Ihmiskunta perustaa lähes koko olemassaolonsa materialismille ja materialle.Materialimin mahdottomuus perustuu viiden aistimme harhaan,kokemamme ei aina ole sitä mitä se näyttää olevan.Me sovitamme kokemuksemme omaksumaamme ajattelun kaavaan,inhimillinen havainto rajoittuu pelkästään ilmiöihin,se ei tavoita perinmmäistä tästä koko todellisuudesta,se havaitsee vain parhainmillaankin vain heijastuksia todellisuuksista.Esim. Kiven murikka on vajaavaisten aistiemme mukaan tiivistä,kovaa,kiinteää ainetta,mutta sen todellinen"luonne" ei ole sitä,se on atomitasolla suurinmalta osalta tyhjää sisältävää,vain vajaavaisten aistiemme mukaan se on liikkumaton pysyvä aine,mutta maailmassa ensimmäinen ja viimeinen totuus ei ole liikkumaton pysyvä aine,vaan alati liikkuva tapahtumia täynnä oleva prosessi.Me tiedämme vain sen, mitä vajaavaiset valikoidut aistimme meille kertovat,vain heijastuksia todellisuuksista,emme voi osoittaa mitään itsessään olevaa energiaa,ainoastaan erillaisia energian ilmenemismuotoja esim;valoa,lämpöä,liikettä j.n.e. Tiedekkin on havainnut ja osaksi tunnustanut olevansa"erikoisten esineitä koskevien piirteiden kanssa,ei itse esineiden"Tieteessä voimme tutkia vain elämän ilmenemismuotoja vain niitä,ei itse elämää!Siksi sokea "usko" tieteseen on tosiaan "uskoa",vain elämän aineellisia rinnakkaisilmiöitä voidaan tutkia ja siksi toivottavasti tuo otsikkoní on tässä suhteessa häviämässä.
Aumauroris scientifica
Trollien trolli
11565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Fiksua juttua, mutta voisitko jättää välimerkin jälkeen välin. Se selkeyttäisi tekstiäsi huomattavasti.
Mutta tämähän on itsestäänselvyys. Ainakin minulle. Tiedä sitten toisista, mutta liian syvälle menevä pohdiskelu käräyttää mielenterveyden, jota ei ainakaan minulla ole enää varaa menettää kovinkaan paljoa. Mutta mikä oli pointtisi tässä?
Pointteja on montakin, mutta ajatukseni on, että ihminen on vain "ylimeno" ja todellinen onni löytyy minuudesta,ajattelun maailmasta, hengen maailmasta, siis aivan muualta kuin materiasta.Siis jos pääsemme
eroon ulkoisenmaailman jatkuvasti vaihtuvasta, viihteellisestä, yli virikkeisestä, materialisesta otteesta ja pystymme kehittämään havaintokyvyn, jonka avulla voimme havaita asioiden ja esineiden sisäisen luonteen. Tämä ei merkitse sitä, että maailmalle pitäisi tylsistyä tai nautinnolle, ei vaan ei saa jäädä nautintoon,vaan on avattava itsensä puhuteltavaksi. Se että jotkut vannovat tieteen nimiin, kuin uskovaiset Jumalansa, se ei johda onnellisuuteen, vaan dogmeihin,väittelyihin ja etiketteihin ei siis lopulta mihinkään. Kun ymmärrämme, että näemme vain osan ympäröivästä todellisuudesta (vajaavaisuutemme vuoksi), niin edistymme ja kehitymme kohti onnellisuutta ja täydellisyyttä. Me emme koskaan voi saada tyydyttävää selitystä siitä, miten materia ja liike saavat aikaan aistimukset ja tunteet, on ikuisesti täysin käsittämätöntä, ettei joukolla hiili-, vety-, typpi- ym. atomeja ole yhdentekevää, miten ne sijaitsevat ja liikkuvat.Ei ole millään lailla ymmärrettävää, miten niiden yhteisvaikutuksesta voi syntyä tietoisuutta. Onko kaikki mitä ihminen tarvitsee annettujen ilmiöiden selittämiseen,onko sen selitykset juuri sen ilmiön piirissä? En viitsi ja jaksa tässä mennä syvenmälle asioihin,siitä ei ole mitään hyötyä, mutta sen verran haluan sanoa, että menneissä kirjoituksissani korostettu toisten kunnioittaminen ja ennen muuta rakkauden korostaminen kaikessa elämän tilanteissa ja toimissa on muutakin kuin oikea tapa elää, siihen liittyy suurempi "salaisuus" ja rakennettu totuus, siksi sen ohjeen noudattaminen rakkaudesta on ehdotonta.
Tuossa on pointti, varsinkin television tapa "viihteellistää" kaikki, luonto, sodat, politiikka jne.., on aivan käsittämätöntä. Ja nykynuoriso sitten vielä "imee" kaiken mitä sieltä syötetään, jonka jälkeen he eivät jaksa keskittyä mihinkään, mikä kestää yli viisi minuttia eikä/tai ole esitetty nopeina kymmenen sekunnin pätkissä/leikkauksissa.
Menkää ihmiset teatteriin, konserttiin niissä on viihdettä ja kulttuuria samassa kompaktissa paketissa..
Leipää ja sirkushuveja Juvenaliskin jo aikoinaan ehdotti.
Ihan näin päällimmäisenä ihmettelen, että tuomitset materiaalisuuden, ja sitten vetoat atomitason juttuihin? Materia on materiaa, vaikka pientä olisikin, protonitkin ovat materiaa.
Totta on kyllä se, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, tieteen heikkous on siinä, että se voi sanoa vain, tälläisissa olosuhteissa nämä käyttäytyvät näin, mutta kuitenkin se antaa suunta viivoja siihen, miten kyseiset osaset ovat rakentuneet, ja sitä kautta mahdollisuuden tietää/tutkia muitakin keinoja kyseisten aineiden reaktioista ja rakenteista. Tutkimus voitta tunteen.
En tarkoita, että tunteet pitäisi hylätä, jopa päinvastoin, mutta on eri tilanteet tunteille ja tieteelle.
Ja näin lopuksi voisin ihmetellä sitä, että miksi itse elämää pitäisi tutkia? Mielestäni sitä ennemmin pitäisi elää.
Vielä tuli mieleen, miten voi aina korostaa rakkauden arvoa, unohtamalla muut tunteet? Es.mes. viha suorastaan monessa yhteydessä kielletään, mutta ei voi olla toista ilman toista. Se on mm. monoteistisen uskonnon ongelma. Jumalan pitää itse "luoda" paha, koska muuten hän ei olisi hyvä. Mielestäni on paradoksaalista, että monoteistinen uskonto kuitenkin ajattelee ja ilmentyy dualestisesti.
P.S. juuri heränneenä viesti ei ehkä ilmennä aivan sitä mitä yritin sanoa, joten uskontojen taipumus salailla ja olla kertomatta tai tehdä "pahaksi" tieteellisiä tutkimuksia on mielestäni kaksinaismoraalinen, tekopyhä ja muutenkin väärin. Olkoonkin, että rahvas "haluaa" elää turvallisessa illuusiossa.
Tietoisuus? Onko se selvitettävissä aivojen hermoituksen täydellisellä kartoituksella? Vaikka tiedettäisiin kaikki sähköiset ja kemialliset radat mitä aivot sisältää, ei voida ymmärtää, selittää mistä tietoisuus tulee, mitä se on, siis se ei ole aivojen hermoston kokonaisuus. Tietoisuus on siis jotain aivojen ulkopuolelta olevaa, siis aivomme onkin ennemminkin vastaanotin kuin lähetin. Tarkoitan siis materialismin mahdottomuutta sillä, että emme voi tutkia itse elämää, se on muutakin kuin kehomme sähköistä toimintaa. Tämä verraten siihen "kovaan" tietelliseen uskoon, joka väittää selvittävänsä lopulta koko elämän arvoituksen, se on mahdotonta nyky tieteen sisältä ja lähtökohdista lähtien. Logiikkaa seuraamalla emme pääse kuin todennäköisyyksiin ja samoin Korkein, jos se jää vain ajatuksen tasolle, siis ajattelun todistus ei merkitse mitään, täytyy olla tapahtumien virta meissä, siis jos silmä on terve se kohtaa Korkeimman ulkona, jos mieli on, se kuvastaa sisältä kaiken maailman. Tottakai valkea antaa mustalle merkityksen, mutta kysymys on kokonaisuudesta, kun uusi aika nostaa päätään, jossa onni kasvaa ihmisen omista päätöksistä, yksilön henkilökohtaisesta vastuusta ja kasvusta, tuo aika tuo onnellisuuden ja henkisen kasvun, tämän hetkisen materialismin vastapainoksi, jonka lähinnä teollisuus, kauppa ja maallistuneet kirkot ja uskonnon eri suunnat ovat kasvattaneet.
Jos jäädään lapsenomaiselle tasolle asenteista, asetelmista, perinteistä johtuen, ei voida olettaa, että yleisesti ottaen uskonnoissa ja ismeissä liikutaan muissa kuin lapsenomaisissa tasoissa.Pahuus nostaa eniten päätään silloin, kun hyvyys ja tietoisuus lisääntyy saa lisää jalansijaa, näin vapauttaen meissä paljon hyviä, helpottavia voimia.
Oletkos tälläista ajatusta ajatellut?
http://www.sheldrake.org/experiments/staring/
Varsinkin kohta, että jospa me teemmekin sen mitä näemme. Ihan mielenkiintoinen ajatus leikki.
Ja eikös 4Dssä joskus tullut dokumentin tapainen missä tultiin ajatelleeksi, että tietoisuus ei olisikaan päässä. Kyseisen sarjan taso kun vaan on niin ja näin, mutta tämä tietoisuus jakso oli ihan mielenkiintoinen.
Sitten henkilökohtaisuuksiin, miksi uskonnot pelkäävät tiedettä? Johtuuko se siitä, että he kuvittelevat "kontrolloivansa" ihmistä uskomuksien ja myyttien avulla?
Tällainen ”hyvän myytin” perinne on ajatus, jonka mukaan kansan kuuliaisuus, moraalisuus tai onnellisuus edellyttää uskoa väitteisiin, jotka ovat hyödyllisiä, vaikka ne olisivat virheellisiä, yksipuolisia tai niiden totuudesta ei olisi tietoa.
Siinä yhdyn mielipiteeseesi, että kaikkea ei tiede tule selvittämään, toivottavasti...
Olen, ajattelun korostamisella ei ole päästy "totuuteen", vaan dogmeihin ja tieteen syntymiseen. On tärkeää korostaa ajatuselämystä, ihmisen virhe on siinä, että kun hän tyydyttääksenn olemassaolonsa kaipausta, tätä väkevää voimaa, ihminen kietoutuu vain oman itsensä (egonsa) rajoittuneeseen ja katkelmalliseen muotoon, joka on tullut tutuksi ja johon hän on tottunut. Saadakseen täyden tyydytyksen olemassaoloonsa, ihmisen tulee "hullaantua" siihen alkujuureen, joka on pyhä toveruus Korkeimman kanssa. Tämän tiedon myötä ihmisen moraaliset ja sosiaalliset erehdykset tukahtuu. Näin ei pidä olla vain itsensä vuoksi, vaan kaikkien vuoksi, kun koko olemassaolon keskinäinen yhteys ja riippuvuus on tajuttu, kysymys pelkästään yksilön pelastumisesta ja siitä johtuvista kaikista lieveilmiöistä muuttuu harhaksi. On korostettava oikean elämäntavan merkitystä, niin kuin sanoin ajattelun korostaisella ei ole päästy totuuteen, vaan dogmeihin ja tieteen syntyyn, ajatuselämyksessä on kysymys voimakkaasta tunteesta, yhteenkuulumisesta Korkeimman kanssa ja tähän liittyy saumattomasti tämän rakkauden ilmentyminen ihmisen kaikissa elämäntoiminnoissa.
Jos perustamme elämämme ennen muuta turvallisuudelle ja varmuudelle, sukeudumme puolustusjärjestelmään, missä turvallisuuden varmistavat, lukkiutuneet ajatusmallit, omistaminen, välimatka teemme itsestämme vangin, emme ole vapaita. Kun perustamme elämämme rakkauteen Korkeinta ja ihmistä kohtaan, emme voi olla väärillä jäljillä, olemme "saleteilla" ihmisen ja Korkeimman edessä. Tieteen tekeminen on hieno asia ja en ymmärrä miksi sitä uskonnoissa pelätään, mutta "totuutta" perinmäisiin kysymyksiin ja tärkeinpiin ihmistä tyydyttäviin asioihin ei sieltä koskaan löydy.
Eikös tunteetkin tule sisältä? Se on ihan sama mitä sanot, neuvot, kaikki ihmistä liikuttavat asiat kuitenken loppujenlopuksi tulevat jokaisesta itsestään. Et sinä voi alkaa väheksymään ihmisen ajatuksia, samalla väheksymättä tunteita. Mistä sinä tiedät, oikeasti TIEDÄT, että se korkein minkä tunnet tulee ulkopuolelta, sinä kuitenkin vain tunnet sen?
Eikö "oikea" elämäntapa ole se, että ollaan sinut itsensä kanssa, ja sitäkautta "rakastetaan" itseä, koska ellet osaa itseäsi rakastaa, et osaa muitakaan. Ihmisillä kun on tapana projisoida omia tunteitaan muihin, eli, jos rakastat itseäsi, rakastat muita, muut rakastavat sinua. Korostan tässä vielä, että pelkällä rakkaudella et kuitenkaan pitkälle pötki, pitää osata myös vihata, muuten rakkautesi ei ole aitoa ja se tullaan huomaamaan. Siinä olet oikeassa, että tuudittautuminen turvalliseen syliin, oli se syli mikä tahansa, ei hyvä. Eikös suurin osa uskovaisista juuri tuudittaudu jumalansa suojelukseen?
Kysymys on yhteisen hyvän saavuttamisesta ja minusta siihen on varmin tie yksilön itsensä kehittäminen. Ahdistuksen, häpeän, syyllisyyden aiheuttaja, se että yksilö tajuaa ja on tietoinen erillisyydestään ilman rakkauden avulla tapahtuvaa yhdistymistä on ongelma. Se miten ihminen pyrkii pois tuosta erillisyyden tunteesta, riippuu ihmisen kehitys asteesta. Lapsen erillisyys korjaantuu pelkällä äidin läsnäololla, kosketuksella ja huolenpidolla. Ihmiskunnan alkutaipaleella, kun ihminen tunsi erillisyyttä luomakunnasta, se yhdisti itsensä luontoon eläinten palvonnalla, eläin naamioilla, eläin-toteemeilla j.n.e. Ihmissuvun eristyminen luonnosta on jo niin pitkällä, että tuo "kuilu", koettu erillisyys on jo niin suuri, että ihmiset etsivät muita teitä(tosin uudet luonnon uskonnot wicat j.n.e. nostavat päätään)esim. erillaiset hurmos/hurmiotilat, näitähän ovat itse aiheutetut erillaisilla huumaavilla aineilla tai toiminnalla aiheutetut tilat. Ihmisen taitojen ja tietojen kehittyessä ja ihmisen vaputuessa luonnon hänen elämälleen satunnaisesti asettamista rajoista, ihminen luo itselleen jumalan omien kättensä "tuoteista", tällä asteella palvotaan savesta, hopeasta, kullasta omien kättensä tekemiä jumalia. Ihminen näkee omien kättensä luomia jumalankuvia ja näkee voimiensa vaikuttavan niissä, näin hän palvoo itseään, omaa mahtiaan muunnetussa muodossa. Olemme palanneet tai oikeammin emme ole päässeet tästä eteenpäin, ihmisen korottaminen tieteen ym. kanssa Korkeinmman asemaan on johtanut ihmiskunnan osaltaan tähän "umpikujaan" jossa olemme. Kuten aikasemmin olen todennut yhteys, toveruus Korkeinman kanssa, henkisyyden kasvu, pyrkimys ennen kaikkea rakkauteen ja hyvyyteen on se alku, josta kaikki lähtee. Tämän yhteyden ja ajatuksen tajuaminen vapauttaa meissä luovia energioita ja meidän olemassaolomme paranee ja voimme tuottaa entistä parenmmin "hyvää hedelmää".
Ps. En ole mitään erikoista, eikä minulla varaa sanoa, ottaa kunniaa, kaikki on jo aijemmin kirjoitettu, viisaiden ihmisten toimesta. Se mikä minut vakuuttaa keskustelemaan ja puhumaan on kokemus, meillä on velvollisuus kun joku puhuu "totuuksia", ottaa selvää miten sanoja käytetään, puhutaanko sisäisen ymmärryksen voimasta, vai mistä puhutaan?
Sinä ilmeisesti ihan oikeasti haluaisit elää litteällä maapal..hmm -lätyllä, jota aurinko kiertää?
Ei se pimeä keskiaika varmastikkaan NIIN hauska ollut, uskovillekkaan.