Tiedetään, että tämä on yleistystä... Mutta kysynpä silti ja toivoisin edes jonkunlaisia vastauksia, muitakin kuin "älä yleistä, pelkkiä stereotypioita, kaikki haluaa eri asioita", jne. Tiedän kyllä. Mutta silti, minkälaiset tyypit ovat lesbopiireissä halutuimpia? Joskus aikoinaan femmejä syrjittiin ja jokainen halusi butchin, mutta onko asia vielä niin? Luin jutun, jossa butchimpia naisia tullaan kysymään baareissa tanssimaan, mutta femmempiä ei. Tykkääkö lesbot enempi androgyynistä lookista, vai naisellisesta? Vai jopa todella miehekkäistä?
Pistäkää nyt jotain vastauksia, kiinnostaa vaan :)
Pistäkää nyt jotain vastauksia, kiinnostaa vaan :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
mikään nössö nainen. Vähän pyöreä eikä mikään luuviulu, mitä ei halua edes mies. Miesmäinen nainen on hellä ja herkkä. Aivan ihana kaikin puolin. Vau!
En todellakaan halua miesmäistä naista! Pidän naisista (lue Naisista). Ei mitään pyöreetä kiitos minulle, tyylikäs, itsevarma ja itsestään huolehtiva nainen on hot. Makuaisiotahan nämä ovat ja hyvähän se on että naisia löytyy jokaiseen makuun.
Femmejä on ehkä vaikeampi lähestyä, koska ulkonäöstä ei voi päätellä seksuaalista suuntautumista, joten pakkien mahdollisuutta pidetään ehkä suurempana riskinä kuin rekkistä lähestyttäessä. Ja toisaalta femmejä saatetaan pitää myös tylympinä. Mikä osittain saattaa pitää paikkansakin, koska myös monet miehet lähestyvät heitä ja miehille täytyy sanoa välillä aika tylystikin ennen kuin tajuavat luovuttaa.
hoikkuudeksi, vaikka kyse nälkiintymisestä. Seksiäkään ei oikein ole, kun luut kolisevat ja kaikki sattuu. Sääliksi käy tämän tason nälkäfemmejä. Luukato voi seurata, lääkäri kiinnittää huomionsa nälkiintymiseen. Ota joku lisätyö esim. tavaratalosiivous iltaisin, niin ei tarvi pakosta bantata ja elämääkin hymyilee taas. Ota opiksi.
ajatukseni ovat pehmeitä, naisellisia, liikkeeni ja ulkoinen olemukseni myös. Haluaisin itselleni kumppaniksi enemmän maskuliinisemman naisen. Olen huomannut, että seksuaalinen kiinnostumiseni kohdistuu heihin.
Kaipa se on sitten se vastakohtien viehätys tai mikä lie..
Saatan itse ehkä vaikuttaa ulkoisesti hyvinkin heterolta, mutta minuun pitääkin tutustua ensin, niin voi huomata että minusta kyllä puuttuu kokonaan se heteronaisille tyypillinen miehen mieliksi oleminen ja miehen silmää miellyttäminen.
Nämä ovat aika monimutkaisia asioita, monesti tosiaan saa käsityksen etteivät ns. rekkalesbot eivätkä maskuliiniset naiset pidä naisellisista.. en tiedä onko tuo totta. Hölmöä sinänsä, kun kuitenkin on kyse naisen pitämisestä naisesta, lesboudesta.
Kaiken kaikkiaan naisten välinen rakkaus on upeaa, ja kumppanin valinnassa loppujen lopuksi merkitsee se, miten sisäiset maailmat, ajatukset kohtaavat.
Tällaisen täydellisyyden olen kokenut kerran, kun sekä ulkoinen, että sisäinen kohtasivat kauneimmalla mahdollisella tavalla.
Kirjoitit kauniisti - jäin miettimään, olenkohan mielestäsi maskuliininen nainen... Minusta sitä on aika vaikea määritellä näkemättä/kuulematta/tuntematta naista. Itse pidän enemmän femmeistä (mutta en osaisi sitä sanoin tässä määritellä). Minäkään en halua mielyttää miehiä, vaan naista. Nainen saa minut syttymään eloon - mies vain painaa maan rakoon.
Asutko pääkaupunkiseudulla?
Ei pidä paikkaansa, etteivät maskuliinisemmat naiset pitäisi femmeistä. Ensimmäinen kappaleesi kuvailee ihannenaistani täydellisesti. Mikään ei ole kiehtovampaa kuin feminiinisyydestään nauttiva nainen; sellainen nainen on minulle ikuinen mysteeri. Joskus tällä foorumilla loruilin pitkät pätkät siitä, millainen olen, joten turha toistaa sitä tässä -- halusin vain vähän pokata sinulle, kun arkielämässä se ei oikein ole (oman typerän hetero-oletuksen vuoksi) mahdollista. Joten kumarrus!
..hymyilen..
Joku mielipidekysely oli täälläkin joskus. Siinä todettiin, että naisennäköinen, mutta jotenkin kuitenkin poikamainen oli se mitä enimmäkseen halutaan. Tosin tuossakin voi kukin miettiä sitten, että mitä sanat naisennäköinen ja poikamainen tarkoittavat kenellekin. Eli lopullista kuvausta on ehkä vaikea lyödä pöytään.
ehdottomasti. Olen itse femme, enkä voisi kuvitellakaan katsovani miesmäisiä (rumia miesten jäljittelijöitä) naisia. Joko naisellinen nainen tai sitten ei yhtään mitään.
Hopparit on kaikista söpöimpiä ja sitte sellaset kovismisut lyhyine hiuksineen ja poikamaisine vaatteineen. En tykkää sellasista langanlaihoista pitkähiuksisista blondeista joilla on kilo pakkelia naamassa ja minihame juuri ja juuri peittämässä takapuolen.
Itseasiassa eilen kiinnitin yllättäen huomiota pinkissä (tamperelainen homobaari) siihen että siellä oli yks aivan älyttömän söpö poikatyttö, mut se oli oikeastaan koko illan yksin. Sensijaan tämmöset hyvin perusmassaa olevat misut ja hyvin femmet sai seuraa. Vai lienikö sitten tuttuja joiden kanssa siellä viettivät aikaa(?)
Ehkä mielummin poikamainen kuin yli naisellinen. Ei kuitenkaan liian mies koska naistahan tässä haetaan : ) Täydellinen olisi jos olisi naisellinen kroppa, mutta suht lyhyet hiukset(ei siili) ja vähän rennommat vaatteet, eikä liian laiha tai lihava vaan normaali. Itse olen enemmänkin femme mutta on niitä päiviäkin kun olen vähemmän. Ehkä juuri siksi en osaa oikein kuvitella itseäni toisen yleensä naisellisen kanssa. Aika kun kuluisi vain nopeammin kun ei tunnu täältä ketään kuvauksen kaltaista löytyvän niin haluisin muuttaa helsinkiin. : ) Oi oi kun olisikin ihanaa asua yhdessä jonkun ihanan naisen kanssa. ; )
käsitteet femme ja butch. Epäilen, hyvin erilaisia naisia sanottaisiin femmeksi ja butchiksi.
Minä väittäisin että halutuin nainen on jotain näiden väliltä. Ei sellainen jalat harallaan ja kädet gorilla-asennossa kävelevä butch (huom. minun käsitykseni butchista) eikä myöskään tekokyntinen ja vaaleanpunaiseen minihameeseen pukeutunut femme (huom. minun käsitykseni femmestä).
Halutuin nainen on reippaan oloinen, ehkä vähän sporttinen, ei välttämättä luuviulu mutta ei hirveän ylipainoinenkaan, rento, hymyilevä ja keskusteleva, ei tupakoiva eikä känninen. Ulkonäössä voi olla perinteistä feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta, hiukset voivat olla pitkät tai lyhyet mutta eivät liian laitetut, meikkiä vähän tai ei yhtään, asu ehkä mieluummin housut kuin hame mutta yleisvaikutelma ratkaisee.
Väittäisin että jos on kyse bileistä tai baarista ja siitä, tuleeko kukaan tekemään tuttavuutta niin hymy ja tietty rentous ovat kaiken a ja o.
Meinasin vastata ensin, että osaan vastata vain omalta kohdaltani, mutta tajusin, etten oikeastaan osaakaan. Olen uskonut pitäväni varmasti vain hieman adrogyyneistä poikatytöistä. Sitten olen ollut vakuuttunut, että juuri ultranaiselliset naiset ovat minun juttuni. Nykyään olen varma vain siitä, että pidän naisista. Jostakin syystä tuo feminiinisyys-maskuliinisuus-akseli ei vain jaksa kiinnostaa minua. Kuittaisin ne jopa pelkiksi tyyliseikoiksi, ellen tietäisi, että ihmiseten kannalta on jostakin suuremmastakin kysymys. Toki asia koskettaa minuakin siinä mielessä, että pidän naisista, koska he ovat naisia. Feminiinisyys siis kiehtoo minua jollakin tasolla. Kuitenkin silloin harvoin kun ihastun tai rakastun, se tapahtuu kaikesta huolimatta. Tällaiset "mikä onkaan minun tyyppiäni?" -pohdinnat ovat silloin täysin syrjässä siitä.
sanoa, että no - naiset. Monenlaiset naiset viehättävät, useimmiten viehätys syntyy monen asian summasta. Tyttöystävät ovat silti olleet pääosin naisellisia naisia. Eivät minihameessa ja korkokengissä liihottavia dollyja mutta selvästi naisia, juuri niitä "hetero-oletuksella" enemmän tai vähemmän rasitettuja. Murusenikin on samaa tyyppiä ja itsekin olen. Juuri siitä syystä itseäni naurattaa aina miesten jatkuva jauhaminen siitä, miten rumia ja kamalia lesbonaiset ovat.
Otin ja menin aina bileissä juttelemaan kivannäköisten naisten kanssa, koska mitä väliä sillä on, jos hän osoittautuukin heteroksi tai varatuksi. Sitä ei voi tietää tiedustelematta. Muutamasta varatusta tulikin tuttavia, sitten jopa ystäviä. Minä siis kyllä hain myös tanssimaan nimenomaan niitä femmempiä, koska ne nyt vain olivat (ja ovat) niin söpöjä kertakaikkiaan. Mutta hyvä ystäväni halusi taas poikamaisia, lähes pelkästään. Moni ehkä lähestyy poikamaisia helpommin siksi, että heidän intresseistään voi olla varmempi lesbobileissä. Arkielämässä asia ei todellakaan ole niin - heteronaisissa on yllättävän paljon kohtalaisen androgyynejä naisia.
Joten jokaiselle jotakin. Olen samaa mieltä erään kirjoittajan kanssa, että pääasia on, että kukin löytää sen omansa. Nämä ovat täysin makuasioita.