Pentumme on reilun kolmen kk ikäinen ja saa välillä aivan hirveitä puremiskohtauksia. Pentu puree, vinkuu, haukkuu...eikä mikään auta. Komennamme niskasta tukistaen ja laittamalla maahan selälleen ja nyt olemme vieneet vessaan ja oven kiinnin rauhoittumaan, kun oikeesti mikään muu ei auta. Tällöin pentu saattaa pissata vessan lattialle ja oletan sen olevan protestipissaa. Pentu on yksinään päivällä kodinhoitohuoneessa ovi kiinni ja nyt olenkin miettinyt, että eihän pentu yhdistä päivällä oloa yksinään rangaistukseksi, kun ovi laitetaan kiinni..mutta kyseessä tosin eri tila kuin rangaistuksessa. Mutta pennun riehumiseen ei auta muukaan kuin laittaa se rauhoittumaan eri tilaan, sillä kaikkea muuta on kokeiltu: leluun huomion kohdistamista, huomiotta jättämistä, niskasta nuhtelua ja selällee laittoa ja kieltämistä, eikä mikään auta. Mutta kertokaa kokemuksianne ja neuvoja...mitä tehdä?
Puremisvimma
pikkupentu2
6732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo ihan tuttua hommaa...
meillä tuo ipana vaa puri,ärisi ja niskasta kun otti kiinni ja laittoi lattiaan nii sieltä se piru nousi aina hampaat irvessä ja eiku uudetsaan pureskeleen.
Sitten koitin sen myös rauhoittaa paikalleen eikä mitään tehoa.
No sitten joka kerta kun se puri niin en siirtäny kättäni mihinkään vaan annoin purra ja kielsin terävästi ei...se ihme ja kumma kyllä toimi ja nyt ipana ei juuri hampaitaan käytä muuhun kuin leluihin.
Luulen että tuo toimi jotenkin niin että kun sitä kättä ei ota pois niin se tajuu että sillä puremisella ei ole seurauksia.
Koskaan en sitä toiseen huoneeseen oo sulkenu mutta empä usko että sekään pahax olis...tää ipana ku kulkee mun kanssa päivisin töissä niin ei yhdistäs "eristämistä" edes rangaistukdeen.
Niin ja ipana pureskeli myös silloin kun sitä silitti...se loppui kun lopetin silittämisen aina kun hampaat edes kosketti kättä.
Onnea penskan kanssa :)
Niskasta pudistaminen ei koskaan tuo toivottua lopputulosta. Tästä koira vain hämmentyy ja alkaa pelkäämään jokaista häneen kohdistuvaa kosketustakin. Ihmiselle täytyy olla se jokin ominaisuus, joka lopettaa pennun puremisen. Sisäistä auktoriteettia täytyy löytyä. Huutaminen, lyöminen, retuutus ja selättäminen kertovat vain pennulle, kuinka heikko johtaja olet.
Pidätte siis pentua kodinhoitohuoneessa yksinään. Valitettavasti tällainen eristäminen (silloinkin, kun ei ole tehnyt mitään) sekoittaa pentua entisestään. Se ei tule koskaan liittämään eristystä rangaistukseen, koska onhan se muutenkin eristyneenä. Leikittekö usein pennun kanssa? Pennun kanssa on vietettävä paljon aikaa lelujen parissa. Tällöin se oppii käyttämään hampaitaan oikein, eli juuri leluihin eikä ihmisen käsiin tai housunlahkeisiin. Kehut aina iloisesti, kun se nappaa lelun suuhunsa ja tuo sinulle. Heti kun se innostuu puremaan sinua, nouset ja lopetat leikin. Pentu huomaa, että kaikki kiva loppuu kun iskee hampaansa sinuun. Toivottavasti tästä oli jotain apua. Toivotan hauskoja hetkiä pennun kanssa!
sumutinpulloa. Meillä kokeiltiin myös kaikki mahdolliset keinot tuon illalla tulleen "hulluuskohtauksen" takia. Pienellä lenkillä käynti auttoi jo kummasti asiaa. Pennulla tuli suht samoihin aikoihin se kohtaus ja kun vähän ennen sitä vei ulos, kohtaus jäi, mutta puremisesta joutuu vieläkin sanomaan. Paras keino saada pureminen loppumaan siltä erää, on ollut suihkautus naamaa päin. Toisella kerralla kun yrittää purra, riittää jo pelkkä kielto ja kun näkee pullon, loppuu yritys siihen.
Taisteluhaluiselle pennulle ei tosiaan ole mitään hyötyä mistään nujerruksista, kun ne vain innostavat pentua lisää. Yllä tulikin jo ihan hyviä neuvoja ja voisit vielä kokeilla yhtä, joka ainakin meidän vajaa 4kk pennulle toimi - nimittäin kiljaise niin korkealta kuin lähtee aina, kun pentu puraisee sinua. Tästä se toivon mukaan tajuaa, että pureminen koskee ja sitä ei saa tehdä.
Leikistä pois lähtemiset (ilman kieltoa) ja kiljehtelut opettavat vain pennulle että se saa niillä jotain aikaiseksi.
Hyvänä esimekkinä on se että leikkii koiran kanssa vetoleikkejä ja sen antaa voittaa-> se kasvattaa sen itseluottamusta kyllä ja vahvistaa sen egoa mutta tällaisen koiran kanssa olet vanhemmiten hesteessä.
Eli vetoleikkejä joissa sen antaa välillä voittaa pitää taistelua tahtoa ja itsevarmuutta yllä mutta ei koskaan anneta voittaa joka kerta.
Mielestäni tämä on lähes sama asia käsien pureskelussa mutta koska koira ei niin saa tehdä niin se siltä kielletään, mutta jos joka kerta ruvetaan kiljumaan, lähdetään pois paikalta saadaan aikaan se että koira saa sillä aikasex jotain eli ei tarvi olla kovinkaa fiksu koira joka tämän ymmärtää ja käyttää sitä myös ihan varmasti myös myöhemmin lähinnä epämukavissa tilanteissa...eli jos sitä ei jokin asia miellytä se puree koska tietää että ihminen lähtee pois tai vastaavaa...siksi omalla koirallani käytin sitä että en vetänyt kättäni pois kun se puri vaan kielsin ja pidin käden paikallaan.Ei se sitä toki heti opi...ei ensimmäisellä eikä toisella kerralla mutta oppi kuitenkin.Näin ollen mun pentuni ei enää pure.
Sama kun silitin sitä ja se käytti hampaitaan niin lakkasin silittämästä ja komensin mutta kättäni en pois ottanut.
Mutta nämä on niitä mielipide eroja, mä olen asioista tätä mieltä ja meillä se on toiminut
Meillä on 11 vkn ikäinen saksanpaimenkoiran narttupentu. Olimme jo välillä aivan hukassa pennun puremisvimman vuoksi. Kokeilimme suihkepulloa, pitää kättä/jalkaa paikallaan pennun purressa kieltäen samalla, ottaa kuonosta kiinni napakasti tuijottaen silmiin samalla sanoen ei, kiljahtaa pennun purressa poistuen paikalta, näpäyttää kuonolle ja niskastakin kokeilimme kaataa selälleen (ei kovakouraisesti). Mikään näistä ei tehonnut. Typy vain intoutui puremaan lisää.
Paras konsti meillä on se, että kiellämme pentua ensin ei-toivotusta käytöksestä. Jos sana ei mene perille laitamme pennun arestiin eri huoneeseen. Siellä pentu on niin kauan kunnes lopettaa vinkumisen. Parin arestikerran jälkeen typy alkoi tajuta ei-sanan merkityksen. Joka päivä neiti edelleen koettaa onneaan puremisen suhteen, mutta sen saa palautettua äkkiä ruotuun arestilla. Ja arestia tulee aina, kun kielto ei mene perille. Tässä, kuten monessa muussakin asiassa, koiran kanssa pitää olla johdonmukainen.
Aresti on ollut meidän pelastuksemme. Koiralle pahin rangaistus on laumasta erottaminen. Luulen, että pentu ei koe teillä kiellon jälkeen eristämistä muusta laumasta rangaistuksena, koska joutuu olemaan päivisin suljetussa pienessä tilassa. Tämä ei ole tieto, vaan arvaus. Toivottavasti saat apua ongelmaasi täältä.