Moni tällä palstalla näyttää valinneen itselleen ulkomaalaisen puolison, ettei vaan saisi suomalaisia lapsia, vaan että lapsissa olisi tummaa verta.
Mulattilapset on heidän mielestä kauniimpia kuin valkoiset ja se annetaan kyllä naapurienkin tietää. Naapureiden valkoisia lapsia pidetään rumina, sivistymättöminä, junttinaamoina ym. ja omat tummat lapset on eksoottisen kauniita, ja sitten muille haukutaan suomalaisia vaaleita lapsia.
Mulattilapset on heidän mielestä kauniimpia kuin valkoiset ja se annetaan kyllä naapurienkin tietää. Naapureiden valkoisia lapsia pidetään rumina, sivistymättöminä, junttinaamoina ym. ja omat tummat lapset on eksoottisen kauniita, ja sitten muille haukutaan suomalaisia vaaleita lapsia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Moikka, en tiedä miten tuollaisen kuvan olet saanut; en todella usko että enemmistö on lastensa isän valinnut sillä perusteella minkä värisiä lapsista tulee...
yhtä laillahan voisi ajatella että vaaleaihoisistakin valkkaa juuri sen jolla on sopivan kokoinen nenä tms.
ja tosiasia on ettei lapsista silti tule välttämättä sellaisella nenällä tai värillä varusteltuja.
Millä perusteella itse valitsit miehesi?
Minun perusteena oli kokonaisuus; eli sellainen ihminen johon rakastuin ja joka rakasti minua ja jonka kanssa halusin loppuelämäni viettää.
Tiedän suomalaisia jotka todella, jos ei nyt suorastaan etsi, mutta pitävät ihan ulkonäen puolesta, tummempia ihmisiä kauniimpina. Toisaalta tiedän myös monia sinisilmäisia suomalaisia, jotka mieluummin löytäisivät parin, jonka kanssa saisi vaaleita sinisilmäisiä lapsia... Eli makuja on monia. Mitä pahaa siinä on? Kai kaikilla meillä on joitain preferenssejä. Joku tykkää ainakin periaatteessa pitkistä ja toinen pätkistä. Toinen laihoista ja toinen pulleammista. Joku pitää hiljaisista ja toinen vilkkaista. Joku etsii puolisoa, jolla on korkeakoulututkinto, toiselle koulutustaustalla ei ole mitään välia. Jne.
Mita nyt ihan ihonväriin tulee, niin omassa tuttavapiirissäni lopputulema on ainakin ollut, etta tyttö joka vannoi ettei ikinä mene naimisiin suomalaisin kanssa, ja jolla oli ainakin pari vakavaa ulkomaalaista (tummaa) poikaystävää, meni ja rakastui supisuomalaiseen: Heillä on mita suloisin pieni vaalea poikavauva. Toinen ystävä, joka oli puoliksi tosissaan "huolissaan sinisilmäisyyden katoamisesta" maapallolla, löysi puolestaan itselleen tumman latinomiehen. Ja lapset ovat myös hyvin kauniita. Tällaisillä palstoilla liikkuu kaikenmaailman provoja, mutta eiköhän se ole niin etta kun sitä todellisuudessa päättää elinkumppanista ja lapsen saamisesta, ihonväri ihan sinällään on toisarvoinen asia. Kulttuuri- ja muilla eroille sen sijaan saattaa olla ja onkin varmaan enemmän merkitystä arkielämän takia... mutta se onkin toinen juttu.
En voi allekirjoittaa yleistystäsi ja veikkaisin, että hyvin harva täällä voi. Kyse on vähemmistöstä tai jopa provoilijoista, jotka tuolla lailla ajattelevat lasten ulkonäöstä tai puolison valitsemisesta.
Oma puolisoni löytyi sattumalta. Vieläkin ihmettelen miten tiemme oikein kohtasivat, ja yhtä paljon sitä mikä on pitänyt meidät yhdessä läpi elämän myrskyjen. Rakkautta kai sitten. :o)
Mielenkiintoista olisi kyllä tietää missä ja kuka haukkuu suomalaisia vaaleita lapsia rumiksi, sivistymättömiksi ja junttinaamoiksi? Tämä suomalainen kalpeanaama on ainakin varsin ylpeä syntyperästään, vaikka ulkomaalaisen puolison vierelleen on ottanutkin... Ei tulisi edes pieneen mieleeni tuollaista ajatella.
Nyt oli kyllä pikkuisen kärjistettyä! Tuskinpa nyt vaan kukaan "valitsee" itselleen ulkomaalaista miestä vain siksi, että saisi kauniimpia lapsia kuin naapurit!
Kyllähän niitä rumia ja juntteja löytyy kaiken värisistä.
Muista myös, että kateus on aika paha vika...
valkoiset lapset on rumia mutta totta on,että kaikki "sekarotuiset" ovat paljon kauniimpia.
Tästä taas jälleen nähdään kuinka pinnallisia ihmiset ovat. Olette jopa jaksaneet kirjoittaa tähän keskusteluun. Sairasta.
vaaleat ja sinisilmäiset lapset ovat oikein kauniita, eivätkä kaikki mulattilapset todellakaan ole ainakaan kauniimpia kuin vaaleaveriköt. Älkäähän yleistäkö. Ja tärkeämpää kuin ihon ja hiusten väri ovat mielestäni kasvojen piirteet. Esim. onko isot vai pienet silmät, nenän muoto, huulet jne. Isosilmäinen ja pieninenäinen sinisilmä on varmasti kauniimpi kuin tummapintaisempi pienisilmäinen ja isonenäinen lapsi/aikuinen. Jos nyt näin pinnalliselta kannalta asiaa lähdetään tarkastelemaan...
Minullakin on koira jolla on tosi isot korvat ja pienet ruskeat silmät,kissallani taas on suuret vihreät silmät ja aivan sen pään kokoon sopivat korvat.
Meidän marsulla taas on blää,blää..
Jospa kirjoittelisimme asiasta eikä "ihmisten eri roduista ja siitä kuka on kaunein"
Nadjalle kysymys,minkä kokoiset ovat korvasi,entä nenä onko se pieni,iso vai ihan sellainen lättä malli.
Entä jalkasi,viiltääkö takapuolesi maata kun kävelet vai onko sinulla peräti länkisääret?
Hiuksistasi ei kai kannata kirjoitella olet luultavasta kalju.
se "koira" älähtää, johon kalikka kalahtaa... vertauksesi eläimiin oli aika asiaton ja lapsellinen!
Vai koira,no jos niin matalalta katsoo kuin sinä ehkä näytän isolta koiralta.
Vertaukseni eläimiin ei todellakaan ole asiaton eikä lapsellinen,täällähän kirjoitellaan ulkomaalaisista miehistä juuri kuin he olisivat ravihevosia tai rotukoiria.
Välillä tuntuu kuin olisi käynnissä jonkinlainen kilpailu kenellä on tummin ja kaunein.
Kysymyksessä on kuitenkin ihminen eikä mikään keräilyn kohde.
Vielä hirveämpää on vertailla lapsia ,onko se tumma vai vaalea kaunein,
kaikille äideille on aina se oma kaunein, vai onko se lapsikin eräille vain vertailun kohde.
ilmeisesti sinulle vaikea aihe, enkä siis viitsi asiasta enää kauheasti enempää haastella. Tarkoitus ei ollut todellakaan loukata ketään, enkä ainakaan tarkoituksella tahtonut rotuja vertailla, vaan yleistä kauneuskäsitystä. Eli siis että kauneus ei ole rodusta kiinni. Oli sitten tumma tai vaalea tai siltä väliltä, voi olla kaunis. Ja toki kauneus on katsojasta kiinni :)
Itselläni ei ole lapsia, joten en voi sanoa vertailisinko heitä. Kai se kuuluu ihmisluontoon vertailla jonkin verran, koski se sitten ulkonäköä tai lahjakkuutta tai mitä tahansa. Mutta jos se ei mene liian pitkälle, ei siinä mitään pahaa sinänsä ole. On turha vaatia ihmisiltä jotain jeesusmaista käytöstä, kun harvalta se onnistuu (sinulta ei ainakaan näköjään).
Ja vielä, kiitos vastauksestasi, tunnen olevani älykkäämpi kuin aikoihin :) Oikeasti, miettisit itsekin vähän mitä kirjoitat. Vaikkei tunnetakaan, niin ei silti ole mielestäni kovin fiksua lähestyä loukkauksilla... No eipä siinä mitään, ajattelin vain kertoa, että jatkossa kannattaisi kantojaan perustella vähän muilla keinoin kuin vastapuolta vähättelemällä. Toivottavasti nyt sait jonkinlaisen paremmuudentunteen, jota vaille olet elämässäsi jäänyt...
Ja vielä kerran anteeksi, että sohaisin muurahaispesään ;)