Kuusten vihreä hiljaisuus,
sammalessa hirven jäljet.
Vanha tatti lepää kyljellään
kaikkensa antaneena.
Kannon päällä etenee
täynnä elinvoimaa
uusi valloittaja,
valkoinen sudenmaito.
sammalessa hirven jäljet.
Vanha tatti lepää kyljellään
kaikkensa antaneena.
Kannon päällä etenee
täynnä elinvoimaa
uusi valloittaja,
valkoinen sudenmaito.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tyylillisesti pysyi ihailtavan hyvin kasassa tämä runo. Tykkäsin. Hieno idea kuvata metsää sotatantereena, jossa on urhoollisia sotureita, hävinneitä ja valloittajia. Valkoinen sudenmaito tuo jännää eläimellisyyttä tähän.. luen sen kirjaimellisesti, vaikka vaistoankin sen olevan jotain kasvikuntaan kuuluvaa.. mutta pikantti mauste joka tapauksessa tuo susikin, lisää mielikuvaulottuvuutta.
Mukava kun tykkäsit ja löysit jopa näkökulman, jota en niinkään ajatellut. Vaikka totta on, että täydellisen hiljaisessa metsässä tapahtuu koko ajan. Jalkojen alla jokaisella neliöllä on täydessä työssä tuhansia tai ehkä satojatuhansia hyönteisiä, muusta toiminnasta puhumattakaan; hiljaista taistelua elämästä ja elintilasta kaiken aikaa.
Arvaas tekiskö mieli lähteä metsään - on vaan niin synkkä pilvirintama tuolla pohjoisella taivaalla, että taidan nyt jättää väliin... =)
Tiedä vaikka saataisiin kohta rakeita niskaan - hyyyr
Eikös tuo sudenmaito ole aika harvinainen - ainakin vielä?
Löysin sen netistä tuossa jokin aika sitten kun etsin erästä sientä joka kasvaa hirven virtsasta (tai siis paikasta johon hirvi on virtsannut...)
Runosi on tuore, sammaleinen ja viipyilevä - hieno, sanoisin !
Metsään kannattaa mennä vuodenajasta riippumatta, vaikka kieltämättä sään muutos jo tuntuu ja hillitsee intoa. Limasienet, jollainen sudenmaitokin on, vaativat luullakseni kosteaa ympäristöä, eli juuri tällaista; keskikesällähän niitä ei näe. Äärimmäisen mielenkiintoisia ryömiviä otuksia. Paranvoi jopa näyttää syötävän hyvältä. Onkohan kukaan kokeillut sen syötävyyttä tai makua?
Sienimaailma on todella mielenkiintoinen, jopa männynkävyillä on oma sienensä, miksei sitten hirven virtsalla. Mutta teen tunnustuksen. Koska limasienillä on vain kaksi suomenkielistä nimeä, yksinkertaistin vähän. Valkonen sudenmaito on luultavasti Enteridium lycoperdon.
Ja kiitos kommentistasi!
Tulee mieleen Väinö Linnan Tuntemattoman viimeinen kohtaus ensimmäisen kappaleen tunnelmasta, toisen kappaleen sudenmaidon Googletin, tuntematon suurus minulle nimeltä, metsässä toki olen joskus törmännytkin siihen, kun kuviaan katselin. Pysähtynyt hetki ja uusi valloittaja. Mainio on runosi.
Runo on siitä mielenkiintoinen asia, että se avaa aina erilaisia polkuja lukijoitten mielissä ja hyvä niin.
Sienilajeja on niin paljon, ettei niitä varmaan koskaan opita kaikkia tuntemaan. Näistä kuljeskelevista sienistä on Suomessa perinteisesti ja nimeltä tunnettu vain kaksi, vaikka niitä on varmaan yli sata. Mutta hyvä jos tuntee ne. Sama suhdeluku koskee luultavasti muitakin sieniä. On tarpeeksi, kun tuntee tappavan myrkylliset ja toisaalta hyvät ruokasienet - ellei sitten harrasta niitä. Silloin riittää mielenkiintoista tutkittavaa loputtomasti. - Mukavia sieniretkiä sinulle!
kuinka tutulta runosi tuntui ja maistuikaan.
Tänä aamuna lähdin koiran ja ystäviemme kanssa
klo 10.00 lenkille. Ilma oli öisen pakkasen jäljiltä
raikas ja portaat oli vielä jäässä. Metsässä polku
ja heinät taas märkiä ja multa tuoksui. Tuuli huojutteli
viluisia puita ja varisti kultaa maan sydämelle.
Miten nautinnollisia hetkiä ja koirat jos ketkä,
nauttivat juoksusta heinäniityllä ja metsässä.
Runosi on taas elävä ja nautinnollinen palanen luontoamme
ja tämän jälkeen on ihan pakko Googlettaa tuo sudenmaito
ja tuolla jonkun vastauksessasikin oli joku minulle aivan
kummajainen sana.
Kiitos taas lukuhetkestä ystäväni.
Rappuset jo jäässä, ihan totta? Teillähän on jo talvi kohta edessä tällä vauhdilla. Täälläpäin on kyllä kylmää, mutta ei sentään pakkasta, siitähän sienet eivät tykkäisi yhtään, useimmat ainakaan. Vaikka kyllä suppilovahveroita ja joitain kantosieniä löytyy pakkasten jälkeenkin. Itse muistan poimineeni kuusilahokkaa lumisessa metsässä, kun kannolta oli lumi sulanut niin, että jäiset sienet näkyivät.
Ihan kelvollisia olivat. Kiitos kommentistasi myös!