kannattaa jokaisen eroa harkitsevan lukea ja miettiä onko jotain muuta tehtävissä kuin ero. Silloin kun on kasvavia lapsia, niin eron seuraukset näkyvät laajassa piirissä ja jopa kymmeniä vuosia...
Ei ihme, että nykyajan lapset voivat huonosti. Tarvitaan psykiatrista hoitoakin niin paljon, ettei niitä voi järjestää kaikille tarvitsesville. Mihin tämä kehitys lopulta johtaa?
Ja ne itsestään selvät vastaukset kannattaa unohtaa, joissa sanotaan että entäs kun mies käyttää huumeita, hakkaa jne...
http://plaza.fi/kirjat/lukunurkka/laura-honkasalo-kirjoitti-raastavan-eropaperit-kirjan
Ei ihme, että nykyajan lapset voivat huonosti. Tarvitaan psykiatrista hoitoakin niin paljon, ettei niitä voi järjestää kaikille tarvitsesville. Mihin tämä kehitys lopulta johtaa?
Ja ne itsestään selvät vastaukset kannattaa unohtaa, joissa sanotaan että entäs kun mies käyttää huumeita, hakkaa jne...
http://plaza.fi/kirjat/lukunurkka/laura-honkasalo-kirjoitti-raastavan-eropaperit-kirjan
Vastaukset 7
Vanhimmat
eroaa lapsiaan ajattelematta, harkitsemattomasti. Tärkeintä on anta alapsille turvallinen lapsuus, onpa perhemalli mikä tahansa.
ovat sitä mielt, että puolet eroista on turhia tai ne perheet jatkaisivat normaalia elämää, kun pariskunta panostaisi parisuhteeseensa? Ne erot ovat niitä, joissa "kyllästytään" toisiinsa, ruoho alkaa ns näyttää vihreämmältä ja usein sysäyksenä eroon on syrjähyppy.
Kun syrjähyppyyn liittyy ihastus ja tunne toiseen rakastumisesta oma puoliso alkaa tuntua ja näyttää sisarelta/ veljeltä ja seksi alkaa olla vastenmielistä tämän kanssa. Mitään ei ole tehtävissä perheen pitämiseksi koossa. Lapset kärsivät aika usein kun vanhemmat ovat eron jälkeen jopa eri puolilla suomea ja
yhteydenpito väljähtyy välimatkojen vuoksi.
Kuka haluaa lapsilleen sellaisen lapsuuden ja nuoruuden? Ja muutaman syrjähypyn tähden? Mihin katosi se ikuinen rakkaus joka oli häiden aikaan ja vielä sen jälkeen? Kukaan ei halua tahallaan eroa, mutta sitä vois pohtia heti häiden jälkeen miten parisuhde pidetään kunnossa.
opetat?
vaan olen elänyt niin kauan ja nähnyt lukemattoman määrän ihmisten kohtaloita, eronneiden ja eri syistä eronneiden. Olisipa joskus aikaa kertoa tarkemmin. Monen kohdalla aika on näyttänyt, ettei erokaan ole tuonut onnea tai se ei ole kestänyt kauan. Ihminen ei opi, vaan etsii ja luulee löytävänsä.
Eron ymmärtää paremmin jos ei ole lapsia, mutta sittenkään ei onni löydy - aina. Tuore tapaus parin vuoden sisään lähipiiristä: Rakastunut pariskunta meni naimisiin ja pitivät suuret häät. Olivat asuneet yhdessä n kolme vuotta ennen häitä. Meni toista vuotta häistä ja nainen Ihastui ja rakastui vieraaseen, tuli ero. Mies masentui, jäi sairauslomalle, siitä työttömäksi eikä ole päivääkään käynyt työssä eron jälkeen. Tuli myös alkoholi mukaan ja epäilyt myös huumeiden käytöstä ja epäilyttävää seuraa alkoi virrata miehen mukana. Nainen kuoli tämän vuoden puolella alkoholin käytön seurauksena, eikä hänkään saanut nauttia uudesta onnestaan kuin pari vuotta. Molemmat olivat työelämässä ja kunnollisia nuoria silloin kun menivät naimisiin ja ikää vain hieman päälle 20v...
´´kun on kasvavia lapsia, niin eron seuraukset näkyvät laajassa piirissä ja jopa kymmeniä vuosia...´´
Juuri lasten takia kannattaakin erota, mikäli siihen on syytä. On turha roikkua suhteessa, jonka seurauksena lapsilla on huono parisuhdemalli, päihteiden väärinkäyttäjä vanhempimalli, kylmän ja rakkaudettoman avioliiton malli tai täysin poissaoleva, joko henkisesti tai fyysisesti poissaoleva, toinen vanhempi. Enemmän pitäisi puhua oikeasta erotekniikasta kuin väkisin yrittää pitää yllä parisuhdetta, jolla ei ole mahdollisuutta kehittyä. Kun ero on oikeaoppisesti toimeenpantu ja tehty, niin eron hyvät seuraukset näkyvät laajassa piirissä ja kymmeniä vuosia...
Kun kaksi nuorta ihmistä aloittaa parisuhdetaipaleen, ei voi koskaan olla varma, minkälaisiksi ihmisiksi he vuosien saatossa kehittyvät. Ihmisillä on taipumus muuttua, eikä se aina tapahdu samaan suuntaan. Mikä onni ja autuus on olla täysin erilaiseksi kasvaneen kumppanin kanssa yhteistaloudessa, jos ei löydy yhteistä säveltä ja elämänasenne on täysin toisistaan poikkeava. Kirkkomme painottaa parisuhteen ja papin aamenen merkitystä lasten hyvinvoinnin takuuna, ja se tuntuu olevan myös perheterapeuttien ohjenuora. Todistettavasti lasten hyvinvoinnin ja henkisen kasvun esteenä ei ole vanhempien ero vaan se, millaiseksi ero ja sen jälkeinen aika muodostuu LAPSEN kannalta katsottuna. Eli en ole kanssasi samaa mieltä ja väitteeni perustan vuosikymmenten saatossa kertyneeseen tietotaitoon ja eroperheiden kanssa viettämääni työ- ja vapaa-aikaan.
Esimerkkisi nuorenparin häähumu ja sen ikävät seuraamukset olisivat olleet estettävissä ja he olisivat voineet jatkaa avoparina kasvuaan, mutta mikä on saanut pariskunnan haaveilemaan lähes lapsina unelmahäistä ja ruusunpunaisesta avioliitosta. Mene ja tiedä, mutta usein lasten vanhemmilla ja varsinkin äideillä on sormensa ja prinsessaunelmansa pelissä, syytettäköön heitä.
tulee uusintana 1.10 ja siinä käsitellään eroperheen tilannetta lasten näkökulmasta. Inhimillinen tekijä oli eilen. Ohjelmassa oli myös Antti Raivio joka on ollut yhtenä käsikirjoittajana elokuvassa Skavabölen pojat. Antilla on omakohtainen kokemus vanhempiensa erosta lapsuudessa. Tuo elokuva kannattaa katsoa.
http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=926
Onko sinulla lapsia Oletko eroperheen lapsi
Onko Skavabölen pojat-elokuvan (jonka kävin katsomassa) viihdyttäväksi ja myyväksi taideapurahan takia väritetty sanoma uskottavampi kuin erolapsen oma kokemus tai onko toimittajan ohjaama, katsojaluvuille kumartava keskustelu todellisempi kuin erolapsen eletty elämä.
Mikä perimmäinen tarkoitus sinulla on herättää keskustelua yhteis- ja yksinhuoltajapalstalla siitä, että erolle olisi mielestäsi vaihtoehtoja, koska me kaikki (suurinosa ainakin) palstan käyttäjistä olemme jo eronneet ja jokainen varmasti painavista syistä, ja eroaan voimavaroillaan ja taidoillaan loppuun saakka harkinneena.