Jakamaton pesä...

Perinnöstä luopumisesta velkajärjestelyn aikana tai ennen sitä ei tietääkseni ole KKO:n ennakkoratkaisuja ja asia on jonkun verran tulkinnanvarainen. HE 180/1996 sisältää hyvän yhteenvedon: "Perinnöstä luopumista voidaan joissakin tapauksissa pitää yhtenä sellaisena taloudellisena järjestelynä, jota estesäännöksessä tarkoitetaan. Velallisella kuten muillakin henkilöillä on perintökaaren nojalla oikeus luopua perinnöstä ja testamenttiin perustuvasta oikeudesta samoin kuin oikeudestaan lakiosaan. Velallinen voi luopua perinnöstä perittävän eläessä (perintökaari 17 luku 1 § 2 mom.) tai perittävän kuoltua (17 luku 2 a §). Velkajärjestelyn yhteydessäkin velallinen voi pätevästi luopua perinnöstä.

Yleensä perintöä on pidetty sellaisena sattumanvaraisena etuutena, jota ei velkasuhteen syntyessä ole otettu huomioon tai jonka huomioon ottamista ei ainakaan voida pitää perusteltuna. Luotonantoa, joka on perustunut tällaiselle sattumanvaraiselle seikalle, on pidetty epäterveenä ja sen vuoksi konkurssissa ja ulosotossa perinnöstä luopumista ei voida takaisinsaantiteitse peräyttää. Perillisen oikeus vaatia lakiosaansa tai moittia testamenttia ei myöskään siirry hänen velkojilleen. Konkurssissa tai ulosotossa velallinen voi vapautua velkavastuusta vain sillä, että velat tulevat täysimääräisesti suoritetuiksi. Velkajärjestelyssä tilanne on toinen. Velallisen taloudellisen aseman korjaaminen edellyttää yleensä, että velkojen maksuvelvollisuutta alennetaan tai maksuvelvollisuus jopa poistetaan. Maksuohjelman noudatettuaan velallinen vapautuu lopullisesti siitä osasta velkojaan, joka ei ohjelman mukaan tullut suoritetuksi.

Perinnöstä luopumista voidaankin pitää toimena, jolla velallinen itse heikentää maksukykyään verrattuna siihen, mitä se olisi voinut olla, jos perinnöstä luopumista ei olisi tapahtunut. Oikeuskäytännössä maksuohjelman aikana tapahtunut perinnöstä luopuminen on katsottu velallisen myötävaikutusvelvollisuuden rikkomiseksi (Vaasan HO 5.10.1995, S 95/655).

Perinnöstä luopumista velkajärjestelyn esteenä tulee arvioida tapauskohtaisesti. Merkitystä voi olla sillä, että perinnöstä luopumisesta on kulunut huomattavan pitkä aika ja se on voinut tapahtua aikana, jolloin velkajärjestelyn mahdollisuus ja perinnöstä luopumisen vaikutus järjestelyn myöntämisen kannalta eivät olleet ennakoitavissa. Jäämistö on voinut olla siinä määrin vähäinen, ettei luopumista voida pitää sopimattomana taloudellisen aseman heikentämisenä. Toisaalta perinnöstä luopumisen tarkoituksena voi olla se, että velallinen ainakin välillisesti saa perinnöstä hyötyä itselleen. Varsinkin tilanteessa, jossa velallinen olisi selviytynyt veloistaan kokonaan tai suureksi osaksi, jos hän ei olisi luopunut perinnöstä, velkajärjestelyn myöntäminen ei ole hyväksyttävissä. Toisaalta voi olla tapauksia, joissa perittävän ilmaisemalle tahdolle tulee antaa merkitystä estesäännöstä sovellettaessa. Jos voidaan selvittää, että perittävä on ollut tietoinen perillisen velkaantumisesta tai hänen odotettavissa olevista taloudellisista vaikeuksistaan ja perittävä on tuonut esiin, ettei hän halua omaisuutensa menevän perillisen velkojien hyväksi, perinnöstä luopumista ei voitaisi pitää velkajärjestelyn esteenä. Luopumista ei tällöin voitaisi pitää sellaisena sopimattomana menettelynä, jota säännöksessä tarkoitetaan."

En suosittele yrittämään perinnöstä luopumista vaan katson että ym. HO:n tuomio on vasta-aiheinen luopumiselle. C ei suinkaan saa taloa 1 tai sen omistavaa kuolinpesää jaettua, vaan B:llä on aina oikeus maksaa mahdollinen tasinko rahalla. Toisaalta jos molemmat ovat velkajärjestelyssä, heidän omaisuuksiensa nettosäästö osituksessa lienee nolla jolloin C:lle ei makseta mitään. Joka tapauksessa B:n osuus pesän omaisuuteen on enemmän vaarassa mennä B:n velkojille kuin C:lle jos pesä jaettaisiin nyt (ja niinhän sen pitääkin olla). Ja pesä tuli myös jakaa ellei toisin ole sovittu ettei jakamisesta ja pesäosuuden tilittämisestä aiheettomasti pidättäytyneen B:n katsottaisi rikkoneen myötävaikutusvelvollisuuttaan. Poikkeuksen voi saada esim. sopimuksella jonka mukaisesti B maksaa velkojille omaa jako-osuuttaan vastaavan rahasumman esimerkiksi maksuohjelmaa jatkamalla. Avioero voisi olla suotavaakin jos B haluaa eroon C:stä vaikka siinä tilanteessa että B arvelisi saavansa maksuohjelman mukaiset suoritukset tehtyä lähitulevaisuudessa ja hänelle alkaisi taas kerääntyä omaisuutta.

Kandeis varmaan käyttää ammattiapua eikä vaivata itteensä tollasella. Lopputulos jää kuitenki epävarmaksi ja voi tulla kalliiks.Netiski on kaikenlaisia tosi asiantuntevia paikkoja jokka ei edes heti laita laskua. Paras on varmaan se oikeusapunetti mut onhan niitä muitaki, jos joku pikku asia vaan on.