Lähtö Hämeenlinnasta klo. 03.00 ajo Vaalimaalta Venäjälle, Viipurissa tankkau ja kahvit Nesteellä,
Sitten Valkjärvelle papan taloa katsomaan, eivät olleet vieläkään maalanneet, näyttäisi lahoavan paikalleen.
Valkjärvelle menevää tietä asfaltoitu nykyaikaisilla menetelmillä joten suhteellisen hyvää tietä saimme ajella Kiviniemen risteykseen asti.
Kiviniemeenpäin menevä tie oli reikäistä asfalttia joten väistettävää riitti tälläkin tiellä, suuntasimme kulkumme kohti Sakkolaa josta jatkoimme kohti Taipaleen jokea.
Tie Sakkolasta ensin hyväkuntoista päälystettyä leveää tietä, sitten huononee ja lopulta muuttuu todella huonoksi, veden tekemien syöpymien vuoksi. Joskus olen lukenut tältä palstalta niistä taitavista linja-auton kuljettajista joita täällä on kehuttu, jotka vievät auton kyseiseen osoitteeseen, mahtavatko autojen omistajat tietää millaiseen rasitukseen autot joutuvat ajettaessa korinnosto päällä tiettömässä maastossa.
Kovasti on rakennettu jokivartta niistä panssariesteiden kivien jälkeistä rantaa, lentokentänkin ovat saaneet tehtyä, jonka kyllä ymmärtää koska ei paikkaan ole kunnollista tietä edes talojen kohdalla, ilmeisesti kulkevat laivoilaan korkeiden aitojen suojaamiin taloihinsa.
Taipalessa on punkkereiden jäännöksiä ja juoksuhautoja näkyvissä paljonkin, muistomerkejä useampia, Korpilahtelaisten korsuun osuneen lentopommin kuopan reunalla Linnakankaan metsikössä muistolaatta on saanut olla paikallaan toistaiseksi.
Taipaleesta jatkoimme kohti Pietarin ohikulkutietä, ruuhkat olivat valtaisat ja kiireellisiä kiilareita riitti varsinkin katumaasturit ohittelivat vasemmalta ja oikealta muista välittämättä.
Ohikulkutieltä käännyimme Muurmanskin tielle aluksi oli normaalin liikenteen tuntuista varsinkin moottoritie osuudella, Nesteen huotoaseman jälkeen Pietariin päin johtava moottoritie alkoi tukkiintua ja autot liikuivat kävelyvauhtia noin kolmekymmentä kilometriä ainakin.
Sitten saavuimme kaksikaistaiselle osuudelle. onneksi olimme ison kuorma-auton takana suojassa vastaan tulevilta kaahareilta, parijonossa vastaan vasemmalta ja piennarta myöten oikealta.
Kolareissa vaurioituneita autoja seisoi tasaisin välein Pietarin läheisyydessä matkareitillämme.
Sysimustassa yössä ajelimma Aunukseen välillä todella hyvää tietä ja välillä kuoppaista koloista kestopäälystettyä storopaa.
Syvärin ylittävällä sillalla ei tarvitse nopeusrajoitusta sillankannen raaterit pitävät nopeuden alhaisena taakuuvarmasti.
Majoituimme puoliltaöin hotelliin Aunuksessa, joten päivälle tuli mittaa riittävästi ja kilometrejä 900km.
Aamulla maksoimme edellisen ja seuraavan yön respaan 3480 ruplaa henkilöltä, hinta on näin syksyllä halvampi tietysti. Oppaamme saapui yhdeksän aikaan ja lähdimma kohti Syväriläisen luostaria, siellä korjailtiin suurta piharakennusta joka oli ollut Sumalaisilla sotilassairaalana ja nykyisillä isännillä mielisaraalana, josta kuuluisin ja Suomeen pelastettu Suomalassyntyinen Jalo Heikkinen vietti ankeita aikoja vielä 1980 luvulla ennen paluutaan synnyinmaahansa.
Matkamme jatkui Syvärin voimalaitokselle joen rannalta seurasimme suusten laivojen kulkua joessa,
ajelimme Lotinanpellon kaupunkiin paikalliselle sankarihaudalle jonka aidantakana näytti olevan harrastusporukka piirissä nauttimassa pivittäistä vodka annosta.
Yläsyvärin voimalaitoksen sulun ylittävältä sillasta oli hyvät näkymät joelle, korkeuserot vaikuttavia sulkujen välissä.
Ruokailimme joen varressa kenttäluonaan jonka ruunasi oppaamme tarjoamat kahvit ja paikallien pulla.
Matkamme jatkui kohti Kuujärveä jossa kävimme Karjalaimummon talossa vieraana katsomassa pankkouunia, jätimme mummolle kahvipaketin mummo kysyi kahvin nimeä, kertoi ettei osannut lukea eikä kirjoitaa koska oli joutunut jo kolmetoistavuotiaana töihin ja koulut oli vielä käymättä.
Jatkoimme vanhojen Karjalaskylien läpi matkaamme Nurmoilan lentokentän hietikoille nekin ovat kasvaneet metsiksi, mutta vieläkin näkyy pätkiä kiitoradan paikoista.
Seisemän aikoihin illalla palasimme hotellille ja kävimme syömässä Laatokka ravintolassa possua ja perunaa.
Hotellissa oli rauhallista, matkalaisia meidän kuuden lisäksi oli vain pari henkilöä.
Aamulla pidimme pikaisen neuvottelun matkan jatkon suhteen, koska yhdellä matkalaisella oli yöllä alkanut kuume nousta korkealle.
Päätimme palata käymättä Petroskoissa ja Suojärvellä, Laatokan rantoja seuraten Sortavalan kautta kotiin.
Vitelessä kävimme tuttuja tapaamassa ja punkkerin päälerakennetun talon vieressä poikkesimme vanhalla Karjalaimummolla jonka mies oli poistunut viimetalvena keskuudestamme.
Salmissa kävimme kirkon raunioilla, Pitkärannan läpi ajoimme pysähtymättä kohti Sortavalaa.
Sortavalassa ajoimme pienen kaupunkikierrksen ja soimme Sortavala hotellissa.
Matka jatkui kohti Niiralaa, kävimme ostoksilla Marmorin kaupassa jossa tytöt olivat iloisia saadessan asiakkaita ostoksille.
Tulleissa normaalit käynätnöt ja asiallinen palvelu meille ainakin.
Kilometrejä kertyi kaikkiaan 1864 km, määrään kuuluu Aunuksen kiertoajelu 234 km ja paluu Aunuksesta kotiin.
Sitten kustannuksen henkilöä kohden, viisumi 50€/ yöpymiset aamiaisella 42€/ auton kulut 150/ ruokailut/eväät 30€ eli yhteensä 272€ ottakaa huomioon että kyseessä on vain kuuden henkilön suuruinen seurue.
Mukaamme olisi ollut lähtijöitä paljonkin enemmän, mutta Taipaleen joen reissu olisi pitänyt jättää väliin ja se oli yksi pääkohteitamme.
Kuten huomaatte matkamme oli omakustanteinen ilman etukäteis varauksia joka ei toimi suurten ryhmien suhteen, olimme varanneet hotellin ystäviemme kautta Aunuksesta ja samalla systeemillä olisimme saaneet Petroskoista ja Suojärveltä hotellit.
Harvalta matkalta saatte näikään paljon elämyksiä taikka kokemuksi näin lyhyessä ajassa.
Kuvamateriaali kuvina ja videoina kuvasimme paljon, joista laitan jutun nettiin talven aikana, ilmoittelen sitten osoitteen aikanaan.
Pyydän jo etukäteen anteeksi kömpelöä kirjoitustyyliäni ja kaikenlaisia kielioppivirheitä sekä puuttuvia kirjaimia, asia johtuu varvaankin siitä etten ole saanut muuta koulutusta kuin kansakoulun ja lukenut viimeiset parivuosikymmentä vaan tienviitoja ja kaupunkien ja kylien nimiä useissa valtioissa maapallolla.
Vielä niille turvansoittajille viimetalvelta terveisiä, tulihan reissu tehtyä ja uutta suunittelemme Petroskoin seudulle. KOKENUT KARJALAINEN
Sitten Valkjärvelle papan taloa katsomaan, eivät olleet vieläkään maalanneet, näyttäisi lahoavan paikalleen.
Valkjärvelle menevää tietä asfaltoitu nykyaikaisilla menetelmillä joten suhteellisen hyvää tietä saimme ajella Kiviniemen risteykseen asti.
Kiviniemeenpäin menevä tie oli reikäistä asfalttia joten väistettävää riitti tälläkin tiellä, suuntasimme kulkumme kohti Sakkolaa josta jatkoimme kohti Taipaleen jokea.
Tie Sakkolasta ensin hyväkuntoista päälystettyä leveää tietä, sitten huononee ja lopulta muuttuu todella huonoksi, veden tekemien syöpymien vuoksi. Joskus olen lukenut tältä palstalta niistä taitavista linja-auton kuljettajista joita täällä on kehuttu, jotka vievät auton kyseiseen osoitteeseen, mahtavatko autojen omistajat tietää millaiseen rasitukseen autot joutuvat ajettaessa korinnosto päällä tiettömässä maastossa.
Kovasti on rakennettu jokivartta niistä panssariesteiden kivien jälkeistä rantaa, lentokentänkin ovat saaneet tehtyä, jonka kyllä ymmärtää koska ei paikkaan ole kunnollista tietä edes talojen kohdalla, ilmeisesti kulkevat laivoilaan korkeiden aitojen suojaamiin taloihinsa.
Taipalessa on punkkereiden jäännöksiä ja juoksuhautoja näkyvissä paljonkin, muistomerkejä useampia, Korpilahtelaisten korsuun osuneen lentopommin kuopan reunalla Linnakankaan metsikössä muistolaatta on saanut olla paikallaan toistaiseksi.
Taipaleesta jatkoimme kohti Pietarin ohikulkutietä, ruuhkat olivat valtaisat ja kiireellisiä kiilareita riitti varsinkin katumaasturit ohittelivat vasemmalta ja oikealta muista välittämättä.
Ohikulkutieltä käännyimme Muurmanskin tielle aluksi oli normaalin liikenteen tuntuista varsinkin moottoritie osuudella, Nesteen huotoaseman jälkeen Pietariin päin johtava moottoritie alkoi tukkiintua ja autot liikuivat kävelyvauhtia noin kolmekymmentä kilometriä ainakin.
Sitten saavuimme kaksikaistaiselle osuudelle. onneksi olimme ison kuorma-auton takana suojassa vastaan tulevilta kaahareilta, parijonossa vastaan vasemmalta ja piennarta myöten oikealta.
Kolareissa vaurioituneita autoja seisoi tasaisin välein Pietarin läheisyydessä matkareitillämme.
Sysimustassa yössä ajelimma Aunukseen välillä todella hyvää tietä ja välillä kuoppaista koloista kestopäälystettyä storopaa.
Syvärin ylittävällä sillalla ei tarvitse nopeusrajoitusta sillankannen raaterit pitävät nopeuden alhaisena taakuuvarmasti.
Majoituimme puoliltaöin hotelliin Aunuksessa, joten päivälle tuli mittaa riittävästi ja kilometrejä 900km.
Aamulla maksoimme edellisen ja seuraavan yön respaan 3480 ruplaa henkilöltä, hinta on näin syksyllä halvampi tietysti. Oppaamme saapui yhdeksän aikaan ja lähdimma kohti Syväriläisen luostaria, siellä korjailtiin suurta piharakennusta joka oli ollut Sumalaisilla sotilassairaalana ja nykyisillä isännillä mielisaraalana, josta kuuluisin ja Suomeen pelastettu Suomalassyntyinen Jalo Heikkinen vietti ankeita aikoja vielä 1980 luvulla ennen paluutaan synnyinmaahansa.
Matkamme jatkui Syvärin voimalaitokselle joen rannalta seurasimme suusten laivojen kulkua joessa,
ajelimme Lotinanpellon kaupunkiin paikalliselle sankarihaudalle jonka aidantakana näytti olevan harrastusporukka piirissä nauttimassa pivittäistä vodka annosta.
Yläsyvärin voimalaitoksen sulun ylittävältä sillasta oli hyvät näkymät joelle, korkeuserot vaikuttavia sulkujen välissä.
Ruokailimme joen varressa kenttäluonaan jonka ruunasi oppaamme tarjoamat kahvit ja paikallien pulla.
Matkamme jatkui kohti Kuujärveä jossa kävimme Karjalaimummon talossa vieraana katsomassa pankkouunia, jätimme mummolle kahvipaketin mummo kysyi kahvin nimeä, kertoi ettei osannut lukea eikä kirjoitaa koska oli joutunut jo kolmetoistavuotiaana töihin ja koulut oli vielä käymättä.
Jatkoimme vanhojen Karjalaskylien läpi matkaamme Nurmoilan lentokentän hietikoille nekin ovat kasvaneet metsiksi, mutta vieläkin näkyy pätkiä kiitoradan paikoista.
Seisemän aikoihin illalla palasimme hotellille ja kävimme syömässä Laatokka ravintolassa possua ja perunaa.
Hotellissa oli rauhallista, matkalaisia meidän kuuden lisäksi oli vain pari henkilöä.
Aamulla pidimme pikaisen neuvottelun matkan jatkon suhteen, koska yhdellä matkalaisella oli yöllä alkanut kuume nousta korkealle.
Päätimme palata käymättä Petroskoissa ja Suojärvellä, Laatokan rantoja seuraten Sortavalan kautta kotiin.
Vitelessä kävimme tuttuja tapaamassa ja punkkerin päälerakennetun talon vieressä poikkesimme vanhalla Karjalaimummolla jonka mies oli poistunut viimetalvena keskuudestamme.
Salmissa kävimme kirkon raunioilla, Pitkärannan läpi ajoimme pysähtymättä kohti Sortavalaa.
Sortavalassa ajoimme pienen kaupunkikierrksen ja soimme Sortavala hotellissa.
Matka jatkui kohti Niiralaa, kävimme ostoksilla Marmorin kaupassa jossa tytöt olivat iloisia saadessan asiakkaita ostoksille.
Tulleissa normaalit käynätnöt ja asiallinen palvelu meille ainakin.
Kilometrejä kertyi kaikkiaan 1864 km, määrään kuuluu Aunuksen kiertoajelu 234 km ja paluu Aunuksesta kotiin.
Sitten kustannuksen henkilöä kohden, viisumi 50€/ yöpymiset aamiaisella 42€/ auton kulut 150/ ruokailut/eväät 30€ eli yhteensä 272€ ottakaa huomioon että kyseessä on vain kuuden henkilön suuruinen seurue.
Mukaamme olisi ollut lähtijöitä paljonkin enemmän, mutta Taipaleen joen reissu olisi pitänyt jättää väliin ja se oli yksi pääkohteitamme.
Kuten huomaatte matkamme oli omakustanteinen ilman etukäteis varauksia joka ei toimi suurten ryhmien suhteen, olimme varanneet hotellin ystäviemme kautta Aunuksesta ja samalla systeemillä olisimme saaneet Petroskoista ja Suojärveltä hotellit.
Harvalta matkalta saatte näikään paljon elämyksiä taikka kokemuksi näin lyhyessä ajassa.
Kuvamateriaali kuvina ja videoina kuvasimme paljon, joista laitan jutun nettiin talven aikana, ilmoittelen sitten osoitteen aikanaan.
Pyydän jo etukäteen anteeksi kömpelöä kirjoitustyyliäni ja kaikenlaisia kielioppivirheitä sekä puuttuvia kirjaimia, asia johtuu varvaankin siitä etten ole saanut muuta koulutusta kuin kansakoulun ja lukenut viimeiset parivuosikymmentä vaan tienviitoja ja kaupunkien ja kylien nimiä useissa valtioissa maapallolla.
Vielä niille turvansoittajille viimetalvelta terveisiä, tulihan reissu tehtyä ja uutta suunittelemme Petroskoin seudulle. KOKENUT KARJALAINEN
Vastaukset 41
Vanhimmat
niiiiiiiiin.....
Onko jo tullut känsiä käteen kun noin naurattaa.
Sulje kirjaston kone kun lähdet kaupungin vuokrayksiöön uneksimaan paremmasta huomisesta,
kyllä se piru sinutkin vapautta tämän maailman painajaisista ihan kohtapuoleen, oottele vaan illat iastuen paikallisessa kaljakuppilassa huomista päivää.
"Vielä niille turvansoittajille viimetalvelta terveisiä, tulihan reissu tehtyä ja uutta suunittelemme Petroskoin seudulle. KOKENUT KARJALAINEN"
Ihan hieno juttu.
Taisi olla viimeksi niin, että kyselit porukkaa mukaan. Useakin osoitti kiinnostusta, mutta mitään vinkkiä et antanut, miten olisi päässyt porukoihin.
Homma kiinnosti liikaa reviirejään suojelevia "virallisia matkanjärjestäjiä" kuten arvelin jo ensimetreillä,
kyseltiin kaikennäköisiä kuvi numeroita.
Mihinkähän niitä olisi tarvinnut meidän reissulla kun kaikki maksoivat kulunsa realiaikaisesti, huvittaa vieläkin varoitukset etumaksuhujariksi syyttämisestä, samalla perusteella voisin syytellä kyseisiä veijareita homoisi, vaikken heitä mitenkään tunne enkä ole koskaan tavannut.
En voi antaa yhteystietojani yleiseen käyttöön, joten totesin täältä mukaan lähtevien saamisen liian vaikeaksi tehtäväksi.
Olen saanut riitävästi asiasta kiinostuneita lähipiiristä ja heidän tutuistaan, koska minulla on valmiit suhteet
tuonne rajantaakse ja luottamus pelaa molemmin päin.
Enkä halua olla tekemisissä minkäänlaisten omanedun tavoittelijoiden kanssa kummallakaan puolella rajaa.
Kaikki toisten hyväksikäyttäjät saavat minun puolestani pysyä kotinurkillaan. Tässä syitä asioiden kulkuun.
Olen usein havitellut aivan vastaavaa reissua. Nimenomaan Laatokan kiertämistä. En ole oikein saanut aikaiseksi asiaa. Siihen pitäisi varata aikaa reilusti ja valitettavasti sitä ei nyt menneenä kesänä ole ollut. Olen kierrellyt Laatokan-Karjalassa usein, mutta en ole koskaan ajanut Pietarista Aunukseen.
Teillä kävi vähän huono tuuri yhden matkaajan sairastuessa kesken matkan. Se lyhensi aikomaanne reissua muutaman päivän. Huomasin, että ensimmäinen matkapäivä on ollut melkoisen pitkä. Ilmeisesti Pietarin ja Aunuksen välillä ei ole hyviä yöpymispaikkoja. Yksi mahdollisuus olisi yöpyä jossain Viipurin-Pietarin tienoilla ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä.
Millaisella autolla ajelitte? Ajoineuvo kesti kuitenkin ehjänä reissun.
Suojärve ja Essoilan eteläpuolella on mielenkiintoisia järviseutuja. Siis Kolatselän tien suunnassa olevat järvet. Hienoja järvimaisemia ja puhtaita vesiä. Seudulla on kapeita hiekkateitä, eikä niitä oikein voi ajella muuten kuin kesäaikaan. Se seutu sopisi Suojärvellä käynnin yhteyteen.
Muistan, kun ilmoittelit reissusta tällä palstalla. Kyllä olisin halunnut mukaan. Toisaalta ajankohta ei olisi ollut sitten kuitenkaan sopiva. Juuri samaan aikaan minulla oli pakollisia ennalta arvaamattomia menoja.
Kiitokset matkakertomuksesta. Hyvää syksyä!
Ajoneuvona Volskwagen pikkubussi, auton kanssa ei ongelmia. Varauduimme korjaamaan/korjauttamaan pikkuviat jos niitä olisi ilmennyt, varasimme tupelespaikkasarjan ja Ladan käsikäyttöisen kompressorin mukaan mahdollisen useamman rengasrikon vuoksi, onneksi renkaat kestivät rasitukset eikä törmätty nauloihin taikka teräviin kiviin.
Ensimmäisen päivän pituus johtui poikkeamisesta Taipaleeseen, olisi ollut mahdollista tietysti olla yötä Musakalla Pyhäjärvellä. Pietariin ei kannata poiketa koska siellä voisi olla vaikka viikon eikä kaupunki siinäkään ajassa tulisi tutuksi, sinne pitää tehdä ihan omat reissunsa.
Aunus oli suuniteltu reissun ensimmäiseksi tukikohdaksi sijaintinsa ja tuttujen ihmisten tapaamisen vuoksi.
Ketjun aloitus viestissä on virhe majoitushinnassa 3480 ruplaa on 2h huone aamiaisella kahdeksi yöksi, joka on euroissa suunilleen 22€ yöpymistä kohden henkilöltä.
Suojärvellä olen ollut viimeksi heinäkuussa 2009 seutuhan on täysin erilainen kun Valkjärven, Kivennavan ja Terijoen ympäristöt, paljon köyhempää eikä sinne rakenneta mitään uutta eikä vanhojakaan korjata, tulevaisuus näyttää nykyvalossa huonolta Itäkarjalan pikkukylissä, kesäaikana suurista kaupungeista tulee entiset asukkaat ja heidän sukulaiset viettämään aikaansa ja kasvattamaan juureksia palstoillaan.
Tätä matkaa ei tehty bisnesmielessä vaan 1944 paikalla olleiden kertomuksien kuuntelemisen vuoksi kun se vielä on mahdoillista mutta saattaa päätyä hyvinkin pian.
Pyrin omaltaosin siirtämään pakkoluovutetun Karjalan perinnetietoa seuraaville sukupolville, tunnen senverran olevani velkaa niille tuhansille Suomalaisille sankarivainajille ja niille jotka palasivat sodasta ruumillisesti ja henkisesti vaingoittuneina, rakentamaan uutta Suomea näille nykysille nörttipelleille asuttavaksi.
Kukahan sen tietää mitä tulevaisuus tullessaan tuo, eikä sitä voi aavistaa jos ei tunnusta meisyyttään.
Todella mieltä ylentävää lueskella tuota Karjalan palautuspalstaa, tuntuisi kun sinne olisi kokoontuneet kaikista Suomen mienterveyden pitkäaikaispotilaat yhden palstan viesteistä kommunikoimaan, käpykaartilaisten pojanpoikien avustuksella.
Tässä vähän aatoksi tältä päivältä muillekkin!!!!
"Pyrin omaltaosin siirtämään pakkoluovutetun Karjalan perinnetietoa seuraaville sukupolville, tunnen senverran olevani velkaa niille tuhansille Suomalaisille sankarivainajille ja niille jotka palasivat sodasta ruumillisesti ja henkisesti vaingoittuneina, rakentamaan uutta Suomea näille nykysille nörttipelleille asuttavaksi."
Todella ihailtavaa, kiitos!
Vahinko, että Sinunlaisiasi osaavia ja pyytettömiä matkanrakentajia ei enää tahdo löytyä. Vielä 5 vuotta sitten tällaisia aatteen vuoksi toimivia oli. Nyt ovat vanhentuneet ja lopettaneet yksi kerrallaan
Siis niinkuin ketÄ matkanrakentajia esimerkiksi?
tuli käytyä elokuussa myös pikku reissulla Venään maalla. Ensin omalla autolla Sortavalaan josta venäläisellä minibussilla Laatokan rantaa pitkin Aunukseen, ja matkalla toki Laatokan hiekkarantaa ihmettelemässä, samoin Salmin kirkon rauniot tuli tutkittua. Aunuksessa nyt ei ole oikein mitään näkemistä, josta yön jälkeen kohti Petroskoita, ja matkalla koukkaukset Kotkatjärvellä ja Utjärvellä, jossa olikin jo näkemistä paikallisten asumusten muodossa. Matka jatkui Petroskoihin ja hotelli Pohjolaan, joka on melko hyvä hotelli, paikalliseen mittapuuhun nähden. Yön jälkeen takasi kohti Sortavalaa ja Prääsän kohilta käännyttiin. Tie oli välillä erittäin huonossa kunnossa, ja välillä taas huippuhyvää. Aunus -Petroskoi tie oli suurimmaksi osaksi uutta asfalttia.
Ja se maalittomuus ei aiheuta papan talon lahoaminen ei johdu siitä maalittomuudesta, maali ei estä lahoamista. Se lahoaminen johtuu siitä että talo on jo niin vanha.
Kyllä Aunuksen ympäristössö katsottavaa löytyy nykyisinkin vielä ihan päiviksi eikä vaan läpiajoa varten.
Ajoimme ympäristössä talläkertaa 234 km, joskua muistan liikuneeni normaalimittaisella bussilla 265 km Aunuksen ympäristöä.
Sen verran olen saanut viestejä reissusta kuulleila jotta ensikesänä palataan vielä Aunuksen seudulle uusien matkalaisten kera.
Kuten olen kertonut jo aiemmin matkat eivät ole tarkoitettu juopottelijoille eikä naisia kyttääville öykkäreille joita olen tämän vaellukseni aikana jo tavannut riitävän usein eri maissa kulkiessani.
1939-1944 tapahtumista kiinostuneille järjestän omakustanteisia matkoja, ilman minkään laista välistävetoa.
Koska tiedän silloin paikalla olleiden poistuvan piakkoin pyvään osoitteeseen ja kommunikointi heidän kanssaan on mahdotonta.
Siitä talon lahoamisesta olen kanssasi erimieltä, jos olisi edes kerran käsitelty lauta niin eihän se lahoaisi 65 vuodessa, talo on rakennettu 1942-1944 jota nykyiset vuokralaset ovat jatkaneet taloa muutamalla metrillä.
Eihän tuo rosvottu omaisuus ole onnea tuonut sinnekkään ja tuskin tuo sitä koskaan.
Aamuja teille kaikille jotka olette jaksaneet ottaa kantaa aiheeseen.
"1939-1944 tapahtumista kiinostuneille järjestän omakustanteisia matkoja, ilman minkään laista välistävetoa."
Hienoa!
Tämän palstan yksi tarkoitus varmaan on juuri auttaa tuollaisten ryhmien kokoamisessa. Ei ole minkäänlaista estettä ilmoittaa asiasta täällä. Ei porukan vapaa liikkuminen ole mitään kaupallista toimintaa, jossa tarvitsisi olla Ly-tunnukset ym.
Sinähän taidat olla oikein Markus Lehtipääkuusen veli ja poika, tai muuten karjalaisserkku. Valetta näyttää riittävän, kuin evakkojätöksen suusta konsanaan. Olet varmasti parempi ihminen, kuin muut ja sen osaat sanoakin.
Minä, tai muut älyllisemmät emme usko evakkopaasaamistasi yhtään. Olemme vuosikymmenien aikana tottuneet sellaiseen moskaan. Se kuuluu oleellisena geeniperimänä karjalais-slaavilaiseen evakkorekeen.
Johan ensimmäinen hoidokki heräsi Karjalan palautus palstalta,
Muistitko ottaa rauhoittavat pillerisi tänäaamuna, ota heti ja juo keskikalja palan painikkeeksi niin kyllä se päivä paranee sinullekkin.
yksilöi valeet. Markus Lehtipuu on tehnyt parhaan oppaan Karjalaan, sinähän sitä et voi verrata käytännössä koska kortistossa oleva ei saa matkustaa ulkomaille, tuskin rahkeesi riitäisi edes naapuri kylään suuntautuvalle matkalle, mopostasi loppuisi menovesi jo puolessa matkassa.
Vastaahan oletko ikinä käynyt naapurin sontakasaa pidemmällä maailmaa katsomassa.
Minusta "Kokenut karjalainen" on aivan oikealla asialla. Perinteen siirto jälkipolville on juuri tämän päivän tärkein asia. Suuret ikäluokat ovat siirtyneet suht terveinä eläkkeelle. Matkustavat paljon ja ovat vielä kauana asioissa mukana. Sodan jälkeinen kolmas sukupolvi on päättämässa maamme asioista. Tunnetusti juuri kolmas sukupolvi on kiinnostuneinta esivanhempiensa elämäntyöstä.
Kaupallinen matkatarjonta Karjalaan on ylihinnoiteltua ja sisällöltään surkeaa. Karjalaiskylät, suomalaiset kulttuurikohteet ja taistelupaikat kierretään kaukaa tai ohitetaan pysähtymättä. Ainoastaan asiantuntevat, ei-kaupallisia matkoja tarjoavat aatteen ihmiset pystyvät tarjoamaan matkoja, joilla kohdataan aito Karjala.
Tiedän tämän oikein hyvin, koska olen muutaman kerran osallistunut tällaiselle ei-kaupalliselle matkalle. Suurin piirtein huomasin, miten paljon se vetäjältään vaatii. Sekä osaamista, aikaa ja myös henkilökohtaisia varoja. Matkojen järjestäminen on paljon monimutkaisempaa kuin miltä se sivulliselta näyttää. Autorikkojen selvittämiset kännyköiden kuulumattomissa paikoissa, sairastuneiden evakuointi Suomeen ilman että koko ryhmä joutuu palaamaan ym ym.
Ei muuta kuin tehkää perässä!
"Kaupallinen matkatarjonta Karjalaan on ylihinnoiteltua ja sisällöltään surkeaa. Karjalaiskylät, suomalaiset kulttuurikohteet ja taistelupaikat kierretään kaukaa tai ohitetaan pysähtymättä. Ainoastaan asiantuntevat, ei-kaupallisia matkoja tarjoavat aatteen ihmiset pystyvät tarjoamaan matkoja, joilla kohdataan aito Karjala."
No ei se kyllä näin ole!
Tarjolla on paljon matkoja taistelupaikoille ja karjalaiskyliin. Sattuvat vaan taistelupaikat olemaan hankalien yhteyksien takana. Jos ryhmää käyttää Taipaleessa tai Kollaalla, ei esimerkiksi kolmen päivän matkaan muuta mahdukaan. Taipaleeseen ei nykyään tahdo päästä enää muuten kuin vaihtamalla viimeistään Haparaisissa suomalaisen turistibussin maastoautoihin. Niitä ei sentään Venäjälläkään ilmaiseksi saa. Kollaa onnistuu yleensä kesäkeleillä ihan hyvin, mutta kokonainen päivä sielläkin käyntiin pitää varata.
Ylihinnoittelua ei ole. Kilpailu on kovaa ja hinnat on painettu niin alas kuin mahdollista. Mutta suomalainen turisti vaatii hyvän kuluttajansuojan. Matkanjärjestäjän on turha ehdottaa huonolla tiellä särkyneen bussin takia muutoksia matkaohjelmaan. Varabussin on saavuttava paikalle muutaman tunnin kuluessa.
Kiinnostaisi kuulla, keitä tarkoitat noilla "aatteen ihmisillä?" Jotka siis mielestäsi osaavat järjestää paremmat matkat kuin alan ammattilaiset?
Ei suomalaiset bussimatkojen järjestäjät ole mitenkään rahastamassa matkalaisia. Kyllä matkaaja saa ihan hyvän vastikkeen rahoilleen. Ei sellaiset matkat ole mikään kultakaivos järjestäjälle. Kyllä se raha tulee enimmäkseen muualta. Kesää pitää hyödyntää, että saa edes jotain kuluja kotiin. Ei sitä pidä kenenkään kadehtia.
Osa näistä ns. "yksityisistä bussifirmoista" toimii laittomasti. Olen ollut sellaisellakin matkalla mukana. Ei ole liikennelupaa, ei makseta arvonlisäveroja ym. Matkustajat maksavat matkoja bussikuskille ilman kuittia Tohmajärven pankkiautomaatilla.
Jos sellaisella matkalla sattuu iso vahinko, matkaajat ovat usein omien vakuutustensa varassa. Firmalla on vain kuski ja bussi. Molemmat velaksi.
Suomalainen bussikalusto ei aina voi matkata lähes tiettömien taipaleiden taakse. Esimerkiksi tienoot Värtsilästä hieman pohjoiseen tai Kollaan seutu kelirikkoaikana. En tiedä, millaisia seutuja Lotinanpellon tienoot ovat alkukesästä.
Se pitää ymmärtää. Ei loistobussilla ajeta näreikköön.
Se, että suomalainen turisti vaatii hyvän kuluttajasuojan, on ihan hyvä asia. Sellainen matkaaja on myös valmis maksamaan matkastaan oikean hinnan.
Kyllähän bussirikon voi hoitaa myös Venäjälä. Onhan Venäjälläkin busseja jopa niihin huonoihin olosuhteisin.
Tulipa mieleen. Oletko kuullut joskus suomalaisbussilla matkustaneesta porukasta, joka jäi kiinni bussilla Viteleen (Vidlitsa) vanhalle lentokentälle hiekkaan. Se on aivan autio lentokenttä. Kuski käänsi ison bussin liian vauhdikkaasti ja busa kaivautui pehmeään hiekkaan. Eihän sellaista vehjettä saa sitten millään pois.
Pari kaveria läksi kävelemään päätielle ja sieltäpä tuli Kamaz ja avulias venäläinen kuski. Bussi vedettiin pois, eikä matkaajat viivästyneet Petroskoista kuin suunnilleen kuusi tuntia. Tosin sauna oli jo jäähtynyt.
Oma vastaukseni sinulle ammattilainen, en henkilökotaisesti väitä teidän järjestämiä matkoja kalliiksi, matkannehan järjestetään sesonkiaikana.
Yleinen hintaso on suunilleen 100€ vuorokausi/henkilö, laskettuna kolmellakymmenellä henkilöllä matkaa kohden.
Kuten aiemmin olen kirjoittanut, nämä pikkuretket joita teen tuonne itärajan taakse eivät kilpaile kenenkään varsinaisen matkajärjestäjän kanssa.
Paremminkin saatte niistä hyötyä kiinostuksen lisääntymisen myötä.
Henkilökohtaisesti tunnen teistä ainakin parilla sinisellä, puna/valkoisella, harmaa ja vihreällä tähtikuviodullabussilla ja ainakin kymmenen muuta bussiyrittäjää jotka liikennöitte tuonne itään.
Kollaalle kyllä pääsee suhteellisen hyvin Murheenristiltä hiekkatietä pitkin ja Läskelästä olivat kuopat hävinneet kesän aikana.
Taipaleen joelle ei täysillä sielunvoimilla varustettu itseään ja työnantajaansa arvostava, normaalikokoisen tai pitkällä peränylituksellä varustetulla bussilla kukaan lähde, ainut mahdollinen auto on jatkamaton pikkubussi tai maasturi sekä vuoden päästä hevosautoksi muutettava bussi.
Haparaisista yhteensuuntaa kestää noin tunnin ja toisen takaisin, joten kolmenkymmenen käyttämiseen perilla menisi reilu puolipäivää aikaa.
Summassa ja Siiranmäessä pystyy käymään suhteellisen hyvin kesäaikaan.
Hotelleiden taso osittain kehnoa joten retket eivät sovellu hienohelmaisille ja paskantärkeille öykkäreille, näiden vuoksi suurissa ryhmissä joudutaan ajamaan maalikylien välit pintaliitoa, koska kuljettajan työaika on myös Venäjällä rajallinen ja osaa matkalaisista kiinnostaa ihan muut asiat kuin sotahistoria, aina näitäkin tuntuu vielä löytyvän suuremmista porukoista.
Ensikesä luultavasti teen kaksi kuuden-kahdeksan henkilön retkeä itään toisenLaatokan ympäri vastapäivään ja toisen Sortavalasta Äänisen länsipuolelle, joten en mielestäni vaikuta kenenkään matkustaja määrien suuruuten enkä pienuuteen.
Jatketaan keskustelua aiheesta vaikka tämä talviaika, tuskin tästä kukaan enempää kimmastuu ja riittäähän noille Karjalan palautus keskustelijoille muutakin lukemista kuin tarujensa todistelua.
Voitaisiin pitää vaikka yhteiset pikkujoulut kaikkien busseilla tänäkesänä Venäjällä liikkuneiden kesken, vaikka tammikuussa Tallinnaan tai Tukholmaan, jos joku alkaisi järjestämään sellaisen,niin että mukaan pääsi vain vuosi visalla ja Venäjän rajaleimoilla.
Hyvää syksyä ja talven odottelua kaikille palstaa seuraaville matkustaville kansalaisille kute kuljettajillekkin.
Kerro kenen toimeksiannosta kirjoitat, kysy parempia ohjeita seuraavaan vuodatukseesi.
Arvonlisäveroa ei makseta ulkomaille suuntautuvista matkoista Suomeen.
Liikennelupien valvontaviranomaiset eivät kirjoittele tänne palstalle.
Jos hoitelisit ihan omat asiasi ensin kuntoon ja sitten palaisit tänne itkemään muiden tekemisiä.
Mihin tarvitaan liikennelupaa jos kuusi tai kahdeksan ihmistä lähtee samalla autolla matkalle omilla kustannuksillaan, jos vastaisit kysymykseen.
Kun seraavan kerran viet dievuskasi synnyttämään vie taksilla niin on liikennelupa autossa älä vie Ladallasi jos siinä ei ole liikennelupaa.
Tosi hienosti esitit asian taas kerran!
Itse yritän esittää sitä, että vapaaehtoistyötä tulisi kannustaa eikä painaa. Suomalainen kuluttajasuoja on epäilemättä tiukkapipoista, mitoitettu paremminkin Kanarianmatkoihin kuin Venäjän matkoihin. Tästä syystä Karjalaan suuntautuvat kaupalliset matkat ovat aivan liian paljon rahaa vaativia, ajetaan vain pääteitä ja aika tuhlataan toisarvoisiin kohteisiin.
Tiedän oikein hyvin, mistä puhun, koska olen muutaman kerran osallistunut vapaaehtoisten vetämiin matkoihin. Molemmat he ovat jo lopettaneet. Mutta käytiin tosi vaikeissakin paikoissa. Vetäjät eivät ottaneet palkkaa. Ja pitivät tärkeänä, että itsekin maksoivat ainakin hiukan, vaikka periaatteessa vetäjien kulut jaettiin tasan muitten kesken. Silti ammattilaiset syyttivät heitä huijareiksi, vaikkeivat itse ikinä olisi edes tarjonneet matkaa niin vaikeisiin kohteisiin, joissa vapaaehtoisten kanssa kävimme.
"Tiedän oikein hyvin, mistä puhun, koska olen muutaman kerran osallistunut vapaaehtoisten vetämiin matkoihin. Molemmat he ovat jo lopettaneet. Mutta käytiin tosi vaikeissakin paikoissa. Vetäjät eivät ottaneet palkkaa. Ja pitivät tärkeänä, että itsekin maksoivat ainakin hiukan, vaikka periaatteessa vetäjien kulut jaettiin tasan muitten kesken. Silti ammattilaiset syyttivät heitä huijareiksi, vaikkeivat itse ikinä olisi edes tarjonneet matkaa niin vaikeisiin kohteisiin, joissa vapaaehtoisten kanssa kävimme."
Jos tarkoitat noilla "vaikeilla paikoilla" retkiä, niin voin sanoa, että niitä todellakin on tarjolla. Vaellukset ja luontoretket lähialueille ovat ihan oma alansa, johon Suomessa todellakin löytyy osaamista. Retkioppaan tuleekin olla ammattilainen.
Voisitko nyt kertoa, missä ihmeellisissä paikoissa oikein olet käynyt. Niin voinen sitten kertoa, olisiko ammattimaista tarjontaa löytynyt vai ei.
"Voisitko nyt kertoa, missä ihmeellisissä paikoissa oikein olet käynyt. Niin voinen sitten kertoa, olisiko ammattimaista tarjontaa löytynyt vai ei."
Kiitos vaan kysymästä! Reissut menivät suurin piirtein näin.
Hyrsylän mutkassa käytiin niissä kylissä, joihin suomalaisia jäi loukkuun. Ja siinä luostarissa, missä olivat vankeina, nimeä en muista.
Laatokalla käytiin Riuttavuorella, Honkasalon huipulla ja Kaarnesaarella.
Äänisniemellä kierrettiin monia kyliä. Nähtiin monta vanhaa kirkkoa ja tsasounaa. Sellaisiakin, joita ei mainita Lehtipuun kirjassa. Samalla matkalla käytiin myös Meg-saaressa.
Salmissa käytiin Petäjäsaaressa ja Mantsinsaaressa.
Äänisellä Klimetskinsaaressa ja Kishissä.
Matkat kestivät 3 - 5 päivää. Toki oli paljon muitakin kohteita.
Mitään ohjeitakaan ei kaupalliselta taholta saatu, saati matkanvetäjää. Piti kääntyä sellaisten yksityishenkilöiden puoleen, joitten tiedettiin näissä paikoissa kulkeneen. Tällainen yksityisen hyväntahtoisuuden käyttö tuntuu pahalta. Samalla kun kaupallinen taho vetää rahaa, ajelee vain pääteitä ja käyttää ajan turhanpäiväisyyksiin.
Vielä kerran kiitos KOKENEELLE KARJALAISELLE tärkeän asian esille ottamisesta!
"Mitään ohjeitakaan ei kaupalliselta taholta saatu, saati matkanvetäjää. Piti kääntyä sellaisten yksityishenkilöiden puoleen, joitten tiedettiin näissä paikoissa kulkeneen. Tällainen yksityisen hyväntahtoisuuden käyttö tuntuu pahalta. Samalla kun kaupallinen taho vetää rahaa, ajelee vain pääteitä ja käyttää ajan turhanpäiväisyyksiin."
Nuo mitä mainitsit, ovat tyypillisiä teemamatkoja. Ammattilainen toteuttaa niitä rutiinilla. Mutta teemat harvoin kiinnostavat suurta ylöisöä. Niitä on lähes turha mainostaa. Toteutetaan, jos vakaasti pyydetään. Tyypillisesti yhdistyksille.
"Hyrsylän mutka" teemaa on joskus tehtykin. Hyrsylän ja Ignoilan kyliin ei millään bussilla pääse. Siksi matka on osaksi vaellustyyppinen. Suojärveltä maastoauto mukaan, jossa eväät, keittimet ja väsyneet. Interposjolokin luostarille pääsee ajamallakin.
Pohjois-Laatokan saaristoon on ryhmiä viety. Riuttavuoren, Kaarnetsaaren ja Honkasalon rannoilla ei laitureita ole. Sortavalasta saa veneen, jolla rantoihin pääsee. Mutta kovin suurta ryhmää ei kerralla voi viedä.
Äänisniemellä voi ajella vaikka kuinka. Mutta ei isolla bussilla. Esim Tulvojasta saa veneen, jolla pääsee Äänisen saariin.
Petäjäsaari on aivan Pitkärannan edustalla. Ammattilainen järjestää huokealla veneen!
Mantsinsaari on vaelluskohde. Saari on hyvä kävellä, mutta autoa sinne on vaikea viedä. Mantsinsaari-seura järjestää vuosittain 1 - 2 matkaa, joille ottaa ulkopuolisiakin. Heilläkin on ollut vaikeuksia, koska tulijoita ei tahdo riittää. Äänisen Klimetski samoin vaelluskohde. Tosin saari on asuttu ja sinne mennään vuoroveneellä. Saaressa autoja. Viime vuonna ainakin yhdellä matkanjärjestäjällä oli ohjelmassaan Klimetskinsaari.
älykkyysosamäärästäsi, onko kenkäso numero sama ja puna-armeijan lakkikokosi no. 60 sekin tiukahko, puristtaa varsinkin iltaisin, onko ruokasi hapankaalia ja lipeäkalaa vieläkin.
Ajatella miten vähän matka maksaa kun sen hyvin järjestää kuinka paljon matkatoimistot meitä rosvoo.
Ei Venäjälle suuntautuvissa matkoissa paljon nykysysteemillä rosvomaan pääse, onhan jokaisen elettävä aina hiljaisemman talven ylitse, vai mitäluulet.
Viestiketjun aloittajan tarkoituksena ei ilmeisesti ole olutkaan vaikuttaminen kenenkään kustannus perusteiden alentamiseen.
Eikä noilla matkustamäärillä kukaan rikastu tai vastaavasti köyhdy.
Tietysti olisi erilainen kokemus matkustaa jokun tapahtuma-aikaan paikalla olleen opastamana kun se vieläkin on mahdollista vaikka sodista onkin kulunut jo yli kuusi vuosikymmentä kuin
kuunnella kirjoista luettuja divisioona määriä ja läppitaulusta katseltavia hyökkäyssuuntia sekä vuosiluku/ päivämäärä sulkeisia.
Hyviä matkoja vaan teille pikkuporukkalaisille, toivoo mies Tampereelta.
Talvisodasta tulee nyt 70 vuotta. Onko Sinulla tähän liittyen matkoja, joihin pääsee mukaan?
Ensikesänä teemme retken Aunukseen josta jatkamme Petroskoin kautta Uhtuan seudulle, todennäköinen ajankohta on elosyyskuun vaihteessa.
Aunuksessa käyntimme syynä on ystävien tapaaminen ja sotahistoriallisien paikkojen kierteliminen uusien matkalaisten kera.
Jos haluat mukaan niin kerro ensin vaikka missä päin asut, niin pääsisimme alkuun asiassa.
Nämä reissuni eivät ole kenenkään huijaamista varten viriteltyjä, kaikki maksavat realiaikaisesti kulunsa, palvelun tarjoajille.
Viisumit hommaan itse joten en tee mitään diilejä veijareitten ja paskanjauhajien kanssa.
Retket eivät sovellu seksiä kyttääville alkoholistiksi opiskeleville henkilöille, heille on ihan omat retkensä joidenkin toisten toimesta ja seurassa.
Poliitiset palopuheet eivät kuulu retkiemme luonteeseen, kuljemme omia teitämme muita häritsemättä ja huomiota herättämättä.
Kaunista talven alkua kaikille toivottaa monenlaista Kokenut Karjalainen.
miten pystyisi Sakkolasta käymään neljänkymmenen henkilön porukalla Taipaleen joella katsomassa sotahistoriallisia paikkoja tulevana kesänä.
Sinne johtava tiehän taitaa olla heikossa kunnossa, joten isolla bussilla taitaa olla mahdoton tehtävä.
Kiitos jo etukäteen nyuvoista.
"miten pystyisi Sakkolasta käymään neljänkymmenen henkilön porukalla Taipaleen joella katsomassa sotahistoriallisia paikkoja tulevana kesänä.
Sinne johtava tiehän taitaa olla heikossa kunnossa, joten isolla bussilla taitaa olla mahdoton tehtävä."
Hankalalta tuntuu. Tosiaan suomalaisella turistibussilla tuskin pääsee Haparaisten kylää pidemmälle.
Sinun pitäisi pikimmiten ottaa yhteyttä sellaiseen matkanjärjestäjään tai oppaaseen, joka on näitä tehnyt. Kaupallinen yrittäjä tietysti kysyy ensiksi, onko ryhmä varmasti koossa. Sitten pitäisi sopia, koetetaanko loppumatka tehdä jakautuen kahteen venäläisbussiin vai otetaanko retken kannalta ja tehdään parinkymmenen kilometrin patikointi. Sekin olisi ihan mahdollista, että ryhmä on koossa vain siihen asti, mihin bussilla pääsee. Sitten jakaudutaan kävelyporukkaan ja ajeluporukkaan. Kohteita toki tuolla suunnalla riittää, käyvät vaikka Käkisalmessa.
Musakan lomakylän omistaja tuntee alueen kuin omat tarkunsa. Firmalla on nettisivut. Ajeltiin noilla seuduilla toissa kesänä suomalaisbussilla hänen opstuksellaan, ei tosin ollut kovin helppoa. Jossain "alkatrasissa" käytiin, ja taipaleenjoen nykyisessä laskukohdassa. Antti tietää missä kunnossa tiet ym ovat.
Saisiko Antin kautta paikallisia busseja siirtämään ryhmää Taipaleeseen ja takaisin, aion kyllä olla häneen yhteydessä hyvissä ajoin ennen matkaa.
Se Taipalleen joki kyllä laski jo ennen sotia samasta paikasta Laatokkaan mistä nykyisinkin, ihan vaan mienkiinnosta onko nyky Venäjä niin polvillaan vielä nykyisinkin, ettei pysty moista tienpätkää korjaamaan kerran sadassa vuodessa.
Venäjän tiet on kyllä siinä kunnossa, että bussilla (edes venäläisellä) ei Taipaleenjoelle mennä. Haparainen alkaa olla takaraja. Menneenä kesänä kävin Keljassa sotamuistomerkin paljastuksessa. Suomalaisia busseja tuolla reissulla oli muistaakseni neljä ja erittäin hitaasti kierrellen ja kaarrellen ne Keljan kentälle pääsivät. Tosin kaikki hyväjalkaiset matkustajat kävelivät viimeisen vajaan kilometrin Keljaan. Kauheita kuoppia ja lutakoita vuoroon tien toisessa reunassa ja vuoroon toisessa.
Venäläiset oli luvanneet kohentaa tietä ennen muistomerkin paljastusta, mutta ehkä tuo tien parannus olisi pitänyt tilata jo viime vuosituhannella, että olisi ehtinyt tapahtua...
Kirvesmäessä käytiin pikkuporukalla, korkealla maavaralla varustetulla taksilla parin kolmen kilsan päähän ja siitä loppumatka "kinttupolkua" edelleen. Rantaan saakka ei menty, kun ilta alkoi jo hämärtää.
Jos tuonne reissua suunnittelee, kannattaa se tehdä heti alkukesästä, ettei tarvi kahlata ihmisenkorkuisissa heinikoissa, nokkosissa ja pusikoissa. Paikkojakin on silloin parempi hahmottaa.
eivät olleet auranneet Haparaisista eteenpäin tietä emme päässeet perille.
Suunnittelin jonkin verran omatoimista Laatokan kiertämistä vanhalla h-autolla, mutta taidan jättää ajatuksen, pienryhmämatka olisi varmaankin parempi vaihtoehto. Sotahistoriallisista paikoista olen kiinnostunut ilman mitään erityistä suosikkikohdetta, isäni kaatui Kannaksella, mutta se on sitten kokonaan toinen asia. Eli jos sopii niin liityn tässä tähän kiinnostuneiden joukkoon ja keskustelu ilmeisesti jatkuu. Sivumennen sanoen, olen etelärannikolta, mutta sillä tuskin on merkitystä Aunuskiinnostuksen kanssa.
Missä ja milloin isäsi kaatui Kannaksella, käytännössä olen käynyt kaikilla suuremmilla taistelupaikoilla henkilökohtaisesti yhdeksänkymmentäluvun alun jälkeen. itse en ole läsirannikolta.
Olen kyllä kiertänyt Laatokan useammankin kerran, busseilla ja henkilöautolla itse ajaen, tulevana kesänä kesäkuun alussa kierrämme Laatokan jälleen, asiallisen pienryhmän kanssa, jos olet todella lähdössä niin pystymme kyllä ottamaan sinut mukaan reissulle.
Matka on virallisesti Kuluttajaviraston numeron omaavan liikennöitsijän virallisesti järjestämä, suljettu seurue, joten emme ilman suosituksia ota ketään mukaan.
Emme tarkoituksellisesti mainoista matkoja missään, mutta jo tähänmennessä olen saanut kuuden matkan järjestelyjen hoitamisesta toimeksiannon tulevalle kesälle.
Tarkoittaako nimimerkkisi 51 mahdollista ikääsi vai syntymävuotta.
Saahan sitä toki kysyä. Isäni kaatui Ventelänselällä sodan loppuvaiheessa. Nimimerkkini 51 ei siis voi viitata ikääni tai syntymävuoteen. Yritinkin jo edellä kertoa, että mitään ehdottomasti nähtävä- paikkoja minulla ei ole jos matkaan lähtisin, Lumivaaran Ihalan asemanseutu toki olisi mukava nähdä, jos se olisi matkan varrella. Tuo kesäkuun alku sulkee nyt kyllä pois ainakin ensi mahdollisuuden, mutta ei tämä kiinnostus siitä mihinkään katoa, joten palataanko taas asiaan, suosituksiin ja muuhun? Länsirannikolta en siis ollut minäkään vaan paremminkin täältä kaakkoispuolelta.
Elo-syyskuussa teemme pikkubussilla, enimmillään 12 henkilöä reissun Laatokan ympäri alkaen Jyväskylästä ja Nuijamaalta Viipuriin, joten silloinhan pystyisimme poikkemaan ko. seudulla.
Taipaleen taistelupaikat kuuluvat myös suunitelmiin, käyttävissä olevan auton ratkaistessa sinne menon.
Siiranmäki onnistuu kyllä, Summa olisi myös näkemisen arvoinen paikka, mutta vaatisi lisäaikaa yhden päivän.
Aunuksen seutu ympäristöineen kuuluu meidän vakio reittiin, siellä kiertelemme yhden päivän.
Paluumme suuntautuu yleensä Salmi, Pitkäranta, Lemetin motin kautta vähintään Kollaalle josta Suojärvelle tai Sortavalaan yöpymään ja seuraavana päivänä kotiin.
Olistko ystävällinen ja ilmoittaisit mahdollisen kyytiin tulo ja paluu paikkakunnan jo tässä vaiheessa,
Suomen puoleisen reitin suunittelua ajatellen.
Toivottavasti et ymmärtänyt näistä suosituksista kyselemistä loukkaavana, mutta olemme joutuneet joskus katumaan valintojamme riittämättömän taustatiedon puuteen takia.
Näillä meidän matkoilla pääosassa ovat historialliset taistelupaikat Ystävien tapaaminen, eikä viina ja naiset ole reissun luonteeseen sopivia kohteita.
Toki jokainenhan saa ottaa viinaa jos ei haittaa muiden matkantekoa ja jos löytää muuta seuraa niin siitä vaan, kunhan on paikalla sovittuna aikana jatkamaan matkaa kanssamme.
Tarvittavat luvat numeroineen löytyvät joten tänne on turha sivullisten lähetellä kommenttejaan.
Jos siis mukana olen niin varmaankin Lappeenrannasta laivaan astui- laulua voisi soveltaa. Mitään loukkaavaa ei ole siinä, jos otetaan selvää etukäteen mikä mies on miehiään.
No saitko pillua?
Tyttö kielsi kertomasta sinulle, tunsi ilmeisesti sinut.
Joten kysele seuraavan kerran kun menet rysää kokemaa, Ps. se on ainut mikä käytössä kasvaa ja käyttö häipyy näkyvistä kuten järven selkä soutajan jälkeen.
Jotta silleen