Silmäni suljen.
Lepään tässä hetken,
kuuntelen tuulen kuiskauksia,
tarinoita kaukaa.
Lepään vielä hetken.
Kuuntelen aaltojen huokauksia,
kun ne koskettavat rantaa.
Kuuntelen sen kerrontaa,
niistä maista,
joita en koskaan nähnyt.
Lepään vielä hetken.
Kuuntelen lokkien kirkumista,
ne huutavat elämänriemua,
joka minulta jäi vähiin.
Lepään vielä hetken.
Tunnen allani lämpöisen hiekan,
se supattaa korvaani
satuja,
niistä ihmisistä,
jotka sillä kerran kulkivat.
Lepään ja lähden tuulen mukaan.
Lennän, lennän...
Kosketan varpaillani aallonharjaa,
se koittaa tarttua jalkaani.
Lennän kilpaa nauravan lokin kanssa,
se liitää minun ohitseni.
Ripottelen hiekkaa ihmisten silmiin,
he huutavat sokeina,
näkemättä elämän ihmettä.
Ja sieluni lentää,
ylös korkeuksiin,
sillä minä kuulin
kaikki ne tarinat,
tarinat elämästä.
Lepään tässä hetken,
kuuntelen tuulen kuiskauksia,
tarinoita kaukaa.
Lepään vielä hetken.
Kuuntelen aaltojen huokauksia,
kun ne koskettavat rantaa.
Kuuntelen sen kerrontaa,
niistä maista,
joita en koskaan nähnyt.
Lepään vielä hetken.
Kuuntelen lokkien kirkumista,
ne huutavat elämänriemua,
joka minulta jäi vähiin.
Lepään vielä hetken.
Tunnen allani lämpöisen hiekan,
se supattaa korvaani
satuja,
niistä ihmisistä,
jotka sillä kerran kulkivat.
Lepään ja lähden tuulen mukaan.
Lennän, lennän...
Kosketan varpaillani aallonharjaa,
se koittaa tarttua jalkaani.
Lennän kilpaa nauravan lokin kanssa,
se liitää minun ohitseni.
Ripottelen hiekkaa ihmisten silmiin,
he huutavat sokeina,
näkemättä elämän ihmettä.
Ja sieluni lentää,
ylös korkeuksiin,
sillä minä kuulin
kaikki ne tarinat,
tarinat elämästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sanoisin, että erittäin sielukas ja puhutteleva runo.
Kuin yksinäisyys puhuisi ääneen tässä,
riipaisevia sanoja hiljaisuudessa, eikä sittenkään.
Lokin kirkuna sen rikkoo ja sielu lentää jonnekin,
jonnekin missä on parempi olla ( ? )
Joka tapauksessa viihdyin tekstissäsi,
mnelankolinen kun luonteeltani olen.
Runosi on kaunis, niin kaunis että siihen olisi hyvä sukeltaa, mutta:
Myös minä silmäni suljen,
hetkeksi vain.
En vielä lepää. En kuule en näe,
sitä korkeatasoista elämää. Onhan
jo liian pimeää.
Minä silmäni suljen,
hetkeksi vain.
En vieläkään lepää. Ovat vaistoni
vielä herkimmillään. Ei valppauteni
tuota enää energiaa. Olen tyhjimmillään.
Minä silmäni suljen,
viel’ pieneksi hetkeksi vaan.
Sitten tajuan. En voi hiekkaa
ihmisten silmiin ripottaa. On
maailmassa niin paljon jaettavaa.
Minun mieleni lentää, se tahtoo
kiitää. Kohti sitä korkealaatuista
elämää.
Kohti maailmaa, jossa on niin paljon
jaettavaa.
Meille kaikille.
Kiitos teille.