Takana työntäyteinen ja mielenkiintoinen viikko, liikkumista ympäri suomea työn merkeissä.
Perjantaina kotiin vaimon ja lapsien luo, ansaittu viikonloppuvapaa edessä. Herääminen lauantaiaamuna,
ihana rakasteluhetki vaimon kanssa ja sitten yhteinen aamiainen perheen kesken. Päivänmittaan tennistä kavereiden kanssa. Illalla ystäviä kylään, syödään, lauletaan karaokea, tanssitaan ja pidetään hauskaa.
Sunnuntaina pieni patikkaretki ja rentoutumista, valmiina seuraavaan työviikkoon.
JA SITTEN herään, ei helvetti, halvaantuminen yli kymmenen vuotta sitten, sehän olikin unta, paluuta ei ole entiseen, näillä mennän. No perhe edelleen kasassa, välit hyvät, avioliitto kuosissa, harrastukset minimissä tetraplegian vuoksi, life sucs vai miten se meni.
Perjantaina kotiin vaimon ja lapsien luo, ansaittu viikonloppuvapaa edessä. Herääminen lauantaiaamuna,
ihana rakasteluhetki vaimon kanssa ja sitten yhteinen aamiainen perheen kesken. Päivänmittaan tennistä kavereiden kanssa. Illalla ystäviä kylään, syödään, lauletaan karaokea, tanssitaan ja pidetään hauskaa.
Sunnuntaina pieni patikkaretki ja rentoutumista, valmiina seuraavaan työviikkoon.
JA SITTEN herään, ei helvetti, halvaantuminen yli kymmenen vuotta sitten, sehän olikin unta, paluuta ei ole entiseen, näillä mennän. No perhe edelleen kasassa, välit hyvät, avioliitto kuosissa, harrastukset minimissä tetraplegian vuoksi, life sucs vai miten se meni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse voin kertoa myös miten vammaisuus voi tulla elämääsi loppuelämäksi.
On saatu koulutettua isemme vaimonkanssa ja saatu elämäntilanne siihen, et nyt voisi sitten perustaa perhe ja hankkia se lapsi.
Muutamaan otteeseen ei meinannut onnistua, mutta sitten reiluvuosi ja tärppäsi, alkoi onnelinen oottaminen elettiin terveellisesti, eihän se vaimo polttanut, ei juonut ja kaikki piti olla hyvin.
Niin sitten syntyi lapsi joka oli syntyessään kehitysvammainen ja nyt eletään hänen vammansa kanssa. loppuelämämme.
Tosin emme valita mikään muu ei anna meille niinpaljon kuin lapsi tai nykyisin nuori aikuinen, joka itsekkin tajuaa olevansa meistä riippuvainen ja on aina kiitollinen pienestäkin tuesta ja avusta.
siis onko se sun lapsesi vammainen vai kehitysvammainen? perkele kun näitä asioita ei osata erottaa
Luepas viesti uudelleen,niiin tiedät vastauksen. :)
vastata, mutta tuli mieleen vain et meille ei sillä väliä, elämä jatkuu ja voin kertoa et kymmenen pistettä sai lapsi synytessään ja muutamia vuosia on syytä etitty lopputuloksella joko synnytyksessä tai sitten senjälkeen vai jo ennemmin on tapahtunut jotain ( ei selvyyttä mistä moinen johtunut) jos nyt ymmärrät niin se on meille ihan sama mikä vammainen hän on.
Minusta vain tuntuu et joillekin tää on helppoa päätellä missä meni pieleen, jotku lääkäritkin töksäyttää et se on ollut synnytyksessä hapenpuute (tekee mieli sanoa et mee sanoon noille muille jotka on sitä syytä ettinyt monta vuotta eikä saaneet selville) .
Jos ajattelet et hän kun on siis kehitysvammainen on jotenkin päästään vialla olet väärässä, hän toimii kun muutkin normaalit ja oppii kokoajan, esim tv:stä tuntee aikamonta englannin liikan jalkapalloilija tai yleisurheilun juoksioita nimeltä jota minä itse en tunne.
Ainut kun vaan jokin aisti on vammautunut niin siksi tarvii muitten apua.
Eli kirjoituksellani tarkoitin tuola aluksi et näin se elämä saattaa muuttua vaikka kaikki olisikin hyvin, eikä se kysy aikaa eikä paikkaa, mut senkaas oppii elämään ja se ei välttämättä ole mailmanloppu.
ps. vielä ei pitänyt valittaa mut siksi tää meni näköjään.
monen vammaisen parhaat kaverit on hyvä mielikuvitus ja hyvät unenlahjat :)