Älyttömän pitkän jutun elämästä kirjoitin mut pyyhín sen pois.
Mut jokin kumma juttu tulee mieleen -
Jos kempura ei ole kusipää niin se on loistava. Veikkaisin loistava, mutta en ole diplomaatti joten jätän arvion kuulioille.
ps. Ja oman mielipiteeni saatte arvata omassa omahyväisyydessänne=)
Mut jokin kumma juttu tulee mieleen -
Jos kempura ei ole kusipää niin se on loistava. Veikkaisin loistava, mutta en ole diplomaatti joten jätän arvion kuulioille.
ps. Ja oman mielipiteeni saatte arvata omassa omahyväisyydessänne=)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mietin sitä että haluanko takaisin "normaaliin" elämään?
Mietin sitä haluanko naista rinnalleni - vaivakseni, ilokseni.
Haluanko kompromisseja. Tyytyväistä elämää. Tyytyväisenä ilman kaipuuta. Ilman kaipuuta rakastetusta, elämää rakastetun kanssa.
Vai haluanko elämän ilman kompromisseja. Elämän kaipuun kanssa ja elämää jossa saan tehdä omat valintani - elämää jossa olen oma itseni ilman että tarvitsee rakastaa tai välittää toisesta.
Aikamoinen paradoksi sanoisinko.
Sitä mä mietin. Mietin mitä haluan. Mut sitähän me kaikki teemme -elämme.
En tiedä onko elämää ilman kompromisseja. Tuskin ainakaan yhteiselämää, oli se siteen kahden henkilön välistä tai koko yhteiskuntaa koskevaa. Ja useinhan joutuu itsensäkin kanssa tekemään kompromisseja :)
Elämässä taitaa olla hyvin vähän puhtaita asioita. Usein asioihin, kuten vaikka rakkauteen, kietoutuu monenlaista turhaa, kipeää ja omahyväistä. Paljon myös hienojakin asioita, kyyneliin asti herkistäviä.
Minäkin mietin.
...olen joskus miettinyt että nyt kun olen jo 27 vuotta ollut invaliidi ja silloin aika arvaamattomasti vammaannuin. Niin nyt en kestäisi sen paremmin ns. äkkiparanemista kuin silloin kestin vammautumisen. Siis "normaalin elämään sopeutuminen vaatisi voimia.
Taas olis kaikki syyt ja seuraukset tai niiden olemattomuus käsiteltävä uudesti.
Kompromissit taas on ihmissuhteissa ihania. Luulen niin koska olen ollut jo niin kauan sinkkuna.
Tosin ne kyllä kylmenee jos neuvottelukumppanin arvoasteikko on oikeen paljon erilainen.
Siis jos myönnytykset ja vaihtokaupat ei ole arvostettu samalla mittarilla.
>>>
Tuo ajatus on sellainen että olen sitä joskus miettinyt huononapäivänä, mutta tänään en sitä alle kirjoita kokonaan.
Oma itsensä pitää olla sen olen jo pikkuhiljaa oppimassa, mutta se ei millään muotoa rajaa rakastamisen / rakastetuksi tulemisen tarvetta.
No nyt tuli fiilis että "viisas vaikenee" tai pelkuri hiljenee, mene ja tiedä ?
Pelkuri hiljenee tai kiireiden kyllästämä ei jouda vastaamaan.
valitse jompikumpi=)
ps. Kirjoitan jotain tänne silloin tällöin, lueskelen viestejänne ja muuta, mutta mitään addiktiota en ole saanut siitä että väittelisin jonkun kanssa ja väkisin todistaisin olevani oikeassa. Sinällänsä mielenkiintoisia keskusteluja, mutta jos näet viestieni olevan kirjoitettu joskus aamuyöllä - älä vastaa vaan ilmoita seriffille häiriköstä.
hmm... "viisas vaikenee pelkuri hiljenee" oli ajatus jonka esitin itselleni kysymyksenä. Mutta kuten huomaatte minua ei ole siunattu oikeen hyvällä kirjallisen ilmaisun lahjalla, oikeinkirjoituksesta puhumattakkaan. Joten en osannut siis kohdentaa tuota pohdiskelevaa kysymystä riittävän selvästi itseeni. SORRY !
Moiseen pohdiskeluun on useinkin syytä.
Ei minullakaan ole selvää addiktiota tähän touhuun ja vielä vähemmän tarve olla oikeassa. Jos ajatuksiani arvostettaisiin liikaa niin minä alkasin varmasti sotimaan itseäni vastaan.
Jos ketä epäilen niin itseäni.
Minulle on niin usien todistettu että olen tavallista tyhmempi ja "putkiaivoisempi"
Mutta iloista kevättä KAIKILLE :)))