Tietoa klonkusta?

Klonkkuhan oli alunperin hobitti nimeltä Smeagol.
Ennen sotaa hän oli kalassa serkkunsa Deagolin kanssa ja siellä heidän koukkuunsa tarttui tuo suuri mahtisormus. Smeagolhan kuristi serkkunsa sormuksen takia. Ja Sormus alkoi riuduttaa sitä. Vähitelleen Smeagol muuttui klonkuksi.Jonka nimi tulee käsittääkseni sen ääntelyn mukaan.
Noin minä ainakin asian käsitin.

...eivät rajoitu vain Konnun Punaisen Kirjan henkilöihin.

Tarun liitteistä ja alun selvitysestä siitä, mitä hobitit ja heidän heimonsa ovat selviää yksiselitteisesti, että tuo kansa jakautui kolmeen heimoon, jotka kaikki vaelsivat idästä.

Heimot ovat karvajalat, helokesit ja väkevät. Katso lisää http://kontu.merri.net/repunpaa/kansat/hobitit.shtml

Kaikki nuo kansat tulivat sumuvuorten yli jossain vaiheessa, eli seikkailijahenkeä ja rohkeutta kansoista on löytynyt aina.

Sitä ennen kaikki hobitit ovat asuneet lännessä. Ilmeisesti hyvin kauan Sumuvuorten itäreunalla, suuren Vihermetsän laidassa, eli juuri niillä alueilla, jossa Smeagolin perhekin asusteli.

Asuin paikat ovat olleet jossain välillä Kurjenmiekkojen kenttä, Otavankalle. Dol Guldurin lähistölle he eivät varmasti ole menneet, eivätkä tietenkään lähelle Kultaista Metsää.

Hobitteja on kuitenkin ollut jopa lähellä kolmanne ajan Rohanin rajoja, sillä Rohanin asukkaat tunsivat pohjoisessa asuvan pienikokoisen kansan, joka kutsui itseään nimellä "Holbytlan".

Kun Sauron palasi Dol Gulduriin ja kaunis Vihermetsä muuttui pimeäksi Synkmetsäksi, kaiken maailman örkit ja muut pahikset sikisivät vuorilla ja metsässä minkä kerkesivät, hobitit pakenivat vuorten yli ja muuttivat hiljalleen aina vain länteen päin. Lopulta he asettuivat tunnetuille asuinsijoilleen. Väkevät tietenkin jokien varsille, niin kuin he olivat eläneet ikimuistoisista ajoista.

Eli vastaus kysymykseen. Gandalf oli tietenkin hobittitiedon eksperttinä oikeassa. Smeagol oli hobitti, väkevien sukulaisia.

Smeagol eli varakkaassa perheessä, jonka pää oli melkoinen mörssäri, mutta ilmeisesti aika jalomielinen Isoäiti.

Isoäidillä oli paljon kaikennäköistä rihkamaa, kallista ja vähemmän kallista.

Koska Smeagol kuului väkeviin, heidän pikkukylänsä väki poikkesi hieman Hobittilassa myöhemmin näkemästämme.

He olivat vähän leveäharteisempia, kookkaampia ja "ihmismäisempiä" kuin muut hobitit. Osalla miehistä kasvoi partaakin. Ehkäpä Smeagolillakin oli ainakin ollut hieman partaa.

Smeagol oli hyvin tiedonhaluinen. Hän luki ja etsi alvariinsa tietoa suvuista, juurista ja syvistä lähteistä. Ehkäpä hän halusi olla kylän viisain, mutta ei ilmeisesti koskaan saavuttanut varsinaisesti suosiota.

Smeagolilla oli todennäköisesti aika vähän kavereita. Luultavasti likimain ainoita oli Deagol, jonka hän sitten murhasi.

Kun Smeagol sai sormuksen, hän käytti sitä paljon. Hän kierteli kylillä näkymättömänä ja urkki paljon salaisuuksia. Näitä hän luultavasti laverteli sitten tuopin ääressä ympärillä oleville hobiteille. Hän ehkä kuvitteli saavansa siten arvostusta ja varmaan jonkun verran saikin. Aina löytyy niitä, jotka lukevat OHO-lehteä, saadakseen tietää mitä Matille ja Merville kuuluu.

Hän käytti näkymättömyyttä myös varasteluun. Ehkäpä hän jäi silti jossain vaiheessa kiinni. Juoruilu, varastelu ja aina vain oudommaksi muuttuva ulkonäkö sekä se, että hän ei vanhentunut normaalisti, saivat yhteisön hobitit hermostumaan. Tietenkin myös Deagolin, arvostetun kunniallisen hobitin ja hyvän kalamiehen, outo katoaminen sai varmasti huhut liikkeelle.

Luultavasti he kestivät tilannetta jonkun aikaa, ehkä kymmeniäkin vuosia, mutta hobitithan ovat aina inhonneet sitä, että joku on "outo". Oudot ovat hulluja ja niiden kanssa ei olla tekemisissä tai muuten oma arvostus muiden silmissä putoaa.

Koska Smeagol alkoi kiihtyneenä silloin tällöin käyttää outoa kurkkuääntä, joku Pubin vakioasiakas varmaan keksi hänelle nimen "Klonkku". Aluksi vain vitsinä, mutta myöhemmin siitä tuli varmasti yleinen nimitys. Smeagol ei varmasti pitänyt tästä nimestä! Hän inhosi sitä, että häntä nimiteltiin.

Isoäiti, joka oli arvostettu matriarkka kyläyhteisössä sieti tilannetta pitkään ja toivoi kovasti, että lapsenlapsi vielä oppisi tavoille.

Loppujen lopuksi Smeagol teki jonkun ratkaisevat suuren virheen kylässä. Ehkä hän jäi verekseltään kiinni varastamisesta, ehkä hän loukkasi verisesti jotain suvun päämiestä (isoäitiään), kukaan ei tiedä. Seurauksena oli kuitenkin se, että Smeagol parka ajettiin pois suvusta ja kylästä, eikä hän ollut enää koskaan tervetullut takaisin.

Ehkäpä Pubin vakiovieraat hätistelivät hänet kylän ulkopuolelle heinähangoin varustettuna ja kiviä heitellen.

"Häivy Klonkku" joku tuhti isäntämies varmaan huusi perään. "Älä enää koskaan näytä naamaasi täällä, senkin varas ja murhaaja."

Klonkku oli varmasti hyvin, hyvin katkera, mutta sillä oli silti yksi ystävä. Sen Aarre. Sen sormus, joka jutteli sille ja joka ei koskaan pettänyt.

Ehkä se aikansa maailman pahuutta itkien sitten vihdoin päätti etsiä itselleen jonkunmoisen yöpaikan jostain puun alta tai pienestä kolosta hiekkatörmässä.

Kun nälkä tuli, se etsi itselleen ruokaa joesta, kalamies kun oli, vaikkei kylläkään kovin kummoinen. Ehkä se sai ensimmäisen kalan käsin kiinni saatuaan ja hirmuisen nälkäisenä puraistua raakaa kalaa pyrstöstä ja totesi sen maistuvan erinomaiselta. Linnunpesiä oli joenvarren puut pullollaan ja poikasetkin olivat oikeastaan hyviä.

Kului varmasti vuosia, mutta ennen pitkää se tunsi kuinka aurinko poltti sitä. Se kirosi aurinkoa ja löysi lopulta pienen puron, joka tuli vuoren sisältä.

"Tuonne minä menen aurinkoa piiloon." Klonkku ajatteli "Siellä on syviä lähteitä ja vuorten juuret ne vasta juuria ovat" ja niin se painui unohduksiin melkein viideksi sadaksi vuodeksi.

sméagol oli ennen klonkku-aikojaan kyllä hobitti, se käy ilmi monella tapaa tsh-leffoissa(ellei joku ole sitten huomannut) ja muistakaa toki, että ainoastaan konnun hobitit eivät ole ainoita hobitteja keski-maassa. kirjassa selitetään ainakin kolmesta eri ns. hobittirodusta, jotka poikkeavat toisistaan huomattavasti.

klonkku on eräänlainen hobitti mutta vain sen sukulainen.

Luepa Keskeneräisten Tarujen Kirja, sieltä muistaakseni löytyy klonkun tarina.

Klonkku on aika hullu otus ku yritti tappaa Frodon ja Samin.

Klonkku eli Sméagol oli hobitti, joka kuului väkevien heimoon. Heimoja oli siis kolme eli helokesit, karvajalat sekä väkevät. Sméagol kuristi serkkunsa Déagolin, ja onnistui tässä vain, koska oli vahvempi. Muuten se ei olisi onnistunut.
Sormus myrkytti 500 vuotta Klonkun mieltä, ja tästä tuli ns. hullu eli puhui Sormukselle kuin ystävälleen tai "rakkaalle", kuten hän asian ilmaisi. Aarre tai rakas oli Sormus.

Leffoissa tulee ilmi, että hobitteja on muitakin kuin vain yksi. Heitä asui myös Briin kylässä, koska tulee myös ilmi että Briin hobitit kutsuivat Amon Sûlia nimellä Viimapää. Ja eikös Klonkkukin asunut Konnussa tai edes lähipiirissä aikoinaan? Hänhän oli vanhempi, kuin muut "tuntemamme" hobitit. Vanhempi, kuin Bilbo!

Klonkulle aarre teki pahaa, mutta hän ei pystynyt luopumaan siitä mitenkään. Senpä takia hän seurasi Saattuetta Moriaan, ja "tuli kuvioihin" kakkosleffassa, kun yritti ottaa Sormuksen Frodon ja Samin nukkuessa. Hän oli myös kiero, myönnetään.

Tämä kaikki johtui Sauronista, koska hän teki sormuksen, johon vuodatti kaikki pahansuopuuden ja muun pahan, VAIN koska halusi hallirta muita rotuja. Sormuksia oli enemmän, kuin yksi.
Haltiat; kolme
Kääpiöt; seitsemän
Ihmiset; yhdeksän
Sauron; yksi
= 20 sormusta!

Oliko tarpeeksi tietoa? ^^

Sun piti kertoo tietoo ei kirjoittaa kun mietiskelet ostin tietoo🤯