Isä kärsii erossa

Väitteet, että ihminen ei olisi yksiavioinen, ovat tuulesta temmattuja.
Ihmisen lapsi syntyy niin avuttomana maailmaan,
tähän nyky-monimutkistuneeseen,
että tarvitaan parikymmentä vuotta ennen kuin vauva yksin selviytyy.
Kyllä siinä kahta vanhempaa tarvitaan aivan välttämättömästi!

Kun sitten mies menee pornon ja viinan kiihottamana peniksensä perässä niin sanottua "onnea" etsimässä,
ex-vaimo ei saisi edes nukkua rauhassa toisen miehen kainalossa, niin ne vaistot vaan ovat tallessa.
Sinne tullaan miesystävää hakkaamaan kuin hullu.

.

Kun meillä aikanaan oli ero edessä, minä olisin halunnut jatkaa - haalennein liekein, mutta jatkaa kuitenkin. Ja miksikö? Siksi, että minulle lapset olivat aina olleet tavattoman tärkeitä. Perhe-elämä oli oikeaa elämää. En olisi halunnut edes puolisolleni sellaista kohtaloa, että joutuu elämään erossa lapsistaan ja palastelemaan arjen perhepäiviin ja yksinäisiin päiviin. Siksi en halunnut eroa.

No, mies halusi lähteä ja lähtikin ja päätyi muutaman mutkan jälkeen lopulta aika kauaksi meistä, satojen kilometrien päähän. Myöhemmin hän on ymmärtänyt kaivata lapsiaan. Vaan en minä koe, että olisin millään lailla erottanut isää lapsistaan. Olisihan hänellä ollut työpaikka täälläkin ja olisihan hän voinut asua vaikka naapurissa, jos ei halunnut minun kanssa asua.

Meillä lasten isä teki itse päätöksensä ja muutti kauas. Sitä minä kuitenkin ihmettelen, kuinka kenelläkään on sydäntä itse muuttaa lasten kanssa kauas pois ja jättää etävanhempi nuolemaan haavojaan. Sellainen on mielestäni väärää vallankäyttöä. Kyllä eronneiden vanhempien pitäisi pyrkiä, jos vain mahdollista, aina elämään saman kaupungin alueella, jotta lasten kosketus molempiin vanhempiin säilyy koko lapsuuden ja nuoruuden ja toivottavasti myös aikuisuuden.

ison perheen yh kirjoitti:

Kun meillä aikanaan oli ero edessä, minä olisin halunnut jatkaa - haalennein liekein, mutta jatkaa kuitenkin. Ja miksikö? Siksi, että minulle lapset olivat aina olleet tavattoman tärkeitä. Perhe-elämä oli oikeaa elämää. En olisi halunnut edes puolisolleni sellaista kohtaloa, että joutuu elämään erossa lapsistaan ja palastelemaan arjen perhepäiviin ja yksinäisiin päiviin. Siksi en halunnut eroa.

No, mies halusi lähteä ja lähtikin ja päätyi muutaman mutkan jälkeen lopulta aika kauaksi meistä, satojen kilometrien päähän. Myöhemmin hän on ymmärtänyt kaivata lapsiaan. Vaan en minä koe, että olisin millään lailla erottanut isää lapsistaan. Olisihan hänellä ollut työpaikka täälläkin ja olisihan hän voinut asua vaikka naapurissa, jos ei halunnut minun kanssa asua.

Meillä lasten isä teki itse päätöksensä ja muutti kauas. Sitä minä kuitenkin ihmettelen, kuinka kenelläkään on sydäntä itse muuttaa lasten kanssa kauas pois ja jättää etävanhempi nuolemaan haavojaan. Sellainen on mielestäni väärää vallankäyttöä. Kyllä eronneiden vanhempien pitäisi pyrkiä, jos vain mahdollista, aina elämään saman kaupungin alueella, jotta lasten kosketus molempiin vanhempiin säilyy koko lapsuuden ja nuoruuden ja toivottavasti myös aikuisuuden.

"Pidä suusi kiinni ja ole kaunis!"

Älä kerro kuin paha on olo. Muista hymyillä vaikka väkisin.

Ja miehet, teille ohje:
Hankkikaa pumpattava Barbara! Se on
-aina nuori
-ei saa ryppyi
-osaa pitää suunsa kiinni
on aina kaunis.