Cipralexin lopetus ja vieroitusoireet

Väsyttää!

Hei kaikille!

Olen nyt ollut viikon syömättä cipralexia (takana vajaan kolmen vuoden kuuri). Edellisen kuukauden söin 5 mg joka toinen päivä ja sitten tosiaan lopetin viikko siiten kyseisen lääkkeen syönnin kokonaan. Olen yrittänyt loppettaa cipralexia myös aiemmin, mutta huonolla menestyksellä, sillä valtavat ahdistusoireet iskivät päälle jo muutaman päivän kuluttua. Nyt näyttäisi kuitenkin niiden suhteen paremmalta, sillä ahdistusta ei ole ollut lainkaan, mutta muita oireita sitäkin enemmän.

Olisin kiinnostunut tietämään, mitä oireita teillä muilla on ollut kun olette kyseisen lääkkeen käytön lopettaneet ja kuinka kauan jouduitte oireita kestämään. Itselläni on seuraavanlaiset oireet: pääkipu, huimaus, valonarkuus ja huono-olo. Minulla on myös aivan valtava vässymys päällä.. se alkoi jo ennen kuin lopetin cipralexin viikko sitten ja vaivaa edelleen. Aamulla herään suht virkeänä, mutta noin tunnin kuluttua iskee jo aivan valtava väsymys, jota kestää koko päivän. Muut vieroitusoireet tuntuu tän väsymyksen rinnalla pieniltä. Onko siis normaalia, että lääkkeen lopetus voi tuoda näin uskomattoman väsyneen olon? Tämä on minulle aivan uutta, sillä en ole koskaan potenut tällaista ylitsepääsemätöntä väsymystä.. en edes masennuksen alkuvaiheessa kokenut että olisin väsynyt.

Mutta päivä kerrallaan tässä nyt mennään eteen päin. Toivottavasti tämä kolmas lopetusyritys tuottaisi tulosta! Kiitos jos viitsitte lukea ja erityis kiitos, jos jaatte omia lopetuskokemuksia kanssani.

83

14040

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mömmötön mies

      On se hullua että nykyisin lääkärit tuputtavat noita masennuslääkkeitä jokaiselle! Itselleni työterveyslääkäri määräsi vuosi sitten 10 mg/pvä Cipralexia uniongelmiin ja ahdistukseen, ei ole edes mitään varsinaista syvää masennusta! No söin niitä vuoden, ja vei ainakin seksihalun, tuli laukeamisvaikeus (mies). ja sellainen merkityksetön liian lattea olotila sekä jatkuva haukottelu. Yöunet vähenivät vaan edelleen ja tuli sellainen vauhdikas olo ennen nukkumaanmenoa.

      Nyt lopetin 3 vkoa sitten ja on ollut vittumaisia oireita: aluksi huimasu ja noustessa silmissä musteneminen, sitten alkoi sähköiskumaiset tuntemukset, ajoittain todella rankasti vihlaisevaa päänsärkyä (sellaista että ihan kuin joku iskisi kirveen terällä takaraivoon) ja nivelkipuja, myös pahoinvointia. Nyt tuntemukset ovat onneksi vähentyneet, eilen vielä vihloi vittumaisesti päähän.

      Kyllä en enää koskaan suostu mitään tuollaisia mömmöjä syömään, otan tunnetilat vastaan semmoisina kuin ne ovat ja sillä sipuli. Paskoja kemian myrkkyjä nämä ovat ja kuka oikeasti tietää mitä tuhoa ne tekevät mm. aivoille ja keskuhermostolle?

      • Juusoukko

        Lääketeollisuutemme on niin perusteellisesti testannut jokaisen laillisesti myytävän lääkkeen, ettei mitään epäilyksiä kannata muille tuputtaa. Sanonta 'mömmötön mies' on aika absurdi.
        Minä näen lääkkeet (myös mieliala) loistavana apuvälineenä helpottaa paranemista. Sairauden ennaltaehkäisemiseen niistä ei tietääkseni ole.
        Vertaukseksi voisin ottaa 'hukkuvan miehen': mies on ollut vedessä jonkin aikaa ja voimat ovat alkaneet hävitä. Heikkeneminen jatkuu ja jatkuu. Hän ajelehtii rantaan ja pelastuminen on varmaa, jos hän jaksaa nousta jaloilleen ja kävellä pois. Mutta voimaa ei ole, hän hukkuu. Olisi tarvittu jostakin ulkoa lisävoimaa, mutta kun ei tullut niin huonosti kävi.
        Mielialalääkkeet ovat kuin ulkopuolinen lisävoima aivojen kemialle. Taitavasti annostelemalla aivot saavat lisävoimaa voidakseen toimia rationaalisesti. Kun aivot toimivat rationaalisesti, ne alkavat myös hyväksyä elämää ja toivoa ylläpitäviä malleja, ei pelkästään mielialaa alas vieviä malleja. Jos siis aivot saavat hetkellisesti voimaa ja apua ulkoa päin, ne jaksavat hetken kuluttua toimia taas ilman lisäapua ja ne pääsevät toipumaan niistä tuhoavista asioista jotka ovat syystä tai toisesta saaneet ylivallan.
        Eli propaganda mömmöistä ja mömmöttömyydestä on lähtöisin joistakin piireistä, joiden tarkoitus on tuhota sinut. Arvaa, kuka sitten hykertelee käsiään?

      • Vitsikirjaan 2013!
        Juusoukko kirjoitti:

        Lääketeollisuutemme on niin perusteellisesti testannut jokaisen laillisesti myytävän lääkkeen, ettei mitään epäilyksiä kannata muille tuputtaa. Sanonta 'mömmötön mies' on aika absurdi.
        Minä näen lääkkeet (myös mieliala) loistavana apuvälineenä helpottaa paranemista. Sairauden ennaltaehkäisemiseen niistä ei tietääkseni ole.
        Vertaukseksi voisin ottaa 'hukkuvan miehen': mies on ollut vedessä jonkin aikaa ja voimat ovat alkaneet hävitä. Heikkeneminen jatkuu ja jatkuu. Hän ajelehtii rantaan ja pelastuminen on varmaa, jos hän jaksaa nousta jaloilleen ja kävellä pois. Mutta voimaa ei ole, hän hukkuu. Olisi tarvittu jostakin ulkoa lisävoimaa, mutta kun ei tullut niin huonosti kävi.
        Mielialalääkkeet ovat kuin ulkopuolinen lisävoima aivojen kemialle. Taitavasti annostelemalla aivot saavat lisävoimaa voidakseen toimia rationaalisesti. Kun aivot toimivat rationaalisesti, ne alkavat myös hyväksyä elämää ja toivoa ylläpitäviä malleja, ei pelkästään mielialaa alas vieviä malleja. Jos siis aivot saavat hetkellisesti voimaa ja apua ulkoa päin, ne jaksavat hetken kuluttua toimia taas ilman lisäapua ja ne pääsevät toipumaan niistä tuhoavista asioista jotka ovat syystä tai toisesta saaneet ylivallan.
        Eli propaganda mömmöistä ja mömmöttömyydestä on lähtöisin joistakin piireistä, joiden tarkoitus on tuhota sinut. Arvaa, kuka sitten hykertelee käsiään?

        "Lääketeollisuutemme on niin perusteellisesti testannut jokaisen laillisesti myytävän lääkkeen, ettei mitään epäilyksiä kannata muille tuputtaa."

        HAHAHAHAHAaa

        OI Oi oi oi huh huh huh.... henkeä....

        HAHHAH-HAHAH-AAHA-HAAa

        "Mielialalääkkeet ovat kuin ulkopuolinen lisävoima aivojen kemialle. Taitavasti annostelemalla aivot saavat lisävoimaa voidakseen toimia rationaalisesti."

        AIJAIJAI SATTUUUU AHAHAHHAHHAAaa

      • kallis neuvo
        Juusoukko kirjoitti:

        Lääketeollisuutemme on niin perusteellisesti testannut jokaisen laillisesti myytävän lääkkeen, ettei mitään epäilyksiä kannata muille tuputtaa. Sanonta 'mömmötön mies' on aika absurdi.
        Minä näen lääkkeet (myös mieliala) loistavana apuvälineenä helpottaa paranemista. Sairauden ennaltaehkäisemiseen niistä ei tietääkseni ole.
        Vertaukseksi voisin ottaa 'hukkuvan miehen': mies on ollut vedessä jonkin aikaa ja voimat ovat alkaneet hävitä. Heikkeneminen jatkuu ja jatkuu. Hän ajelehtii rantaan ja pelastuminen on varmaa, jos hän jaksaa nousta jaloilleen ja kävellä pois. Mutta voimaa ei ole, hän hukkuu. Olisi tarvittu jostakin ulkoa lisävoimaa, mutta kun ei tullut niin huonosti kävi.
        Mielialalääkkeet ovat kuin ulkopuolinen lisävoima aivojen kemialle. Taitavasti annostelemalla aivot saavat lisävoimaa voidakseen toimia rationaalisesti. Kun aivot toimivat rationaalisesti, ne alkavat myös hyväksyä elämää ja toivoa ylläpitäviä malleja, ei pelkästään mielialaa alas vieviä malleja. Jos siis aivot saavat hetkellisesti voimaa ja apua ulkoa päin, ne jaksavat hetken kuluttua toimia taas ilman lisäapua ja ne pääsevät toipumaan niistä tuhoavista asioista jotka ovat syystä tai toisesta saaneet ylivallan.
        Eli propaganda mömmöistä ja mömmöttömyydestä on lähtöisin joistakin piireistä, joiden tarkoitus on tuhota sinut. Arvaa, kuka sitten hykertelee käsiään?

        et sitten muuta keksinyt? et viittis tuollaista sontaa suoltaa tänne! esim cipralex tehoaa kyllä vaikkapa paniikkihäiriöön, tiedätkö miksi?
        no siksi kun se TUHOAA aivoista KAIKKI tunteita säätelevät asiat. sen jälkeen ei paniikkikohtauksia tule mutta pikku sivujuonteena voin mainita että esim oman aviokumppanin kosketuskin yököttää. kaikki tunne-elämä mennyt, pahimmassa tapauksessa loppuiäksi, riippumatta siitä lopetatko sen myrkyn käyttämisen vai et!
        älkää hyvät ihmiset syökö tuollaisia zombi-"lääkkeitä" !
        mieluummin luontaistuotteita esim. e-epa ja karnosiini on todistetusti paniikkihäiriöön auttavia... lisäksi vielä tryptofaania ja b-vitamiineja.

      • 251919 upsD0WN
        Juusoukko kirjoitti:

        Lääketeollisuutemme on niin perusteellisesti testannut jokaisen laillisesti myytävän lääkkeen, ettei mitään epäilyksiä kannata muille tuputtaa. Sanonta 'mömmötön mies' on aika absurdi.
        Minä näen lääkkeet (myös mieliala) loistavana apuvälineenä helpottaa paranemista. Sairauden ennaltaehkäisemiseen niistä ei tietääkseni ole.
        Vertaukseksi voisin ottaa 'hukkuvan miehen': mies on ollut vedessä jonkin aikaa ja voimat ovat alkaneet hävitä. Heikkeneminen jatkuu ja jatkuu. Hän ajelehtii rantaan ja pelastuminen on varmaa, jos hän jaksaa nousta jaloilleen ja kävellä pois. Mutta voimaa ei ole, hän hukkuu. Olisi tarvittu jostakin ulkoa lisävoimaa, mutta kun ei tullut niin huonosti kävi.
        Mielialalääkkeet ovat kuin ulkopuolinen lisävoima aivojen kemialle. Taitavasti annostelemalla aivot saavat lisävoimaa voidakseen toimia rationaalisesti. Kun aivot toimivat rationaalisesti, ne alkavat myös hyväksyä elämää ja toivoa ylläpitäviä malleja, ei pelkästään mielialaa alas vieviä malleja. Jos siis aivot saavat hetkellisesti voimaa ja apua ulkoa päin, ne jaksavat hetken kuluttua toimia taas ilman lisäapua ja ne pääsevät toipumaan niistä tuhoavista asioista jotka ovat syystä tai toisesta saaneet ylivallan.
        Eli propaganda mömmöistä ja mömmöttömyydestä on lähtöisin joistakin piireistä, joiden tarkoitus on tuhota sinut. Arvaa, kuka sitten hykertelee käsiään?

        Älä jauha roskaa nuo ssri/snri varsinkin muut masennuslääkkeet ovat tuhoavaa myrkkyä aivoille joita lääkeyhtiön hallinta ja valta saa jotkut luulemaan näistä (serotoniinin vajaukseta) ja muista aivo kemian epätasapaino tekosyistä...

        Tunnen monta ketkä syövät ssri tai snri lääkkeitä ja molempien elämät mennyt ihan hajalle.

        Itse kärsisin masennusta ja en suostunut olemaan heikko luuseri ja syömään jotain lääkettä "myrkkyä" vaan taistelin siitä kunnolla ja hoisin sen pois enkä tuhonnut pysyvästi/lopettanut parannusta maskeeraus tuhoavien myrkkyjen takia.

        Ja nyt 6vuotta vuosien masennuksen jälkeen olen niin onnellinen kuin vain olla, nauran iloitsen joskus suren(MIKÄ ON NORMAALIA ESIM TAPAHTUMIEN TAKIA) ja nautin elämästä, MUTTA! suurin mistä olen niin ylpeä etten koskenut ssri tai muihin psykotrooppisiin mieliala myrkkyihin,

        Lääkeyhtiön rahakoneita nuo ovat (varsinkin masennus lääkkeet sillä niitä voi tuputtaa kenelle tahansa eikä ole verikoetta mihinkään oire yhtymään esim:

        Kaksisuuntainen mieliala häiriö = normaali elämän tilanne ja sopii miltei 99.9 prosenttiin ihmisistä

        Adhd= nuorena todella vilkas ja esim alkoholisti vanhemmilla kasvanut EI HÄIRIÖ!

        Alakuloisuus/masennus = surullinen elämän tila jonka vain aika ja positiivinen elämäntapa auttaa EI MIKÄÄN MYRKKY JOKA PILAA monesti jopa loppuelämän ja lopetus oireita on.

        No enpähän ole ainakaan pahaa kenellekkään tehnyt kun tämän sanon vaan tahdon auttaa muita mutta jos haluatte syödä ja olla luusereita ja yrittää etsiä oikotietä niin menette loppujen lopuksi ojasta aivan allikkoon.

        Kunnioitan jopa narkomaaneja, ja tiedän heidän kovan elämän jonka takia ovat alkaneet turruttamaan aisteja mutta se on pelottava= tarvitsee suurta rohkeutta,epätoivoa ja pelkoa aloittaa (heroiini yms opioidit)

        SIINÄ MISSÄ MASENNUS MYRKYT (SSRI,SNRI ANTIPSYKOOTIT) yms on yhtä pelottavaa/vahvaa käytöstä kuin maistaisi uutta kastiketta ruokaan,,,,


        Joten te järkevät ketkä olette lääke manipulointi Masennus ssri/snri myrkkyjen vastaisia tai ette ole viellä päättäneet, Niin annan VINKIN!!

        Älkää kuunnelko niitä ketkä on niitten puolella ja tyrkyttää ja selittää että olo on loistava..sillä se ei ole :) mutta heidän alitajunta vain on hyvin pinttynyt koska ovat kateellisia kun olette pystyneet olemaan noin vahvoja tähän asti ja mahdollisuus parantua!
        Eli tahtovat tietty että tekin vedätte noita sairaaloisia myrkkyjä.

        Tässä muumuassa entisiä farmaseutteja ja muita kertomassa todella hyvin totuuden.

        http://www.youtube.com/watch?v=UDlH9sV0lHU

        Kaikkea hyvää teille lääkkeettömille tai lääkkeistä luopuneille! tulette onnistumaan kyllä ja päihitätte Masennuksen eli oireiston EI SAIRAUDEN! ELI EI OLE SAIRAUS älkää antako kenenkään huijata!

        Ja ei en ole uskovainen Hihhuli! vaan tahdon teille mahdollisuuden pelastaa mielenne ja elämänne jos ette ole vielä lääkkeitä aloittanut / ollut kauaa (alle muutama kk)

        251919 upsdown.

      • 00100
        251919 upsD0WN kirjoitti:

        Älä jauha roskaa nuo ssri/snri varsinkin muut masennuslääkkeet ovat tuhoavaa myrkkyä aivoille joita lääkeyhtiön hallinta ja valta saa jotkut luulemaan näistä (serotoniinin vajaukseta) ja muista aivo kemian epätasapaino tekosyistä...

        Tunnen monta ketkä syövät ssri tai snri lääkkeitä ja molempien elämät mennyt ihan hajalle.

        Itse kärsisin masennusta ja en suostunut olemaan heikko luuseri ja syömään jotain lääkettä "myrkkyä" vaan taistelin siitä kunnolla ja hoisin sen pois enkä tuhonnut pysyvästi/lopettanut parannusta maskeeraus tuhoavien myrkkyjen takia.

        Ja nyt 6vuotta vuosien masennuksen jälkeen olen niin onnellinen kuin vain olla, nauran iloitsen joskus suren(MIKÄ ON NORMAALIA ESIM TAPAHTUMIEN TAKIA) ja nautin elämästä, MUTTA! suurin mistä olen niin ylpeä etten koskenut ssri tai muihin psykotrooppisiin mieliala myrkkyihin,

        Lääkeyhtiön rahakoneita nuo ovat (varsinkin masennus lääkkeet sillä niitä voi tuputtaa kenelle tahansa eikä ole verikoetta mihinkään oire yhtymään esim:

        Kaksisuuntainen mieliala häiriö = normaali elämän tilanne ja sopii miltei 99.9 prosenttiin ihmisistä

        Adhd= nuorena todella vilkas ja esim alkoholisti vanhemmilla kasvanut EI HÄIRIÖ!

        Alakuloisuus/masennus = surullinen elämän tila jonka vain aika ja positiivinen elämäntapa auttaa EI MIKÄÄN MYRKKY JOKA PILAA monesti jopa loppuelämän ja lopetus oireita on.

        No enpähän ole ainakaan pahaa kenellekkään tehnyt kun tämän sanon vaan tahdon auttaa muita mutta jos haluatte syödä ja olla luusereita ja yrittää etsiä oikotietä niin menette loppujen lopuksi ojasta aivan allikkoon.

        Kunnioitan jopa narkomaaneja, ja tiedän heidän kovan elämän jonka takia ovat alkaneet turruttamaan aisteja mutta se on pelottava= tarvitsee suurta rohkeutta,epätoivoa ja pelkoa aloittaa (heroiini yms opioidit)

        SIINÄ MISSÄ MASENNUS MYRKYT (SSRI,SNRI ANTIPSYKOOTIT) yms on yhtä pelottavaa/vahvaa käytöstä kuin maistaisi uutta kastiketta ruokaan,,,,


        Joten te järkevät ketkä olette lääke manipulointi Masennus ssri/snri myrkkyjen vastaisia tai ette ole viellä päättäneet, Niin annan VINKIN!!

        Älkää kuunnelko niitä ketkä on niitten puolella ja tyrkyttää ja selittää että olo on loistava..sillä se ei ole :) mutta heidän alitajunta vain on hyvin pinttynyt koska ovat kateellisia kun olette pystyneet olemaan noin vahvoja tähän asti ja mahdollisuus parantua!
        Eli tahtovat tietty että tekin vedätte noita sairaaloisia myrkkyjä.

        Tässä muumuassa entisiä farmaseutteja ja muita kertomassa todella hyvin totuuden.

        http://www.youtube.com/watch?v=UDlH9sV0lHU

        Kaikkea hyvää teille lääkkeettömille tai lääkkeistä luopuneille! tulette onnistumaan kyllä ja päihitätte Masennuksen eli oireiston EI SAIRAUDEN! ELI EI OLE SAIRAUS älkää antako kenenkään huijata!

        Ja ei en ole uskovainen Hihhuli! vaan tahdon teille mahdollisuuden pelastaa mielenne ja elämänne jos ette ole vielä lääkkeitä aloittanut / ollut kauaa (alle muutama kk)

        251919 upsdown.

        Kyllä todella huomaa sinä olet mahtava ihminen et tarvitse mitään apua olet kaikki tietävä et mene lankaan olet älykäs vahva lääkkeitä et tarvitse menet läpi harmaan kiven jee valistat muita ja olet ihan älyttömän normaali et mikään luuseri koulujakaan ei tartte käydä eikä opetella kirjoitus taitoa koska ihan omassa itsessäsi olet kaikkeen riittävä King of vorld!!111

      • Vihdoinkin

        Söin 1,5 vuotta Cipralexia. Ehkä siitä oli jotain apua. Eihän se ulkoisia olosuhteita korjaa, mutta ehkä se auttaa paremmin kestämään ne. Lopetin lääkkeen käytön, enkä ole huomannut mitään sivuvaikutuksia. Nyt tulen toimeen ilman lääkitystä!

        Ainakin yksi selvä hyöty lääkkeen käytössä kyllä oli! Olin aiemmin seksin suhteen "yliherkkä", sain siemensyöksyn jo pelkästä ajatuksesta. Se oli todella turhauttavaa. Cipralexin avulla opin hallitsemaan kehoani täydellisesti! Nyt voin nauttia seksistä kiireettä ja se on todella ihanaa! Samaa sanoo naisystäväni :)

      • niinkö
        Vihdoinkin kirjoitti:

        Söin 1,5 vuotta Cipralexia. Ehkä siitä oli jotain apua. Eihän se ulkoisia olosuhteita korjaa, mutta ehkä se auttaa paremmin kestämään ne. Lopetin lääkkeen käytön, enkä ole huomannut mitään sivuvaikutuksia. Nyt tulen toimeen ilman lääkitystä!

        Ainakin yksi selvä hyöty lääkkeen käytössä kyllä oli! Olin aiemmin seksin suhteen "yliherkkä", sain siemensyöksyn jo pelkästä ajatuksesta. Se oli todella turhauttavaa. Cipralexin avulla opin hallitsemaan kehoani täydellisesti! Nyt voin nauttia seksistä kiireettä ja se on todella ihanaa! Samaa sanoo naisystäväni :)

        terveisin lääketeollisuus

      • Anonyymi
        Vitsikirjaan 2013! kirjoitti:

        "Lääketeollisuutemme on niin perusteellisesti testannut jokaisen laillisesti myytävän lääkkeen, ettei mitään epäilyksiä kannata muille tuputtaa."

        HAHAHAHAHAaa

        OI Oi oi oi huh huh huh.... henkeä....

        HAHHAH-HAHAH-AAHA-HAAa

        "Mielialalääkkeet ovat kuin ulkopuolinen lisävoima aivojen kemialle. Taitavasti annostelemalla aivot saavat lisävoimaa voidakseen toimia rationaalisesti."

        AIJAIJAI SATTUUUU AHAHAHHAHHAAaa

        ⁸88

    • hikle

      Et kuulosta valmiilta lopettamaan. Selkeitä masennuksenoireita vielä. Itse aikoinani lopetin vasta kun mikään ei tuntunut miltään. Ei ollut iloa eikä surua.

      Mutta kuitenkin. näin onnistuin. Ensin otin lääkkeen joka toinen päivä ja jos tuli sähköiskuja aivoihin eräänlainen naksahdus kuin filmi ois mennyt poikk niin otin lääkkeeni. Viikko tätä ja sitten puolikkaalla sama. Eli aina jos naksahteli otin lääkkeen. lopulta vain lopetin ja pari seuraavaa vuotta olivat elämäni onnellisimmat.

      Lääkehoidon kanssa kuuluu aina olla myös keskusteluhoito, varsinkin jos kyseessä on vakava ta keskivaikea masennus. Etsitään keinoja elämänhallintaan että mikä aiheuttaa ahdistusta ja miten voisi muuttaa härkäsestä kärpäsen. Lääkärikin voisi sitä kautta löytää oireenmukaisen lääkityksen. Pahimmillaan masennushan on tappava tauti, Lääkkeet hoitavat fyysisiä oireita, mutta ihminenhän on myös henkinen olento, psykosomaattinen.

      Tällä hetkellä mulla on cipralex 20 mil eli suurin annos mitä voi olla. Ahdistus on pahinta mitä mulla on ikinä ollut. temestalla elän sitten vaikeimmat hetket. Mutta esimerkiksi serotoniini aiheuttaa päänsärkyä, vie aikansa että oikea koktail löytyy. beetasalpaajastakin tuli huono olo. Ja hetken olin koukussa temestaan sehän aiheuttaa riippuvuutta.

      Toivottavasti ymmärsit jotain. Olen aika vaikeaselkoinen.

      • Lääkkeettä..

        Itekin söin vielä kesällä Cipralexia 20mg päivässä. Päätin sitten heinäkuussa lopettaa kun koin ettei niistä ole minkäänlaista hyötyä, ainoastaan haittaa. Aluksi vähensin kahdeksi viikoksi 15mg, sitten kahdeksi viikoksi 10mg ja lopuksi viikon verran 7,5mg, jonka jälkeen lopetin kokonaan. Ensimmäinen ja toinen viikko lopetuksen jälkeen oli vieroitusoireita, lähinnä huimausta ja noita ihme sähköiskuja päässä. Kahden viikon jälkeen ne loppuivat kokonaan. Nyt kun vertaan olotilaa lääkkeillä ja ilman lääkkeitä niin ero on huima! Lääkkeillä olin aina jotenkin poissaoleva, sumea enkä oikein tiennyt missä mennään. Ei oikeen tuntenut mitään. Nyt ilman lääkkeitä tunnen olevani taas itseni, eikä vaan joku sivustakatsoja. Onnellinen! Vaikka stressi kyllä vaikuttaa vahvan kielteisesti minuun, jolloin saattaa tulla hetkellisiä alakulon hetkiä, mutta ne menevät nopeasti ohi. Jotenkin tuntuu että lääkehoidon myötä muistini on huonontunut. Olen hirveän hajamielinen enkä muista enää samalla tavalla kuin ennen. Lyhyt muisti on todella huono, ja olen vasta 22-vuotias!

        Jotenkin naurettavaa kun tein tämän lopettamispäätöksen ilman lääkärin suostumusta. Varoittelivat että sitten saattaa tulla sitä ja tätä ja lääke ei autakaan heti jos tarvii aloittaa uudelleen. Olisihan siinä tietysti voinut niinkin käydä, mutta itselläni ei käynyt, ja mistä sitä oikeastaan tietää kokeilematta ja vielä sellanenkin juttu kun itselläni ei ollut mitään psyykkistä sairautta sen enempää, kuin masennus. Jos olisin odottanut lääkärin suostumusta, niin kuinkakohan monta vuotta olisin lääkkeitä syönyt?

      • hikle
        Lääkkeettä.. kirjoitti:

        Itekin söin vielä kesällä Cipralexia 20mg päivässä. Päätin sitten heinäkuussa lopettaa kun koin ettei niistä ole minkäänlaista hyötyä, ainoastaan haittaa. Aluksi vähensin kahdeksi viikoksi 15mg, sitten kahdeksi viikoksi 10mg ja lopuksi viikon verran 7,5mg, jonka jälkeen lopetin kokonaan. Ensimmäinen ja toinen viikko lopetuksen jälkeen oli vieroitusoireita, lähinnä huimausta ja noita ihme sähköiskuja päässä. Kahden viikon jälkeen ne loppuivat kokonaan. Nyt kun vertaan olotilaa lääkkeillä ja ilman lääkkeitä niin ero on huima! Lääkkeillä olin aina jotenkin poissaoleva, sumea enkä oikein tiennyt missä mennään. Ei oikeen tuntenut mitään. Nyt ilman lääkkeitä tunnen olevani taas itseni, eikä vaan joku sivustakatsoja. Onnellinen! Vaikka stressi kyllä vaikuttaa vahvan kielteisesti minuun, jolloin saattaa tulla hetkellisiä alakulon hetkiä, mutta ne menevät nopeasti ohi. Jotenkin tuntuu että lääkehoidon myötä muistini on huonontunut. Olen hirveän hajamielinen enkä muista enää samalla tavalla kuin ennen. Lyhyt muisti on todella huono, ja olen vasta 22-vuotias!

        Jotenkin naurettavaa kun tein tämän lopettamispäätöksen ilman lääkärin suostumusta. Varoittelivat että sitten saattaa tulla sitä ja tätä ja lääke ei autakaan heti jos tarvii aloittaa uudelleen. Olisihan siinä tietysti voinut niinkin käydä, mutta itselläni ei käynyt, ja mistä sitä oikeastaan tietää kokeilematta ja vielä sellanenkin juttu kun itselläni ei ollut mitään psyykkistä sairautta sen enempää, kuin masennus. Jos olisin odottanut lääkärin suostumusta, niin kuinkakohan monta vuotta olisin lääkkeitä syönyt?

        Pelkkään masennukseen mullakin on Cipralex. Masennuksen edetessä, eli vuoden jo olen kärvistellyt, on tullut uusia oireita kusten ahdistus.

        Aikoinani synnytyksenjälkeisestä masennuksesta toivuin todella nopeasti. Muistan vieläkin kuinka nautin voikukkien väreistä. Lopetin silloin Cipralexin tuolla kuvaamallasi tavalla. Oli silloin miedompi annos varmaan 15 mg. Lääkäri ei asialle voinut mitään totesi tapahtuneen tosiasian. Ennen sitä oli vihjaillut todellakin vuosien lääkkeenkäytöstä.

        Cipralex on kallista onneksi vapautuu piakkoin patentti niin voi saada edukkaampaa rinnakkaislääkettä.

        Nyt odotan oikein innolla sitä että mikään ei tuntuisi miltään, eli lääkitys auttaisi. Mutta on vissiin liikaa stresiiä, ni ei voi mikään auttaa. Olo vain pahenee.

      • Ei enää niin väsynyt :)
        hikle kirjoitti:

        Pelkkään masennukseen mullakin on Cipralex. Masennuksen edetessä, eli vuoden jo olen kärvistellyt, on tullut uusia oireita kusten ahdistus.

        Aikoinani synnytyksenjälkeisestä masennuksesta toivuin todella nopeasti. Muistan vieläkin kuinka nautin voikukkien väreistä. Lopetin silloin Cipralexin tuolla kuvaamallasi tavalla. Oli silloin miedompi annos varmaan 15 mg. Lääkäri ei asialle voinut mitään totesi tapahtuneen tosiasian. Ennen sitä oli vihjaillut todellakin vuosien lääkkeenkäytöstä.

        Cipralex on kallista onneksi vapautuu piakkoin patentti niin voi saada edukkaampaa rinnakkaislääkettä.

        Nyt odotan oikein innolla sitä että mikään ei tuntuisi miltään, eli lääkitys auttaisi. Mutta on vissiin liikaa stresiiä, ni ei voi mikään auttaa. Olo vain pahenee.

        Olen tämän ketjun aloittaja. Olen nyt päässyt suurinpiirtein yli noista lopetusoireista ja olo on nyt ihan ok. En ole huomannut mitäään eroa siihen aikaan, kun söin lääkettä. Samalaista oloa ilmankin. Nyt tässä sitten mennään päivä kerrallaan eteen päin. :) Toivottavasti ei tule sen suurempia takapakkeja.. pitää kuitenkin tarkkailla itseä, ettei pääse käymään huomaamatta niin, että masennus vyöryy uudelleen päälle. Mukavaa sykysn jatkoa!

    • huomannut

      Laita masennuksen hoitaminen (3kohta)
      Siellä on tietoa Cipraleksin käyttäjille
      masennuksen hoitamisesta lääkkeellä.
      En tosin itse lukenut

    • ÅkeAhvenanmaalta

      ennenkuin aloitit Cipralexin. Sillä todellisuudessa tuo lääke ei aiheuta mitään tuollaista, koska sillä muutenkaan ei ole minkäänlaista vaikutusta masennukseen.

    • k-----

      mies,n 50v,,,aivan samat oireet mulla lopetin kerralla söin 2v 10mg nyt olen ollut ilman lääkettä 1kk ois kiva tietää kuinka kauan lääke on veressä lopetuksen jälkeen.no vähän helpottaa en ole yksin olojeni kanssa,että muilla on samoja fiiliksiä,mutta koitetaan mennä vaan eteen päin.............

      • seik

        Mä lopetin n. kuukausi sitten. Ensin vähensin viikoksi annosta ja sitten lopetin. Lääkärin mielestä liian nopeasti. Niin kai olikin kun tuli jumalaton huimaus pariksi viikoksi. Nyt huimaus on kuitenkin poissa. Luulen tuntevani tunteita enemmän nyt kuin ennen. En tiedä voinko myös kuvitella näin :D Mutta tuntuu, että asioihin reagoi enemmän. Onnellisuuden lisäksi tunnen myös paljon surun tunteita. Liikutun esim. tv-ohjelmista saman tien jos vähänkin on jotain itkettävää. Ahdistus meinaa tulla takaisin, mutta ajattelen sen olevan vielä sivuoire lääkkeen lopettamisesta. Jospa se helpottaisi niin sitten voisi olla elämään tyytyväinen.

      • oireista kärsivä

        Lääkkeestä kehossa on puolet vielä 30tunnin jälkeen tavallisen kokoisella ihmisellä, vaihtelee kehon koon mukaan!

    • mmmmmmmmmmmmmmmm

      Teithän lopetuksen portaittain eli ensin annos puoliksi viikon ajan, sitten taas puoliksi jne?


      Kauanko nuo vieroitusoireet ovat kestäneet? Muutama päivä pahoinvointia ja alakuloisuutta on ihan normaalia, viikkokin on normaali.

      • ejs

        Itse aloitin sertraliinin syönni ollessani 16v. Kärsin vakavasta masennuksesta, vaikka itse sitä en ollut ajatellut, itkuisuutta oli, huonoa oloa ja muutenkin ahdistuneisuutta, sekä kovaa väsymystä. Pahoja pakko-oireita myös. Tarkistelua, pakonomaista siivoilua jne... Kerkesin noin puoltoista vuotta lääkettä syödä, aloitin 50mg ja ruettiin nostamaan 125mg. Alussa oli sivuvaikutuksena kovaa väsymystä, jolloin sainkin töistä 1kk sairaslomaa (olin kerennyt käydä yksityiskoulun ja saada itselleni ammatin jo 16vuotiaana ja tein täysipäiväisesti töitä viisi päivää viikossa). Jonkin aikaa meni että olotila alkoi tasaantua, mutta jatkossa ei ollut mitään edellä mainituista sivuvaikutuksista/oireista. Ihan mahtava lääke. Nyt unohdin parina päivänä lääkkeen ottaa, ja olo kun on muutenkin jo erittäin hyvä ja mieliala tasaauntunut jo reilun aikaa, niin ajattelin jättää lääkkeen kokonaan pois, mikä saattoi sinänsä olla virhe, että pistin kuurin kerrasta poikki. Nyt reilu viikon ilman oltua, on jo paripäivää ollut jonkunverrran vieroitusoireita. Oireina kova väsymys, univaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, katsetta ei saa kohdistettua, huimausta, josta johtuu taas jatkuva pahoinvointi ja päänsärky. Sydänmentykytyksiä on ja kaikenmuunnäköisiä tykytyksiä myös ympärikroppaa ! :D Mutta ei pahoja. Jos nämä parissa viikossa ohi menee niinkun lupaillaan ja eivät tästä rupea pahenemaan niin hyvin tämän kestää. Toivottavasti ei vaan tule takapakkia mielialan kanssa... Mutta tosissaan vieroitusoireita on ihan jonkunverran. Ihan omavika kun en porrastanut lopettamista luultavasti..

    • LOPPUIS JO PIAN

      Olen juuri lopettelemassa cipralexia leikkaan aina 15mg tabusta sakisilla pienen palan pois ja aion syödä tällä tavalla n 2vk ainakin sitten sama puolikkaalla pilerillä sitten vielä puolikkaasta puolet. olen koittanut kaksi kertaa aiemmin lopettaa mutten ole onnistunut vaikeiden sivuoireiden takia. Kävellessä esim poratita ylös ja tehdessä nopeita liikkeitä päässä pyörähtää ja käsiin tulee valtavia sähkö iskuja samoin päivittäin n 2 paniikki kohtausta .. Nyt olen tällä loptus kerralla saanut ainoastaan 1 paniikki kohtauksen ja muuten kaikki mennnyt hyvin. Joku kysyi kauanko lääke on elimistössä se on n 14 vuorokautta. Mutta vieroitus oireet voivat jatkua pidempäänkin.
      En ikinä suosittelis kenellekkään näitä psyyke myrkkyjä !!! välillä jos oon unohtanu ottaa pillerin ja otan seuraavana päivänä mun päässä liikkuu ihan ihme mieli kuvia jotka johtuu lääkkeestä. Ei psyykkeeseen pitäis millään pillerillä tunkeutua jos on masentunu sairasta kuinka noi lääkärit tuputtaa noita mullekkaan ei keksitty mitään muuta apua muka vaikeeseen masennukseen 2 vuotta siten ku nää kamalat lääkkeet! ootan innolla elämää ilman näitä !! :)

    • cipralexin lopetus

      Itselläni kans huimaus sivuoireena, cipralexin lopetuksen yhteydessä. Eli söin noin 10 kk, 10 mg annosta. Vähensin 5 mg, jota söin noin 3 viikkoa ja sitten jätin pois kokonaan. Huimaus pelottaa, koska pelkään että kaadun, esim.lapsen kans pyöräillessä. Toivon että ei pahenisi enää kovin paljon ja että menisi pian ohi.. vasta 4 päivää ilman lääkettä takana ja huimaus on tähän mennessä ainoa sivuoire, mutta inhottava. Kyllä kestän sivuoireet, jos eivät pahene entisestään, koska lääkkeestä oli minulle todella paljon hyötyä ja niille jotka väittävät että mielialalääkkeet ovat turhia, ovat niin väärässä, koska vaikea masennus ei parane ilman lääkitystä, enkä olisi selvinnyt ilman niitä. Nyt toivon että mieli pysyisi hyvänä, enkä aloita lääkkeitä uudestaan, kun vasta sitten jos on pakko. Viime masennusjaksona yritin pari vuotta selvitä pelkällä terapialla ja masennus johti todella inhottavaan kierteeseen, johon liittyi unettomuutta yli vuodeksi. Eli kun mikään muu ei auta, valitsen ehdottomasti lääkkeen ja sivuvaikutukset, kuin elämän ilman unta, iloa ja tunteita.

    • apuaaaaa

      Ite kohta 19-v tyttö yli kaks ja puol vuotta käyttänyt cprlx 10 mg ja nyt lopetus päällä... koska luin ssri lääkkeiden vaikutuksista mm seksihaluihin dopamiinin puutteeseen jne...
      hirveet on oireet ei nytkään meinaa pysyä pystyssä kun pyörryttää, sekavuutta ja sähköiskumaisia oloja tulee.. sellaisia ahdistavia nykimisiä. Mikä näihin oikeesti vois auttaa? Haluan lopettaa mutta tuntuu ettei pää kestä näitä vieroitusoireita.

      • ciprasta eroon

        Itse taisin lopettaa liian nopeasti, koska en tiennyt kuinka sitä vähennetään oikein.. minulla oli 10mg annostus ja otin puoliskaa eli 5mg, noin 3 viikon ajan ja sitten lopetin. Minulla on juuri nuo samat sivuoireet kuin sinulla, apuaaaaa.
        olisi vissiin pitänyt jatkaa vielä joka toinen päivä, tai jotain, mutta kunnon neuvoja en ole saanut. kauanko sinulla on nyt kestänyt nuo sivuvaikutukset? itselläni 8. päivä menossa

      • ciprasta irti päässy
        ciprasta eroon kirjoitti:

        Itse taisin lopettaa liian nopeasti, koska en tiennyt kuinka sitä vähennetään oikein.. minulla oli 10mg annostus ja otin puoliskaa eli 5mg, noin 3 viikon ajan ja sitten lopetin. Minulla on juuri nuo samat sivuoireet kuin sinulla, apuaaaaa.
        olisi vissiin pitänyt jatkaa vielä joka toinen päivä, tai jotain, mutta kunnon neuvoja en ole saanut. kauanko sinulla on nyt kestänyt nuo sivuvaikutukset? itselläni 8. päivä menossa

        Ite pääsin irti jo 3 vuotta sitten 20 mg:sta alkaen aina puolittamalla hyvin pitkällä aikavälillä muistaakseni siinä meni n. puoli vuotta. Sain viimeisen reseptin 10 mg:lle ja siitä vielä puolitin ja lopuksi vielä sen puolikkaan puoliksi. Pienennettyä annosta käytin aina muutamia viikkoja kerrallaan ennen kuin siirryin alempaan. Cipralex ainakin minulla lähti kehosta hyvin hitaasti. Vielä pitkään käytön lopetuksen jälkeen huomasin tiettyjä asioita mitkä liittyivät lääkkeeseen. Kunnon hikikuntoilu oli parasta siihen aikaan. Kuntoilu yleensäkin erittäin hyvää masennuksesta toipumiseen kunhan jaksaa itsensä patistaa liikkeelle. Tosi hyvä mieli tulee kuntoilun jälkeen. Mielellään siis ihan tosi hikitreeniä vaikka esim. juoksua yms.

        Oma kokemus sellainen etten enää koskaan syö psyyken lääkkeitä. Moni psykiatri sanoi mulle että psykoterapia on parempi hoito masennukseen sekä tuo liikunta. Lääkkeistä tulee aina ikäviä sivuoireita. Mulle tuli ciprasta esim. kauheita mustelmia joka paikkaan ja kroppa turpos älyttömästi. Sen lisäksi vielä noi huimaus ja ihme krampit ja pään tahdottomat nykimiset yms. Ainoa apu lääkkeistä tuo tunteettomuus mikä helpotti pahaa oloa mutta sekin on oikeastaan huono asia pidemmän päälle. Kun kävin psykoterapiassa moni muu joka käyttänyt lääkkeitä jo monia vuosia sanoi että ovat jo ihan zompeja eikä mitään tunteita ole ollut vuosiin ja liekö enää tuleekaan.

    • Kerrasta poikki

      Lopetin cipralexin käytön 5vrk sitten kerrasta poikki tyylillä. Tämä lähti siitä kun tiistai-iltana 16.4 alkoi oksennus- vatsatauti, jokin virus todennäköisesti. Elimistö tyhjeni totaalisesti n. 1/2 vrk ajan, ilman ravintoa olin n. 30 tuntia.
      Käytin cipraa yli kymmenen vuotta, alussa 10mg mutta vähensin itse 5mghen kun tuntui toimivan paremmin ja näin meni 6-7 vuotta. Aikoinaan kun aloitin käytön huomasin sivuvaikutuksena kaikenlaisen tarkkuuteni huonontuneen, sattui pieniä lipsahduksia motoriikassa enemmän, tarkkaan työhön piti keskittyä todella voimakkaasti. Seksipuolella myös laukeamisvaikeuksia, ei muuta johtuen ehkä testosteroonihoidostani (arvo 4,7) joka jatkuu edelleen. Cipran käytön lopettamisen ensisijainen syy oli lähimuistin melko radikaali huononeminen, johtuu varmasti myös iästäni (58). Keskittymiskyky heikentynyt, esim kirjan lukeminen melko vaikeaa ym.
      Vieroitusoireeni sekoittuvat vatsatautioireisiini, en tiedä kummasta mikin johtuu. Varma cipran oire on päässä tuntuvat, kuuluvat "sihahdukset" tsiuh, tsiuh epäsäännöllisin väliajoin, pienet huippauksen tunteen. Nämä olen kokenut kun joskus pidin parin päivän pausseja, vielä ei mitään pahempaa.
      Viides vrk "vapaana", voin kertoa tilanteen kehittymisestä jos kiinnostaa?

      • ciprasta eroon

        Mua kinnostaa! Tsemppiä sulle lopettamiseen!

    • Kerrasta poikki

      Kulunut 8vrk viimeisestä napista, olen kai onnekas kun ei vielä aikaisemmin mainittuja vieroitusoireita kummenpaa. Minulla on ollut tinnitus niinkauan kuin muistan. Vähintään kahdella sävelellä soi kokoajan korvissa selvästi mutta ei kovin kovaa välillä vinkaisee pahemmin. Cipran "vieroitusäänet" soivat samantapaisesti mutta lyhyesti sihahdellen ja samalla katseen tarkennus n. 1 sek herpaantuu ja varmaankin siitä johtuen pieni huippaustunne. Korvissa soivat äänet eivät ole minua koskaan haitanneet eikä myöskään nämä uudet.
      Näin keväisin ollut aina pahiten masennusta ja pelkäsinkin miten lääkityksen lopettaminen vaikuttaisi. Olo on ollut masennuksen suhteen erinomainen toistaiseksi, mieliala aktiivinen ja parempi kuin lääkityksen aikana minkä taaksepäin muistan. Kun kelaan oloani taaksepäin cipran aikana olo oli ajatustasolla ja tunteina jotenkin turtana.
      Dumpattuani cipraa näin kauan elimistööni saattaa olla että vieroitusoireet tulevat vasta myöhemmin. Lääkkeet niinkuin muutkin asiat vaikuttavat meihin kaikkiin kovin henkilökohtaisesti ja eritavoin, näin myös vieroitus ja haittavaikutusten suhteen.
      Kannustan kaikkia lopettamaan psyykelääkkeiden käytön jos mahdollista ja etsimään muita keinoja elämänlaadun kohentamiseen. Tämä tarkoittaa lähes aina kovia ponnisteluja, sinnittelyä ja lujaa tahtoa mutta on pitkässä juoksussa erittäin palkitsevaa. Toisten tuki voi olla myös ratkaiseva osa päämäärän saavuttamisessa. Kaikille tärkeää mutta erikoisesti nuorille joilla "matka" vasta alkutaipaleella. Tsemppiä kaikille.
      Ilmoittelen myöhemmin miten minulla "projekti" etenee.

    • Kerrasta poikki.

      Kulunut yli kaksiviikkoa viimeisestä napista. Olo ok, ei juurikaan mitään ongelmia vain aivan pieniä suhahduksia nupissa. Ilmeisesti tieto että aine häviää elimistöstä kahdessa viikossa pitää melko hyvin paikkansa.
      Masennuksesta ei toistaiseksi mitään merkkejä.

    • Eerika_

      Heippa! Miten lopetuksen kanssa on edennyt? Olen itse 22-vuotias ja syönyt cipralexia 10 mg päivässä kahden vuoden ajan paniikkikohtauksiin ja masennukseen. Nyt on tullut semmonen olo, että haluan lääkkeen lopettaa. Jotenkin sitä haluaa "tuntea" taas, kaikki on niin vaimeaa. Paniikkikohtaukset ja ahdistus pelottaa tietysti, mutta suuria tunteita iloa ja suruakin on ikävä.

    • lääkkeetön?

      Miten lopetuksen jälkeen sujunut?

      Kannattaako tai uskaltaako mielestänne edes aloittaa masennuslääkkeen käyttöä? Minulla on resepti piirongin laatikossa, mutta en ole uskaltanut ottaa käyttöön, kun pelkään että olo menee entistä pahemmaksi.

      • AVuksesi

        Älä missään nimessä aloita. SSRI:t aiheuttavat aivovaurioita ja joissain tapauksissa (ellei kaikissa) pysyviä sellaisia. Käyttäjä ei välttämättä itse kykene havaitsemaan aiheutuneita kognitiivisia ja emotionaalisia vaurioita tai saattaa syyttää niitä "mielisairaudestaan" tai vanhuudestaan. Lääkärit pönkittävät tätä harhaluuloa tieten tai tajuamattaan välttääkseen vastuunsa henkilön pahoinpitelystä tai, koska lääkeyhtiöt ovat heitä opettaneet niin sanomaan. Ja sitten niille valopäille, jotka keksivät syyttää liioittelusta tai pelonlietsonnasta, em. tieto aivovaurioista ei ole mielipide vaan tieteellinen fakta.

      • Anonyymi
        AVuksesi kirjoitti:

        Älä missään nimessä aloita. SSRI:t aiheuttavat aivovaurioita ja joissain tapauksissa (ellei kaikissa) pysyviä sellaisia. Käyttäjä ei välttämättä itse kykene havaitsemaan aiheutuneita kognitiivisia ja emotionaalisia vaurioita tai saattaa syyttää niitä "mielisairaudestaan" tai vanhuudestaan. Lääkärit pönkittävät tätä harhaluuloa tieten tai tajuamattaan välttääkseen vastuunsa henkilön pahoinpitelystä tai, koska lääkeyhtiöt ovat heitä opettaneet niin sanomaan. Ja sitten niille valopäille, jotka keksivät syyttää liioittelusta tai pelonlietsonnasta, em. tieto aivovaurioista ei ole mielipide vaan tieteellinen fakta.

        Vaimoni oli käyttänyt selkäni takana Ciplalexiä vuosikaudet ja on nyt niin kovissa vieroitustuskissa että unet on menneet ja samoin maku-, hajuaistit on kaikki täydellisen pois, myös seksihalut täysin hävinneet, Kuulokin on todella huono, eli aivot pilalla lopun elämää, joten älkää helvetissä menkö syömään noita hermomyrkkyjä vaikka lääkäri mitä sanosi. Siis johtaa unettomuuteen (aivot solmussa myrkyn takia) lopulta ja mahdottomat vierotusoireet, eli mm. sähköiskuja päähän ja kuin kirven hamaralla lyötäis takaraivoon ja näin ollen pakko jatkaa sitä kun muuten tuntee kuolevansa tuskaan.
        Lääkärit ovat jakelussa mukana oleva taho eikä heillä ole tietoa kun vain lääketehtaan ohjeet jotka on valheelliset.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaimoni oli käyttänyt selkäni takana Ciplalexiä vuosikaudet ja on nyt niin kovissa vieroitustuskissa että unet on menneet ja samoin maku-, hajuaistit on kaikki täydellisen pois, myös seksihalut täysin hävinneet, Kuulokin on todella huono, eli aivot pilalla lopun elämää, joten älkää helvetissä menkö syömään noita hermomyrkkyjä vaikka lääkäri mitä sanosi. Siis johtaa unettomuuteen (aivot solmussa myrkyn takia) lopulta ja mahdottomat vierotusoireet, eli mm. sähköiskuja päähän ja kuin kirven hamaralla lyötäis takaraivoon ja näin ollen pakko jatkaa sitä kun muuten tuntee kuolevansa tuskaan.
        Lääkärit ovat jakelussa mukana oleva taho eikä heillä ole tietoa kun vain lääketehtaan ohjeet jotka on valheelliset.

        Olen käynyt läpi samanlaisen vieroitushelvetin ja saanut siitä vakavia traumoja. Valmiste tosin oli eri. Vieroitusaikataulu oli liian nopea. Siinä menikin suurin luottamus lääkäreihin ja hoitajiin. Kun he kerran valehtelevat potilailleen mielialalääkityksistä, herää kysymys, mistä muusta he myös valehtelevat?

        "Tarvitseehan diabeetikotkin insuliinia."

    • Tuore lopettaja

      Näin "vahingosta viisastuneena" neuvoisin kaikkia mieluiten jättämään pillerit hankkimatta. Ainakin jos kyse on "vain" keskivaikeasta masennuksesta. Itse en ole edes täysin varma minkä asteiseksi oma masennukseni diagnosoitiin sillä ciprat määrättiin myös ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöön eikä itsellä ollut oikein muutoinkaan sanavaltaa asian suhteen. Muutaman viikon tappelin vastaan mutta tuntui että jos en lääkkeitä huoli niin apua ei tipu.
      Minusta puheet siitä miten aivojen kemialliset reitit olisi muka jotenkin solmussa on ihan täyttä paskaa suorastaan ja mielialalääkkeitä määrätään aivan liian heppoisin perustein. Kuitenkin monilla voisi tilanne helpottua jo sillä että saisi elämän perusasiat muutoin järjestykseen. Ruokavalio, mielekkyys elämään itseä kiinnostavien asioiden voimalla yms.
      En nyt tietenkään tavallisena kaduntallaajana ala väittämään että kun vaan vedät vähän D-vitamiinia ja möllerin kalaöljyä niin kyllä siinä masennukset kaikkoaa, mutta varmasti monella nykypäivänä tällainen alakuloisuus ja ahdistuneisuus kumpuaa liian suoritusorientoituneesta arjesta, jossa ei jätetä tilaa pienillekään epäonnistumisille. Itselläni esimerkiksi suuri vaikuttava tekijä on ollut hankala taloudellinen tilanne. Toki paniikkioireeni alkoivat jo ennen sitä, mutta kun nyt niiden kohdalla olen löytänyt omat selviytymiskeinoni ja osaan lähes poikkeuksetta sanoa paniikkikohtauksille stop, niin se on jo suuri edistysaskel kohti parempaa ja toivottavasti lääkeetöntä elämää.
      Aloittamisen muistan olleen yhtä tuskaa. Jatkuva haukottelu, seinän tuijottelu mieli täysin tyhjänä, päänsärky, väsymys, huimaus, pahoinvointi... Mitä näitä oireita nyt olikaan.
      Käytön aikana olen huomannut muistini heikkenemistä sekä keskittymiskyvyn katoamisen. Ennen tuhat sivua päivässä kevyesti lukeva kirjatoukka ei pysty nyt yhtä Aku Ankkaa lukemaan ongelmitta. Lisäksi olen suunnattoman äkäinen lähes päivittäin. Toivon että tämä ei ole pysyvä muutos, sillä nyt itseäni kuunnelleena olen aivan kauhuissani. Menetän malttini aivan sekunneissa ja sanallinen ulosantini on saanu huomattavia vulgaareja piirteitä, joita ennen oli korkeintaan niinä hetkinä kun iskee pottuvarpaansa lipaston nurkkaan.
      Nyt olen tilanteessa jossa olen lopettanut lääkkeen käytön kertaheitolla viikko sitten. Tarkoituksenmukaista tämä ei ollut, vaan taloudellisen tilanteen sanelema elämänmuutos ja tätä tapaa en kyllä suosittele kenellekään, niin suuri kuin vihani näitä myrkkyjä kohtaan onkin. Turhauttavaa se lääkärin opastuksella lopettaminen varmasti on monen mielestä, sillä kun se tunne tulee että lääkkeen tahtoo lopettaa, siitä myös tahtoo eroon nyt eikä viidestoista päivä. Mutta älkää omaehtoisesti päätykö tähän ratkaisuun että katkaisette kahleet siltä seisomalta. Jos lääkkeen aloitus oli oireineen sietämätöntä, niin tämä menee jo kammottavuudessaan aivan absurdeille urille. Joka keskustelussa enemmän tai vähemmän esille nousevat "sähköiskut" ja muut tuntemukset eivät todellakaan ole mitään satusetäilyä. Kävellessä tuntuu että päkiöistä lähtee sellainen sähköaalto ettei meinaa tolpillaan pysyä ja loppuhuipennuksena sormenpäät jäävät kihelmöimään minuuteiksi. Tavarat eivät pysy käsissä ja olo on kaiken kaikkiaan aivan kamala. Ainoa positiivinen ajatus jonka tästä irti saan, on se, että paniikkikohtauksia en ole näiden oireiden johdosta saanut riesakseni. Omien selviytymisstrategioiden löytyminen on siis ns. avain onneen. Sanottakoon nyt, että ensimmäinen kunnon kosketukseni paniikkikohtaukseen oli sairaalareissuun johtanut pieni annos yskänlääkettä. Joten näiden tuntemuksien kanssa viikon eläneenä, uskallan optimistisesti ajatella, että saatan hyvinkin tulla toimeen ilman lääkitystä jatkossa, eikä tähä orjuuteen tarvitse enää langeta ikinä.

      • hihhiiii

        Ite 19 v nainen, melkein kolme v ehdin syödä 10 ja 5 mg vaihdellen.. nyt ollut viitisen pvää syömättä ja ollut hirmuist väsyst myös sähköiskumaiset tunteet tuttuja, huono olo kova pääkipu ja sekavat unet. Kuitenkin tsemppi päällä ja ilolla odotellessa sellast tunnerikkaampaa, oikeaa luonnettani tunne-elämässä jota ei ehkä vuosiin ole kunnolla itsekään tavannut!

    • PönttöSekaisinLääkkeellä

      Kärsin jatkuvasta ylisuuresta huolestuneisuudesta, epävarmuudesta ja epäonnistumisen pelosta ja tunnontuskista, joihin ei ollut edes todellista aihetta minkä kyllä tiesin silloinkin. Se tietenkin veti mielialan ja itsetunnon alas ja kun koin ekan kerran etten enää kestä huoliani pitkään päätin kysäistä lääkäriltä reseptiä. Se oli naurettavan helppo saada, vaikka lääkäri oli minulle tuntematon ja ehdimme keskustella vain alle puoli tuntia. En ehtinyt kysyä oikein mitään lääkkeen odotettavissa olevasta vaikutuksesta, mahdollisista haitoista tms. Siksi meni jonkin aikaa ennen kuin uskalsin napata ekan pillerin naamaani. Oli vaikea aloittaa cipralex-lääkitystä, kun siitä alkuun tuli niin kammottavan tuskainen olo. Lopetin ja aloitin uudestaan muutaman kerran ja kun viikon sinnittelin ns. aloitusoireiden kanssa tuntui että olo ei ollut enää niin paha ja aloin uskoa/toivoa että nyt lääke auttaisi. Suunta alkoikin mennä vain alaspäin. Tapani kokea, ajatella ja tuntea sekä suhtautumiseni muihin ihmisiin muuttui inhottavalla tavalla. Oli välinpitämätön olo, ärähtelin puolisolleni, olin kireä, hermostunut, äkäinen ja jopa erittäin vihainen. Enkä edes ymmärtänyt miksi jos sitä aloin miettiä vittuillessani muille. Öisin näin jatkuvasti painajaisunia joihin heräilin pitkin yötä. Painajaiset alkoivat samantien kun olin aloittanut cipralexin, ennen lääkettä en nähnyt koskaan painajaisunia. Päivisin olo alkoi olla epätodellisen synkän tuntuinen, tasaisen mustaa mielialaa ilman toivon pilkahdustakaan ja saatoin hyperventiloida koko päivän ja sydän tykytti hurjasti. Toivoin syvästi kuolevani! Aloin miettiä että kaiken järjen mukaan minun pitäisi jo olla paremmissa voimissa, siis jos noihin ihmeparantajapsykiatreihin uskoo. Lääketieteestä tietämättömille ja muutenkin arvostelukyvyttömille markkinoidaan sellaisilla mielikuvilla psyykenlääkkeitä, että päässä olisi jotenkin mystisesti molekyylit ja aineet sekaisin ja oikealla lääkkellä saadaan virtaukset pään sisällä kulkemaan oikein ja harmonisesti. Oi, yksinkertaisuus. Kunpa olisikin noin vaivatonta ja helppoa. Nyt kärsin veemäisistä vieroitusoireista kun olen lopettanut niin nopealla temmolla cipralexin käytön. Haluan vain pikaisesti tämän aineen pois elimistöstäni. Olisi pitänyt harkita ennen tätä tyhmää lääkekokeilua kun aiemmatkin kokemukset psyykenlääkkeistä ovat samansuuntaisia ettei olisi turhaan tarvinnut kiusata itseään ja läheisiään. Hävettää, surettaa ja tunnen kuin olisin nyt jokin narkkari vieroitusoireineen...

      • PönttöSekaisinLääkkeellä

        Ja lisään. Tuskin voi asiat olla niin huonolla tolalla että AINOA mahdollinen tapa parantua olisi lääke. Niihin keskittymällä näyttää unohtuvan ihmisiltä terveen elinympäristön, elintapojen, terveiden ihmissuhteiden ja ajattelutapojen ym. jokapäiväiseen arkeen kuuluvan merkitys mielenvaivojen ehkäisyssä ja parantamisessa.

      • Minäkö
        PönttöSekaisinLääkkeellä kirjoitti:

        Ja lisään. Tuskin voi asiat olla niin huonolla tolalla että AINOA mahdollinen tapa parantua olisi lääke. Niihin keskittymällä näyttää unohtuvan ihmisiltä terveen elinympäristön, elintapojen, terveiden ihmissuhteiden ja ajattelutapojen ym. jokapäiväiseen arkeen kuuluvan merkitys mielenvaivojen ehkäisyssä ja parantamisessa.

        Sinä sen sanoit.
        Täälläkin kirjoittaa niin "viisasta" porukkaa että luulisi jo itsensä tajuavan että kaikki muukin elämässä vaikuttaa siihen mieleen kuin lääkkeet.
        Kyllä minulle aikakin lääkäri totesi jo lääkettä määrätessään että ei nämä mitään onnellisuuspillereitä ole. Kyllä siihen mielen korjaantumiseen tarvitaan muutakin, omaa asioiden työstämistä ja käsittelemistä.

        Jos huomaa että jokin masennuslääke ei toimi ja olo vain pahenee niin miksi ihmeessä sen käyttöä pitää jatkaa, voi kokeilla toista lääkettä, vierottaua kokonaan lääkkeistä ja yrittää selvitä muilla tavoin.. On kai ihmisellä omakin ajatusmaailma ja mieli, ei ne lääkärit niitä pillereitä väkisin sinne suuhun työnnä jos on masentunut.

    • mömmelö

      Onpas ikävä viestiketju taas. Ei voi mitöään jos on jo aloittanut ja tarvii vinkkejä lopettamiseen. Ei siinä auta minkään lääkkeettömän sissin syyllistävät jutut ja sissikertomukset miten on menty muka läpi harmaan kivenkin ilman lääkkeitä. Saanen epäillä, että näillä ihmisillä ei masennus kuitenkaan ole ollut sitten niin vakavaa. Lääkkeillä pystytään kyllä hyvinkin myös poistamaan masennukseen usein liittyviä voimakkaita ahdistuksen ja paniikin tunteita. Silloin voi yrittää keskittyä henkiseen parantumiseen eikä vain miettiä aamusta iltaan, että pysähtyykö se sydän nyt vai heti.

      • Hohhoijjakkaa

        Ihan samaa ajattelin. Tämä keskustelu EI OLLUT siitä miten "itseoppineet lääketieteen professorit" tulevat tänne julistamaan lääkekammoaan ja jakamaan kaikkia luulojaan faktoina. Olkoot aivan vapaasti sitten sairaita tai terveitä ilman lääkkeitä. Aloittaja kysyi lopetuskokemuksista eikä pyytänyt mitään antilääkeaktivistien mielipiteitä.

        Vakava masennus on muuten lääkitystä vaativa tila ja ne jotka luulevat olevansa jotenkin muita "vahvempia" valitessaan lääkkeettömyyden voivat vetää sen päänsä sieltä ahteristaan ulos. Jos niin hyvin menee ilman lääkkeitä, niin silloin ei kyllä vakavasta masennuksesta ole tietoakaan. Monilla on myös muita mielenterveydenongelmia pahentamassa comboa, joten siitä vaan sitten itse kukin kokeilemaan pelkkää ylimielisyyttä hoitomuotona. Itse olen saanut lääkkeistä korvaamatonta apua, vaikka totta kai niissä usein on myös enemmän tai vähemmän sivuvaikutuksia. Sivuvaikutukset ovat kuitenkin olleet pienempiä haittoja kuin elämä ilman riittävää hoitoa. Ja ei; lääkkeet eivät korvaa vaikeissa ongelmissa terapiaa ja elämäntapamuutoksia, vaan tukevat niitä yhtenä hoitomuotona. Tämän on minulle jokainen lääkäri kertonut kysymättä.

        Joka tapauksessa parempaa ja onnellisempaa jatkoa aloittajalle :)

      • Leksand

        Mitä tarkoitat "vakavalla masennuksellla?" Millä perustein "se" vaatii "lääkitystä?"

        Minä en tuomitse minkään aineen käyttöä vaan jätän päätökset aina asianomaiselle itselleen. Hän joka tapauksessa kantaa vastuun seurauksista, hyvistä että pahoista, joten mikä oikeus muilla on asiaan puuttua. Itse ainoastaan pyrin vaikuttamaan siihen, että henkilö tekee informoidun päätöksen, suuntaan tai toiseen, mitä harvoin jos koskaan virallisilla vastaanotoilla saa.

    • mbalotelli

      Olen itse miettiny kyseisen lääkkeen lopetusta. Olen syönyt niitä nyt noin vuoden ja huomaan vasta nyt miten tämä vuosi on mennyt itseltäni täysin ohi. Ihan ensimmäisiä viestejä tässä ketjussa oli kuin omasta suusta sanottua. Tämän koko vuoden ajan on ollut hyvin poissaoleva tunne, ihan kuin tuijottaisin vain tyhjyyteen teki sitten mitä tahansa. Ennen lääkitystä, tunnetiloihini vaikuttivat suuresti kaikki tapahtumat, vuodenajat ym. mutta kaikki tämä on kadonnut lääkkeen myötä. Mitään hyötyä varsinaisiin oireisiin joihin lääkettä syön ei ole tullut.

      • 13+12

        Varmasti viisasta miettiä, josko aineesta hankkiutuisi kokonaan eroon. Ne ainoastaan lamaavat tunnekokemukset ja voivat jättää pysyviä muutoksia jälkeensä. Psyykenaineet eivät paranna tai ratkaise mitään.

    • artsi7

      Tunnen vain kolme jotka ovat käyttäneet pidempään mielialalääkkeitä ja heillä on ainoastaan hyvää kerrottavaa niistä. Mielialalääke on silloin tarpeellinen kun oireet ovat fyysisiä ja muutenkin sietämättömiä. On parempi tasoittaa mielialaa kuin pitää elimistö kovassa rasitustilassa. Lääkkeen sivuvaikutuksia voi kompensoida liikunnalla, ruokavaliolla, sos.kanssakäymisellä, joogalla jne... Eli mielialalääkettä vain vakavaan masennukseen/ahdistukseen.

    • 9+1

      Söin vuosia ja koen kyllä, että sain apua Cipralexista! Tosin olen sitä mieltä, että lopettamisen olisin voinut tehdä aiemminkin, sillä varsinaisesti masentunut en ole enää ollut pitkään aikaan. Lopettaminen on kuitenkin pelottanut ja sen vuoksi olen jatkanut lääkkeen käyttöä niin pitkään. Kesäkuun alussa vihdoin päätin lopettaa ja aika hyvin ilman mitään pahoja vieroitusoireita on sujunut. Väsymystä oli alussa annosta vähennettäessä, mutta ei oikeastaan muuta. Kun jätin lääkkeen kokonaan pois, alkoi "sähköiskut", sydämentykytykset ja vatsavaivat. Sain betasalpaajaa tarvittaessa otettavaksi, joka kyllä tuntuu auttavan. Eli voiton puolella jo tässä taistelussa :)

      En kuitenkaan kadu lääkkeen käyttöä missään tapauksessa, en välttämättä olisi tässä jos kovin lääkevastainen olisin aikoinani ollut. Parantumisessa terapialla ja muulla "henkisellä kasvulla" on kyllä ollut iso osa myös! Ilman lääkettä en usko, että olisi ollut voimia parantua.

      • Kalju Pitkätukka

        Rinnakkaisvalmiste Escitalopram Actavis on menossa, toinen pakkaus.

        Annostus 10mg/vrk

        Apua on ollut valtavasti, ilman lääkettä pyörii itsemurha mielessä koko ajan, eikä kyennyt mihinkään keskittymään.

        Elämäntilanteeni on sellainen, että kuormittavia tekijöitä ei voi eliminoida, perhe- ja työtilanne on stressaava, mutta vaihtoehtoa ei oikein ole, tai ne olisivat vielä huonompia.
        Pohdiskelimme näitä asioita psyk. sairaanhoitajan kanssa.

        Lääkityksen turvin kykenen tekemään töitä, ja nauttimaan hyvistä asioista.

        Lääkityksen tunteita latistava ominaisuus on heikentynyt, ainoa haittavaikutus on sukuvietin laimeneminen, mutta kyllä seksikin sujuu.

        Saapa nähdä, miten käy, kun pitää alkaa lopettelemaan lääkitystä...

    • qluuton

      Mulla on lopetus juuri menossa ja oon etsinyt tukea netistä ja päätin nyt itsekin kirjoittaa fiiliksiä auki!
      Olen syönyt Cipralexia vuodesta 07 asti, eri annoksilla. Ikinä vaiva, johon lääke määrättiin, ei ole parantunut. Kärsin edelleen paniikkikohtauksista.
      Tästä syystä lääkärin kanssa päädyttiin lopettamiseen. Oikea oppisesti on vähennykset tehty, joten siitä ei ole nyt kyse.

      Nyt on mennyt vasta 1vk ja olen ihan helisemässä, olen niin väsynyt etten meinaa pysyä pystyssä. Saan koko ajan sähköiskuja päähän, sykkeeni ei kestä normaaleja lenkkejä ja kuntosalilla käyntejä.
      Miten tästä pääsee yli? Kauan se pahin kestää? Pelkkä ajatus työpäivästä kauhistuttaa tämän väsymysmäärän kanssa!

      • Feikitön

        Ei SSRI:t tai muutkaan psyykenlääkkeet paranna tai korjaa ikinä mitään. Se joka muuta väittää ei tiedä mistä puhuu (ei tunne ko. aineiden vaikutusperiaatetta) tai suoraan valehtelee.

        Kuinkahan nopeasti sinulle on neuvottu lopettamaan? 7 vuoden käyttö on hyvin pitkä ja vaatii useilla hyvin hitaan, useita kuukausia kestävän, lopetusohjelman. Varsinkin, jos haluat säilyttää jonkinlaisen toimintakyvyn, esimerkiksi töissäkäymistä varten. Lääkärit eivät tunnista vieroitusoireita normaalista psyykkisestä pahoinvoinnista, jtoen sinulla voi olla tiukkaa saada saikkua siihen. Vieroitusoireilu voi kestää viikoista, kuukausiin tai jopa muutamiin vuosiin. Siksi moni erehtyy luulemaan vieroitusoireilua alkuperäisien "sairauden" paluuksi, johon ainetta alunperin annettiin/otettiin. Koska vieroitus on hyvin yksillöllistä on mahdotanta arvioida kuinka kauan sinulle tila kestää.

        Hanki ehdottamasti lisätietoa vieroituksesta etukäteen, jotta tiedät missä mennään, etkä lankea lääkärisi höplään siitä, että kyseessä olisi jotakin muuta kuin vieroitusoireilua. Tässä sinulle tuhti paketti linkkejä, joista saat tietosi nopeasti tilanteen tasalle:

        Beyond Meds (Monica Cassanin sivusto, joka tarjoaa tietoa ja linkkejä psykiatriaan, lääkkeisiin, vieroittamiseen jne. lähtien vaikka muille jakaa)
        www.beyondmeds.com

        Recovery Road (vertaistukisivusto)
        www.recovery-road.org

        Coming Off (yleistä, joskin hieman kapealaista, tietoa vierotuksesta)
        www.comingoff.com

        Mad In America (yleistietoa, uutisia, vertaisia ja kertomuksia psykiatrian alalla toimivilta ja psykiatrian uhreilta)
        www.madinamerica.com

        Dr. Peter Breggin's Simple Truths About Psychiatry (Harvardista valmistuneen psykiatrian "gurun" tietosivusto)
        www.breggin.com

        Surviving Antidepressants (vertaistukifoorumi vieroittatujille)
        www.survivingantidepressants.org

        Council for Evidence-Based Psychiatry (A MUST READ)
        www.cepuk.org

      • migss

        Hyviä sivustoja.

        Lisäisin tähän itse jälkikäteen nämä sivustot vielä lisäksi:

        Inner Compass (lääkkeistä vieroittautuneiden, psykiatrisista hoitokeinoista haittaa saaneiden tekemä sivusto, jotka etsivät uutta paradigmaa mielenterveyshoitoon jonka on nykyisellään vallannut lääkeusko ja jonka periaatteet saattavat enemmänkin satuttaa kuin auttaa ihmisiä. Mitä lääkkeet todellisuudessa tekevät ihmisille? Miten ne vaikuttavat? Muun muassa näihin kysymyksiin on vastauksia)
        https://www.theinnercompass.org/

        Inner Compass withdrawal project (saman sivuston lääkevieroitusosio tueksi vieroitukseen)
        https://withdrawal.theinnercompass.org/ (Surviving Antidepressantsista löytyy paras tuki käytännössä tosin)

        http://www.jfmoore.co.uk/podcast.html (podcasteja masennuslääkkeiden ongelmista vieroittautujien ja ammattilaisten suusta... J. Moore on kansalaisaktivisti, joka on saanut paljon omilla toimillaan keskustelua aikaan Britanniassa masennuslääkkeiden haitoista ja vieroitusongelmista, joista hänellä itselläänkin on kokemusta. Ollut tekemässä podcasteja myös Mad in Americaan)

        www.madinfinland.org (Mad in America - liikkeen ja sivuston suomalainen sisarsivusto, missä suhtaudutaan kriittisesti nykyiseen mielenterveyshoitoon. Mukana kirjoittamassa mm. Ben Furman ja Aku Kopakkala jotka ovat yrittäneet luoda Suomen nihkeässä ilmapiirissä keskutelua masennuslääkkeiden haitoista)

        Psykiatri Joanna Moncrieffin sivusto. Hänellä on erityisen hyvä kirjoitus aiheesta, miten psyykenlääkkeet toimivat (ja se ei ole sama teoria mikä yleensä psykiatreilla on) J.Moncrieff on hyvä kriittinen psykiatri joka on myös kirjoittanut kirjoja aiheesta: https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/
        https://joannamoncrieff.com/

        Twitter hashtag "morethan2weeks" - voi etsiä Twitteristä . Perustettiin sen takia, koska Britanniassa eräs korkeassa asemassa oleva psykiatri julkisesti kirjoitti Time - lehdessä, että masennuslääkkeiden viekkarit kestää vain 2 viikkoa. Tämä ei ole todellisuus lainkaan, vaan vieroitusoireet voi kestää pitkäänkin. TEnemmän kuin kaksi viikkoa ja hyvinkin pitkään ja olla vaikeita. Tämä johti potilaiden suuttumiseen, koska ihmisillä on täysin erilaisia kokemuksia. Hashtagista löytyy verkosto ihmisiä, jotka pyrkivät lisäämään tietoutta vieroituksen ja lääkkeiden ongelmista, omista kokemuksistaan, jakamaan artikkeleita, lisäämään tietoutta, hakemaan oikeutta jne. Kyseinen lausunto "vieroitusoireet kestää kaksi viikkoa" johti valitukseen lukuisten psykiatrien toimesta : http://cepuk.org/2018/03/09/patients-academics-psychiatrists-formally-complain-president-royal-college-psychiatrists-misled-public-antidepressant-safety/

        James Davies CEPUK;n kanssa ja psykologi John Read ovat olleet hyviä herättämään keskustelua ihan mt- ammattilaispiireissäkin Britanniassa tutkimuksillaan ja lausunnoillaan, jotka ovat herättäneet keskustelua masennuslääkkeiden ongelmista. J.Read on ollut tekemässä tutkimusta, missä keskiössä on potilaiden kokemat ongelmat masennuslääkkeistä ja kokemukset niistä - mitä ne oikeasti tekevät ja mitä vaikutusta niillä on ihmisten elämään.

        Twitter on hyvä alusta kampanjoida ja herättää keskustelua.

        Britanniassa aiheesta puhutaan paremmin kuin Suomessa! Viimeaikoina myös Suomessa on kirjoitettu masennuslääkkeiden vieroitusoireiden tutkimuksesta, jossa oireiden todettiin olevan vaikeampia kuin on ajateltu. Aihe ei ole kunnolla tutkittu!

        Muutama viimeaikoina tai kauemmin aikaa sitten julkaistu hyvä artikkeli:
        https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005853275.html
        https://www.hs.fi/elama/art-2000005865230.html
        https://madinfinland.org/suomen-kuvalehti-ela-vain-ihan-normaalisti/
        https://www.iltalehti.fi/mieli/a/2015050819312111

        Suomi tarvitsisi oman Council of Evidence - Based psychiatry - yhdistyksen!

        New York Timesin juttu masennuslääkkeen vieroitusongelmista :
        https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html

        Psychiatric Times lehden juttu, mitä voimme oppia vieroitusfoorumeilta netissä kuten Surviving Antidepressants?
        http://www.psychiatrictimes.com/addiction/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn

        Roehamptonin yliopiston masennuslääketutkimus: https://www.roehampton.ac.uk/news/2018/october/new-review-concludes-antidepressant-withdrawal-far-more-serious-than-previously-thought/

        Minkä olen itse masennuslääkkeillä satutettuna potilaana tajunnut, on että nykyaikana vaikuttaa, että satutettujen potilaiden pitää itse ajaa asiaansa ja lisää tietoutta ja ottaa selvää. Se mitä mainstream - psykiatria tarjoaa lääkkeillä satutetuille potilaille on usein vain silmien pyörittely, lisää lääkkeitä ja uusia diagnooseja. Eikä edes potilasta välttämättä uskota ja hänen kokemusta vähätellään. Tukea ei heru vieroituksen ongelmissa.

        Joskus pitää oikein nipistellä itseään. Miten voi olla mahdollista, että ihmisille aletaan vuosikausia syöttää tällaisia lääkkeitä joista voi koitua huomattavaa haittaa?

    • 9+1

      Kirjoittelin 26.6. viestissä omasta lopettamisesta, takana siis myös useampi vuosi Cipralexia ja sitä ennen vuosia muita masennuslääkkeitä.

      Nyt muutaman päivän ajan olen ollut vapaa vieroitusoireista! Eli miten kauan tähän nyt meni, juhannusta ennen keskiviikkona otin viimeisen 5 mg ja juhannusaatosta lähtien alkoi ne pahimmat vieroitusoireet. Vähensin kyllä jo kesäkuun alusta annostusta 20 mg alaspäin ja silloin olin lähinnä todella väsynyt. Nyt toimintakyky on palautunut normaaliksi, on energiaa, keskittymiskykyä, liikunta sujuu ja nukun yöllä 8-9 tunnin yöunet.

      Tsemppiä sulle qluuton :) Toivottavasti mun suhteellisen kivuton vieroitustarina antaa sulle voimia!

      • Sake

        Täällä yks Cympaltan lopettanut 3 päivää sitten jota 2,5kk söin. Nyt menee sähköä päässä siihen malliin että puoli Suomea toimis tällä määrällä. Kestääkö pitkään?

    • qluuton

      Lopettamista on yli vuosi "valmisteltu". Käyn koko ajan psykoterapiassa joten en ole tippumassa "tyhjän" päälle. Viimeksi olin ilman lääkettä 2v sitten, silloin lopetus meni jotenkin helpommin.

      9 1 tuo kyllä lohdutti, kiitos! :)
      Tuo väsymys on ehdottomasti se pahin tässä hommassa, niin psyykkinen kuin fyysinenkin. Kun vaan jaksaisi tätä eikä napsahda nappiin :/

    • -tarska

      Kiitos niistä asiallisista vastauksista, joita tähän viestiketjuun on tullut. Olen syönyt Cipralexia vastaavaa tuotetta Esipralia vuodesta 2009 lähtien. Lääke oli siihen tiltanteeseen tarpeellinen, koska pakkoajatusteni takia olin vaaraksi paitsi itselleni myös ympäristölleni: saattoi nimittäin iltapäivän liikenneruuhkassa yhtäkkiä pälkähtää mieleen ajatus, että hyppäänpä tästä tuon ohi rymistelevän rekan alle.

      Lääkitys oli 10 mg ja spin sitä tammikuuhun 2013 saakka. Kun itsetuhoisia ajatuksia ei enää ollut ja huomasin jopa suunnittelevani tulevaisuutta, päätin vähentää lääkitystä. Keneltäkään kysymättä pudotin kerrasta annostuksen puoleen. No, jonkun ajan kuluttua alkoivat vieroitusoireet, joita en edes niiksi mieltänyt: kaaduin viikon aikana kolmesti kotona ja ulkona kävelin kuin humalainen -. en kerta kaikkiaan pysynyt pystyssä. Kun ymmärsin, mistä oli kysymys, palasin takaisin 10 mg:n annostukseen. Lääkäri neuvoi tekemään vähennyksen asteittain ja todella pitkällä aikavälillä. Ja niinhän minä tein: ensin kuukausi 10 mg kuutena päivänä ja seitsemäntenä 5 mg, sitten kuukausi 10 mg viitenä päivänä ja kuudentena 5 mg jne. Tämä urakka kesti siis seitsemän kuukautta eikä koko aikana ollut minkäänlaisia vieroitusoireita.

      Kun olin päässyt 5 milliin/päivä ja olo oli ihan hyvä eikä masennus eivätkä pakkoajatukset vieläkään vaivanneet, jatkoin annoksen pienentämistä samaan tahtiin: kuutena päivänä 5 mg ja seitsemäntenä ei mitään.

      Nyt olen ollut viikon ihan ilman mitän, mutta lopetin lääkkeen käytön tilanteessa, jolloin oli menossa 3 päivää ilman lääkettä ja neljäntenä 5 mg. Ehkäpä oli liian äkkiä lopetetu sittenkin, koska eilen rupesi jänisräikkä soimaan päässä. Taidan ottaa tähän hätään taas 5-millisen tai puolikkaan siitä, ja seuraavan sitten, kun tai jos pään sirinä taas alkaa häiritä elämää.

      Psyykkisistä oireista tämän vieroituskuurin aikana sen verran, että olen nyt suuttunut muutaman kerran - ja sitähän ei tapahtunut masennuksen eikä lääkityksen aikana. Masentuneena vain itketti ja lääkkeitä syödessä vain ajatteli, että välikö hällä.

      Masennus on vakava tauti, ja se pitää hoitaa. Toivotan hyvää ja elämisen arvoista tulevaisuutta teille kaikille.

      • kalvostokone

        Kiitos, kun kerroit kokemuksistasi. Hyppäys 5mg:sta 0mg:aan on suuri. Älä siis aliarvioi. Kaikki ei saa pahoja vieroitusoireita, mutta jotkut saavat hyvinkin vaikeita, jopa henkeä uhkaavia psykooseja jne. Masennus ei oikeastaan ole sairaus, mutta saa sen sellaiseksi mieltää, jos se auttaa hahmottamaan ja mieltämään omaa maailmaa paremmin. Toivottavasti lopetus menee sinulla ilman suurempia ongelmia.

      • Arttuvain
        kalvostokone kirjoitti:

        Kiitos, kun kerroit kokemuksistasi. Hyppäys 5mg:sta 0mg:aan on suuri. Älä siis aliarvioi. Kaikki ei saa pahoja vieroitusoireita, mutta jotkut saavat hyvinkin vaikeita, jopa henkeä uhkaavia psykooseja jne. Masennus ei oikeastaan ole sairaus, mutta saa sen sellaiseksi mieltää, jos se auttaa hahmottamaan ja mieltämään omaa maailmaa paremmin. Toivottavasti lopetus menee sinulla ilman suurempia ongelmia.

        Pyydän jo etukäteen anteeksi pilkunviilaustani, mutta masennus on lääketieteellisesti lueteltu sairaudeksi. Tietenkään tätä masennus nimistä sairautta ei tule sekoittaa masennus nimiseen tunteeseen, joka on täysin normaali _satunnaisesti_ ilmenevänä tunteena esim1: "minulla on ollut masennus vuosia. En pääse yli ajatuksesta X." esim2: "olen masentunut koska kynteni lohkesi tänään."
        Esim1 = esimerkki masennus-sairaudesta
        Esim2 = esimerkki ns. yleiskielen masennuksesta, ohi menevästä tunteesta.

        Itse koin tärkeänä kommentoida tänne, koska olen syönyt Cipralexin halvempaa rinnakkaisvalmistetta Escitalopram Activiaa keskivaikeaan masennukseen (ei ahdistusta) ja tämä oli ensimmäinen sivu, mikä osui googlessa silmään. Toivon, että kommenttini voisi auttaa muita Cipralexistä (tai rinnakkaisvalmistesta) vierottuvia ihmisiä.

        Itse olen typerän oma-aloitteelisen, asteittaisen (20mg->10mg kuukausi -> 10mg kuukausi -> 10mg satunnaisesti -> lopetus) ja rahan pulasta riippuvan ns. "Cipiksen" lopetuksen keskellä tällä hetkellä.

        Olen huomannut oireina ns. Ikuisen krapulan (itselläni heikko olo, oksetus, vapina, säikkyisyys). Tämä "ikuinen krapula" loppui muutaman päivän kuluessa lääkkeen lopettamisesta. Viimeksi söin 10mg 11pv sitten ja edelleen minulla jatkuvat ns. sävärit kehossa [kuin sähköisku, mutta ilman säpsähdys-refleksiä (epämiellyttävää)]. Onko muilla ollut näitä "säväreitä"? Itselläni etenkin käsissä ja leuissa.

        Pahoittelen kielioppivirheitä ja kirjoitusvirheitä.

        -Arttu

      • Airduster
        Arttuvain kirjoitti:

        Pyydän jo etukäteen anteeksi pilkunviilaustani, mutta masennus on lääketieteellisesti lueteltu sairaudeksi. Tietenkään tätä masennus nimistä sairautta ei tule sekoittaa masennus nimiseen tunteeseen, joka on täysin normaali _satunnaisesti_ ilmenevänä tunteena esim1: "minulla on ollut masennus vuosia. En pääse yli ajatuksesta X." esim2: "olen masentunut koska kynteni lohkesi tänään."
        Esim1 = esimerkki masennus-sairaudesta
        Esim2 = esimerkki ns. yleiskielen masennuksesta, ohi menevästä tunteesta.

        Itse koin tärkeänä kommentoida tänne, koska olen syönyt Cipralexin halvempaa rinnakkaisvalmistetta Escitalopram Activiaa keskivaikeaan masennukseen (ei ahdistusta) ja tämä oli ensimmäinen sivu, mikä osui googlessa silmään. Toivon, että kommenttini voisi auttaa muita Cipralexistä (tai rinnakkaisvalmistesta) vierottuvia ihmisiä.

        Itse olen typerän oma-aloitteelisen, asteittaisen (20mg->10mg kuukausi -> 10mg kuukausi -> 10mg satunnaisesti -> lopetus) ja rahan pulasta riippuvan ns. "Cipiksen" lopetuksen keskellä tällä hetkellä.

        Olen huomannut oireina ns. Ikuisen krapulan (itselläni heikko olo, oksetus, vapina, säikkyisyys). Tämä "ikuinen krapula" loppui muutaman päivän kuluessa lääkkeen lopettamisesta. Viimeksi söin 10mg 11pv sitten ja edelleen minulla jatkuvat ns. sävärit kehossa [kuin sähköisku, mutta ilman säpsähdys-refleksiä (epämiellyttävää)]. Onko muilla ollut näitä "säväreitä"? Itselläni etenkin käsissä ja leuissa.

        Pahoittelen kielioppivirheitä ja kirjoitusvirheitä.

        -Arttu

        Masennusta ei ole määritelty lääketieteellisesti sairaudeksi. Sen takia se löytyy ICD-10:stäkin luokasta 5, Mental and behavioural disorders (mielen ja käytöksen häiriöt). Kiinnitä huomiota sanaan 'disorder' eli häiriö. Koska "mielisairaudet" eivät ole oikeita sairauksia, ei virallisesti voida käyttää sanaa 'disease' (sairaus). Sanaa sairaus voidaan käyttää virallisesti ainoastaan oikeiden sairauksien kohdalla. Vertaa esimerkiksi ryhmä 4, Endocrine, nutritional and metabolic diseases, tai ryhmä 6, Diseases of the nervous system. Masennus on sairaus ainoastaan metaforisessa mielessä, samalla tavalla kuin esim. pelko on. Käytös ja tunteet eivät voi olla koskaan sairauksia vaan korkeintaan ainoastaan oireita, jostain oikeasta sairaudesta, esim. aivosyövästä tai kilpirauhasen vajaatoiminnasta jne.

        "In psychiatry, as opposed to somatic medicine, the symptom is the disease, rather than a sign for the disease." --Thomas S. Szasz, Professor Emeritus of Psychiatry (www.szasz.com)

        Monelta taholta pursuavan propagandan myötä ihmiset on harhaanjohdettu luulemaan, että masennus "sairautena", tai, kuten usein kuulee sanottavan kliininen masennus, olisi eri asia kuin masennus tunteena, mutta ne ovat kuitenkin todellisuudessa kaksi samaa asiaa. Masennuksen, ahdistuksen ja muun psyykkinen reagoimisen ja oireilun kategorisoiminen sairauksiksi luo markkinoita ennen kaikkea lääketeollisuudella ja auttaa pitämään psykiatrian alan hengissä. Elämän ongelmien medikalisoimisen tuoma "lääketieteellinen" lähestymistapa sosiaalisiin ja muihin elämän ongelmiin on johtanut Suomessa ennennäkemättömään mielenterveyssyistä johtuvaan työkyvyttömyyteen eikä loppua ole näkyvissä psyykenlääkkeiden kulutuksen vain noustessa markkinointikampanjoiden myötä.

        Äskettäin muun psykologi Aku Kopakkalalla oli rohkeutta ilmaista julkisuudessa kansalle pieni pala totuutta näistä asioista, mm., että masennus ei ole aivosairaus ja, että masennuslääkkeet tutkitusti kroonistavat masennusta vaurioittamalla aivoja, jonka seurauksena saikin pian potkut työnantajaltaan Mehiläiseltä. Mehiläisen johtukunnalla on siteitä lääketeollisuuteen, joten puhuttuaan tieteellistä totuutta puraisi Aku samalla osittain ruokkivaa kättä ja lähtö tuli. Totuus ei kiinnosta lääketeollisuutta eikä psykiatriaa vaan syyt tieteenvastaisen ajattelun ja mainonnan taustalla ovat poliittiset sekä taloudelliset.

      • hohhoijaa..
        Airduster kirjoitti:

        Masennusta ei ole määritelty lääketieteellisesti sairaudeksi. Sen takia se löytyy ICD-10:stäkin luokasta 5, Mental and behavioural disorders (mielen ja käytöksen häiriöt). Kiinnitä huomiota sanaan 'disorder' eli häiriö. Koska "mielisairaudet" eivät ole oikeita sairauksia, ei virallisesti voida käyttää sanaa 'disease' (sairaus). Sanaa sairaus voidaan käyttää virallisesti ainoastaan oikeiden sairauksien kohdalla. Vertaa esimerkiksi ryhmä 4, Endocrine, nutritional and metabolic diseases, tai ryhmä 6, Diseases of the nervous system. Masennus on sairaus ainoastaan metaforisessa mielessä, samalla tavalla kuin esim. pelko on. Käytös ja tunteet eivät voi olla koskaan sairauksia vaan korkeintaan ainoastaan oireita, jostain oikeasta sairaudesta, esim. aivosyövästä tai kilpirauhasen vajaatoiminnasta jne.

        "In psychiatry, as opposed to somatic medicine, the symptom is the disease, rather than a sign for the disease." --Thomas S. Szasz, Professor Emeritus of Psychiatry (www.szasz.com)

        Monelta taholta pursuavan propagandan myötä ihmiset on harhaanjohdettu luulemaan, että masennus "sairautena", tai, kuten usein kuulee sanottavan kliininen masennus, olisi eri asia kuin masennus tunteena, mutta ne ovat kuitenkin todellisuudessa kaksi samaa asiaa. Masennuksen, ahdistuksen ja muun psyykkinen reagoimisen ja oireilun kategorisoiminen sairauksiksi luo markkinoita ennen kaikkea lääketeollisuudella ja auttaa pitämään psykiatrian alan hengissä. Elämän ongelmien medikalisoimisen tuoma "lääketieteellinen" lähestymistapa sosiaalisiin ja muihin elämän ongelmiin on johtanut Suomessa ennennäkemättömään mielenterveyssyistä johtuvaan työkyvyttömyyteen eikä loppua ole näkyvissä psyykenlääkkeiden kulutuksen vain noustessa markkinointikampanjoiden myötä.

        Äskettäin muun psykologi Aku Kopakkalalla oli rohkeutta ilmaista julkisuudessa kansalle pieni pala totuutta näistä asioista, mm., että masennus ei ole aivosairaus ja, että masennuslääkkeet tutkitusti kroonistavat masennusta vaurioittamalla aivoja, jonka seurauksena saikin pian potkut työnantajaltaan Mehiläiseltä. Mehiläisen johtukunnalla on siteitä lääketeollisuuteen, joten puhuttuaan tieteellistä totuutta puraisi Aku samalla osittain ruokkivaa kättä ja lähtö tuli. Totuus ei kiinnosta lääketeollisuutta eikä psykiatriaa vaan syyt tieteenvastaisen ajattelun ja mainonnan taustalla ovat poliittiset sekä taloudelliset.

        "Tieteellistä totuutta" masennuslääkkeiden vaikutuksista nimenomaan EI ole, ei puolesta eikä vastaan. Yksipuoliset totuudenjulistukset nimenomaan ovat sitä propagandaa.

      • qluuuuton
        Arttuvain kirjoitti:

        Pyydän jo etukäteen anteeksi pilkunviilaustani, mutta masennus on lääketieteellisesti lueteltu sairaudeksi. Tietenkään tätä masennus nimistä sairautta ei tule sekoittaa masennus nimiseen tunteeseen, joka on täysin normaali _satunnaisesti_ ilmenevänä tunteena esim1: "minulla on ollut masennus vuosia. En pääse yli ajatuksesta X." esim2: "olen masentunut koska kynteni lohkesi tänään."
        Esim1 = esimerkki masennus-sairaudesta
        Esim2 = esimerkki ns. yleiskielen masennuksesta, ohi menevästä tunteesta.

        Itse koin tärkeänä kommentoida tänne, koska olen syönyt Cipralexin halvempaa rinnakkaisvalmistetta Escitalopram Activiaa keskivaikeaan masennukseen (ei ahdistusta) ja tämä oli ensimmäinen sivu, mikä osui googlessa silmään. Toivon, että kommenttini voisi auttaa muita Cipralexistä (tai rinnakkaisvalmistesta) vierottuvia ihmisiä.

        Itse olen typerän oma-aloitteelisen, asteittaisen (20mg->10mg kuukausi -> 10mg kuukausi -> 10mg satunnaisesti -> lopetus) ja rahan pulasta riippuvan ns. "Cipiksen" lopetuksen keskellä tällä hetkellä.

        Olen huomannut oireina ns. Ikuisen krapulan (itselläni heikko olo, oksetus, vapina, säikkyisyys). Tämä "ikuinen krapula" loppui muutaman päivän kuluessa lääkkeen lopettamisesta. Viimeksi söin 10mg 11pv sitten ja edelleen minulla jatkuvat ns. sävärit kehossa [kuin sähköisku, mutta ilman säpsähdys-refleksiä (epämiellyttävää)]. Onko muilla ollut näitä "säväreitä"? Itselläni etenkin käsissä ja leuissa.

        Pahoittelen kielioppivirheitä ja kirjoitusvirheitä.

        -Arttu

        Kirjottelin tuonne aikaisemmin lopetuksestani. Nyt on 8 pvää kun en ole ottanut lääkettä. Lääkärin kanssa sovimme, että voin jatkaa esim. Joka toinen pv lääkkeen ottamista ja siitä harventaa, näin teinkin.

        Tämä olo ei vain lopu! Toki, minulla on 8v lääkettä takana, joten en odpttanutkaan tämän olevan helppo nakki.
        Nyt pahinta on huimaus, väsymys ja sähkärit. Pahoinvointi onneksi on väistynyt. Turhauttaa kun lääkärit eivät koe näitä tuntemuksia "todellisiksi" vaan pelottelevat esim paniikkikohtauksina jne. Yli 20v kokemuksella tunnistan kuitenkin kohtaukseni ja sitä tämä ei ole.

        Milloin on valoa tunnelin päässä? En tunne itseäni, köpöttelen tässä kropassa enkä tajua mistään mtn.

      • Garden E.
        qluuuuton kirjoitti:

        Kirjottelin tuonne aikaisemmin lopetuksestani. Nyt on 8 pvää kun en ole ottanut lääkettä. Lääkärin kanssa sovimme, että voin jatkaa esim. Joka toinen pv lääkkeen ottamista ja siitä harventaa, näin teinkin.

        Tämä olo ei vain lopu! Toki, minulla on 8v lääkettä takana, joten en odpttanutkaan tämän olevan helppo nakki.
        Nyt pahinta on huimaus, väsymys ja sähkärit. Pahoinvointi onneksi on väistynyt. Turhauttaa kun lääkärit eivät koe näitä tuntemuksia "todellisiksi" vaan pelottelevat esim paniikkikohtauksina jne. Yli 20v kokemuksella tunnistan kuitenkin kohtaukseni ja sitä tämä ei ole.

        Milloin on valoa tunnelin päässä? En tunne itseäni, köpöttelen tässä kropassa enkä tajua mistään mtn.

        Lääkärit eikä psykiatrit yleensä ottaen tiedä yhtään mitään vieroitusoireista. Juuri mainitsemasi vieroitusoireiden sekoittaminen paniikkiin ("paniikkihäiriöön") on yleistä, mutta se johtuu vain siitä, että lääkäreille eikä psykiatreilla ole kokemusta taikka tietoutta käyttämistäsi aineista. Lisäksi riippuen käyttämästäsi aineesta lopetusta ei pitäisi tehdä siten, että otetaan pilleri joka toinen päivä vaan lopettaminen tulisi tehdä tasaisesti annosta vähentäen. Ainoa poikkeus SSRI-ryhmässä on fluoksetiini, jolla on merkittävästi pidempi puolittumisaika. Jokaisen reaktio on kuitenkin yksilöllinen, joten osa pääsee helpommalla ja osa putoaa väärän ohjeistuksen myötä pahaan jamaan. Kuulostaisi siltä, että kuulut jälkimmäisiin. 8 vuoden käyttökin on niin pitkä, että vieroitusoireet voivat helposti kestää yli vuoden. Useimmat lääkärit ja psykiatrit luulevat, että oireisto ei voi kestää muutamaa viikkoa tai kuukautta pidempään, mutta ovat tässäkin kohtaa väärillä tiedoilla liikkeellä. Valitettavasti mm. em. syistä psykiatreista eikä lääkäreistä ole juurikaan avuksi psyykenlääkkeiden lopettamisessa. Ainoastaan, jos satut kuulumaan siihen porukkaan, jolle lopettaminen on, tuntemattomista syistä johtuen, helpompaa, tavanomaisesti kuultu ohjeistus riittää, mutta silloin puhutaan lääkärin ohjeistuksen osuvuuden kohdalla enemmänkin tuurista eikä niinkään lääketieteellisestä vieroittamisosaamisesta.

    • 14+8

      Cipralex on lumelääke.

    • Valdepenas

      Monesti tullu tätä ketjua luettua joten laitetaanpa omia kokemuksia myös:

      - 8 vuotta vetäny cipralexia. Diagnoosi oli paniikkikohtaus. Oireet oli lähinnä fyysisiä silloin aikoinaan. Rintaa puristi ym.
      - Nyt tässä noin kuukauden verran lopetellu. 10mg vetiin ton 8 vuotta, ehkä kuukauden 5mg ja nyt pari viikkoa ilman mitään. Tällä hetkellä mentaaliset vieroitusoireet on ihan helvetilliset. V*ttaa kaikki, tekis mieli lopettaa työt ja ajaa perhe lumihankeen...Ei mitään fyysistä oireilua kuitenkaan.
      - Kuitenkin maailma on kirkastunut tässä lopettamisen myötä, myös positiivista on näköpiirissä. Oma luonne tullu takas esiin.
      - Toivotaan että lähiaikoina menee oireet ohi, jatkan lääkitystä jos ei helpota, ei siinä muu auta. Mun mielipide kuitenkin on että näitä lääkkeitä tarvitaan ja moni pystyy normielämään näiden avulla.

      • David86

        Käytän 10mg cipralexia. Aikaisemmin kun käytin, niin pystyin nopeammin lopettamaan lääkkeen käytön. Toisella kerralla ei ollut toivoakaan,kun olin menossa 2.5mg, että olisin lopettanut suoraan. Jatkoin siis vieläkin pienemmällä annostelulla. Muruahan se tabletti alko olla jo. Mutta kannatti! Kyllä on silti, ollut pientä huimausta, tarkkuus häiriötä, huonovointisuutta.. pystynyt kuiteskin normaaliin elämään.

    • Puskaratio

      Hei ihmiset.
      Te jotka olette saaneet määräyksen syödä tätä lääkettä, älkää aloittako. Panostakaa elämässä uneen, ruokaan, liikuntaan. Puhukaa, tehkää mieleisiä asioita. Itse olen ollut lähemmäs 10 vuotta vakavasti masentunut, ahdistus ja paniikkhäiriö todettu myös. Aloitin cipralexin viisi vuotta sitten, alkuun se auttoi, sillä että se teki oloni lähinnä turraksi, ettei tuntenut mitään. Mulla nostettiin vuoden aikna lääkitys 20mg koska olin niin "sairas" lääkärien mukaan. En muista viidestä edellisestä vuodesta oikein mitään. Elämä on ollut yhtä saatanan sumua koko lääkkeen syönnin ajan.
      Aloimme ihmetellä kun yleensä olen aina ollut terve. Vastustuskyvystäni alkoi tulla todella huono. Monta vuotta sairastelin ties minkälaisia infektioita ja muita, minulla on ollut selittömättömiä kipuja ja erinäisiä oireita koko lääkkeeni syönnin ajan, eikä lääkärit ikinä keksineet kivuilleni ja sairasteluille syitä. Kuukausi sitten jouduin sairaalaan kauhean jatkuvan pääkivun takia mikä pistettiin tietenkin pari vuotta sitten todettuun "migreeniin" (huom. migreenikin oli vain keksitty juttu lääkäreiden puolelta).. Kipuja oli ollut monta viikkoa, kunnes ne meni sellaiseksi että jouduin sairaalaan lääketippaan, minua piikitettiin, annettiin täsmälääkkeitä migreeniin, värtsilän tippaa ja vaikka mitä muita vahvoja kipulääkkeitä kunnes lääkärit totesiva olkia kohautellen että eivät voi enää tehdä mitään. Mikään ei auttanut kunnes äitini alkoi tutkia cipralexia ja lukemaan nettipalstoja ja kokemuksia muilta ihmisiltä josta syntyi ajatus että kaikki nämä vuodet mun kivut ja muut selittämättömät oireet on johtunut cipralexista. Lääke teki musta sairaan. Otettiin yhteyttä psykiatriselle että voisiko cipralex aiheuttaa ja ylläpitää tätä kipua kunnes mulle määrättiin viikossa lääkkeen lopetus 20mg. Kuukauden olen nyt yrittänyt lopettaa, vaihtelevin tuloksin. Olen nyt kymmenettä päivää TÄYSIN ILMAN lääkettä. Oireet on järkyttävät, välistä pelkään kuolevani, välistä tuntuu että mun aivot posahtaa.
      Itselläni on järkyttävä heitehuimaus, kun räpsäytän silmiäni, tuntuu että lennän huoneen perältä toiselle, kuin vuoristoradassa. Oksettaa, päätä koskee, silmiin koskee, tunnen sähköiskuja kehossa, kylmää, kuumaa. Välistä tuntuu että palan sisältä vaikka pinnalta tuntuu että jäädyn. Hikoilen kuin syöttöporsas uunissa, En saa unta, ja jos saan, ne ovat todella sekavia ja ahdistavia. Mieli menee vuoristorataa. Pienikin asia saa mut räjähtämään ja viskomaan tavaroita. Itken. Toivon kuolevani tämän takia. että tämä lääke invalidisoi mut kotiin. En voi tehdä mitään muuta kuin maata tuskissani sängyssä silmät kiinni. Tänään oli hyvä päivä, pääsin koneelle ja tulin lukemaan ensimäisenä tätä palstaa. Halusin kirjoittaa tämän, koska olen käynyt itse kauheita asioita elämässä läpi. Mutta jos uskoo itseensä ja haluaa parantua, parantuu ilman lääkkeitä. Eniten kadun että suostuin aloittamaan tämän lääkkeen. Elämä on ollut pelkkää sumua, oli aikoja jolloin en tunnistanut edes omia vanhempiani tämän lääkkeen takia. Miettikää oikeasti KYMMENENMILJOONAA KERTAA ennenkuin aloitatte mielenterveyslääkkeet. Olen onnellinen jos selviän tästä koittelemuksesta hengissä, ja voin kertoa, tämä ei ole helppoa. Onnea jos olette päässeet jatkamaan elämäänne jo normaalisti ilman lääkettä, minä odotan innolla, koska oloni on silti loistava, vaikka tämä lääke tekeekin siitä täysin paskan. Olen onnellinen ja tunnen asioita, vaikka tämä tilanne saa mut niin masentuneeksi. Mutta odotan innolla, että pääsen taas nauttimaan kylmästä ilmasta ihollani, ulos kävelemään, että pystyisn syömään jälleen, että suihkussa käyntikin onnistuisi ilman että istun lattialla ja joku pesee minut. Toivon että pääsen tästä lääkkeestä eroon, ja jos pääsen. En enää ikinä halua syödä mitään paskaa. Enkä halua että tulevat lapsenikaan tulevat syömään..

      • Blowback

        Kiitos, että kerroit kaikille kokemuksistasi. Olisi hirveän tärkeää, että muut lukijat osaisivat ottaa tällaiset varoitukset tosissaan, sillä psyykenlääkkeitä ei voi kokeilla samalla tavalla kuin uutta kännykkää ja vaan pelkkä kokeilu, niin kuin kaikkien, varsinkin voimakkaiden psykoaktiivisten aineiden kohdalla amfetamiinista heroiiniin voi aiheuttaa pysyviä haittoja jo kerta laakista. SSRI:t ovat hyvin voimakkaita, mutta valitettavasti ihmiset, tavallisesta kansasta lääkäreihin, aliarvioivat pahoin niiden todellisen haittapotentiaalin.

        Kokemasi oireet (ärtyneisyys, tasapaino-ongelmat, "humahdukset" päässä, pyörrytys, mielialojen vuoristorata, pahoinvointi, palellus ja hikoilu samaan aikaan, univaikeudet ja rajut/väkivaltaiset/pelottavat unet jne. ja näistä oireista seuraavat suorat ja epäsuorat itsetuhoajatukset) ovat hyvin tyypillistä vieroitusoireilua, jota lääkärikunta eikä psykiatrit osaa tunnistaa SSRI-käytön lopetukseen liittyväksi. Oireet voivat kestää aina viikoista, kuukausiin ja valitettavasti joskus vuoden tai parikin, mutta vasta aika näyttää miten sinulle tulee menemään. Oireet voivat vähentyä ja sitten taas palata voimakkaampina, joten älä ihmettele. Rumbaa voi jatkua kuukausitolkulla. Ehkäpä siitä syystä monet menevät virheellisesti luulemaan, että kyse ei enää voi olla vieroituksesta vaan, että alkuperäinen "sairaus" on palannut tai uusi "puhjennnut."

        Lopetuksesi on tehty todella nopeasti 20mg:sta nollaan viikossa on aivan naurettavan amatöörimäinen neuvo. Varsinkin useamman vuoden käytön jäljiltä lopetus suositellaan tehtävän usean kuukauden aikana. Tunnettu lopetusohjelma on 10% edelllisestä annoksesta / 3-6v viikkoa ja sitten vasta lähempänä nollaa hypätä pois aineilta ja kestää vieroitus. Olet tullut tikkailta suoraan 10. kerroksesta, joten vieroituskyyti voi olla huimaa.

        Apua, vinkkejä, uskoa ja tietoa vieroitukseen liittyen voi hakea mm. seuraavilta internetsivustoilta. Kieli on englanti. Harmi, ettei vastaavaa sivustoa ole laadittu vielä suomeksi.

        www.recovery-road.org (Vieroitustietoa asiaan ensikertaa tutustuville)
        www.cepuk.org (Perustietoa psykiatriasta, alan myyteistä ja ääkärivirheistä)
        www.comingoff.com (Perustietoa psyykenlääkevieroitukseen liittyen)
        www.beyondmeds.com (Vinkkejä, linkkejä ja ohjeita vieroitukseen ja mielenterveysasioihin liittyen)

    • VAldepenas

      Nyt on pari kuukautta mennyt tuosta kun kirjottelin että v*tus on jatkuvaa ja kaikki ahistaa. Nyt on jo selvästi helpottanut, ei ole jatkuvaa ahistusta. Siltikin joskus tuntuu että oisko se vaan helpompi jatkaa lääkitystä...Jonnin verran on tullut takaisin näitä fyysisiä oireita joita aikoinaan oli, eli rinnan puristusta. Liikunta tuntuu niihin auttavan.

      Edelleenkin positiiviisinta on että oikea luonne on tullut esiin ja ei ole jotenkin omissa maailmoissaan koko ajan.

      Näillä mennään, seurataan taas tilannetta pari kuukautta!

    • Valdepenas

      Viimeksi näköjään kirjoittelin tänne syyskuussa 2014, olin silloin vasta lopettanut cipran.

      Elikkäs vajaa vuosi taisi mennä ilman kunnes totesin että ennemmin cipran turruttamana kuin hermorauniona perheelle raivoten...Aloitin cipran uudestaan ja elämä hymyili hetken varmaan pelkästä lumevaikutuksesta. Noin puolen vuoden käytön jälkeen alko tuntuun maailma jotenkin sumuiselta. Tuli käytyä silmälääkärissä ja normilääkärillä ja lopputulema oli että missään ei mitään vikaa, kaikki on taas päässä. Eli jotenkin cipra ei tuntunut toimivan enää.

      Lopettelin pari kuukautta taas pikkuhiljaa ja nyt jonnin aikaa oltu ilman. Taas sama fiilis kuin tuossa mun 2014 viestissä, ajatus leikkaa niin terävästi että töissä ainakin menee loistavasti. Myös kotona ollu kunnon mania päällä, eli virtaa riittää joka suuntaan. Hieman on havaittavissa heikkohermoisuutta sekä huimausta.

      Urheilulla aattelin koittaa hoitaa tilannetta ja lisäksi auttaa kun tietää mitä päässä tapahtuu. Eli kun hermo menee jostain pikkujutusta nii pitää pystyä ajattelemaan tilannetta ulkopuolisena. Myös mindfullnesia tullu koitettua, tiiä sitten auttaako se mitään...

      Tsemiä kaikille ja elkää pelätkö niitä lääkkeitä vaikka täälläkin joka toinen tuomitsee meidät lääkkeitä käyttäneet hulluiksi!

      • kvjkbbb

        Väärin. Suosittelen juuri näiden ihmisten neg. kokemusten perusteella varomaan näitä turvallisiksi valehdeltuja lääkkeitä, ettei tarvi itse kokea haittoja kehossaan ja mielessään.

        Meillä on vain yksi terveys ja yhdet aivot.

        Mutta ihmiset on hölmöjä lampaita jotka olisi valmiita hyppäämään suunnilleen kaivoonkin jos lääkäri sanoisi että siitä on hyötyä. He yliluottavat muutaman viikon lääketutkimuksessa tutkittuihin mömmöihin ja lääkärien tietämykseen.

    • PuoliSuomeaCipralexiaSyö

      Mulla oli juuri tollainen olo kaikki ne vuodet kun SÖIN cipralexia! Pahimpana juuri toi aivan kammottava väsymys. Juurikin se 1-2 t heräämisen jälkees saatoin olla pirteämpi, mutta sitten alkoi taas unetus. nukuin vaan vkloput ja koko aika olin aivan valtavan väsynyt. En jaksanut oikein mitään ja hereillä pysyminen oli yhtä kamppailua.

      Nyt olen lopettanut cipralexin lääkärin ohjeen mukaan yli viikko sitten ja huimaus sitä seuraava yökötys ei väisty ollenkaan. Ihmeen sitkeet vieroitusoireet. Tosin olin aiemmista kokemuksista viisastuneena varautunut noin 2 viikon oireisiin, mutta silti... loppuuko nää ollenkaan??

      • Kauraleseet

        1-2 viikkoa voi olla monella vasta alkuaskeleet vieroitusoireilussa. Jos olet syönyt vuosia, voit odottaa usean kuukauden vieroitusoireita. Vertailuksi kerrottakoon, että muutaman kuukauden käytöllä vieroitusoireiden tiedetään kestävän joillain henkilöillä neljä kuukautta. Vieroitusoireilu on kuitenkin hyvin yksilöllistä, joten todella vaikea sanoa kuinka kauan omasi kestävät. Muista myös olla sekoittamatta vieroitusoireita mahdollisiin aivovaurio-oireisiin! Aivovaurioperäisiksi oireiksi voitanee luokitella oireita, jotka kestävät yli vuoden lopettamisesta, mutta sekin on vain suuntaa-antavaa.

    • cipröleex

      Lopetatte melkoisilla pudotuksilla ja vauhdilla pitkän käytön jälkeen. Jos käyttöä takana esim 9 vuotta niin vähennyksenkin tulisi olla pitempikestoinen kuin vuoden käytön jälkeen. Moni lääkäri ei tunnu tätä tajuavan.

      Cipralex on saatavilla myös tippoina jolla voitte tiputtaa vaikka tarkasti millin kerrallaan. Niistä ei kylläkään taida tulla Kelakorvausta.

      Ihan vaan vinkiksi.

      • htthtthh

        Mihin logiikkaan perustuu että vieroituksen pitää silloin olla pitempi? Puoliintumisaika on silti sama...

      • cipröleeex

        Siihen että vieroitusoireet on lievempiä, ei tule mitään sähköiskuja, unettomuutta yms samalla tavoin, ja samaten mielialaoireet voi tulla lievempinä kuin jos rysäyttäisi annoksen isoin pudotuksin nopeaa ja katsoo mitä sitten tapahtuu. Saatika jos veivaa annosta yläsalas tai muita vastaavia metodeja vähennyksessä, joka voi aiheuttaa olotiloissa myös heilahtelua.

        Täällä perusteet miksi hidas vähennys hiljalleen vähentäen kannattaa (englanniksi)

        http://survivingantidepressants.org/index.php?/topic/1024-why-taper-by-10-of-my-dosage/

      • ief5gv
        htthtthh kirjoitti:

        Mihin logiikkaan perustuu että vieroituksen pitää silloin olla pitempi? Puoliintumisaika on silti sama...

        On jotakin näyttöä siitä, että aine kumuloituu pitkässä käytössä aivoihin läpäistyään blood-brain barrierin, mikä lie suomeksi. Lisäksi sanotaan, että ko. aineet varastoituvat rasvakudokseen, joten niitä voi laihtumisen seurauksena vapautua verenkiertoon. En mene takuuseen em. asioidein paikkaansa pitävyydestä, mutta ne voivat olla yksi selitys sille miksi pitkään käyttäneille viekkarit voivat alkaa paljon lyhyemmän aikaa käyttäneitä myöhemmin. Aine siis häviäisi pitkään käytön seurauksena hitaammin kuin vain lyhyen altistuksen saaneilta.

      • toivonvaan
      • fshnsfg
        ief5gv kirjoitti:

        On jotakin näyttöä siitä, että aine kumuloituu pitkässä käytössä aivoihin läpäistyään blood-brain barrierin, mikä lie suomeksi. Lisäksi sanotaan, että ko. aineet varastoituvat rasvakudokseen, joten niitä voi laihtumisen seurauksena vapautua verenkiertoon. En mene takuuseen em. asioidein paikkaansa pitävyydestä, mutta ne voivat olla yksi selitys sille miksi pitkään käyttäneille viekkarit voivat alkaa paljon lyhyemmän aikaa käyttäneitä myöhemmin. Aine siis häviäisi pitkään käytön seurauksena hitaammin kuin vain lyhyen altistuksen saaneilta.

        Blood-brain barrier on suomeksi veriaivoeste. Yleensä aivoihin vaikuttvat aineet joutuvat sen läpäisemään, eihän ne muuten aivoihin voisi vaikuttaa. Myös alkoholi läpäisee veriaivoesteen.

        Käytin Cipralexia 18 kk. Ei tullut lopettamisesta mitään oireita. Minulla oli vakava masennus ja olin tosissani aikeissa tappaa itseni. Olin 5 kk sairaslomalla ja sen jälkeen kesälomalla kuukauden. Sitten palasin töihin ja jatkoin vuoden verran vielä lääkkeitä. Lääkäri sanoi, että se suojaa masennuksen uusiutumiselta ja kyllä on ainakin pysynyt pois nyt jo monta vuotta. Tuskin tuo vakava masis olisi noin nopeasti ilman lääkkeitä ja terapiaa parantunut. Eli olen kyllä ihan tyytyväinen. Mutta tietysti jokin keskivaikea tai lievä masennus varmaan ajan kanssa paranee ilman lääkkeitäkin.

    • paranemaanpäin

      Söin cipralexia todella pitkään, muistaakseni 8 vuotta 15 mg annoksella. Nyt olen pikku hiljaa 3 kk ajan vähentänyt annosta, todella hitaasti. Aluksi ei juuri mitään vieroitusoireita, lähinnä auttoi annostuksen pienentäminen järjettömään hikoiluun, josta kärsin vuosikaudet. Viimeisimmän 5 mg tabletin otin kymmenen päivää sitten. Siitä lähtien tullut inhottavia sähköiskuja päähän, samalla kun meinaan menettää tasapainon ja pelästyn. Myös outoa huminaa päässä välillä. Lievää ahdistuneisuutta ja itkuisuutta myös ollut. Liekö nuo kaikki cipralexin vieroitusoireita, ainakin lukemieni viestien perusteella.

    • Guutoo

      Hei.
      Muistakaa mittauttaa ferritiini. Se on verikoe joka mittaa kudosrauta arvoa. Sen tulisi olla mielellään yli 100. Alle 40 on vakava raudan puute. Ei liity hemoglobiiniin. Se voi olla hyvä.
      Oireita on huimaus, paniikkikohtaukset, pahoinvointi, palelu, sydämentykytys, palelu, ummetus, muistihäiriöt, keskittymishäiriöt, aivosumu, nivelkivut jne. Tai joitakin näistä.

    • Anonyymi

      Vieroitusoireina päänsärky pahoinvointi ja väsymys. Jos lääkkeestä tälläisiä vieroitusoireita niin kannattaa jättää kokonaan tälläiset lääkkeet syömättä sekoittaa aivotoiminnan kokonaan. Jatkossa jätän kokonaan syömättä ssri lääkkeet. Tuhoaa aivot ja itsesi

      • Anonyymi

        Niinhän ne sekoittaakin. Ja ei vain aivotoimintaa vaan myös hermostoa. Ties mitä vaikutuksia laajasti autonomisen hermoston toimintaan vieroituksessa. Se on hermoston epätasapainotila, kun sähköiskuja menee. Älkää uskoko lääkäreitä, että nämä lääkkeet olisi hyväksi aivoille.

        He ovat lukeneet pillerikeskeistä tutkimusta ja näkevät pillerit ratkaisuksi kaikkeen. Heillä on vasara ja kaikki ongelmat alkaa näyttää nauloilta.

        Kun näistä lääkkeistä pääsee eroon ainakin itse aloin ajatella, että ei hittolainen millä olen kehoani sotkenut ja aivoihini vaikuttanut. En koskaan tekisi niin enää että jotain jonkun aikaa kyhäiltyä pharman frankenstein lääkettä ottaisin joka muokkaisi aivojeni välittäjäainetoimintaa uusiksi pakottaen reseptorit toimimaan eri lailla. Aivan hurja ajatus, ei enää. Koko homma on ihan järjenköyhää pienen lyhytaikaisen tehon vuoksi minkä itse koin sitten kitua joidenkin vieroitusoireiden kurimuksessa kun kroppa sekoitettu koukussa lääkkeeseen jos haluaa välttyä vieroitusoireilta.
        Lopussa serotoniinireseptoreita voi olla vähemmän kun serotoniinin määrää on keinotekoisesti pumpattu ylös.

        Haitat voi lisätä henkistä pahaa oloa.

        SSRI vieroitusoireiden tutkimuksen keskiössä pitäisi olla sähköiskutuntemukset jossa lähdettäisiin selvittämään, mitä (negatiivisia) vaikutuksia SSRI lääkkeillä on hermostoon. Näitä tavataan myös sairauksissa esim MS tauti ja niitä kutsutaan nimellä "Lhermittes sign".

    • Anonyymi

      Aivan hirveetä paskaa nämä ssri lääkkeet. Mulla ollut vuosia nämä käytössä ja kun puolitin annoksen, sydän eli ihan omaa elämäänsä pari kuukautta ja päässä humisi ekat pari viikkoa, sekä säkäreitä tuli. Olo tasottui ja sydän rauhoittui 3-4 kuukauden kuluttua. No nyt ajattelin että nyt mä lopetan, niin sama paska palasi, kun olin päivän ollut ilman lääkkeitä. Mikäli pääsen näistä eroon, en enää ikinä koske kyseiseen myrkkyyn. Sotkee hermoston ja aivot totaalisesti. Mikäli elämässä on hankalaa, vinkki vitonen! Älä aloita ssri lääkkeitä, vaan käsittele asiat. Nämä tuhoaa terveyden.

    • Anonyymi

      miksi näitä lääkkeitä syötetään ihmisille? onko teidän siis pakko syödä lääkkeitä mitä psyk lääkäri määrää?
      eli jos ette halua lääkettä syödä niin saatteko siis jonkun rangaistuksen/sanktion, esim sairauspäiväräha tms lakkautetaan, uhkailuja tms?

      • Anonyymi

        Ihminen on erehtyväinen, lääkärit myy mitä lääkeyhtiöt haluaa ja niin se raha kiertää. Itselle määrättiin näitä ja lääkäreiden mukaan lääke on hyvä, eikä siihen jää riippuvaiseksi. Totuus on kyllä aivan toinen. Kokeile ihmeessä niin tiedät mitä ne on ja miksi menet aamulla kiltisti ottamaan päivän "lääkkeet". No siksi kun elämä ilman lääkettä muuttuu nopeasti maanpäälliseksi helvetiksi, ei pysyvästi vaan siksi aikaa että elimistö tottuu lääkeetömyyteen. Netissä lukee että vieroitusoireet kestävät 1-4 viikkoa, totuus ehkä ennemminkin vähintään 1-4 kuukautta. Riippuu toki kauanko ssri "lääkettä" on käyttänyt ja minkä ikäinen ihminen on kyseessä.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      59
      2425

    2. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      86
      2030

    3. Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta

      Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul
      Maailman menoa
      257
      2016

    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      56
      1757

    5. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      4
      1671

    6. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      4
      1639

    7. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1544

    8. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      5
      1367

    9. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      Hämähäkit, kotilot ja hyönteiset
      7
      1331

    10. Revi siitä ja revi siitä

      Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla
      Varkaus
      1
      1238
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt