En kestä enään, kun vanhempani (erityisesti äiti) vertaa mua koko ajan kavareihini. Jos esim huoneeni on sotkuinen, se tulee ja sanoo "empä usko että kavereillas on ikinä tollanen huone, ne varmasti pitää ne siistinä. "
Ja kaikessa, äidin mukaan kaverini tekee paljon enemmän kotitöitä ja kaikkea. Viimeeksikin se selitti että ei varmaan kukaan kavereistas oo noin välinpitämätön ja laiska. Valitan kuulemma kaikesta ja kaverini innoissaan tekevät kotityöt. Tekis mieli vaan huutaa että "vitustako sä tiedät, mimmosia mun kaverit on!" Samalla tavalla kaverinikin jättää siivoamatta ja valittaa yms. En kestä kuunnella sitä "kaveris on varmasti paljon ilosempia, ahkerampia ja saa kokeista parempia numeroita!" Äitini sanoo myös että kukaan kavereista ei oo yhtä käytöksetön marmattaja kun mä. Itse en edes uskalla huutaa vanhemmille, paiskoa ovia, väittää vastaan tms. Saatan vähän sano että onko pakko... Kaverini suuttuu paiskoo ovia ja huutavat vanhemmilleen. Tunnen oloni niin paskaksi, sen äidin huudon jälkeen. Usein alan itkemään, mutta äiti huutaa siihenkin vastaukseksi " ei ees kaveris itke tollasesta, ei, koska niille ei tarvitse valittaa mistään!"
Tietysti alatte pilkata itketkö tollasestaa, mutta olen vaan todella herkkä.
Onko teidän vanhemmat tollasia?
Ja kaikessa, äidin mukaan kaverini tekee paljon enemmän kotitöitä ja kaikkea. Viimeeksikin se selitti että ei varmaan kukaan kavereistas oo noin välinpitämätön ja laiska. Valitan kuulemma kaikesta ja kaverini innoissaan tekevät kotityöt. Tekis mieli vaan huutaa että "vitustako sä tiedät, mimmosia mun kaverit on!" Samalla tavalla kaverinikin jättää siivoamatta ja valittaa yms. En kestä kuunnella sitä "kaveris on varmasti paljon ilosempia, ahkerampia ja saa kokeista parempia numeroita!" Äitini sanoo myös että kukaan kavereista ei oo yhtä käytöksetön marmattaja kun mä. Itse en edes uskalla huutaa vanhemmille, paiskoa ovia, väittää vastaan tms. Saatan vähän sano että onko pakko... Kaverini suuttuu paiskoo ovia ja huutavat vanhemmilleen. Tunnen oloni niin paskaksi, sen äidin huudon jälkeen. Usein alan itkemään, mutta äiti huutaa siihenkin vastaukseksi " ei ees kaveris itke tollasesta, ei, koska niille ei tarvitse valittaa mistään!"
Tietysti alatte pilkata itketkö tollasestaa, mutta olen vaan todella herkkä.
Onko teidän vanhemmat tollasia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisit hieman kertoa etteivät kaverisi ole "mallilapsia". Ja jos kaverit teillä ovat kiltisti, se ei tarkoita että he ovat kotonakin. Puhu hänen kanssaan ja kerro miltä sinusta tuntuu.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Yksi juttu voi olla kanssa se, että tuo on äitisi omaperäinen tyyli saada sinut juuri tekemään töitä yms, jos kaikki muut keinot on sillä jo vähissä. Kehutaan kavereita ja toivotaan että saadaan sinut sillä vähän "tsemppaamaan"...
sama täällä -_- ja jos minä sanon esim.että kaverit saavat tehdä sitä ja tätä,niin vastaukseksi saan 'mutta täälläpä perheessä tehdään meiän tyylillä*. vaan onpa toinen ääni kellossa kun yrittää saada minut tekemään jotain..joko uhkailee tai yrittää manipuloida muuten. vanhemmat ovat lähes aina epäloogisia, ja eillä on lähes pakonomainen tarve yrittää hallita kaikkea
jos äitis ei usko ku puhut sille nii koita samaa ku se. Vaikka "oisko kivaa jos miekii vertaisin sinuu muihin?"
"siun työkaveris ei varmaan oo yhtä lihava (tai kömpelö(lihava loukkaa enemmän)) ku sie. jos jatkat tota jonkun aikaa ja kysy et tuntuuko mukavalta, nii eiköhän se kohta ala ymmärtää miltä siusta tuntuu.
Kunnioita kaikesta huolimatta äitiäs, koska se on sun äiti. Mut se ei oikeuta jatkuvaan nalkutukseen, jos tunnet näin olevan, sano sille, että antaa sulle tilaa hengittää. Jos jatkaa motkottamista aiheettomasta, kysy siltä suoraan, mitä se käytöksellään voittaa? Sä teet hommat niinkun aina ennenkin, korosta sitä, että aina ne on tullu tehtyä, ennemmin tai myöhemmin ja sitä odotellessa, voi vaikka mennä ja itse siivota omat sotkunsa.
Pidä vaan hyvät välit äitiis, toi on tosi normaalia tossa elämänvaiheessa. Kyllä toi aina helpottuu tosta.