos koira jaksaisi/pystyisi ulkoilla kanssamme. Muutoin arvostamme terveyttä ja reipasta luonnetta. Meillä kyläilee myös pikku lapsia, joten ihan hermoheikkoa kaveria emme halua. Toivoisimme, että koulutuksen avulla koiramme pysyisi omalla tontilla, joten mielellään ei mitään karkailevia rotuja haluta.
Koiraa harkitsemme joidenkin vuosien päästä, koska nykyiset kaksi ovat jo iäkkäitä, toinen 12, ja toinen 9. Koira saa olla jonkin verran vahtivaa tyyppiä, mutta ei liikaa. Minulle riittää, että valpas. Koiran rooli olisi olla perheenjäsen, mutta myös aktiivinen liikkuja. Kaipaan itse koirasta myös jonkinlaista turvaa, lähinnä ehkä ulkonäön tuomaa arvostusta, jotta lenkillä saa olla rauhassa pahimmilta häiriköiltä. Metsässä liikumme paljon, mutta myöskin mökkeilemme. Sellainen koira, joka kulkee mukana helposti, eikä stressaannu. Voi olla, että tuossa vaiheessa taas olisi aikaa enempäänkin harrastamiseen, joten mm. agility-ominaisuuksia saisi olla. En myöskään halua, että koirani on kova rähjäämään, vaan tulisi muidenkin koirien kanssa toimeen. Koiran pitäisi olla siis lähinnä perhekoira, eikä leimaantua vain yhteen ihmiseen. Nykyisemme on aivan surkeana, jos en itse ole paikalla, ja kulkee minun perässäni.
Mutta En ole ikinä moiseen rotuun törmännyt. Tuttu kasvattaja kertoi niiden olevan "kivoja koiria" (ei siis kasvata mudeja), mutta vinkkasi Pumin olevan ehkä meille vielä parempi valinta. Koiramme ovat aina osanneet käyttäytyä, ovat viimevuosina olleet ns. perhekoiria, mutta koulutuksen alkeet ja ehkä jatkokurssikin on hallussa;) Kaikkein haastavimmat rodut kuitenkin on poissuljettuja.
Pumikin näyttää ihan kivalta noin kirjatiedon pohjalta. Mutta en tunne yhtäkään yksilöä.
Millaisia siis ovat käytännössä verrattuna vaikkapa pk collieen, tai Japanin pystykorvaan. Kaikki vinkit otetaan vastaan. En ole vielä tässä vaiheessa ollut yhteydessä välityksiin, mutta rotuyhdistyksen sivut ovat tuttuja. Muita harkinnassa olevia rotuja on mm australian paimenkoira, pk-collie, Snautserit ja samojedit. Tuo Mudi kuitenkin "tuntui omalta". Eniten arveluttaa niiden saatavuus, haluaisimme koiran kuitenkin ostaa Suomesta ensisijaisesti. Myöskin kasvattajan tukea arvostamme. Arvostamme rodulla myöskin terveyttä.
Eli, paljon olisi toiveita, mutta mikähän rotu niistä edes osan täyttäisi. Sukupuolella ei ole suurta väliä, mutta ehkä narttu olisi parempi. Uroksiakin meillä on ollut. Suunnitelmissa ei ole jalostus eikä näyttelyissä juokseminen. Paimenkoirat ja palveluskoirat ovat eniten sydäntä lähellä.
Mudit tai Pumit?
10
1338
Vastaukset
- Mudista
En usko että mudin koulutettavuustaso on sieltä helpoimmasta päästä. Mudista löytyy paljon terävyyttä ja omaa tahtoa. Se on aktiivinen ja ympäristöstään kiinnostunut, laumaviettinen koira. Keksii kyllä tekemistä itsenäisesti mikäli kokee että aika käy pitkäksi. Arkitottelevaisuuteenkin saa nähdä vaivaa jo pienestä pitäen. Uros etenkin kun pyrkii kiipeämään lauma-asteikossa ylöspäin kuin huomaamatta. Joudut asettamaan selkeät rajat ja vaatimaan koiralta ehdotonta kuuliaisuutta. Ja silti saat varautua siihen että koira edelleen koettelee ja pyrkii menemään siitä mistä aita on matalin. Rotuun olen itse täysin hurahtanut, samoin omiin mudeihin, mutta helppoja nämä eivät missään nimessä ole -edes sillä yksilötasolla-.
Epäilen että saksanpaimenkoiran kanssa pääset "helpommalla". ;)
Pumista en osaa sanoa mitään, mutta oma oletus on se, että pumi on rotuominaisuuksiltaan mudia "kovempi". Kannattaa käydä tutustumassa mahdollisimman moneen, kummankin rodun edustajaan. Saat selkeämmän kuvan siitä mitä mudi/ pumi todellisuudessa ovat. Tsemppiä koiran hankintaan!- Hukka-Musti
Minä puolestani olen saanut käsityksen, että mudi ja pumi ovat helposti koulutettavia. Ainakin olen kuullut niistä olevan jopa Toko-valioita.
- Mudista
Hukka-Musti kirjoitti:
Minä puolestani olen saanut käsityksen, että mudi ja pumi ovat helposti koulutettavia. Ainakin olen kuullut niistä olevan jopa Toko-valioita.
Kuinka monen mudin/ pumin olet käytännön arjessa tai siellä treenikentällä tavannut? Kuinka monen yksilön kanssa olet tehnyt työtä tai aktiivisesti seurannut kehitystä? Mudi pitää rotuna sisällään niin monenlaisia yksilöitä laidasta laitaan. On helpompia, mutta on myös niitä joiden kanssa joutuu todella taistelemaan etenkin nuoruusvuosien ajan. Itsellä on ns. "helppo" mudiuros, mutta voin vannoa että jonkun muun rodun kanssa olisin päässyt niin paljon helpommalla! ;) Kyllä näistä saa kouluttamalla hyvin ohjattavia, motivoituneita, palvelualttiita kavereita, mutta se vaatii omistajalta pitkäjänteisyyttä, tietynlaista periksiantamattomuutta ja _paljon_aktiivista_treenia_sekä_työtä_. Mudi käyttää päätään ja tekee ensisijaisesti oman tahtonsa mukaan, mikäli omistaja ei ole pienestä pitäen tehnyt pennulle selväksi ettei sellainen sovi. Äärimmäisen fiksuna keksii kyllä pian mitä omistaja vaatii, mutta näkee myös välittömästi mahdollisuudet luistaa annetuista ohjeista. Kärsivällisyyttä vaaditaan, ja ennenkaikkea myös huumorintajua. Mahtava rotu ja ehdottomasti suosittelen tutustumaan paremmin, mutta lähtökohtaisesti kehoitan varautumaan siihen että näiden kanssa on oltava valmis tekemään töitä.
Paimenkoirina mudilla on todella voimakas lauma- ja vahtivietti, ja jo pelkästään näiden ominaisuuksien takia arkitottelevaisuus ja selkeä johtajuus edesauttavat ongelmien syntyä. Kun mudi tietää paikkansa, se on iloinen, reipas, tottelevainen, luotettava ja upea ystävä. Itse en vaihtaisi, vaikka keskustelu omien välillä jatkuukin todennäköisesti vielä vähintään vuosikymmenen eteenpäin! Paljon ne vaativat, mutta antavat myös moninkerroin panostuksen takaisin. Helpolla ne eivät päästä ketään. - aloittaja
Mudista kirjoitti:
Kuinka monen mudin/ pumin olet käytännön arjessa tai siellä treenikentällä tavannut? Kuinka monen yksilön kanssa olet tehnyt työtä tai aktiivisesti seurannut kehitystä? Mudi pitää rotuna sisällään niin monenlaisia yksilöitä laidasta laitaan. On helpompia, mutta on myös niitä joiden kanssa joutuu todella taistelemaan etenkin nuoruusvuosien ajan. Itsellä on ns. "helppo" mudiuros, mutta voin vannoa että jonkun muun rodun kanssa olisin päässyt niin paljon helpommalla! ;) Kyllä näistä saa kouluttamalla hyvin ohjattavia, motivoituneita, palvelualttiita kavereita, mutta se vaatii omistajalta pitkäjänteisyyttä, tietynlaista periksiantamattomuutta ja _paljon_aktiivista_treenia_sekä_työtä_. Mudi käyttää päätään ja tekee ensisijaisesti oman tahtonsa mukaan, mikäli omistaja ei ole pienestä pitäen tehnyt pennulle selväksi ettei sellainen sovi. Äärimmäisen fiksuna keksii kyllä pian mitä omistaja vaatii, mutta näkee myös välittömästi mahdollisuudet luistaa annetuista ohjeista. Kärsivällisyyttä vaaditaan, ja ennenkaikkea myös huumorintajua. Mahtava rotu ja ehdottomasti suosittelen tutustumaan paremmin, mutta lähtökohtaisesti kehoitan varautumaan siihen että näiden kanssa on oltava valmis tekemään töitä.
Paimenkoirina mudilla on todella voimakas lauma- ja vahtivietti, ja jo pelkästään näiden ominaisuuksien takia arkitottelevaisuus ja selkeä johtajuus edesauttavat ongelmien syntyä. Kun mudi tietää paikkansa, se on iloinen, reipas, tottelevainen, luotettava ja upea ystävä. Itse en vaihtaisi, vaikka keskustelu omien välillä jatkuukin todennäköisesti vielä vähintään vuosikymmenen eteenpäin! Paljon ne vaativat, mutta antavat myös moninkerroin panostuksen takaisin. Helpolla ne eivät päästä ketään.Luulin jo, että kukaan ei tiedä mitään näistä roduista. Jatkan tutkimuksia, ja ehkäpä näyttelyihin suuntaan myös. En tosiaan halua helppoa koiraa, mutta en kyllä vierastya rotua ota liian pienellä harkinnallakaan. Millainenhan on näiden rotujen saatavuus Suomesta? Ja mitkä ovat parhaita paikkoja tutustua rotuihin. Isommat näyttelyt? Ja sieltä kasvattajien kanssa yhteyksiin. Juuri se tässä onkin ongelmana, että sellaiset "luonnolliset" tutustumistilanteet on vähissä rodun harvinaisuuden vuoksi. Yleisimpiä rotujahan näkee ihan arkielämässä runsaastikin. Samalla näkee niiden hyviä ja huonoja puoliakin arjessa.
Mikä Mudin terveystilanne muuten todellisuudessa on. Noissa opuksissani niitä kehuttiin terveiksi, eli ei ole paljon niitä yleisä vaivoja (lonkat jne...)
Mutta saapas näkee, mitä kenkä tekee! Siihen asti on hyvä haaveilla. - Hukka-Musti
Mudista kirjoitti:
Kuinka monen mudin/ pumin olet käytännön arjessa tai siellä treenikentällä tavannut? Kuinka monen yksilön kanssa olet tehnyt työtä tai aktiivisesti seurannut kehitystä? Mudi pitää rotuna sisällään niin monenlaisia yksilöitä laidasta laitaan. On helpompia, mutta on myös niitä joiden kanssa joutuu todella taistelemaan etenkin nuoruusvuosien ajan. Itsellä on ns. "helppo" mudiuros, mutta voin vannoa että jonkun muun rodun kanssa olisin päässyt niin paljon helpommalla! ;) Kyllä näistä saa kouluttamalla hyvin ohjattavia, motivoituneita, palvelualttiita kavereita, mutta se vaatii omistajalta pitkäjänteisyyttä, tietynlaista periksiantamattomuutta ja _paljon_aktiivista_treenia_sekä_työtä_. Mudi käyttää päätään ja tekee ensisijaisesti oman tahtonsa mukaan, mikäli omistaja ei ole pienestä pitäen tehnyt pennulle selväksi ettei sellainen sovi. Äärimmäisen fiksuna keksii kyllä pian mitä omistaja vaatii, mutta näkee myös välittömästi mahdollisuudet luistaa annetuista ohjeista. Kärsivällisyyttä vaaditaan, ja ennenkaikkea myös huumorintajua. Mahtava rotu ja ehdottomasti suosittelen tutustumaan paremmin, mutta lähtökohtaisesti kehoitan varautumaan siihen että näiden kanssa on oltava valmis tekemään töitä.
Paimenkoirina mudilla on todella voimakas lauma- ja vahtivietti, ja jo pelkästään näiden ominaisuuksien takia arkitottelevaisuus ja selkeä johtajuus edesauttavat ongelmien syntyä. Kun mudi tietää paikkansa, se on iloinen, reipas, tottelevainen, luotettava ja upea ystävä. Itse en vaihtaisi, vaikka keskustelu omien välillä jatkuukin todennäköisesti vielä vähintään vuosikymmenen eteenpäin! Paljon ne vaativat, mutta antavat myös moninkerroin panostuksen takaisin. Helpolla ne eivät päästä ketään.Mudi on temperamenttinen niin kotona kuin työssä, eli se voi olla luonteeltaan hallitseva, mutta todettuaan omistajan olevan johtaja sen kouluttaminen eri tehtäviin ja temppuihin onnistuu poikkeuksellisen helposti, sillä mudi on todella älykäs.
Koiraa ei >>kouluteta>> kunnioittamaan omistajaa, vaan sille osoitetaan ketä kunnioitetaan.
Mutta puhuit tosiaan asiaakin. Ja kyllä monet jalostuslinjat ovat varmasti saaneet rodun luonnetta sosiaalistettua seurakoiramaisempaan suuntaan. Mutta ennen kaikkea mudi tarvitsee erittäin runsaasti sekä ruumiillista että henkistä tekemistä. Ja tietysti myös päättäväisen ja johdonmukaisen omistajan.
Samoin kuin lähisukulaiset puli ja pumikin.
Tässä me nyt keskustellaan toisillemme temperamenttisesti samalla asenteella millä mudi tulee motivoida tottelemaan. Eli emme anna periksi emmekä nöyrry ensimmäisenä.
Tosin mudi, kuten kaikki koirat, tarvitsee myös paljon rakkauttaa, eikä pelkkää tiukkuutta. Muuten siitä voi kasvaa liian alistunut ja siten hermostunut ja käytöshäiriöinen. - Mudista
Hukka-Musti kirjoitti:
Mudi on temperamenttinen niin kotona kuin työssä, eli se voi olla luonteeltaan hallitseva, mutta todettuaan omistajan olevan johtaja sen kouluttaminen eri tehtäviin ja temppuihin onnistuu poikkeuksellisen helposti, sillä mudi on todella älykäs.
Koiraa ei >>kouluteta>> kunnioittamaan omistajaa, vaan sille osoitetaan ketä kunnioitetaan.
Mutta puhuit tosiaan asiaakin. Ja kyllä monet jalostuslinjat ovat varmasti saaneet rodun luonnetta sosiaalistettua seurakoiramaisempaan suuntaan. Mutta ennen kaikkea mudi tarvitsee erittäin runsaasti sekä ruumiillista että henkistä tekemistä. Ja tietysti myös päättäväisen ja johdonmukaisen omistajan.
Samoin kuin lähisukulaiset puli ja pumikin.
Tässä me nyt keskustellaan toisillemme temperamenttisesti samalla asenteella millä mudi tulee motivoida tottelemaan. Eli emme anna periksi emmekä nöyrry ensimmäisenä.
Tosin mudi, kuten kaikki koirat, tarvitsee myös paljon rakkauttaa, eikä pelkkää tiukkuutta. Muuten siitä voi kasvaa liian alistunut ja siten hermostunut ja käytöshäiriöinen.Allekirjoitan täysin yllä olevan. Nimenomaan tätä tarkoitin omalla kommentillani "Kun mudi tietää paikkansa, se on iloinen, reipas, tottelevainen, luotettava ja upea ystävä". Itse en ole koskaan ns. kohottanut kättäni koiraa kohtaan, lujuus jota koirat eivät kyseenalaista tulee aivan muualta kuin fyysisestä pakottamisesta. Rakkaus on aina läsnä, molemminpuolin ja varauksetta. Meillä on hyvä olla, mutta kyllä olemme kulkeneet pitkän matkan tähän pisteeseen kun nuorimmainenkin alkaa olla jo aikuisen iässä. Tosin päivääkään en vaihtaisi pois. ;)
Alkuperäisen kirjoittajan kannattaa kirjautua foorumille http://cybermudi.net/ sillä sieltä saat runsaasti lisää tietoa ko. rodusta saat kontaktin erittäin helposti rodun harrastajiin ja kasvattajiin. Näyttelyt ovat ok, mutta aina niissäkään ei kovin montaa yksilöä pääse tapaamaan (paikkakunnasta riippuen). Palstan kautta on mahdollista sopia treffit melkein milloin ja missä vain. :) Tervetuloa!
Ja onnea rotuvalintaan, mihin sitten päädyitkin! - aloittaja...
Mudista kirjoitti:
Allekirjoitan täysin yllä olevan. Nimenomaan tätä tarkoitin omalla kommentillani "Kun mudi tietää paikkansa, se on iloinen, reipas, tottelevainen, luotettava ja upea ystävä". Itse en ole koskaan ns. kohottanut kättäni koiraa kohtaan, lujuus jota koirat eivät kyseenalaista tulee aivan muualta kuin fyysisestä pakottamisesta. Rakkaus on aina läsnä, molemminpuolin ja varauksetta. Meillä on hyvä olla, mutta kyllä olemme kulkeneet pitkän matkan tähän pisteeseen kun nuorimmainenkin alkaa olla jo aikuisen iässä. Tosin päivääkään en vaihtaisi pois. ;)
Alkuperäisen kirjoittajan kannattaa kirjautua foorumille http://cybermudi.net/ sillä sieltä saat runsaasti lisää tietoa ko. rodusta saat kontaktin erittäin helposti rodun harrastajiin ja kasvattajiin. Näyttelyt ovat ok, mutta aina niissäkään ei kovin montaa yksilöä pääse tapaamaan (paikkakunnasta riippuen). Palstan kautta on mahdollista sopia treffit melkein milloin ja missä vain. :) Tervetuloa!
Ja onnea rotuvalintaan, mihin sitten päädyitkin!Juuri jotain tällaista etsinkin, jotta saisin kontakteja jotenkin. Rotu kun taitaa olla niin pienilukuinen, ettei näyttelyissä saa kovinkaan laajaa kuvaa asiasta. Enkä tosiaan halua mitään hätiköityjä ratkaisuja tehdä. Itse en oikeastaan pidä koko näyttelytouhusta, ne pakolliset olen käyttänyt, mutta siinäpä se. Olen enemmänkin Toiminnallinen, eli agilityt ja muut kiinnostavat. Tosin vuorotyö estää aika tehokkaasti ne tällä hetkellä, eikä noiden vanhojen kanssa enää niihin aletakaan. Enkä edes osaa sanoa, miksi tuo yksi rotu teki tämän vaikutelman, kaikista rotujen kirjosta. Se vain jotenkin "tuntui omalta"-
- Mudista
aloittaja... kirjoitti:
Juuri jotain tällaista etsinkin, jotta saisin kontakteja jotenkin. Rotu kun taitaa olla niin pienilukuinen, ettei näyttelyissä saa kovinkaan laajaa kuvaa asiasta. Enkä tosiaan halua mitään hätiköityjä ratkaisuja tehdä. Itse en oikeastaan pidä koko näyttelytouhusta, ne pakolliset olen käyttänyt, mutta siinäpä se. Olen enemmänkin Toiminnallinen, eli agilityt ja muut kiinnostavat. Tosin vuorotyö estää aika tehokkaasti ne tällä hetkellä, eikä noiden vanhojen kanssa enää niihin aletakaan. Enkä edes osaa sanoa, miksi tuo yksi rotu teki tämän vaikutelman, kaikista rotujen kirjosta. Se vain jotenkin "tuntui omalta"-
Meillä kolahti myös. Mitä enemmän luimme rodusta, sitä enemmän vakuutuimme siitä että tässä se on. Emmekä ole katuneet, vaikka olemme saaneet tehdä töitäkin että olemme tässä pisteessä koirinemme. Ovat ne aikamoisia! :)
Tule cypermudi-foorumille niin pääset vielä paremmin sisälle mudin saloihin -niin hyvässä kuin pahassakin-. Varmasti tapaamisetkin onnistuvat kun vain ilmaiset toiveesi! Ehkä näemme siellä? ;) - akilitaaja
Mudista kirjoitti:
Meillä kolahti myös. Mitä enemmän luimme rodusta, sitä enemmän vakuutuimme siitä että tässä se on. Emmekä ole katuneet, vaikka olemme saaneet tehdä töitäkin että olemme tässä pisteessä koirinemme. Ovat ne aikamoisia! :)
Tule cypermudi-foorumille niin pääset vielä paremmin sisälle mudin saloihin -niin hyvässä kuin pahassakin-. Varmasti tapaamisetkin onnistuvat kun vain ilmaiset toiveesi! Ehkä näemme siellä? ;)Anteeksi kun nostan melko vanhan aiheen ylös, mutta sopiiko mudi myös nuorelle koiraharrastajalle? Tuntuu ihan täydelliseltä rotuvaihtoehdolta seuraavaksi koiraksi, vähän vain epäilyttää ovatko kasvattajat halukkaita myymään kasvattiaan "koiratytölle". Olen ollut jo kauan kiinnostunut ko. roduista, pitäisi vain mennä jutulle mudi-ihmisten kanssa myös livenä.
Eli siis, kuinka on. Suosivatko kasvattajat täysi-ikäistä, mahdollisesti jopa tuttua ostajaehdokasta, vai vastaavatko he pentukyselyihin, jotka tulevat myös alle 18vuotiailta? - Hukka-Musti
akilitaaja kirjoitti:
Anteeksi kun nostan melko vanhan aiheen ylös, mutta sopiiko mudi myös nuorelle koiraharrastajalle? Tuntuu ihan täydelliseltä rotuvaihtoehdolta seuraavaksi koiraksi, vähän vain epäilyttää ovatko kasvattajat halukkaita myymään kasvattiaan "koiratytölle". Olen ollut jo kauan kiinnostunut ko. roduista, pitäisi vain mennä jutulle mudi-ihmisten kanssa myös livenä.
Eli siis, kuinka on. Suosivatko kasvattajat täysi-ikäistä, mahdollisesti jopa tuttua ostajaehdokasta, vai vastaavatko he pentukyselyihin, jotka tulevat myös alle 18vuotiailta?Kasvattaja sen sitten päättää, kenelle koiransa jakaa. Mutta luulen kasvattajan suosivan koirilleen ennen kaikkea aktiivisia ja reippaita koiraharrastajia, sillä mudia ei olla vielä saatu niin sairaaksi jalostettua kuin useipmia muita rotuja, vaan se ollaan saatu pysymään terveenä, kyvykkäänä työkoirana, joka tarvitsee liikuntaa ja aktivointia melkoisesti.
Olen keskustellut itse mudeista niiden harrastajien kanssa näyttelyissä ja paikkakuntani koiraharrastuspiirissä sekä seurannut mudien agility- ja tokotuloksia. Temperamenttinen rotu kyseessä, mutta lifenä tavattavat rodun harrastajat koirineen ovat tietysti luotettavimpia näissä aiheissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi952451Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap262318Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen191968Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663791566- 1061507
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1621267Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2571062- 70981
- 78929
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha174903