Poliittiseksi vangiksi vai ei?
Minua odottaa lähiaikoina sakkovankeus jonka voin välttää maksamalla sakon. Sakon määrä on 990 €. Vankeudeksi muutettuna se on vajaa kukausi. Korostan vielä että meidän perheellä olisi teoreettisesti mahdollisus maksaa tämä sakko osissa ulosottomiehen kanssa sopiman maksusuunnitelman mukaan. Kyse on siis PERIAATTEESTA, meidän periatteesta. Ymmärtääkseen sen, ja mistä tässä on kyse on kokonaisuudessaa alempana. Koittakaa jaksaa vaikka teksti on pitkä.
Kaikki alkoi vuonna 2007 jolloin asuimme vaimoni ja kolmen lapsen kanssa Nastolassa. Olin töissä hyväpalkkaisessa työssä. Palkka oli 10.50€/h. Hyväpalkkaisuus johtui lähinnä siit työmäärästä mitä silloin tein. Tein 80 tuntisia työviikkoa ja pidin joka toisen viikonlopun aina vapaana. Vaimo oli yhteisen sopimuksemme ollut kotiäitinä. Tämä palveli periaatettani, jossa vaimon ei ikinä tarvitsisi mennä töihin ellei hän erityisen suuresti sitä halunnut. Tämä johti kuitenkin siihen että välillä jouduin olla viisikin viikkoa putkeen töissä ilman että olin ainoatakaan päivää kotona tai olisi ollut ainoatakaan vapaapäivää. Myös viikonlopun pyhät olivat työpäiviä (lauantait säännöllisesti 0800-2100 ja sunnuntait 1000-1900). Työ oli siis muualla suomessa tapahtuvaa komennustyötä Vattenfall:lle tapahtuvaa sähkötyötä.
Olimme vaimoni kanssa aina unelmoineet omakotitalosta ja jossakin vaiheessa työkomennuksella tutustuin Sysmässä yhteen ihmiseen jolla oli tyhjä omakotitalo noh, sanotaan melkein päijänteen rannalla. Ajattelin että tässäpä kohde vailla vertaa, ja vieläpä vuokralla. Vaimoni nähtyään paikan päätimme muuttaa sinne. Vuokra oli 950€/kk, mutta kun samaisen vuokranantajan omistukseen kului myös vieressä oleva pieni voimalaitos, niin päätimme hänen kanssaan, että minun ajoittasta ylläpitoa vastaan saisimme vuokrasumman pudotettua 750€/kk:ssa.
Ajan myötä ajattelin että mitähän minä sillä kaikella vapa-ajalla teen mitä minulla oli aina vapaaviikolla, ja päätin ottaa toisen työn sille vapaaviikolle paikallisesta sähköalan yrityksestä. Asiat suurin piirtein niin, niin kuin olimme aina villeimmissä unelmissamme haaveilleet. Päätimme jopa hankkia rahoituksella 15 000€ maksavan auton. Kuukauden päästä auton hankinnasta mietin vaimoni kanssa mitä tämä minun työtahti tekee minun terveydentilalle. Saatoinhan joskus jouda 15 ED energiajuomapulloa (0.5Ltr) päivässä pysyäkseeni skarppina ja virkeänä. Sitä tahtia oli kuitenkin ehtiny ahertaa jo reilun vuoden. Joten päätimme että yritämme pärjätä sillä paikallisen yrityksen tarjoamalla ansiolla ja jätin tämän komennustyön. Tähän on kyllä sanottava että se olisi joka tapauksessa loppunut 3-4 kukauden päästä.
Aloin siis olla täyspäiväisesti "normaalityössä". Ajan myötä alkoivat ongelmat, taloudellisesti siis. Oman periaatteeseeni kuulu veloittaa työnantajaa vain siitä työstä minkä oikeesti olen töissä, eikä siitä kun käyn tupakalla tai mietin jotain miten teen jonkun työn. Ja joskus jouduin lähtemään keskellä työpäivää hoitamaan voimalaitoksessa ilmeneviä ongelmia, siis siitä laitoksesta josta sovin voukranantajan kanssa huolehtivani. Tämä johti siihen, että minulle ei kertynyt ulosmaksettavaa palkkaa puolenkuun osalta (palkat maksettiin puolen kun välein) kuin n. 30h. emäntä oli tässäkin vaiheessa vielä työtön ja oman palkkani lisäksi meidän tulot olivat vielä lapsilisät. Oli hetkiä jolloin meillä oli lapsilisät mukaanlukien kuukauden tulot n. 1000€ netto.
Laskut alkoivat laahata, elimme yli varojen sillä hetkellä. mietimme vaimoni kanssa kuitenkin että katsotaan tilannetta vielä "kuukauden". Ehdimme asua sysmässä vain n.4 kk kun päätimme että nyt on aika toimia, joko emäntä vastoin periaatteitani töihin tai sitten, noh toista ulospääsyä emme edes keksineet. Olihan mm. auton rahoitus ollut jo 3 kk maksamatta maksuvaikeuksien takia. Katselimme hänelle töitä Sysmästä, mutta johtuen pienestä paikkakunnasta hänelle ei ollut mitään paikkaa mihin mennä. Eihän hänellä ollut koulutustakaan peruskoulutuksen lisäksi. Katselimme myös naapurikuntien tilannetta työnsaannin suhteen. Niin hänelle, kuin myös minulle kakkostyön osalta. Ulospääsyä töiden löytymisen poulesta ei löytynyt. Oli vain "viimeinen" oljenkorsi käyttämättä. Muutto pääkaupunkiseudulle. Olihan täällä töitä niin sähköasentajalle kuin myös hänelle. Näin siis uskoimme, "että aina täältä jotain löytää".
Muutimme siis tänne nykyiseen leppävaaraan espoonkruunun tarjoamaan asuntoon 30.1.2008. Minun osaltani näin kävikin. Sain töitä ilmalämpöpumpun asentajana heti kun muutimme. Emännän kohdalla olikin jo vaikeampaa, hän etsi töitä n. 3 kk ja sillä aikaa järjestelimme samalla jo tulevaa varten lasten tulevaa päivähoitopaikkaa. Taloudellisesti kävi niin, niinkuin ennakoimmekin, ALUSSA. johtuen vaimoni isältä ottamasta ja hänen tilille laittamasta rahasta muuttoa varten ei sosiaaliviranomaisilta voinut odottaa muuta apua kuin korkeintaan vuokratakuuseen. Ja sen saimmekin. Yritimme myös mahdollisimman paljon pärjätä omin avuin eikä heittäytyä yhteiskunnan elätettäviksi. Palkkani oli 2000€/kk brutto. Tämä palkka plus lapsilisät oli se summa millä piti pystyä maksamaan niin meidän vuokra 950€/kk kuin auton rahoitus 450€/kk. Varsinkin auton tilanne huolestutti kovasti. Lyhennykset laahasi jo monta kuukautta ja luottotietojen menetys sekä auton menetys nyt ei kullostanut hyvältä vaihtoehdolta työn kannalta. Makselimme siis pääosin auton rästissä olevia maksuja ja vuokraa. ruokatilanne oli todella masentava. Välillä syöminen oli paljolti kavereilta saadun lainan varassa. Ja kun seuraava kuukausi tuli, lainat piti maksaa takaisin, jolloin tilanne ei pidemmällä aikavälillä helpottunut yhtään, vain paheni. 3kk
Espoossa asumisemme jälkeen vaimoni löysi töitä Orionista lääkepakkajana ja lapset olivat jos tässä vaiheessa osa koulussa ja osa hoitopaikassa (päiväkodissa). Hän tarvitsi kuitenkin autoa työssä käymiseen johtuen osittain siitä, että työ oli 3-vuorotyötä ja osittain siitä että hän pelkäsi käyttää julkista liikennettä eksymisen takia. Tässä alkoi ilmenemään ongelma. Minä tarvitsin autoa, koska minun piti ehtiä hakea lapset töiden jälkeen. ja hän töissä käymiseen. Tämä johti siihen että joskus minun ollessani ilmalämpöpumppua asentamassa asiakkaan luon esim. vaikkapa Lohjalla. Ehdin vasta tehdä talon sisältä ulosjohtavan reijän ja minun piti tämän jälkeen työtoveriani heittämään minut kotiin ehtiäkseni hakemaan lapset. Työnantajani katseli tätä viikon, sitten hän ilmoitti että hänellä ei ole varaa tälläisiin "järjestelyihin" (ihan ymmärrettävästi) ja koska olin vielä koeajalla irtisanoi minut. Soitin vaimolle ja sanoin että lopputili tuli. Ja se tuli vain sen takia, että minulla ei ollut omaa autoa millä olisin suoriutunut omista velvoitteistani.
Samana päivänä juuri ennen emännän lähtöä töihin iltavuoroon menimme autoliikkeeseen ja ostimme toisen auton (n.10 000€) rahoituksella. Päätimme nimittäin että "autosta tämä homma ei voinut jäädä kiini". Yllättäin en löytänytkään toista työtä heti, niin kuin olisin uskonut. "Valo tunnelin päässä" alkoi hävitä ja aloimme olemaan epätoivoisia. Mietimme sossuun menemistä, mutta kun netistä laskimme alustavan arvion, huomasimme että emme olisi oikeutettuja toimeentulotukeen. Erikseen lisään tähän vielä että, MISSÄÄN EI LUE TÄYDENTÄVÄSTÄ JA EHKÄISEVÄSTÄ TOIMEENTULOSTA MITÄÄN, EI AINOATAKAAN MAININTAA!!!!!! Emme täten osanneet sitä myöskään edes ajatella. Ja sitten myös se leima, minkä saat sossun asiakkaaksi joutumisen jälkeen.....
Epätoivo alkoi olla niin suurta että eropuheet alkoivat olemaan ajoittaisia keskustelun aiheita, ja välit muutenkin kireät. kotona oli välillä hyvin odottava tunnelma. Välilä sen laukaisi väärä televisiokanava, välillä nukkumaanmenoaika. Milloin mikäkin synnytti riidan. Sitten se tapahtui eräänä päivänä. Riitelimme jostakin mitättömästä asiasta, mitä ei kumpikaan edes jälkeenpäin muista. Riita eteni kuitenkin ensimmäistä kertaa aina fyysiseen kontaktiin asti. Enkä tässä tarkoita mitään nyrkkitappelua, puukkojen kanssa hippaa tms. Ei verta, ei mustelmia eikä ruhjeita. Noh, jälkeinpäin kun sitä miettii niin "halimista" se oli Agressiivista sellaista ehkä. Minä kuitenkin päätin lähteä ulos "tuulettumaan" ja emäntä kiivastuksissaan soitti kuitenkin vielä poliisit ja heille vähän "mausti" tarinaa. Kun tulin takaisin kotiin ja kuulin asiasta olin järkyttynyt. Järkyttynyt lähinnä siksi koska tiesin sossun tapaa toimia tälläisissä tapauksissa nuoruuvuosieni kokemuksien perusteella.
Asiaa ei kuitenkaan enää voinut saada tekemättömäksi. Minulle tuli kuulustelu ja kuuntelin vaimoni antamaa lausuntoa tilanteesta jossa hän oli kiihtynyt. Ja mietin siinä että jos kerron totuuden meiltä viedään lapset, jos myönnän kaikki "mausteet" ja yksipuolisen raa-an kiinikäymisen ja pahoinpitelysyytteen saamme pitää lapsemme. Päätin siis vain kylmän viileesti myöntää kaiken. Noh, jouduimme käymään tapaukseen liittyen myös lastensuojeluviranomaisten kanssa monia keskusteluja tapahtuneesta jokatapauksessa ja he päättivät että lapsilla oli kotona turvallista olla ja eivät ryhtyneet mihinkää toimenpiteisiin. Kävimme myös "sovittelemassa" sovittelijan kanssa, yhdessä ja erikseen. Monen tapaamisen jälkeen, ja tilanteen kokonaisuuden kuulemisen jälkeen myös he päättivät että he antavat syyttäjälle oman lausuntonsa joka puoltaisi syyttämättä jättämistä. Asia oli kerennyt jo unohtua ja minä löysin taas uuden työpaikan kesäkuussa 2008. Aloimme taas "nähdä valoa" tunnelin päässä ja laskutkin oli pikkuhiljaa alkaneet päästä ajan tasalle.
Sitten iski lama, ja se näkyi rakennuksilla välittömästi. Kaikki ei vakinaiset ja koeajalla olevat heitettiin karusti pois töistä, mukaanlukien minut. Ja minun työsopimuksesta puuttui enää yksi päivä työsuhteen muuttumiseksi toistaiseksi voimassa olevaksi 4 kuukauden koeajalla olon jälkeen! Tuli vaan ilmoitus että töihin ei enää tarvitse tulla. Taas aloimme mennä takapakkia taloudellisessa tilanteessa ja laskut alkoivat laahaamaan. Yritin koko ajan tietysti sitkeästi etsiä töitä, turhaan. Joten päätimme vaimon kanssa yhdessä että johtuen hänen huonosta palkasta ja meidän mahdottomasta tilanteesta tilanteesta ulsopääsemiseksi ja vaimoni suuresta uupumuksesta 3-vuorotöistä johtuen, että hän jättä työt ja hakisimme toimeentulotukea.
Näin kävikin lokakuussa 2008. Johtuen hänen irtisanomisrahasta emme kuitenkaan oleet oikeutettuja siihen. Yritimme kuitenkin mahdollisimman tunnolisesti sopia maksujärjestelyistä velkoihin ja pitää niistä kiini. Siihen meidän kaikki rahat menivätkin. Tilanne johti siihen että meillä ei enää riittänyt rahat laskujen maksun jälkeen ruokaan ja Joulukuussa (14.) 2008 haimme ensimmäistä kertaa toimeentulotukea. Sosiaalitoimiston yliruuhkautumisesta johtuen, päätöksenteko kesti ja kesti. Rahat olivat kuitenkin loppu ja joulu häämötti ovella. Vaimoni joutui siteiden sijasta käyttämään milloin mitäkin rättiä kangasta kuukautissuojana ja sähkölaitokselta tuli uhkaus että sähköntoimitus katkaistaan. Epätoivo oli jokahetkinen milentila meillä kaikilla, eikä vähiten lapsilla, jotka saivat koulusta viimeiseksi kotitehtäväksi jouluksi kirjoittaa ylös miten joulu meni, mitä lahjoja saivat ja mitä herkkuja söivät. Tämän "joulukotiläksy" oli kuulemma tarkoitus sitten joululoman jälkeen kaikkien vuorotelle lukea luokan edessä ääneen.
Lopulta saimme sosiaaliviranomaisilta päätöksen, joulun jälkeen. he myöntävät meille täydentävää toimeentulotukea joulukuulle sähkölaskuun ja 54€. Tämä johtui kuulemma siitä että meillä oli vielä marraskuussa "kovat" tulot, siis vaimoni irtisanomisrahat tekivät meidän tuloistamme "kovat" Kertomamme, että ne rahat olivat menneet rästilaskuihin ja näytettyämme kaikki laskumme ja maksusuunitelmamme eivät aiheuttaneet asiaan mitään vaikutusta. Eikä meille myöskään puhuttu mistään mahdollisuudesta saada esimerkiksi ehkäisevää tai täydentävää toimeentulotukea meidän pärjäämiseksi. Kehoitettiin vain hakeutumaan velkajärjestelyyn. Ihan vaan tiedoksi kaikille: jos ei ole maksukykyä, sieltä ei saa apua ongelmaan. Kysytty on.
Tammikuun toimeentulotuessa meille laskettiin normaali, normien mukainen laskelma ja maksettiin vuokra tammikusta. Joulukuun vuokra oli edelleen maksamatta, joten vuokranantaja, tässä tapauksessa Espoonkruunu huomion suorituksen joulukuulle ja täten oli nyt vuorostaan tammikuun vuokra maksamatta.
Helmikuussa saimme täysiin toisenlaisen laskelman ja he päättivät hoitaa tämän "rästivuokran" meille maksettavasta summasta pois, joten meille ei maksettu kuin 300€ kuukaudelle. Rupesin miettimään miten tämä 300 oli niin pyöreä summa. Mihin laskelmaan tämä perustui? Tiedusteltuani asiaa sosiaalitoimen johtajalta Pasi Sipolalta jopa tavattiin asiaan liittyen. Hän katsoi päätöstä ja tunnin pähkäilyn jälkeen hän totesi ettei keksi mitään laskelmaa tai normi mihin tämän meidän päätös oli nojannut laskelmaa tehtäessä. Jälkeenpäin meille tuli puhelimitse vastauksena että koska oli jo loppukuu helmikuusta niin me emme tarvitsisi tämän enempää, koska olihan lapsilisätkin tulossa. Ja emme olisi edes olleet oikeutettuja koko toimeentulotukee siinä kuussa, niin he päättivät laskea samalla myös maaliskun toimeenttulotuen samalla ja jakaa se kahdelle kuulle. Helmikuuksi juuri se 300 johtuen siitä että oli loppukuukausi menossa. Näihin aikoihin tuli myös ensimmäinen asumistukipäätöksemme takautuvasti maksettavana. Tuki maksettiin kokonaisuudessa soisiaalitoimelle. Siitä syystä että olihan sosialiviranomaiset maksaneet meidän vuokran tähän asti kokonaisuudessaan. Ihmettelin että eikö meille sitten kulunut erotus siitä summasta minkä sossu oli vähentänyt meidän toimeentulotuesta, siis "rästivuokrasta". Hehän vähensivät meiltä täysimääräisenä ja nyt saivat osan siit summasta takaisin kelalta. Sossulta tätä kysyessäni, vastauksena oli että "tilanne oli meidän kannalta hyvin valitettavaa, mutta heillä ei ole tapana maksaa näitä jälkeenpäin takaisin"
Juuri niihin aikoihin tuli myös luuranko ulos kaapista. oli tullut päätös syyttäjältä, että saan pahoinpitelytuomion vailla istuntoa ja vaimoni oikeudessa kuulemista. Samalla saan myös sakkorangaistuksen 990€. Ja jos en sitä maksa niin sakko muutetaan vankeudeksi. IHAN KUN EI TILANNE OLLUT JO MUUTEN RAHALLISESTI TUKALA?!?!?!?! Asumme vaimoni kanssa edelleen samassa paikassa ja perheesemme kuuluu minun (27v) vaimoni (27v) vanhin tytär (10v) keskimmäinen tytär (8v) ja nuorin tytär (3v). Nyt meille on syntymässä neljäs lapsi, ensimmäinen poika. Synnytys pitäisi alkaa ihan näinä päivinä. Olen itse edelleen työttömänä. ja rahallinen tilanne edelleen tukala. Ja nyt lainsäädännöllinen näkemys asiaan:
Sosiaali- ja Terveydenhuoltolainsäädäntö 2009
Laki toimeentulotuesta
Pykälä 7 c. (29.12.2005/1218) Täydentävä toimeentulotuki. Täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon
tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat:
3) henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen
suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot. Henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena
voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten
harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita.
Laki Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
2 luku. Asiakkaan oikeudet ja velvollisuudet
4 §. Oikeus laadultan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohtelun.
Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta ladultaa hyvää sisoaalihuoltoa ja hyvää kothelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:11
Toimeentulotuki
Opas toimeentulotukilain soveltajille
SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ
Helsinki 2007
6.6 Täydentävä toimeentulotuki
Täydentävää tukea tulee myöntää silloin kun hakijalla on erityisistä tarpeista tai olosuhteistaan
johtuvia menoja. Pelkän perustoimeentulotuen myöntäminen ei riitä turvaamaan
asiakkaan välttämätöntä toimeentuloa laissa tarkoitetulla tavalla. Täydentävän toimeentulotuen
tarve on arvioitava asiakaskohtaisesti asiakkaalle tehdyn laskelman perusteella.
Toimeentulotuen rakennetta ja rahoitusta koskeneessa hallituksen esityksessä ehkäisevän
ja täydentävän toimeentulotuen osuus kunnan toimeentulotukimenoista on oletettu
olevan 10 prosenttia. Täydentävää tukea ei voida evätä ainoastaan sillä perusteella, että
sen myöntäminen perustuu kunnan erityiseen harkintaan.
Täydentävässä toimeentulotuessa ei ole suljettu pois mitään menolajia, jos menot harkitaan
asiakkaalle tarpeellisiksi. Pääsääntöisesti velkojen maksamista ei pidetä toimeentulotuessa
huomioon otettavana menona, poikkeuksena kuitenkin velkojen ulosmittaus,
josta on kerrottu tarkemmin luvussa 6.8.1. Vuokrarästeihin voidaan myöntää toimeentulotukea,
jos hakijalla olisi ollut erityisestä syystä oikeus saada toimeentulotukea takautuvasti
lain 15 §:n 4 momentin mukaisesti (ks luku 6.5.3 ja 6.8.4). Menon ottaminen
huomioon toimeentulotuessa edellyttää asiakaskohtaista harkintaa sen osalta, katsotaanko
meno asiakkaan tilanteessa tarpeelliseksi tai toimeentulotuen tavoitteita edistäväksi.
Toimeentulotukilaki ei aseta ylärajaa täydentävänä tukena myönnettävälle määrälle,
vaan arvio tehdään asiakaskohtaisen harkinnan mukaan. Menon määrä otetaan tukea
myönnettäessä huomioon tarpeellisen suuruisena. Harkittaessa menon huomioon ottamista
täydentävänä toimentulotukena tulisi kiinnittää huomiota muun muassa siihen,
auttaako tuki asiakasta työllistymään, saamaan ammatin, välttymään laitossijoitukselta
tai edistääkö tuki omatoimisuutta taikka voidaanko täydentävän tuen myöntämisellä vähentää
syrjäytymistä. Joissakin edellä mainituissa tilanteissa kunta voi päättämiensä perusteiden
mukaan myöntää vaihtoehtoisesti myös ehkäisevää tukea. Ehkäisevää tukea
käsitellään luvussa 7.
Lakia tulkittaessa olen soittanut myös sosiaali- ja terveysministeriöön ja puhunut Raimo Kärkkäisen kanssa asiasta ja kysynyt hänen mielipidettään asiasta. Hänen kantansa oli, että lakiteksti antaa kunnille mahdollisuuden auttaa meitä tässä asiassa. Kunnilla on valta siis. Kysyessäni asiaa omaan alueeni sosiaalijohtajalta, hän sanoi että kyllä, näin on. Heillä on siihen mahdollisuus siihen, mutta huolimatta siitä että vaimoni synnyttää neljännen lapsemme ihan näinä päivinä he eivät normaalin tapojensa mukaan auta meitä. Siis näin, vaikka tietää että minut haetaan istumaan tuo sakko muuten ja vaimoni joutu pärjäämään yksin.
Tarinan luettuaan monelle varmaankin tulee mieleen moni kysymyksiä. Miksi ette tehneet sitä tai miksi teitte näin. Asioista on aina helppoa olla jälkiviisaita, varsinkin kun alkaa omaa elämänkokemusta olemaan. Näihin asioihin vaan sanon että, älkää tuomitko, ettette itse joutuisi tuomituiksi. Sitä päivää kun ei itse osaa odottaa kun se alamäki sattuu kohdalle, ja paha siihen on varautuakkaan perheessä jossa kaikki mikä menee mikä tulee.
Mutta kertokaapa mielipiteenne asiaas. Otanko taas velkaa joka puolelta että saan maksettua tämän sakon? Vai menenkö istumaan sen? Periaatteeni käskee minun olla antamatta tässä asiassa periksi, koska koko sakko on ihan naurettavasta syystä annettu. Huomautan että tämä oli meidän ainoa"välikohtaus" vaimoni kanssa siitä asti kun olemme yhdessä olleet (vuodesta 1996)
Mikko Frilander
[email protected]
Minua odottaa lähiaikoina sakkovankeus jonka voin välttää maksamalla sakon. Sakon määrä on 990 €. Vankeudeksi muutettuna se on vajaa kukausi. Korostan vielä että meidän perheellä olisi teoreettisesti mahdollisus maksaa tämä sakko osissa ulosottomiehen kanssa sopiman maksusuunnitelman mukaan. Kyse on siis PERIAATTEESTA, meidän periatteesta. Ymmärtääkseen sen, ja mistä tässä on kyse on kokonaisuudessaa alempana. Koittakaa jaksaa vaikka teksti on pitkä.
Kaikki alkoi vuonna 2007 jolloin asuimme vaimoni ja kolmen lapsen kanssa Nastolassa. Olin töissä hyväpalkkaisessa työssä. Palkka oli 10.50€/h. Hyväpalkkaisuus johtui lähinnä siit työmäärästä mitä silloin tein. Tein 80 tuntisia työviikkoa ja pidin joka toisen viikonlopun aina vapaana. Vaimo oli yhteisen sopimuksemme ollut kotiäitinä. Tämä palveli periaatettani, jossa vaimon ei ikinä tarvitsisi mennä töihin ellei hän erityisen suuresti sitä halunnut. Tämä johti kuitenkin siihen että välillä jouduin olla viisikin viikkoa putkeen töissä ilman että olin ainoatakaan päivää kotona tai olisi ollut ainoatakaan vapaapäivää. Myös viikonlopun pyhät olivat työpäiviä (lauantait säännöllisesti 0800-2100 ja sunnuntait 1000-1900). Työ oli siis muualla suomessa tapahtuvaa komennustyötä Vattenfall:lle tapahtuvaa sähkötyötä.
Olimme vaimoni kanssa aina unelmoineet omakotitalosta ja jossakin vaiheessa työkomennuksella tutustuin Sysmässä yhteen ihmiseen jolla oli tyhjä omakotitalo noh, sanotaan melkein päijänteen rannalla. Ajattelin että tässäpä kohde vailla vertaa, ja vieläpä vuokralla. Vaimoni nähtyään paikan päätimme muuttaa sinne. Vuokra oli 950€/kk, mutta kun samaisen vuokranantajan omistukseen kului myös vieressä oleva pieni voimalaitos, niin päätimme hänen kanssaan, että minun ajoittasta ylläpitoa vastaan saisimme vuokrasumman pudotettua 750€/kk:ssa.
Ajan myötä ajattelin että mitähän minä sillä kaikella vapa-ajalla teen mitä minulla oli aina vapaaviikolla, ja päätin ottaa toisen työn sille vapaaviikolle paikallisesta sähköalan yrityksestä. Asiat suurin piirtein niin, niin kuin olimme aina villeimmissä unelmissamme haaveilleet. Päätimme jopa hankkia rahoituksella 15 000€ maksavan auton. Kuukauden päästä auton hankinnasta mietin vaimoni kanssa mitä tämä minun työtahti tekee minun terveydentilalle. Saatoinhan joskus jouda 15 ED energiajuomapulloa (0.5Ltr) päivässä pysyäkseeni skarppina ja virkeänä. Sitä tahtia oli kuitenkin ehtiny ahertaa jo reilun vuoden. Joten päätimme että yritämme pärjätä sillä paikallisen yrityksen tarjoamalla ansiolla ja jätin tämän komennustyön. Tähän on kyllä sanottava että se olisi joka tapauksessa loppunut 3-4 kukauden päästä.
Aloin siis olla täyspäiväisesti "normaalityössä". Ajan myötä alkoivat ongelmat, taloudellisesti siis. Oman periaatteeseeni kuulu veloittaa työnantajaa vain siitä työstä minkä oikeesti olen töissä, eikä siitä kun käyn tupakalla tai mietin jotain miten teen jonkun työn. Ja joskus jouduin lähtemään keskellä työpäivää hoitamaan voimalaitoksessa ilmeneviä ongelmia, siis siitä laitoksesta josta sovin voukranantajan kanssa huolehtivani. Tämä johti siihen, että minulle ei kertynyt ulosmaksettavaa palkkaa puolenkuun osalta (palkat maksettiin puolen kun välein) kuin n. 30h. emäntä oli tässäkin vaiheessa vielä työtön ja oman palkkani lisäksi meidän tulot olivat vielä lapsilisät. Oli hetkiä jolloin meillä oli lapsilisät mukaanlukien kuukauden tulot n. 1000€ netto.
Laskut alkoivat laahata, elimme yli varojen sillä hetkellä. mietimme vaimoni kanssa kuitenkin että katsotaan tilannetta vielä "kuukauden". Ehdimme asua sysmässä vain n.4 kk kun päätimme että nyt on aika toimia, joko emäntä vastoin periaatteitani töihin tai sitten, noh toista ulospääsyä emme edes keksineet. Olihan mm. auton rahoitus ollut jo 3 kk maksamatta maksuvaikeuksien takia. Katselimme hänelle töitä Sysmästä, mutta johtuen pienestä paikkakunnasta hänelle ei ollut mitään paikkaa mihin mennä. Eihän hänellä ollut koulutustakaan peruskoulutuksen lisäksi. Katselimme myös naapurikuntien tilannetta työnsaannin suhteen. Niin hänelle, kuin myös minulle kakkostyön osalta. Ulospääsyä töiden löytymisen poulesta ei löytynyt. Oli vain "viimeinen" oljenkorsi käyttämättä. Muutto pääkaupunkiseudulle. Olihan täällä töitä niin sähköasentajalle kuin myös hänelle. Näin siis uskoimme, "että aina täältä jotain löytää".
Muutimme siis tänne nykyiseen leppävaaraan espoonkruunun tarjoamaan asuntoon 30.1.2008. Minun osaltani näin kävikin. Sain töitä ilmalämpöpumpun asentajana heti kun muutimme. Emännän kohdalla olikin jo vaikeampaa, hän etsi töitä n. 3 kk ja sillä aikaa järjestelimme samalla jo tulevaa varten lasten tulevaa päivähoitopaikkaa. Taloudellisesti kävi niin, niinkuin ennakoimmekin, ALUSSA. johtuen vaimoni isältä ottamasta ja hänen tilille laittamasta rahasta muuttoa varten ei sosiaaliviranomaisilta voinut odottaa muuta apua kuin korkeintaan vuokratakuuseen. Ja sen saimmekin. Yritimme myös mahdollisimman paljon pärjätä omin avuin eikä heittäytyä yhteiskunnan elätettäviksi. Palkkani oli 2000€/kk brutto. Tämä palkka plus lapsilisät oli se summa millä piti pystyä maksamaan niin meidän vuokra 950€/kk kuin auton rahoitus 450€/kk. Varsinkin auton tilanne huolestutti kovasti. Lyhennykset laahasi jo monta kuukautta ja luottotietojen menetys sekä auton menetys nyt ei kullostanut hyvältä vaihtoehdolta työn kannalta. Makselimme siis pääosin auton rästissä olevia maksuja ja vuokraa. ruokatilanne oli todella masentava. Välillä syöminen oli paljolti kavereilta saadun lainan varassa. Ja kun seuraava kuukausi tuli, lainat piti maksaa takaisin, jolloin tilanne ei pidemmällä aikavälillä helpottunut yhtään, vain paheni. 3kk
Espoossa asumisemme jälkeen vaimoni löysi töitä Orionista lääkepakkajana ja lapset olivat jos tässä vaiheessa osa koulussa ja osa hoitopaikassa (päiväkodissa). Hän tarvitsi kuitenkin autoa työssä käymiseen johtuen osittain siitä, että työ oli 3-vuorotyötä ja osittain siitä että hän pelkäsi käyttää julkista liikennettä eksymisen takia. Tässä alkoi ilmenemään ongelma. Minä tarvitsin autoa, koska minun piti ehtiä hakea lapset töiden jälkeen. ja hän töissä käymiseen. Tämä johti siihen että joskus minun ollessani ilmalämpöpumppua asentamassa asiakkaan luon esim. vaikkapa Lohjalla. Ehdin vasta tehdä talon sisältä ulosjohtavan reijän ja minun piti tämän jälkeen työtoveriani heittämään minut kotiin ehtiäkseni hakemaan lapset. Työnantajani katseli tätä viikon, sitten hän ilmoitti että hänellä ei ole varaa tälläisiin "järjestelyihin" (ihan ymmärrettävästi) ja koska olin vielä koeajalla irtisanoi minut. Soitin vaimolle ja sanoin että lopputili tuli. Ja se tuli vain sen takia, että minulla ei ollut omaa autoa millä olisin suoriutunut omista velvoitteistani.
Samana päivänä juuri ennen emännän lähtöä töihin iltavuoroon menimme autoliikkeeseen ja ostimme toisen auton (n.10 000€) rahoituksella. Päätimme nimittäin että "autosta tämä homma ei voinut jäädä kiini". Yllättäin en löytänytkään toista työtä heti, niin kuin olisin uskonut. "Valo tunnelin päässä" alkoi hävitä ja aloimme olemaan epätoivoisia. Mietimme sossuun menemistä, mutta kun netistä laskimme alustavan arvion, huomasimme että emme olisi oikeutettuja toimeentulotukeen. Erikseen lisään tähän vielä että, MISSÄÄN EI LUE TÄYDENTÄVÄSTÄ JA EHKÄISEVÄSTÄ TOIMEENTULOSTA MITÄÄN, EI AINOATAKAAN MAININTAA!!!!!! Emme täten osanneet sitä myöskään edes ajatella. Ja sitten myös se leima, minkä saat sossun asiakkaaksi joutumisen jälkeen.....
Epätoivo alkoi olla niin suurta että eropuheet alkoivat olemaan ajoittaisia keskustelun aiheita, ja välit muutenkin kireät. kotona oli välillä hyvin odottava tunnelma. Välilä sen laukaisi väärä televisiokanava, välillä nukkumaanmenoaika. Milloin mikäkin synnytti riidan. Sitten se tapahtui eräänä päivänä. Riitelimme jostakin mitättömästä asiasta, mitä ei kumpikaan edes jälkeenpäin muista. Riita eteni kuitenkin ensimmäistä kertaa aina fyysiseen kontaktiin asti. Enkä tässä tarkoita mitään nyrkkitappelua, puukkojen kanssa hippaa tms. Ei verta, ei mustelmia eikä ruhjeita. Noh, jälkeinpäin kun sitä miettii niin "halimista" se oli Agressiivista sellaista ehkä. Minä kuitenkin päätin lähteä ulos "tuulettumaan" ja emäntä kiivastuksissaan soitti kuitenkin vielä poliisit ja heille vähän "mausti" tarinaa. Kun tulin takaisin kotiin ja kuulin asiasta olin järkyttynyt. Järkyttynyt lähinnä siksi koska tiesin sossun tapaa toimia tälläisissä tapauksissa nuoruuvuosieni kokemuksien perusteella.
Asiaa ei kuitenkaan enää voinut saada tekemättömäksi. Minulle tuli kuulustelu ja kuuntelin vaimoni antamaa lausuntoa tilanteesta jossa hän oli kiihtynyt. Ja mietin siinä että jos kerron totuuden meiltä viedään lapset, jos myönnän kaikki "mausteet" ja yksipuolisen raa-an kiinikäymisen ja pahoinpitelysyytteen saamme pitää lapsemme. Päätin siis vain kylmän viileesti myöntää kaiken. Noh, jouduimme käymään tapaukseen liittyen myös lastensuojeluviranomaisten kanssa monia keskusteluja tapahtuneesta jokatapauksessa ja he päättivät että lapsilla oli kotona turvallista olla ja eivät ryhtyneet mihinkää toimenpiteisiin. Kävimme myös "sovittelemassa" sovittelijan kanssa, yhdessä ja erikseen. Monen tapaamisen jälkeen, ja tilanteen kokonaisuuden kuulemisen jälkeen myös he päättivät että he antavat syyttäjälle oman lausuntonsa joka puoltaisi syyttämättä jättämistä. Asia oli kerennyt jo unohtua ja minä löysin taas uuden työpaikan kesäkuussa 2008. Aloimme taas "nähdä valoa" tunnelin päässä ja laskutkin oli pikkuhiljaa alkaneet päästä ajan tasalle.
Sitten iski lama, ja se näkyi rakennuksilla välittömästi. Kaikki ei vakinaiset ja koeajalla olevat heitettiin karusti pois töistä, mukaanlukien minut. Ja minun työsopimuksesta puuttui enää yksi päivä työsuhteen muuttumiseksi toistaiseksi voimassa olevaksi 4 kuukauden koeajalla olon jälkeen! Tuli vaan ilmoitus että töihin ei enää tarvitse tulla. Taas aloimme mennä takapakkia taloudellisessa tilanteessa ja laskut alkoivat laahaamaan. Yritin koko ajan tietysti sitkeästi etsiä töitä, turhaan. Joten päätimme vaimon kanssa yhdessä että johtuen hänen huonosta palkasta ja meidän mahdottomasta tilanteesta tilanteesta ulsopääsemiseksi ja vaimoni suuresta uupumuksesta 3-vuorotöistä johtuen, että hän jättä työt ja hakisimme toimeentulotukea.
Näin kävikin lokakuussa 2008. Johtuen hänen irtisanomisrahasta emme kuitenkaan oleet oikeutettuja siihen. Yritimme kuitenkin mahdollisimman tunnolisesti sopia maksujärjestelyistä velkoihin ja pitää niistä kiini. Siihen meidän kaikki rahat menivätkin. Tilanne johti siihen että meillä ei enää riittänyt rahat laskujen maksun jälkeen ruokaan ja Joulukuussa (14.) 2008 haimme ensimmäistä kertaa toimeentulotukea. Sosiaalitoimiston yliruuhkautumisesta johtuen, päätöksenteko kesti ja kesti. Rahat olivat kuitenkin loppu ja joulu häämötti ovella. Vaimoni joutui siteiden sijasta käyttämään milloin mitäkin rättiä kangasta kuukautissuojana ja sähkölaitokselta tuli uhkaus että sähköntoimitus katkaistaan. Epätoivo oli jokahetkinen milentila meillä kaikilla, eikä vähiten lapsilla, jotka saivat koulusta viimeiseksi kotitehtäväksi jouluksi kirjoittaa ylös miten joulu meni, mitä lahjoja saivat ja mitä herkkuja söivät. Tämän "joulukotiläksy" oli kuulemma tarkoitus sitten joululoman jälkeen kaikkien vuorotelle lukea luokan edessä ääneen.
Lopulta saimme sosiaaliviranomaisilta päätöksen, joulun jälkeen. he myöntävät meille täydentävää toimeentulotukea joulukuulle sähkölaskuun ja 54€. Tämä johtui kuulemma siitä että meillä oli vielä marraskuussa "kovat" tulot, siis vaimoni irtisanomisrahat tekivät meidän tuloistamme "kovat" Kertomamme, että ne rahat olivat menneet rästilaskuihin ja näytettyämme kaikki laskumme ja maksusuunitelmamme eivät aiheuttaneet asiaan mitään vaikutusta. Eikä meille myöskään puhuttu mistään mahdollisuudesta saada esimerkiksi ehkäisevää tai täydentävää toimeentulotukea meidän pärjäämiseksi. Kehoitettiin vain hakeutumaan velkajärjestelyyn. Ihan vaan tiedoksi kaikille: jos ei ole maksukykyä, sieltä ei saa apua ongelmaan. Kysytty on.
Tammikuun toimeentulotuessa meille laskettiin normaali, normien mukainen laskelma ja maksettiin vuokra tammikusta. Joulukuun vuokra oli edelleen maksamatta, joten vuokranantaja, tässä tapauksessa Espoonkruunu huomion suorituksen joulukuulle ja täten oli nyt vuorostaan tammikuun vuokra maksamatta.
Helmikuussa saimme täysiin toisenlaisen laskelman ja he päättivät hoitaa tämän "rästivuokran" meille maksettavasta summasta pois, joten meille ei maksettu kuin 300€ kuukaudelle. Rupesin miettimään miten tämä 300 oli niin pyöreä summa. Mihin laskelmaan tämä perustui? Tiedusteltuani asiaa sosiaalitoimen johtajalta Pasi Sipolalta jopa tavattiin asiaan liittyen. Hän katsoi päätöstä ja tunnin pähkäilyn jälkeen hän totesi ettei keksi mitään laskelmaa tai normi mihin tämän meidän päätös oli nojannut laskelmaa tehtäessä. Jälkeenpäin meille tuli puhelimitse vastauksena että koska oli jo loppukuu helmikuusta niin me emme tarvitsisi tämän enempää, koska olihan lapsilisätkin tulossa. Ja emme olisi edes olleet oikeutettuja koko toimeentulotukee siinä kuussa, niin he päättivät laskea samalla myös maaliskun toimeenttulotuen samalla ja jakaa se kahdelle kuulle. Helmikuuksi juuri se 300 johtuen siitä että oli loppukuukausi menossa. Näihin aikoihin tuli myös ensimmäinen asumistukipäätöksemme takautuvasti maksettavana. Tuki maksettiin kokonaisuudessa soisiaalitoimelle. Siitä syystä että olihan sosialiviranomaiset maksaneet meidän vuokran tähän asti kokonaisuudessaan. Ihmettelin että eikö meille sitten kulunut erotus siitä summasta minkä sossu oli vähentänyt meidän toimeentulotuesta, siis "rästivuokrasta". Hehän vähensivät meiltä täysimääräisenä ja nyt saivat osan siit summasta takaisin kelalta. Sossulta tätä kysyessäni, vastauksena oli että "tilanne oli meidän kannalta hyvin valitettavaa, mutta heillä ei ole tapana maksaa näitä jälkeenpäin takaisin"
Juuri niihin aikoihin tuli myös luuranko ulos kaapista. oli tullut päätös syyttäjältä, että saan pahoinpitelytuomion vailla istuntoa ja vaimoni oikeudessa kuulemista. Samalla saan myös sakkorangaistuksen 990€. Ja jos en sitä maksa niin sakko muutetaan vankeudeksi. IHAN KUN EI TILANNE OLLUT JO MUUTEN RAHALLISESTI TUKALA?!?!?!?! Asumme vaimoni kanssa edelleen samassa paikassa ja perheesemme kuuluu minun (27v) vaimoni (27v) vanhin tytär (10v) keskimmäinen tytär (8v) ja nuorin tytär (3v). Nyt meille on syntymässä neljäs lapsi, ensimmäinen poika. Synnytys pitäisi alkaa ihan näinä päivinä. Olen itse edelleen työttömänä. ja rahallinen tilanne edelleen tukala. Ja nyt lainsäädännöllinen näkemys asiaan:
Sosiaali- ja Terveydenhuoltolainsäädäntö 2009
Laki toimeentulotuesta
Pykälä 7 c. (29.12.2005/1218) Täydentävä toimeentulotuki. Täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon
tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat:
3) henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen
suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot. Henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena
voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten
harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita.
Laki Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
2 luku. Asiakkaan oikeudet ja velvollisuudet
4 §. Oikeus laadultan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohtelun.
Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta ladultaa hyvää sisoaalihuoltoa ja hyvää kothelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:11
Toimeentulotuki
Opas toimeentulotukilain soveltajille
SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ
Helsinki 2007
6.6 Täydentävä toimeentulotuki
Täydentävää tukea tulee myöntää silloin kun hakijalla on erityisistä tarpeista tai olosuhteistaan
johtuvia menoja. Pelkän perustoimeentulotuen myöntäminen ei riitä turvaamaan
asiakkaan välttämätöntä toimeentuloa laissa tarkoitetulla tavalla. Täydentävän toimeentulotuen
tarve on arvioitava asiakaskohtaisesti asiakkaalle tehdyn laskelman perusteella.
Toimeentulotuen rakennetta ja rahoitusta koskeneessa hallituksen esityksessä ehkäisevän
ja täydentävän toimeentulotuen osuus kunnan toimeentulotukimenoista on oletettu
olevan 10 prosenttia. Täydentävää tukea ei voida evätä ainoastaan sillä perusteella, että
sen myöntäminen perustuu kunnan erityiseen harkintaan.
Täydentävässä toimeentulotuessa ei ole suljettu pois mitään menolajia, jos menot harkitaan
asiakkaalle tarpeellisiksi. Pääsääntöisesti velkojen maksamista ei pidetä toimeentulotuessa
huomioon otettavana menona, poikkeuksena kuitenkin velkojen ulosmittaus,
josta on kerrottu tarkemmin luvussa 6.8.1. Vuokrarästeihin voidaan myöntää toimeentulotukea,
jos hakijalla olisi ollut erityisestä syystä oikeus saada toimeentulotukea takautuvasti
lain 15 §:n 4 momentin mukaisesti (ks luku 6.5.3 ja 6.8.4). Menon ottaminen
huomioon toimeentulotuessa edellyttää asiakaskohtaista harkintaa sen osalta, katsotaanko
meno asiakkaan tilanteessa tarpeelliseksi tai toimeentulotuen tavoitteita edistäväksi.
Toimeentulotukilaki ei aseta ylärajaa täydentävänä tukena myönnettävälle määrälle,
vaan arvio tehdään asiakaskohtaisen harkinnan mukaan. Menon määrä otetaan tukea
myönnettäessä huomioon tarpeellisen suuruisena. Harkittaessa menon huomioon ottamista
täydentävänä toimentulotukena tulisi kiinnittää huomiota muun muassa siihen,
auttaako tuki asiakasta työllistymään, saamaan ammatin, välttymään laitossijoitukselta
tai edistääkö tuki omatoimisuutta taikka voidaanko täydentävän tuen myöntämisellä vähentää
syrjäytymistä. Joissakin edellä mainituissa tilanteissa kunta voi päättämiensä perusteiden
mukaan myöntää vaihtoehtoisesti myös ehkäisevää tukea. Ehkäisevää tukea
käsitellään luvussa 7.
Lakia tulkittaessa olen soittanut myös sosiaali- ja terveysministeriöön ja puhunut Raimo Kärkkäisen kanssa asiasta ja kysynyt hänen mielipidettään asiasta. Hänen kantansa oli, että lakiteksti antaa kunnille mahdollisuuden auttaa meitä tässä asiassa. Kunnilla on valta siis. Kysyessäni asiaa omaan alueeni sosiaalijohtajalta, hän sanoi että kyllä, näin on. Heillä on siihen mahdollisuus siihen, mutta huolimatta siitä että vaimoni synnyttää neljännen lapsemme ihan näinä päivinä he eivät normaalin tapojensa mukaan auta meitä. Siis näin, vaikka tietää että minut haetaan istumaan tuo sakko muuten ja vaimoni joutu pärjäämään yksin.
Tarinan luettuaan monelle varmaankin tulee mieleen moni kysymyksiä. Miksi ette tehneet sitä tai miksi teitte näin. Asioista on aina helppoa olla jälkiviisaita, varsinkin kun alkaa omaa elämänkokemusta olemaan. Näihin asioihin vaan sanon että, älkää tuomitko, ettette itse joutuisi tuomituiksi. Sitä päivää kun ei itse osaa odottaa kun se alamäki sattuu kohdalle, ja paha siihen on varautuakkaan perheessä jossa kaikki mikä menee mikä tulee.
Mutta kertokaapa mielipiteenne asiaas. Otanko taas velkaa joka puolelta että saan maksettua tämän sakon? Vai menenkö istumaan sen? Periaatteeni käskee minun olla antamatta tässä asiassa periksi, koska koko sakko on ihan naurettavasta syystä annettu. Huomautan että tämä oli meidän ainoa"välikohtaus" vaimoni kanssa siitä asti kun olemme yhdessä olleet (vuodesta 1996)
Mikko Frilander
[email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.