Aika on muuttunut tosi paljon 20 vuodessa. Itse olen ollut onnekas ja saanut tehdä työtä, jo edellisenkin laman ajan. Nyt jo 50 vuotiaana, ihmettelen alle 30-vuotiaita. Ovat todella väsyneitä. Varsinkin palveluammatissa, jossa olemme, kuuluu myös viikonlopputyö. Viikonlopputyö tuntuu olevan nuorelle tosi raskasta. Jos joutuu olemaan lauantai-päivän töissä, niin se on aivan kamalaa. Siitä kerrotaan pitkin viikkoa, että JOUDUIN tekemään lauantainkin töitä. Itse aikanani kävin kansakoulussa lauantaisinkin. Ei ollut viisipäiväistä työviikkoa. Ja näin syksyllä kärkyttiin naapurin perunapellolle hommiin. Sieltä saattoi ruuan lisäksi saada 5 markkaa vielä palkkaa. Itselläni oli naapurina varakas vanhapoika, joka antoi lapsille kolikoita, jos vaan meni nostamaan perunoita. Enkä kyllä pitänyt sitä yhtään pahana. Se nyt vaan tuntuu pahalta, että nuoret ihmiset tänäpäivänä alkavat olla loppu, muutaman vuoden työrupeamaan. Ja elämää on vielä edessä. Katsellaan.
Väsyneet nuoret
tänään
3316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kommenttisi johtuu vain siitä että olet tulossa vanhaksi.Hei vaihda keskustelupalstaa ikäryhmäsi ihmisille.
Kyllä, olet aivan oikeassa, että aika on muuttunut. Ihmiset ovat väsyneempiä, palavat loppuun nuorempina. Mutta mistä se sitten johtuu, onkin niin laaja kysymys, ettei siihen varmaan ole kellään kaikenkattavaa vastausta. Omia lapsia katsoessani olen entistä enemmän huolestunut siitä, kuinka nuoresta lapsia aletaan kouluttaa ja valmistamaan työelämän ehtoihin. Vaatimukset, informaatiotulva, jatkuva kiire, erilaiset uhat, kriisit, lasten varhainen yksin selviäminen ovat vain pieni osa siitä vyyhdestä, joka tänä päivänä uuvuttaa nuoret aikuiset. Arvomaailma, ajatusmaailma, ympärillämme oleva yhteiskunta, johon jokainen kuulumme, on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa.
30-40 vuotta sitten ei tarvinnut olla jatkuvassa valmiudessa, työt tehtiin ja sen jälkeen vietettiin vapaa-aikaa erilaisissa yhteisöissä. Oli ehkä 1-3 televisiokanavaa, radio ja lankapuhelin. Kännyköistä, internetistä jne. ei ollut kuin ehkä joku pieni aavistus muutamalla ihmisellä. Kun sai vakituisen työpaikan, oli aika hyvä varmuus, että siinä saattoi olla loppuelämänsä, jos itse sitä halusi. Nykyisin on jatkuva kilpailu ja uhka työpaikan menetyksestä, jos et anna itsestäsi 110 %:sta työpanosta. Elämä koostui lähipiiristä, lähialueesta ja lähi-ihmisistä. Yhteisöllisyys oli enemmän voimissaan. Nykyisin on hyvä, jos edes tunnistamme naapureitamme. Tämä tietty yleisellä tasolla, poikkeuksia tietty oli. Nyt näemme, kuulemme ja kohtaamme maailman tapahtumia kotisohvalta, niin kuin ne olisivat osa omaa elämäämme. On luonnonkatastrofeja, pahoinpitelyitä, kouluammuskeluita, sotia, raakuutta ja se kaikki tulee myös pakolla lasten maailmaan.
Kouluissa on hurjat vaatimukset ja työn määrä on varmasti aivan eri luokkaa kuin joitakin kymmeniä vuosia taaksepäin. Seurasin jokin vuosi sitten yhtä abiturienttia, joka joululomalla valmisteli lähes kymmenen erilaista laajaa kirjallista tehtävää eri oppiaineisiin. Hän ei pystynyt millään lepäämään ja keräämään voimia kevättä ja tulevia ylioppilaskirjoituksia varten.
Ehkä jonain päivänä tämä kaikki tulee niin huippuunsa, että se romahtaa omaan mahdottomuuteensa ja erilaiset, pehmeämmät arvot valtaavat maailman. Joitain merkkejä siitä on jo olemassa.
Sitä odotellessa, koitetaan selvitä ja pidetään toisistamme huolta!
olet harvinaisen ihana keskustelupalstan käyttäjä. Näinhän se tietysti on. Maailma muuttuu. Mutta ei viisikymppinenkään vielä ihan kalkkis ole, tämä nyt vaan on itsepuolustusta. Jaksan edelleenkin tehdä lauantaisin hommia. Aurinkoista syksyä!