Meille tuli 15-viikkoinen kissanpentu, jonka tausta on talli. Pentu on ystävystynyt vanhemman kollimme kanssa, mutta meihin muihin asukkaisiin se suhtautuu lievästi ilmaistuna epäluuloisesti: luikkii karkuun, piiloutuu ja sähisee. Lisäksi näin neljän päivän tuttavuuden jälkeen sisäsiisteydestä ei ole tietoakaan.
Tänään pentu on antanut silittää itseään, kun väsytystaktiikkaa on käytetty, mutta silminnähden vaikeaa on. Olenkin tässä miettinyt, tuliko tehtyä emämoka, vai onko toivoa. Mitään sylilullukkaa emme edes ole hakemassa, sillä se paikka on jo vanhemmalla kollilla, mutta jos edes sellainen luottavainen kotikissa...?
Kokemuksia puolesta ja vastaan, lukisin mielelläni.
Tänään pentu on antanut silittää itseään, kun väsytystaktiikkaa on käytetty, mutta silminnähden vaikeaa on. Olenkin tässä miettinyt, tuliko tehtyä emämoka, vai onko toivoa. Mitään sylilullukkaa emme edes ole hakemassa, sillä se paikka on jo vanhemmalla kollilla, mutta jos edes sellainen luottavainen kotikissa...?
Kokemuksia puolesta ja vastaan, lukisin mielelläni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On toivoa. Esim. monissa eläinsuojeluyhdistyksissä on vastaavanlaisia tapauksia usein ja ne laitetaan usein jollekin hoitajalle yms. kotiin oppimaan.. Pidemmän tutustumisen aikana kissa oppii, mutta siihen menee aikaa. Hyvä, että teillä on valmiiksi toinen kissa hänen kanssaan.. Niin ei raukka ole ihan pelkästään ihmisten keskellä.