Oletus, että minun olisi parempi
olla kaksin kuin yksin, on minulle
loukkaus.
Sehän tarkottaisi, että minun
pitäisi tyytyä keskinkertaisuuteen.
Olla onneton toisen kanssa ja
tehdä yhdessä ololla toinenkin
onnettomaksi.
Vain tilanteessa, jossa koen
antavani ja saavani yhtä
paljon, harkitsen asiaa
uudelleen.
Siihen asti mieluummin
yksin, vaikka koko
loppuelämäni.
olla kaksin kuin yksin, on minulle
loukkaus.
Sehän tarkottaisi, että minun
pitäisi tyytyä keskinkertaisuuteen.
Olla onneton toisen kanssa ja
tehdä yhdessä ololla toinenkin
onnettomaksi.
Vain tilanteessa, jossa koen
antavani ja saavani yhtä
paljon, harkitsen asiaa
uudelleen.
Siihen asti mieluummin
yksin, vaikka koko
loppuelämäni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
' yksin, vaikka koko loppuelämäni '
En oikein jaksa uskoa tuon ajatuksen
tuovan onnea kenellekään, tuskin siis
Sinullekaan.
Mutta mielenkiintoinen runo silti, pidin
sen ajatusvirrasta.
Se on ainakin tullut todistettua, etten ole läheisriippuvainen. Ei se yksinolo tee elämää onnettomaksi. Huono suhde kylläkin saa aikaiseksi ahdistuksen.
Keskinkertaisuus runossa tarkoitti tekijöitä omasta näkökulmasta. Siis jonkin mielestä makuni voi olla keskinkertainen, mutta se ei ole sitä minulle.
Jos hempeilen, mietin menneitä. Jos ärsyynnyn, niin ärsyynnyn ihmisistä, jotka olettavat tuntematta. Jos kirjoitan rationaalisesti, järjestelen elämääni. Vähän koodiriviä, jotta et ihmettele mielialojeni heilahduksia.
Toiseen kappaleeseen, joka on viihdyttänyt minua. Saa hyvälle tuulelle. Toivottavasti kukaan ei yritä tulkita seuraavan kappaleen merkitystä.
http://www.youtube.com/watch?v=2oSbCT_h9mo
On loukkaavaa kuulla kritiikkiä itseensä kohdistuvaa!
Kun joku toinen ihminen, kuvittelee sanelevansa
hyvänolon säännöt. En voi solmia suhdetta enään
vain yksin, olemisen päättymiseksi.
Joku toinen ihminen ei voi tietää, mistä elämässäni
onnen ainekset koostuisivat.
Ei ole yhdentekevää, oletko sä mikä miehiäsi!
Mitä sä ajattelet musta, miten sä kohtelet minua
ja niitä ihmisiä, joita rakastan eniten täällä.
Yksinoleminen jatkuun siihen asti kunnes,
elämällä on parempaa tarjottavana.
Sillä erolla, etten enää päästä kenenkään vieraan ihmisen olettamaan ja vaikuttamaan elämääni. Kaikkiin ihmisiin ei tarvitse tutustua. Sen olen oppinut.
Pariinkin kertaan.
Tuo kolmas säkeistö erityisesti mietitytti, sillä ihmissuhteessa molempien pitäisi saada ja antaa yhtä paljon. Ihmissuhde ei juuri poikkea hyvästä työpaikasta, jossa asiat toimii ja pyritään yhteiseen tulokseen. Tuloksen ei tarvitse olla konkreettinen saavutus. Hyvä pysyvä ihmissuhde, jossa kumpaisenkin on hyvä olla, miten kukin sen sitten ymmärtääkään, on nykypäivänä saavutus itsessään. Keskinkertaisesta voi kehittää loistavan, jos on valmis tekemään työtä sen eteen, voihan keskinkertaisesta firmastakin kehittyä loistava, jos henkilökunta on sitoutunutta. Onni ei kasva kuin omenat puussa, kyllä se taitaa vaatia ponnistelua siinä missä vaativa työkin.
Nykypäivän ajatuksella '' kaikki mulle, tässä ja nyt'' ei taideta pysyvää ihmissuhdetta rakentaa, sehän näkyy jo eroprosenteissakin. Hyvä ihmissuhde tarvinnee molempien välittämistä, ja se pitää näkyä, jotta siitä kasvaisi jotain säilytettävää.
Ajatuksia herättävä oli siis runosi. Enemmänkin olisi tuosta irronnut kirjoitettavaa, olihan noita säkeistöjä, hyvä kumminkin kantaaottavana runona vaikka hiukka provokatiivinen. :)
Irrottautumista ja eteenpäin pyrkimistä omassa elämässä. Viimeiset vuodet vastaani on tullut ihmisiä, joiden olen antanut kuluttaa aikaani. Olen enemmän tekijä ja masennun, jos en saa toteuttaa itseäni. Haluan tehdä jotakin sellaista, jossa tunnen eläväni. Siinä olet oikeassa, että suhteessa pitää olla sama suunta.