Myydään 2-vuotias labradorin noutaja

Todella ikävää mutta eikö tilanteeseen olisi joku toinen ratkaisukin?
Esim pitkien työpäivien ajaksi vaikka yksi doggsitterityttö/koululainen iltapäivä hoitajaksi. Maksaa se jotain, mutta ei tarvisi pojasta luopua. Käsitin että simo on erolapsi:( ikävää sekin.
En yritä provosoida/ilkeillä mutta ero ei ole riittävä syy kuitenkaan luopua koirasta.
Allergia ym on:)
Lopetatko simon jos kotia ei löydy:(

Olen miettinyt asiaa useamman kuukauden ja tiedän että sitten ko löydän simpalle hyvän kodin ni kyl tulee itku puseroon ja useamman kerran....
Syyt on ne että olen asunut vuoden verran yksin ja teen pitkiä työpäiviä ja joudun oleen vapaa aikanani välissä paikoissa mihin simoa ei voi ottaa..
Yksinkertaisesti en ajattele itseäni vaan haluan että Simo pääsee hyvään kotiin missä sen kanssa vietetään paljon aikaa ja se että simo olisi tyytyväinen oloonsa!!!!

Mika kirjoitti:

Olen miettinyt asiaa useamman kuukauden ja tiedän että sitten ko löydän simpalle hyvän kodin ni kyl tulee itku puseroon ja useamman kerran....
Syyt on ne että olen asunut vuoden verran yksin ja teen pitkiä työpäiviä ja joudun oleen vapaa aikanani välissä paikoissa mihin simoa ei voi ottaa..
Yksinkertaisesti en ajattele itseäni vaan haluan että Simo pääsee hyvään kotiin missä sen kanssa vietetään paljon aikaa ja se että simo olisi tyytyväinen oloonsa!!!!

Olisit miettinyt ennen koiran ottamista.

miksi kirjoitti:

Olisit miettinyt ennen koiran ottamista.

Ihan tiedoksi että en ollut silloin poikamies!!!

Mika kirjoitti:

Ihan tiedoksi että en ollut silloin poikamies!!!

Simo haettiin eilen uuteen kotiin Keski-Suomeen. Täällä on simolla parisataa neliötä olla, talo keskellä metsää. Neljä lasta ja kaksi aikuista kaverina.

Tänään oltiin pellolla pulkkamäessä ja Simolla oli energiaa niinkuin odottaa sopii. Simo sai juosta ja möyriä niin että oli lopulta ihan naatti. Tälläisia päiviä Simo tulee viettämään uudessa kodissaan.

Simolla on nyt koti, jossa sen ei tarvitse olla yksin ja vaikka luopumisen tuska oli suuri edelliselle isännälle, voin kertoa, että Simo vaikuttaa onnelliselta jo nyt.

Tervetuloa käymään Simppaa moikkaamassa niinkuin sovittiin.

Haba kirjoitti:

Simo haettiin eilen uuteen kotiin Keski-Suomeen. Täällä on simolla parisataa neliötä olla, talo keskellä metsää. Neljä lasta ja kaksi aikuista kaverina.

Tänään oltiin pellolla pulkkamäessä ja Simolla oli energiaa niinkuin odottaa sopii. Simo sai juosta ja möyriä niin että oli lopulta ihan naatti. Tälläisia päiviä Simo tulee viettämään uudessa kodissaan.

Simolla on nyt koti, jossa sen ei tarvitse olla yksin ja vaikka luopumisen tuska oli suuri edelliselle isännälle, voin kertoa, että Simo vaikuttaa onnelliselta jo nyt.

Tervetuloa käymään Simppaa moikkaamassa niinkuin sovittiin.

Olen iloinen sinun ja koirasi puolesta kuin myös uuden perheen puolesta. Kaikki varmasti ovat tyytyväisiä, vaikka sinä eniten suret.

Mika kirjoitti:

Ihan tiedoksi että en ollut silloin poikamies!!!

Mulla on kanssa 2-vuotias labbis uros. Voisiko koirani olla sukua. Ostin Roopen Lahdesta. En arvostele sua päätöksestäsi mutta tiedoksi vain, että koira ei välttämättä ole kuin yhden isännän koira. Eikö teitä voisi mitenkään auttaa? Olen myös koirani kanssa kahden ja käyn töissä. Mun koira oli viikon hoidossa ja se ei syönyt ja oli huonossa kunnossa ikävästä kotiinsa. Siellä oli tosi hyvät oltavat maalla, jossa oli lapsia joista Roope kovasti pitää, omakotitalo, 4 narttua seksihullulle urokselleni, mutta ei kelvannut. Se rakasti enemmän minua ja minun pientä 40 m2 yksiötä helsingissä. Takaisin tullessa kotiin se suorastaan nautti ja ihaili seiniä ja kierteli ja kaarteli ylpeänä kotiin tultuaan. Kaikesta huolimatta ymmärrän päätöksesi mutta en välttämättä hyväksy, koska koiralle Vain Sinä olet tärkeä.

miksi kirjoitti:

Olisit miettinyt ennen koiran ottamista.

Kohdallani en voisi luopua labbiksestani mistään hinnasta, vaikka ollaan kahden koiran kanssa ja käyn samalla tavalla työssä. Ehkä miehelle se luopuminen on sitten vain helpompaa. Olen todella pahoillani, että näin kävi, koska labukat ovat ihania koiria. Ainakin omaani rakastan ylikaiken.

Catharina kirjoitti:

Kohdallani en voisi luopua labbiksestani mistään hinnasta, vaikka ollaan kahden koiran kanssa ja käyn samalla tavalla työssä. Ehkä miehelle se luopuminen on sitten vain helpompaa. Olen todella pahoillani, että näin kävi, koska labukat ovat ihania koiria. Ainakin omaani rakastan ylikaiken.

Simo on heinolasta kotoisin..Sen verran haluan vielä kirjottaa että ei se miehelle ole varmaan yhtään helpompaa luopua rakkaasta koirasta kuin naiselle..Simolla on hyvät oltavat uudessa kodissa ja ensiviikon loppuna käyn katsomassa sitä..varmaan ei moni ymmärrä minua miksi luovuin simpasta mutta ei teistä myös ketään tiedä nykyistä elämän tilannettani!!!
Kiitos teille jotka olette laittanut positiivista palautetta takaisin siitä on tullut hyvä olo!

Catharina kirjoitti:

Mulla on kanssa 2-vuotias labbis uros. Voisiko koirani olla sukua. Ostin Roopen Lahdesta. En arvostele sua päätöksestäsi mutta tiedoksi vain, että koira ei välttämättä ole kuin yhden isännän koira. Eikö teitä voisi mitenkään auttaa? Olen myös koirani kanssa kahden ja käyn töissä. Mun koira oli viikon hoidossa ja se ei syönyt ja oli huonossa kunnossa ikävästä kotiinsa. Siellä oli tosi hyvät oltavat maalla, jossa oli lapsia joista Roope kovasti pitää, omakotitalo, 4 narttua seksihullulle urokselleni, mutta ei kelvannut. Se rakasti enemmän minua ja minun pientä 40 m2 yksiötä helsingissä. Takaisin tullessa kotiin se suorastaan nautti ja ihaili seiniä ja kierteli ja kaarteli ylpeänä kotiin tultuaan. Kaikesta huolimatta ymmärrän päätöksesi mutta en välttämättä hyväksy, koska koiralle Vain Sinä olet tärkeä.

Ajattelemattomia te, jotka tuomitsette ihmisen, joka koiransa parasta ajatellen luopuu siitä. Te luulette itse varmaan olevanne täydellisiä koiranomistajia kun on noin varaa arvostella. Olisiko parempi että seurakoira joutuu yksin olemaan kaikki päivät? Kyllä kaksi vuotias tottuu aivan varmasti uuteen paikkaan jos uudet omistajat ovat vain vastuuntuntoisia. On tietenkin poikkeuksiakin. Joskus tulee vaan tilanteita, että eläintä on mahdoton pitää. Ikäväähän se on, mutta kuka voi ennalta arvata.

Ninnu kirjoitti:

Ajattelemattomia te, jotka tuomitsette ihmisen, joka koiransa parasta ajatellen luopuu siitä. Te luulette itse varmaan olevanne täydellisiä koiranomistajia kun on noin varaa arvostella. Olisiko parempi että seurakoira joutuu yksin olemaan kaikki päivät? Kyllä kaksi vuotias tottuu aivan varmasti uuteen paikkaan jos uudet omistajat ovat vain vastuuntuntoisia. On tietenkin poikkeuksiakin. Joskus tulee vaan tilanteita, että eläintä on mahdoton pitää. Ikäväähän se on, mutta kuka voi ennalta arvata.

Olen edelleen sitä mieltä, että koira ei ole lelu, joka hetken mielijohteesta otetaan ja heitetään pois, kun se jostain syystä ei sovi kuvioihin. Pitäisi siis miettiä ennen koiran ottoa, että elämässä tulee erilaisia tilanteita, mutta uskollisin ystävä on koira, vaikka elämä kohtelisi kuinka rajusti. Toki ymmärrän pois annon monista syistä, mutta en hyväksy.

Catharina kirjoitti:

Kohdallani en voisi luopua labbiksestani mistään hinnasta, vaikka ollaan kahden koiran kanssa ja käyn samalla tavalla työssä. Ehkä miehelle se luopuminen on sitten vain helpompaa. Olen todella pahoillani, että näin kävi, koska labukat ovat ihania koiria. Ainakin omaani rakastan ylikaiken.

Vaikka kaikki muu haihtuu..
vaikka ystävä vaihtuu...

Niin koira pysyy!
Paras ystävä, siis!
Siitähän piti olla kysymys - vai miksi koiran otit???????

Haba kirjoitti:

Simo haettiin eilen uuteen kotiin Keski-Suomeen. Täällä on simolla parisataa neliötä olla, talo keskellä metsää. Neljä lasta ja kaksi aikuista kaverina.

Tänään oltiin pellolla pulkkamäessä ja Simolla oli energiaa niinkuin odottaa sopii. Simo sai juosta ja möyriä niin että oli lopulta ihan naatti. Tälläisia päiviä Simo tulee viettämään uudessa kodissaan.

Simolla on nyt koti, jossa sen ei tarvitse olla yksin ja vaikka luopumisen tuska oli suuri edelliselle isännälle, voin kertoa, että Simo vaikuttaa onnelliselta jo nyt.

Tervetuloa käymään Simppaa moikkaamassa niinkuin sovittiin.

Onnea Simolle,mutta myös sinulle että jaksoit etsiä Simolle uutta kotia!

Voiko olla totta? Jos tuo Emikan Jerita (s.31.5.1988) on todella nyt 7v koirasi emä niin se on pennutettu vielä 13v vanhana! :(

Viimeinen ja viides rekisteröity pentue Jeritalle on syntynyt 31.3.1997

Simo taisi saada jo uuden kodin. Onko Simo kenties Strongline's kennelistä? Mietin vaan, kun omallani labulla on suuri osa suvusta siellä...