Asikaisen tappion syy

Keksin tämän juuri, tai oikeastaan olen tiennyt tästä aina.

Kun urheilija menestyy tarpeeksi urallaan, niin sillä keltaisella nesteella on taipumus alkaa pakkautumaan päähän ja se vaikuttaa kaikkeen kun luullaan että asioita tapahtuu ilman 100% yritystä. Asikaisella on taidot varmaan tallella, mutta psykologisesti hän on rampautunut menestyksensä myötä. Hänen pitäisi palata maanpinnalle, mutta se on vaikeaa kun vika on päässä ja tämän nolon tappion jälkeen hän on yksinkertaisesti niin hukassa että uran jatko on vaikeaa.

Tarkkasilmäiset huomasivat Asikaisen kohtalokkaan ylimielisyyden 0,5 sekuntia ennen tyrmäystä, hän päätti pistää iskusarjan vaikka ei siihen ollut oikeastaan rakoakaan ja macklin käytti asikaisen heikon huitomistuokion hyväkseen ja täräytti leukaan. Ei asikainen saanut sillä hetken räpiköinnillään mitään aikaiseksi, jos lähtee tuollaiseen peliin niin pitäisi niissä lyönneissä olla sen verran voimaa että vastustaja ei uskalla rokottaa, mutta eihän niissä ollut, koska oli ylimielinen ja koko iskusarja oli tehty "showboating" hengessä, yritetään näyttää yleisölle että täältä pesee. Jos asikainen olisi ollut henkisesti tasapainossa niin ei hän olisi tehnyt tuota räpiköivää iskusarjaa.

Showboating Syndroomaksi voisin nimittää tätä ilmiötä. Eli kaikki alkaa mennä pieleen, kun tekemisen syy ei lähde itsestä. Jos on heikkoluontoinen niin media, naiset ja raha laittaa itseluottamuksen ja luulot itsestä epätasapainoon ja silloin ei suoritus ole koskaan 100%:nen.

Tämä on nähty suomalaisessa urheilussa ennenkin, hienoimpana esimerkkinä Teemu Selänne. Teemusta näkee että eihän sitä yritetä tosissaan. Tilanteisiin mennään leppoisasti ja terävyys on poissa. Teemu oli nälkäisenä, menestymiseen pyrkivänä pelaajana vaarallinen, ei niinkään uran lakipisteen jälkeen. Kysymys on asenteesta, luonteesta ja taustoista. Täytyy vain toivoa että kaudella Saku ja Teemu pelaavat täysillä, jos ei oman kunnian, niin ainakin toistensa kunnian puolesta.

Jagr on hyvä esimerkki kunnianhimoisesta pelaajasta joka ei suostu olemaan toiseksi paras, hän pyrkii olemaan jatkuvasti #1 ja ei siten ole pahasti sortunut tähän elvistelyyn ja takki auki pelaamiseen.