että aletaan puhua pitkä-aikaisesta sijoituksesta? eli kuinka kauan lapsen pitää olla sijoituksessa että se luokitellaan pitkäaikaiseksi sijoitukseksi.
missä menee raja?
wwweeeerrraaaa
9417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Me olemme perhe, joka on sitoutunut pitkäaikaissijoituksiin l. siinä vaiheessa, kun lapset ovat meille tulleet ei ole ollut näköpiirissä, että he palaisivat kotiinsa. Meillä lapset ovat asuneet nyt 4 ,11 ja 12 vuotta eikä yhdenkään kohdalla ole kotitilanne muuttunut niin että kotiuttamisesta olisi edes keskusteltu.
On olemassa myös määräaikaisia sijoituksia, jolloin on kyse esim. lapsen vanhemman vankila-ajan kestävästä perhesijoituksesta - tällöin sijoituksen päättymispäivä on tiedossa.
Yleensä toimeksiantosopimuksessa on sijoituksen kesto sanamuodolla toistaiseksi, mikä voi tarkoittaa suunnilleen mitä tahansa parista kuukadesta lapsen itsenäistymiseen asti.
virkaa sitten on lakitekstillä että huosta lopetettava kun syyt poistuneet? tämä toistaiseksihan tarkoittaa suoraan sitä että jos sossu sanoo että syyt ei ole poistunu, vaikka ne todellisuudessa ovat poistuneet, niin lasta voidaan pitää huostassa millä tahansa verukkeella. ja eikö ole lain vastaista mainostaa perhekotia pidempiaikaisena sijoituspaikkana, kun laki sanoo että kaikki huostat ovat oltava nahdollisimman lyhyitä?
Valitettavan usein ne syyt, jotka ovat huostaanottoon johtaneet, eivät poistu mihinkään, vaikka kuinka toivoisi.
Meille sijoitettujen lasten vanhempien päihteidenkäyttö johti lasten hoidon totaaliseen laiminlyömiseen ja jopa lapsen vahingoittamiseen. Erinäisistä kuntoutumisyrityksistä huolimatta tilanne ei ole miksikään muuttunut ja alunperin sosiaalityöntekijän tekemä arvio pitkäaikaisesta sijoituksesta on pitänyt kutinsa.
Joskus tapahtuu ihmeitä, joita kukaan ei osannut odottaa - silloin tietysti aletaan keskustella lapsen kotiuttamisesta, mutta aina ei ole lapsen edun mukaista kotiuttaa häntä. Oletetaan, että lapsi on asunut alle vuoden ikäisestä sijaisperheessä ja kymmenen vuoden kuluttua syntymävanhempi uskoon tultuaan raitistuu, hankkii ammatin ja työpaikan ja ottaisi lapsen luokseen asumaan. Jos kymmenen vuotta on kulunut niin, että vanhempi on vain satunnaisesti kyennyt tapaamaan lastaan ja lapsen tosiasiallinen koti on sijaiskodissa, niin aika epätodennäköistä on, että ainakaan vastoin lapsen tahtoa kukaan ryhtyy häntä kotiuttamaan.
esim. 2,5v todistetusti kestänyt päihteettömyys riittävä peruste huostan purkuun? huostan syynä päihteiden käyttö.
Mutta ... tässä sitten tullaan siihen, että onko lapsen kotiuttaminen lapsen edun mukaista l. kauanko lapsi on sijaisperheessä asunut, millaiset ovat suhteet biologiseen vanhempaan, mikä on lapsen mielipide (ikä huomioonottaen) yms. seikat.
Meillä ei ollut tiedossa mitään varsinaista päättymispäivää ei edes vuotta sillä tavalla mutta
alusta saakka oli kuitenkin tiedossa että mikäli äiti asiansa hoitaa kuntoon niin lapsi kotiutetaan. Nyt tämä vuoden iässä tullut nelivuotias pääsee jouluksi kotiin ja käy meille kerran kuussa viikonlopun sitten seuraavan vuoden ajan.
ja siinä ei sijaisvanhempi sitten varmasti ole antamassa omia näkemyksiään sen puolesta että huosta jatkuisi? vaikka asiat olisi todellisuudessa kotiutumisen puolesta suosiolliset.
ja millä lailla se sijoitus aika sijais perheessä olisi lapsen edun mukaista ottaa huomioon jos lapsi on koko sijoitus ajan ikävöinyt kotiin, eikä mielellään ole palannut sijoituspaikkaan yhdeltäkään kotilomalta.
Sijaisvanhemmat voivat esittää näkemyksiään sijoituksen purkamista vastaan, mutta tottakai kotiutusta aletaan suunnitella, jos kotilomat ovat pyörineet koko sijoituksen ajan ja lapsi kotiinsa haluaa, eikä alkoholi ole enää vanhemman elämässä haittaamassa lapsesta huolehtimista ja kasvatustyötä.
Lasten kotiutusta ei ala kukaan muu suunnittelemaan kuin vanhempi itse. Aloite ei koskaan tule sijaisvanhemmilta saati sosiaalityöntekijöiltä. hehän molemmat toivovat, että sijoitus kestäsi hamaan hautaan - kun sijaishuollossa olleiden lasten riski kuolla nuorena on niin paljon suurempi kuin muilla ikäluokasta. Kyllä ovat vanhemmat saaneet taistella taistelemasta päästyäänkin - jotta ovat lapsensa kotiin takaisin saaneet (noista järkyttävistä kummitustaloista). Ja tapaamiset on koko ajan olleet hyvin hoidettuja! paskapuhetta, että kotiutusta aletaan suunnitella. Montako sellaista tapausta tiedät?