Niin paljon täällä haukutaan yksinhuoltaja äitejä. Ne tekee sitä ja ne tekee tätä...varsinaisia verenimijöitä.
Tosiasia on se että tapaamissopimus velvoittaa vain lähivanhempaa. Joka on suurimmassa osassa tapauksia se äiti. Minulle tämä tuli selväksi viikko sitten kun soittelin lastenvalvojalle. Isä ilmoitti minulle että ei aio enää noudattaa tapaamissopimusta ja kun tästä lastenvalvojalle soittelin, ilmoitti hän että minun täytyy antaa lapsi isälle sovittuina viikonloppuina mutta isän ei tarvitse kuulemma kuitenkaan hakea lasta mikäli hänellä on esteitä. Siis mitä ihmettä. Yhteishuoltajuus....vastuu yhteinen lapsesta...kirjallinen tapaamissopimus...Ja nyt minulle ilmoitetaan tylysti että se koskeekin VAIN MINUA. Tässä nyt sitten ollaan. Kuka suojelee lähivanhempaa. Minusta tässä kohtaa lakia on suuren suuri porsaanreikä joka tulisi oikaista pikimmiten. Oma tilanteeni on se että tunnen omasta suvustani vai yhden henkilön ja hänkin on rullatuolipotilas ollut jo muutaman vuoden. Henkiset paineet sen kun vain kasvaa joutuessani päivittäin miettimään miten jaksan seuraavan päivän eteenpäin. Lapsen isä tietää tilanteen mutta ei nähtävästi välitä. En voi myöskään tuohon asiaan millään tavalla vedota. Hohhoijaa. Näin sitä vastuuta jaetaan. Toiselle jää maksettavaksi vaatteet, polkupyörät, ruoat, lelut, lääkkeet...lista on pitkä...ja toinen vaan ilmoittaa että sorry mutta nyt ei enää kerkee....Tämäkö tuo lapselle oikeutta vanhempiinsa?. Tätä olen nyt viikon miettinyt ja tullut siihen tulokseen että tuollainen isä ei ole kyllä ansainnutkaan paikkaansa lapsen elämässä. Onneksi lapset kasvaa ja muodostavat kyllä aikanaan omat käsityksensä. Isillä on kiva miettiä kiikkustuolissa miksi lapset eivät käy katsomassa.
Tosiasia on se että tapaamissopimus velvoittaa vain lähivanhempaa. Joka on suurimmassa osassa tapauksia se äiti. Minulle tämä tuli selväksi viikko sitten kun soittelin lastenvalvojalle. Isä ilmoitti minulle että ei aio enää noudattaa tapaamissopimusta ja kun tästä lastenvalvojalle soittelin, ilmoitti hän että minun täytyy antaa lapsi isälle sovittuina viikonloppuina mutta isän ei tarvitse kuulemma kuitenkaan hakea lasta mikäli hänellä on esteitä. Siis mitä ihmettä. Yhteishuoltajuus....vastuu yhteinen lapsesta...kirjallinen tapaamissopimus...Ja nyt minulle ilmoitetaan tylysti että se koskeekin VAIN MINUA. Tässä nyt sitten ollaan. Kuka suojelee lähivanhempaa. Minusta tässä kohtaa lakia on suuren suuri porsaanreikä joka tulisi oikaista pikimmiten. Oma tilanteeni on se että tunnen omasta suvustani vai yhden henkilön ja hänkin on rullatuolipotilas ollut jo muutaman vuoden. Henkiset paineet sen kun vain kasvaa joutuessani päivittäin miettimään miten jaksan seuraavan päivän eteenpäin. Lapsen isä tietää tilanteen mutta ei nähtävästi välitä. En voi myöskään tuohon asiaan millään tavalla vedota. Hohhoijaa. Näin sitä vastuuta jaetaan. Toiselle jää maksettavaksi vaatteet, polkupyörät, ruoat, lelut, lääkkeet...lista on pitkä...ja toinen vaan ilmoittaa että sorry mutta nyt ei enää kerkee....Tämäkö tuo lapselle oikeutta vanhempiinsa?. Tätä olen nyt viikon miettinyt ja tullut siihen tulokseen että tuollainen isä ei ole kyllä ansainnutkaan paikkaansa lapsen elämässä. Onneksi lapset kasvaa ja muodostavat kyllä aikanaan omat käsityksensä. Isillä on kiva miettiä kiikkustuolissa miksi lapset eivät käy katsomassa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
että ehdota isälle uusi kohta sopimukseen. Jos hän ei syystä tai toisesta ota lasta sovitusti luokseen maksaa hän lastenhoitomaksun. Kyllä äidinkin on joskus päästävä hengittämään ja joskus viikonloppuisin voisit viedä lapset hoitoon. Tämä ihan vain lonkasta vedetty ehdotus.:)
Sen verran kauan olen isän tuntenut että se on hyödytön ratkaisu. Isä tietää että asiat on näin ja käyttää sitä häikäilemättömästi hyväksensä. Aika on tosin varattuna jo lastenvalvojalle mutta ilmeisesti tämä touhu jatkuu niin kauan kun minulta lähtee järki tapellessa. Huomenissa aion ottaa selvää tukiperhetoiminnasta johon minulla on kuulemma hyvät mahdollisuudet tilanteeni huomioon ottaen. Kaunis kiitos niille perheille jotka tämänkin toiminnan mahdollistavat. Itselläni tuo sukulaishoitajuus ei ole edes mahdollinen. Ainoa sukulainen joka minulla on, on ollut jo muutaman vuoden rullatuolipotilaana.
Hae vaan tukiperhettä, toivottavasti saat. Saattaa olla, että isäkin kiinnostuu tapaamisista kun huomaa, ettei kiusanteko sinua kohtaan onnistu. Kirjaa ylös kaikki isän oharit. Älä sovi päällekäin tukiperheen viikonloppuja ja teoreettisia tapaamisviikonloppuja. Jos tukiperhe ottaisi vaikka kerran kuussa.
Samaa porsaanreikää olen itsekin jo muutaman vuoden ihmetellyt. Isän ei ole pakko jos ei halua, mutta auta armias jos ei onnistukaan tapaaminen silloin kun sattuu haluamaan... Ja tätä kyseistä isää haluttaa tavata jälkikasvuaan noin kerran vuodessa. Hänellä on oikeus, lapsilla mitä ilmeisimmin ei. Reilua?
Eipä tässä kyllä todellakaan lapsen oikeus toteudu. Kuitenkin tuota sopimusta tehdessämme lastenvalvoja kysyi meiltä molemmilta että ymmärrättekö te nyt molemmat että tämä sopimus sitoo teitä kumpaakin. Ja nimenomaan painotti että tapaamiset on hyvä hoitaa säännöllisesti.
on ihan perseestä. Odotellaan vaan sitä lakimuutosta. Ehkä suomen päättäjätkin jossain vaiheessa kerkeevät tekemään jotain muuta kun rakentaa torppaa itselleen toisten varoilla.
asialta, myös siltä, että kun lapsi täyttää 18, hänellä ei ole enää velvollisuutta avustaa lasta opiskeluissa, kaikki kustannukset jää äidin maksettavaksi, ellei nuori ole iltatöissä opiskelujen ohessa tai ellei äiti heitä lasta pihalle ja käske tulee toimeen itse! Äiti ei maksa kun ei isäkään maksa. Mutta kukaan äiti ei niin tee. Äidin luona lapsi asuu, äiti ostaa ruokaa, kirjat, matkat ym, isän ei tarvi osallistua, ELLEI ITSE HALUA! Ja eihän kukaan nyt vapaaehtoisesti halua.
ja valittaa joka asiasta. Jos äiti ei tee asioita niinkun herra haluaa, on äiti kusipää maailman vittumaisin ihminen. Kaikki on hyvin aina niin kauan kun äiti sanoo draagisen taikasanan ei käy!. Olis kyllä varmaan aika usealla miehellä tarkistella tilanteita hieman sen toisenkin osapuolen näkökulmasta. Toki löytyy hyviä ja vastuuntuntoisiakin isiä:). Heille nostan hattua kun uskaltavat olla miehiä eivätkä mtään vässykkä pupujusseja.
KUKAAN äiti ei tee niin, KUKAAN isä ei maksa vapaaehtoisesti. Niin siis sinun tuttavapiirissäsi on tällaista porukkaa...
Onko lapsesi lukiossa vai ammattikoulussa ? Jos lukiossa silloin etän on pakko maksaa.
On lähihuoltajajia, jotka eivät noudata kohtaa "tukea ja edistää lapsen ja erossa asuvan vanhemman yhteyden pitoa". Kaikki mahdollinen kiusa tehdään tapaamisten sabotoimiseksi, vaikkei varsinaisesti kielletä ja estetä. Kouluikäistä lasta ei voi "pakottaa" etän luo, eikä vaatia uhkasakoin luovutettavaksi. Lähi jatkaa manipulointia ja on pian onnistunut tavoitteessaan: erottaa etä (yleensä isä) ja lapsi toisistaan. Se mikä prosentti tällaisia lähejä on ? 10 %, ehkä sama määrä, kun luuserietiä, jotka tapaavat lapsiaan, jos sattuu sopimaan.
On pikkasen vaikeaa tukea yhdessä olo hetkiä kun äijä asettaa omat menot etusijalle eikä suostu lastaan hakemaan. Sopimus meillä on tehty niin että molempien vanhempien toiveet on otettu huomioon. On vaikeaa ja tyhmää turputtaa lapsi sellaiselle joka ei häntä halua. En todellakaan turvautuisi vieraan käden apuun jos ei olisi pakko. Yhdelle ihmiselle nyt vaan on liikaa tehdä 12 tuntista työpäivää ilman minkäänlaista vapaapäivää. Pakkohan tässä tilanteessa on tehdä ratkaisu asiaan joka helpottaa myös lähin arkea. Lähillä kun sattuu olemaan myös toinen lapsi (josta ei onneksi ole koskaan joutunut tappelemaan) Tuki hänen isän kanssaan on ollut molemmin puolista ja sujunut moitteettomasti jo 15 vuotta...tosin kun tämän nuoremman isä on tapellut myös toisen ex:n kanssa jo 10 vuotta siitä ettei kuulemma nää lastaan tarpeeksi. Kumpikohan tässä oikeen jojottaa ja ketä????
Sinä siis odottelet lakimuutosta, että etän on pakko ottaa lapset tapaamisajoiksi, tai järjestää lasten hoito muuten. Entäs jos lapset ei "halua" mennä, onko pakko ? Minusta lapsille annetaan aikamoinen valta, kun saavat itse päättää huvittaako mennä. Eihän ydinperheen lapsetkaan voi päättää, että ei halua nähdä vanhempiaan. (Lastensuojelutapaukset eri asia)
addressia kehiin ja asiat hoitoon niin että laki on nimen omaan lapsen lähellä eikä siellä toisessa päässä...se päähän on lähes tulkoon aina se vätys paska.