En nyt keksinyt parempaa otsikkoa mutta laitoin tuollaisen..
Eli olen nyt 17 vuotias poika, ja olen niin kauan kuin muistan, halunnut asua omakotitalossa, jossain maaseudulla..! Asutaan nyt siis kerrostalossa!
Hermo menee kun ei täällä voi edes huutaa ilman että naapurit kuulee, ja sen takia suutunkin varmaan aina niin, että ensin kerään kaiken kiukun sisääni (kun en voi huutaa ja riehua ettei naapurit kuule) ja sitten lopulta räjähdän ja voin heittääkkin jotain tavaraa.. =(
Mua niin ärsyttää asua kerrostalossa!!!! Kyttäävät naapurit ym paskaa! Ei ole yhtään omaa pihaa missä saisi grillailla, loikoilla ja tehdä mitä huvittaa, nauttia luonnosta!
Ja koiraakaan ei voida ottaa kun ei ole omakotitaloa.. Vaikka koiran haluaisin..
Ja haluaisin nimenomaan asua omakotitalossa jossain maaseudulla tms, syrjäsellä paikalla, enkä missään asuinalueella missä asutaan metrin päässä naapurin talosta..
Ja tekisin kyllä pihatöitäkin ym..
En kehtaa pyytää edes kavereita kylään tähän kämäseen asuntoon.. Tämä ei todellakaan nimittäin ole sellaista elämää mitä haluaisin elää, enkä kehtaa kertoa kaikille kavereillekkaan että asun kerrostalossa..
Surullista..=( En tykkää yhtään naapureistakaan.. =(
Ja tiedän kyllä että voin sitten aikuisena asua missä haluan, mutta olisi ollut kivaa olla se viaton pieni lapsi siinä unelmassa.. Sellainen lapsi joka kehtaa pyytää kaverit kylään ja olla lapsi..
Kun tuntuu että en ole saanut olla lapsikaan kunnolla, aina ollut jotain huolia.. Omia tai muiden..=/
Mitä pitäis tehdä?
Mielipiteitä, kommentteja mitä vain!! Kiitos.. =/
Eli olen nyt 17 vuotias poika, ja olen niin kauan kuin muistan, halunnut asua omakotitalossa, jossain maaseudulla..! Asutaan nyt siis kerrostalossa!
Hermo menee kun ei täällä voi edes huutaa ilman että naapurit kuulee, ja sen takia suutunkin varmaan aina niin, että ensin kerään kaiken kiukun sisääni (kun en voi huutaa ja riehua ettei naapurit kuule) ja sitten lopulta räjähdän ja voin heittääkkin jotain tavaraa.. =(
Mua niin ärsyttää asua kerrostalossa!!!! Kyttäävät naapurit ym paskaa! Ei ole yhtään omaa pihaa missä saisi grillailla, loikoilla ja tehdä mitä huvittaa, nauttia luonnosta!
Ja koiraakaan ei voida ottaa kun ei ole omakotitaloa.. Vaikka koiran haluaisin..
Ja haluaisin nimenomaan asua omakotitalossa jossain maaseudulla tms, syrjäsellä paikalla, enkä missään asuinalueella missä asutaan metrin päässä naapurin talosta..
Ja tekisin kyllä pihatöitäkin ym..
En kehtaa pyytää edes kavereita kylään tähän kämäseen asuntoon.. Tämä ei todellakaan nimittäin ole sellaista elämää mitä haluaisin elää, enkä kehtaa kertoa kaikille kavereillekkaan että asun kerrostalossa..
Surullista..=( En tykkää yhtään naapureistakaan.. =(
Ja tiedän kyllä että voin sitten aikuisena asua missä haluan, mutta olisi ollut kivaa olla se viaton pieni lapsi siinä unelmassa.. Sellainen lapsi joka kehtaa pyytää kaverit kylään ja olla lapsi..
Kun tuntuu että en ole saanut olla lapsikaan kunnolla, aina ollut jotain huolia.. Omia tai muiden..=/
Mitä pitäis tehdä?
Mielipiteitä, kommentteja mitä vain!! Kiitos.. =/
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen asunut maalla sellaiset 11 vuotta kunnes muutin pieneen kylänpahaseen käydäkseni lukiota.
Ymmärrän ihan että haluat asua maalla ja omakotitalossa, koska täällä lapsuus on ihanaa. Voi juosta uimaan milloin tahtoa, kirmata pihoilla ja leikkiä lähimetsikössä kaverin kanssa. Kukaan ei kuule kukaan ei valita.
Mutta en osaa auttaa, ja sanon ettet pääse maalle asumaan vielä pitkään aikaan. Ensin sinun täytyy käydä koulut loppuun, ja koulut ovat yleensä kaupungeissa. Sinulla ei tule olemaan varaa omakotitaloon vielä pitkiin aikoihin, ja siitä haaveilu saa jäädä haaveeksi vielä sellaiseksi viideksi vuodeksi, sanoisinko.
Turha sitä on voivotella, ja ainakaan sanoa huonoksi lapsuudeksi jos kaikki on kiinni asunnosta. Tilannetta ei voi muuttaa, ja jos olet sentään omistanut hyvän perheen niin se on hyvä. Kuulostaa tyhmältä että valitat vain asunnosta, jos kerran ei äiti juopottele ja isä piiskaa vyöllä. Huono asunto ja hyvä perhe on parempi kuin hyvä talo ja huono perhe.
Ihan kuin mun elämä!
Säikähdin, että olenko itse kirjoittanu alitajuisena kyseisen tekstin, mutta tajusin sitten, että olen toinen 17 vuotias mies itsekkin. Juuri samassa tilanteessa, paitsi, että asuin omakotitalossa ala-asteen ja seitsemännen luokan. Nyt vituttaa, koska enhän minä tänne kehtaa ketään kavereita tuoda, koska vanhempani ovat muutenkin todella köyhiä nykyään.(köyhyysrajan alapuolella). Ja tämä on aikalailla tämän pikkukylän pahin slummialue. Odotan vuoden ja muutan todenäköisesti tuohon viereiseen isompaan kaupunkiin.
Minäkin asun kerrostalossa, ihan samassa koko ikäni. Minuakin aina hävettää pyytää kavereita kylään, monet ovat sanoneet:"Mää en oo muuten koskaan käynnyt teillä." Keksin siihen aina jotain tekosyitä. Meillä panostetaan eriasioihin kuin taloon tai ylipäätäänsä sisustukseen. Sen lisäksi meidän isä on ainut, jolla on säännölliset tulot.
Nykyään perhe väkivalta sekä muutenkin vanhemmat jotka laiminlyövät kasvatustaan ovat pinnalla joten miten ihmeessä edes kehtaatte valittaa tuollaisista asioista!? No toki kaikilla on mielipiteitä ja haaveita ym toiveita. Mutta pääasia on se että on rakastavat vanhemmta, ja jos ei niitä niin joku muu huolehtiva aikuinen, sekä katto pään päällä. Itse asuin äitini luona kaupungissa lapsuuden, aivan kerros ja rivitaloissa. Mutta kaupungissakin asuminen ja lasten elättimen vaatii paljon rahaa, ei minunkaan äiti kuulemma voinut paljon itseään hemmotella kun kaikki raha meni meidän tarpeisiin sekä asumiseen. Nyt kun olen aikuinen, asun tosin vielä kerrostalossa, mutta tämä on ihan uusi kämppä ja ihana. Haaveeni onkin kuhan saa vakituisen työpaikan, ottaa lainaa ja ostaa omakotitalo. Haaveita ja unelmia pitää olla! Aikanaan ne toteutuu kunhan jaksaa tehdä töitä asian eteen.
ARVOSTAKAA VANHEMPIANNE; HE HALUAVAT VARMASTI TEIDÄN PARASTANNE ;--))
Mä asun kerrostalossa ja kyllä vaan raivoon sillonku siltä tuntuu.. Ei se varmaa naapureista kivalle kuulosta mut ihansama :D Asun kyl puoliks myös omakotitalos ja onhan se ihan jees mut sitku pitää siivota ni on paljon siivottavaa :/:D
Kun pääsen, aioin muuttaa kerrostaloon, ja niin muuttaa kaverinikin. Maalla on ihanaa asua, voi huutaa kun siltä tuntuu, olla nakuna pihalla (lol) ja koiran voi laittaa pihalle koska tahansa. Mutta kauppaan on matkaa jonkin verran, tänne eristäytyy hyvinkin tehokkaasti ja kaikki autot ja kengät menee paskaseks kun on märkää. Kaupungissa olen asunut sen verran, että menen joka kesä viikoksi mummon kerrostaloon asumaan. Mielestäni se on hyvinkin mukavaa. Ei siellä nyt niin paha ole asua. Naapurit saattaa kuunnella mutta ainakin meikä on sillä asenteella, että kuunnelkoon vaan jos haluaa kuulla. Joskus täytyy huutoo...tosin se tavaroiden heittely kuulostaa hieman oudolta. Maalla on rauhallista mutta välillä olisi kiva asua kaupungissa ja olla helpommin kavereiden kanssa..tosin jos saisin valita asuisin mieluummin maalla kuin kaupungissa koko loppuelämäni.
Ei lapsuutesi ollut huono jos ainoastaan asunto oli paska. Moni tällä maapallolla asuu koko elämänsä kaupungissa ja on ihan tyytyväisiä.