Mitä ikinä muistankin
mistä ikinä hypoteettisesti haaveilenkin
minne sydän nyrkissä kohdistankin
sen intohimon polttavan kipinän
Elämme loogis-funktionaalisessa ajassa
ja se vino
rikkonainenkin
hymynkare huulissasi
ei nyt riitä
vaikka aiheuttaakin
tuskallisen ristiriitaisen
endorfiinien kapinamarssin
Se olisi todella ollut jotain
Siksi vielä joskus
olan takaa kurkistan
josko tietäisit saman
mistä ikinä hypoteettisesti haaveilenkin
minne sydän nyrkissä kohdistankin
sen intohimon polttavan kipinän
Elämme loogis-funktionaalisessa ajassa
ja se vino
rikkonainenkin
hymynkare huulissasi
ei nyt riitä
vaikka aiheuttaakin
tuskallisen ristiriitaisen
endorfiinien kapinamarssin
Se olisi todella ollut jotain
Siksi vielä joskus
olan takaa kurkistan
josko tietäisit saman
Vastaukset 7
Vanhimmat
joillekin se tulee pitkästä urheilusuorituksesta, joku nauttii suklaata samasta syystä, ja joillekin se syntyy sen yhden ihmisen tapaamisesta ja läsnäolosta. Onko toinen riittävä itsenään ja täyttääkö sen tyhjän kohdan toisen ihmisen sisimmässä vinoinen hymyineen tai joinekin toisine ulkoisine erityispiirteineen, sen jokainen selvittäköön itsekseen. Jos toisen läsnäolo on n 1 kertaa mukavampaa kuin yksinolo, ei taideta tarvita korkeampaa matematiikkaa, olettaen että kyseessä on kaksisuuntainen reaktio/tunnetila. Vaan mistä löytyisi katalysaattori? Ajatus poikineen heräsi runostasi, hyväksi luokittelisin tämänkin, erilaisuudessaan. :)
Luonnonlait kun vetää yhteen suuntaan ja arkinen urautuminen toiseen niin ihminen jää ikäänkuin kuviokellumaan siihen luvattoman mitä-jos-maailman luomaan energiakenttään. Jos lisään yhtälöihini aika-akselin, olen ehkä huomenna voiton puolella, jos taas libido-akselin niin alan miettiä josko kävisin ameebasta ;)
sujunee amebaltakin, suvuttomasti.
Libidon voisi istuttaa sini-käyrään, niin huippuhetkiäkin olisi luvassa, toki pohjakuopaisujakin. Jonkinmoinen balanssi urautumisen ja luonnonlakien kanssa olisi ehkä hyvä löytyä, niin elämä saattaisi tuntua enempi elämisen arvoiselta. Endorfiinikapina ei siis tehoa, pitäisikö nuuhkaista feromoneja lisäksi.
Tarve jälkikommentoida heräsi tuon valejalkaisen, aitotumaisen vuoksi. Ps. runosi on edelleen hyvä.:)
Lisääntyminen toki sujuu, mutta jonkun matikkapää on nyt kyllä pihalla kuin lumiukko, jos itsensä kloonaaminen ansaitsee yhtäläisyysmerkit libidon kanssa.
piskuisen kiusasin, kun tuon alkuelätin tuohon ymppäsit. Nykypäivänä ihmisen kloonaus on melkoisen pitkällä, vaikkakin eettisesti arvelluttavaa. Matikkapää tai toinen, ei kai vakavaa sekään, vallattomasti kirjoitin, en ilkeilläkseni kumminkaan.
Paralleelit linjat? Tämä on hauska oivallus. Hypoteettinen haaveilu? Mitäpä sitä tunnustamaan. Elämme loogis-funktionaalisessa ajassa? Tällainen lause pitäisi jokaisesta rakkausrunosta löytyä. Endorfiinien kapinamarssi? Aina vain paranee...
Tämä oli mainio runo. Omaperäinen ja hyvin kirjoitettu.
Parallalleelit kohdannee vain seinille sirjoitetuissa rakkausrunoissa.