Haen meditaatiosta nimenomaan visioita, ja visioilla edesautan meditatiivista tilaa. Suurimman osan aikaa en näe paljon mitään, mutta on olemassa vision ja visiottomuuden välinen outo vyöhyke, jossa tapahtuu jonkinlaista energian kuohuntaa. Muutenkaan en osaa asiaa kuvailla. Tuo kiehuva, kuohuva energia on jotain mustan ja violetin sekaista mössöä, josta olen täälläkin päätäni aukonut jo tuon tuostakin. Se nyt vaan on niin jänskä juttu tällaiselle hörhölle jonka sisällä asuu ulos tahtova skeptikko.
Taannoin makasin ammeessa täysin pimennetystä kylpyhuoneessani ja yritin hiki päässä meditoida. Ei tullut mitään, kun naapuruston päläpälä häiritsi. Huvikseni päätin kokeilla näkisinkö keskittymällä esim. energiakehoni käsiä, ja liitin kämmenet yhteen itämaiseen tervehdykseen ja nostin ne silmieni tasalle. Koin välittömästi vajoavani meditatiiviseen tilaan, itsettömän itsen tilaan, päivätajuisuutta subjektittomampaan tilaan, ja näin violetti/mustan energian kuplivan edessäni.
Kokeilkaa itse jos tykkäätte. Minä olen tällainen ikuisesti aloitteleva tunari, mutta ehkä joku muu näkee jo vaikka mitä. Minulla ainakin jotenkin kädet tuntuvat liittyvän erikoisiin kokemuksiin, varsinkin tietoisessa unennäössä.
(On se muuten kumma että vapaaehtoinen pimeässä oleskelu on kivaa, ja tietynlainen sisäisille silmille aukeneva Pimeys on ihana ja turvallinen, kun taas pimeässä unen odottaminen on ollut toisinaan helvettiä - viitaten lausuntooni yö-angstia koskien.)
Taannoin makasin ammeessa täysin pimennetystä kylpyhuoneessani ja yritin hiki päässä meditoida. Ei tullut mitään, kun naapuruston päläpälä häiritsi. Huvikseni päätin kokeilla näkisinkö keskittymällä esim. energiakehoni käsiä, ja liitin kämmenet yhteen itämaiseen tervehdykseen ja nostin ne silmieni tasalle. Koin välittömästi vajoavani meditatiiviseen tilaan, itsettömän itsen tilaan, päivätajuisuutta subjektittomampaan tilaan, ja näin violetti/mustan energian kuplivan edessäni.
Kokeilkaa itse jos tykkäätte. Minä olen tällainen ikuisesti aloitteleva tunari, mutta ehkä joku muu näkee jo vaikka mitä. Minulla ainakin jotenkin kädet tuntuvat liittyvän erikoisiin kokemuksiin, varsinkin tietoisessa unennäössä.
(On se muuten kumma että vapaaehtoinen pimeässä oleskelu on kivaa, ja tietynlainen sisäisille silmille aukeneva Pimeys on ihana ja turvallinen, kun taas pimeässä unen odottaminen on ollut toisinaan helvettiä - viitaten lausuntooni yö-angstia koskien.)
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Haen meditaatiosta nimenomaan visioita, ja visioilla edesautan meditatiivista tilaa."
Kuten Agwé hyvin kommentoi toisessa viestissä: meditaatio meditaationa. Visualisointi on toinen asia. Kun tutkii alkuperäisiä traditioita paljastuu että meditaatio on harjoitus joka tähtää mielen liikkeiden hiljentämiseen keskittymisen avulla.
Joogatraditiossa kerrotaan "siddehistä" (voidaan kääntää: psyykkiset kyvyt), jotka kertovat henkisestä kehityksestä. Joogan päämäärää silmälläpitäen ne kuitenkin ovat esteitä eikä niihin saa jumittua.
Zen-traditiossa puhutaan "makioista." Se tarkoittaa kaikkia niitä ilmiöitä jotka kääntävät tietoisuuden pois harjoituksesta.
Näkisin että jooga ja zen tähtäävät samaan päämäärään mutta eroavat hieman harjoituksiltaan. Toki meditaatiota voi harjoittaa muistakin syistä kuin saavuttaakseen valaistumisen, niinkuin varmasti moni ihminen tekeekin.
.....joo, kai ne jotain "energiapalloja" ovat....ne violetit, mustat ja purppurat.......siniset myos.....yritan juuri saada selvaa, mita eri varit symboloivat......
Kovasti ne isot pojat varoittelevat juuttumasta tällaisiin pikkuasioihin, mutta kyllä minä olen aina ollut niin lääpälläni auroihin ja tsakroihin ja energioihin, että tulee niitä pohdittua päivät pitkät. Tai no ainakin silloin tällöin. :P
Yleensä näen violetin tai lilan läiskinä, joskus tuollaisena mustan sekaisena soppana... Kerran näin keltaisia länttejä kun olin raivooni tikahtumaisillani (ja silti yritin meditoida silmät suljettuna).
Mutta tietoisessa unessa vasta jänniä juttuja olikin jokunen vuosi sitten. Näin sellaisen hippiameebojen rykelmän ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan edes Erkkikään!
Osaisiko joku kertoa, että miksi joskus kun löhöilee ja kuuntelee musiikkia, mitenkään meditoimatta (tietoisesti), rupesi näkemään musiikin väreinä, tai siis kuulemaan, punaista, keltaista ja vihreää ainakin.
jätä se ganja vähemmälle ;). ei kai. itselläni on vähän samoja kokemuksia(progressiivinen musiikki lähinnä). yleensä tuntee kuinka musiikki tavallaan virtaa lävitse..
"Kovasti ne isot pojat varoittelevat juuttumasta tällaisiin pikkuasioihin, mutta kyllä minä olen aina ollut niin lääpälläni auroihin ja tsakroihin ja energioihin, että tulee niitä pohdittua päivät pitkät. Tai no ainakin silloin tällöin. :P "
Kyse on oikeastaan päämäärästä. Mikään ei estä sinua meditoimasta saadaksesi aikaan mielenkiintoisia ilmiöitä viihdykkeeksesi.
Ei kannata tuhlata liikaa aikaa kirjoihin joissa chakrat ja energiat on popularisoitu sellaiseen helposti nieltävään teosofia-muotoon.
Tämä on aina ollut vaikea dilemma minulle, miten selittää mitä tarkalleen haen näiden "juttujen" kanssa. Niiden leimaaminen viihdykkeiksi on liian pinnallinen näkemys minulle.
Mutta jos ajatellaan niitä puhtaasti viihdykkeenä, niin minkä vuoksi helpommin suvaitaan tv:n tuijottaminen tuntikausia, tajun kankaalle juominen ja keuhkojensa mädättäminen tupakalla KUIN se että repisi mielenkiintoa elämäänsä näistä "jutuista"? Siksikö, että kuitenkin pelätään noita "juttuja". Kun taas se ei ole pelottavaa että aivot mätänevät tavanomaisten viihdykkeiden kanssa, koska se on tuttua.
(En nyt tarkoita tässä sinun ajna kantaasi, vaan ihmisiä yleensä.)
Se mitä itse haen on jatkuva todisteiden vuo siitä että niitä "juttuja" yleensä edes on. Ehkä jos niitä saisi sellaisen määrän että sukat pyörivät jalassa, ei se sisäinen skeptikko enää niiskuttaisi ja väittäisi että materialistinen maailmankuva on ainoa oikea, ynnä että kaikki on vain pelkkää kuvitelmaa. Mutta tämä tietysti edellyttäisi vähän jo jotain muutakin kuin pelkkiä länttejä meditoidessa tai unessa. Jotain 3D-matskua...
Toisaalta voin tietysti liimata seinälle ufon kuvan nimikkeellä "I Want To Believe" - mutta ei se kuvaa sisäistä sieluntilaani.
Tai sitten sisälläni asuu, myös, addikti jolle ei tarjoilla niitä viinoja, tupakeita, eikä sitä tv:täkään niin ylenmäärin. Ja kuitenkin tarve addiktoitua on jäljellä. :P
Ei se minkä kaiken pystyt todistamaan todelliseksi, vaan se minkä kaiken pystyt havaitsemaan illuusioksi...
Omien "juttujen" katsomien samoin kuin katsoisit televisiota ei ole sen jalompaa kuin televisionkaan katsominen, paitsi että kenties nähty vaiva voidaan katsoa sankarillisemmaksi aktiviteetiksi kuin television käynnistäminen. Toisaalta kuka *oikeasti* arvostaa sitäkään tyyppiä, joka pystyy laittamaan kolme kananmunaa päällekäin nenänsä päälle?
Ole mies... kiinnostu oikeista asioista.
:a:
...itsehän puhuit juuri taannoin merkityksestä, motivaatiosta.
Miksi pitäisi etsiä kaikkein syvimmät vedet, jos viihtyy pinnemmallakin? Toiseen hommaan kun riittää tiirikka, ja toiseen tarvitaan kenttätykki, if u know what i mean.
Eipäs kierrellä vaikeaa asiaa. Sano nyt, arvostatko itse tyyppiä, joka osaa kasata kolme kananmunaa nenänsä päälle? No, mitä sanot?
En hyväksy vastaukseksi mitään ympäripyöreää diplomaattista skeidaa, kuten vaikkapa "kukin taaplaa tyylillään" tai "no, merkityksellisyys on niin kovin suhteellista".
:a:
En. Ei kananmunien kasaaminen nenän päälle ole kenenkään intressi.
Mutta jos joku saa elämänlaatunsa parannettua ns. "pienemmillä" kikoilla eikä halua syventyä maailman syvimpään olemukseen, hänellä lienee oikeus tehdä niin?