Olin tilaisuudessa jossa keskusteltiin ikäihmisten pitkäaikaisista seurustelusuhteista.
Syvällä rintaäänellä kirkon mies piti puheen jossa hän miltei tuomitsi synniksi 60
seurustelevat parit. Piti avioliiton kaltaista suhdetta paheksuttavana. Olisi säädyllisempää
mennä avioon ja kun vanhat ihmiset eivät ymmärrä miten hankalia tapauksia he ovat.
On se vaan niin väärin syyllistää, jokaisella olkoon valinnan vapaus.
Miksi ne asiat näillä vuosilla voisivat muuttua, on vapaus elää ja antaa toistenkin elää.
Jos kaverin naama alkaa etomaan voi mennä omaan kotiin ”ottamaan etäisyyttä asiaan ja etsimään itseään" kuten sanonta kuuluu.
Sitten elämä tuntuu jälleen mahtavalta – on yksi joka välittää ja huolehtii tai sitten ei.
Ei ne asiat aina vihkimällä parane – ongelmia voi tulla vastaan kaikennäköisiä.
Jos olemme syntisiä tämän asian vuoksi ei mahda mitään.Olisikohan kateudella jotakin tekemistä asennoitumisessa meikäläisiin.
Syvällä rintaäänellä kirkon mies piti puheen jossa hän miltei tuomitsi synniksi 60
seurustelevat parit. Piti avioliiton kaltaista suhdetta paheksuttavana. Olisi säädyllisempää
mennä avioon ja kun vanhat ihmiset eivät ymmärrä miten hankalia tapauksia he ovat.
On se vaan niin väärin syyllistää, jokaisella olkoon valinnan vapaus.
Miksi ne asiat näillä vuosilla voisivat muuttua, on vapaus elää ja antaa toistenkin elää.
Jos kaverin naama alkaa etomaan voi mennä omaan kotiin ”ottamaan etäisyyttä asiaan ja etsimään itseään" kuten sanonta kuuluu.
Sitten elämä tuntuu jälleen mahtavalta – on yksi joka välittää ja huolehtii tai sitten ei.
Ei ne asiat aina vihkimällä parane – ongelmia voi tulla vastaan kaikennäköisiä.
Jos olemme syntisiä tämän asian vuoksi ei mahda mitään.Olisikohan kateudella jotakin tekemistä asennoitumisessa meikäläisiin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Riippuu siitä, miten ne parit seurustelevat.
Jos ne asuvat yhdessä, niillä on jo luultavasti yhteistä omaisuutta. Silloin niillä on yhteinen koti ja silloin avioliitto kuuluu asiaan.
Totta kai jokainen tässä suhteessa voi menetellä omalla tavallaan. Toiset ovat säädyllisiä, toiset eivät. Ei susipari arvoa nauti, oli ikä mikä hyvänsä.
Muistan lapsuudesta, että silloin ei suvaittu "susipareja" vaan avioliitto oli ainoa oikea parisuhde. Tunsin lähipiiristä pari sotaleskeä, jota elivät tällaisessa vapaassa suhteessa kun eivät halunneet luopua sotalesken eläkkeestä, joka päättyi kun solmi avioliiton.
Aikamme vapaamielistysmisestä on tullut paljon ongelmia. Kirkon otekin on höltynyt.
Lainsäädäntö laahaa jäljessä ja näperrellään toisarvoisissa asioissa.
Laki pitäisi olla oikeudenmukainen, selkeä ja kaikille sama.
Kenen tai keiden arvon tai arvostuksen varassa on
avoparin elämä? Muuttuuko ihmisten elämisenlaatu papin aamenen jälkeen myös yli 60v.
Yhdessä asuminen ja seurustelu ovat tietoinen valinta molemmille osapuolille johon myönteiset ihmiset asennoituvat senhetkisen tilanteen mukaan.
Elämäntilanne voi olla puolin tai toisin tutustuessa vaikea. Yksinjääminen tms. Tässä tilanteessa jos tielle osuu kanssakulkija joka
matkassa auttaa eteenpäin on kullanarvoinen. Voi lääkärin, terapeuttien pillerit ja kuuntelu jäädä apteekin hyllylle. Elämässä on kääntynyt todella
uusi lehti. Onko tämä väärin , arvotonta ja säädytöntä? Kysyn vaan.
Nähdäkseni siveettömästä elämästä ei voida puhua,
Asia on erijuttu, jos mies tai nainen perustaa maksullisen levähdyspaikan harhaileville henkilöille, jota satunnaiset kulkijat käyttävät.
Tällöin puhutaankin ihan eri asiasta.
Vihkimisen merkitys on sama, oli ihminen yli vai alle 60 v. Muutenhan se toinen on vieras koko ajan eikä sen kanssa silloin kuuluta yhteen.
Lukiessani palstaa en oikein käsitä Hilkka sinun kantaasi:ei kuuluta yhteen? Voihan sitä hengenheimolaisen kanssa tuntea yhteenkuuluvuutta
samojen näkemysten ja tunteiden kautta, vaikka ei olla aviossa.
OLen paljon ikäihmisten parissa työskennellessä havainnut miten toinen voi auttaa toista kaikella tavalla. Silloin nähdäkseni he kokevat yhteenkuuluvuutta henkisellä tasolla, takana yksi eletty elämä. Voiko tätä tunnetta heiltä ottaa pois.
Kiitos Viirupöllö kun olet ottanut asian esille.
.. Hilkan mielipidettä. Kirsikan kanssa kuitenkin olen samaa mieltä: ei pidä sulkeutua neljän seinän sisään vaan ilo irti elämästä vaikka syän märkäneis'.
Huolissani olen siitä että ikäisteni ystävien parissa on sattunut kolme avioeroa.
Vuosien yhteenkuuluvuus on kadonnut ja "näkkärt on katkaistu". En osaa enää ottaa näihin yhteyttäkään.
Vanhojen "pelehtiminen" on ihan mukavaa. Lämmin, pehmeä "grand old lady", risteily/kylpyläviikko se on elämää! Kokeilkaapa muutkin
terkut Ritulle!
Miten olla säädyllinen ja henkevä yksin istuessa kahvikuppi kädessä ja odottaa, tuleeko dementia vai ei. Sen häätökeino on meneminen yhteisiin rientoihin. Pitäähän seurustelu ihmisen paljon virkeämpänä, on mielenkiinto hereillä.
Ne pikku risteilyt/kylpylälomat lahden takana ja taakse
ovat hyvää virkistystä halpoine hintoineen kaikille eläkeläiselle. Jokainen valitkoon seuransa ja iloitkoon pienistä iloista jotka kohdalle on osunut.
Sittenhän sitä on paljon henkevämpi kun dementiakin on häädetty hamaan tulevaisuuteen voi taas porskuttaa eteenpäin. Häviää pois elämästä kissanpissan haju!
Joskus on pakko erota ja asua erillään, jos toiselta, työttömältä osapuolelta loppuu ansiosidonnainen ja Kelan päivärahalle ja asumistuelle ei pääse, koska muijalla on vaivainen eläke.