Tietääkös kukaan onko tuo sieppaus semmonen rikos Suomessa missä rikollinen menettää rikoksella saadun hyödyn valtiolle?
sieppaus kymysys?
???
592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos tarkoitat tätä Turusen-Herlinin tapausta, niin lunnasrahat palautuivat maksajalle, ja jos jotain jäi palauttamatta (ei löytynyt), niin se tulee tietysti vahingonkorvauksena maksajalle.
Vai mitä hyötyä tarkoitit?
Joo, ton jutun mä kysyin. Mä aloin vaan miettimään tuota, kun täällä monessakin rikoksessa tekijät menettävät rikoksella saadun hyödyn valtiolle. Olisi nimittäin suht tylyä lunnaiden maksajalle, jos noin olisi.
RL 10:2.3: "Hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Jos korvaus- tai edunpalautusvaatimusta ei ole esitetty tai se on vielä ratkaisematta silloin, kun menettämisvaatimuksesta annetaan ratkaisu, menettämisseuraamus on tuomittava." Jos Turunen olisi ennättänyt sijoittamaan lunnasrahat voitollisesti, tästä saatu hyöty voitaisiin tuomita valtiolle siltä osin kun se ei mene korvauksiin. Herlinit ovat tiettävästi lainanneet ainakin osan lunnasrahasta jolloin tästä heille aiheutunut korkokustannus on myös korvattavaa vahinkoa. Veikkaisin (en ole varma) että vaikka lunnaat olisivatkin olleet omaa rahaa, korkolain mukainen viivästyskorko sille ajalle jolloin raha oli rikoksentekijän hallussa tulisi joka tapauksessa maksettavaksi. Ainakin se olisi oikeudenmukaista.
Mielenkiintoista että syyttäjä vaatii Turusen asuntoa rikoksentekovälineenä valtiolle. Saa nähdä menestyykö tämä vaatimus. Pankki jonka myöntämän lainan vakuutena asunto on joutunee turvautumaan RL 10:11.3 lainkohdassa tarkoitettuun kanteeseen: "Joka on vilpittömässä mielessä saanut kiinnityksen taikka pantti- tai pidätysoikeuden 4 tai 5 §:ssä tarkoitettuun, menetetyksi tuomittuun esineeseen tai omaisuuteen, voi saada maksun sen arvosta saamisen erääntymisestä riippumatta. Kanne siitä on nostettava 2 momentissa mainitussa ajassa ja tuomioistuimessa. Muussa tapauksessa kiinnitys taikka pantti- tai pidätysoikeus raukeaa."
(Maallikkojuristi jo ehätti kommentoimaan. Kirjoittelin osin saman sisältöistä kommenttia, joten panen sen palstalle, vaikka siinä päällekkäisyyttä onkin.)
Mikähän se sieppauksella saatu hyöty olisi. Lunnasrahat tietysti palautetaan maksajalle. Jos jotain muuta taloudellista hyötyä (?) olisi saatu, se tulisi tuomittavaksi valtiolle. Valtiolle tuomittavasta hyödystä kuitenkin vähennettäisiin vahinkoa kärsineille tuomittavat korvaukset. (RL 10:2.3)
Minna Nurmisen sieppausjutussa
- asianomistajat vaativat kärsimyskorvauksena yhteensä 100.000 euroa, minkä Turunen on myöntänyt;
- syyttäjä vaatii sieppauksessa käytetyn Turusen omistaman asunnon menettämistä valtiolle;
- samalla kertaa käsiteltävässä kavallusjutussa Turusen alaikäinen edunvalvottava vaatii vahingonkorvauksena 135.000 euroa, minkä Turunen on myöntänyt.
Sieppauksessa käytetyn asunnon ostohinta talvella oli 79.200 euroa. Se lienee enimmältään velaksi ostettu. Velan takaajana on Turusen äiti.
Turunen kaiketi oli pahoin velkaantunut ennen sieppaukseen ryhtymistään. Jos ko. asunto on hänen ainoa (velkainen) omaisuutensa, niin mielenkiintoinen kysymys on, miten miten asunto/asunnon arvo eri velkojatahojen kesken jaetaan.
Pankin asema on varmin, osakkeet kun ovat varmasti pankilla velan panttina.
Entä takaaja? Miksi takaajaa tarvittiin, ylittikö pankin myöntämä laina osakkeiden arvon, vai oliko koko ostohinta (tai yli pantin vakuusarvon eli 70 % ostohinnasta) velkana, jolloin takaus oli täytetakaus siitä velan määrästä, jota ehkä pantin realisoimisella ei saataisi maksetuksi. Takaajan vastuu siis realisoituisi siinä tapauksessa, että kukaan ei halua täyttä hintaa sieppausdraamassa käytetystä asunnosta maksaa.
Mutta panttauksesta huolimatta asunto voidaan tuomita valtiolle menetetyksi, ja tällöin valtio sen myös saa. Pankin on nostettava kanne valtiota vastaan saatavastaan viiden vuoden kuluessa, jolloin pankki "voi" saada saatavansa osakkeiden arvosta; muussa tapauksessa panttioikeus raukeaa. (RL 10:11.3) Siltä osin kuin pankki saatavaansa ei saa, takaajan vastuu realisoituu.
Näin ollen muut kuin pankki ilmeisesti ko. asunnon osalta jäisivät nuolemaan näppejään.
Mutta entäpä, jos asunto olisi velaton?
Rikoksella saadun taloudellisen hyödyn osalta löytyy säännös, joka rajoittaa hyödyn tuomitsemista valtiolle.
RL 10:2.3
"Hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena."
Omaisuuden menettämisseuraamuksen osalta vastaavaa ei löydy. Ehkä ratkaisu löytyy siitä, että nyt po. kaltainen omaisuus "voidaan" tuomita, mutta ei ole pakko tuomita valtiolle menetetyksi.
RL 10:4.1
"Valtiolle menetetyksi on tuomittava rikoksen tekemisessä käytetty:
1) ampuma- tai teräase sekä muu niihin rinnastettava hengenvaarallinen väline; ja
2) muu esine tai omaisuus, jonka hallussapito on rangaistavaa."
RL 10:4.2
"Menetetyksi voidaan tuomita myös:
1) esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä;"
Jos siis Nurmisille tuomitaan vahingonkorvauksina 100.000 euroa, asunto ilmeisesti jätettäisiin tuomitsematta menetetyksi, jolloin Nurmisten korvaussaatava olisi perittävissä asunnon arvosta.
Jos myös alaikäiselle edunvalvottavalle tuomitaan vahingonkorvauksena 135.000, hän lienee kilpailemassa Nurmisten kanssa asunnon arvon jakamisesta ulosottovirastossa.
Mutta jos asunnon arvo olisi 200.000 euroa, niin mitä tämä vaikuttaisi menettämisseuraamukseen?
Esinettä ei voida tuomita menetetyksi osaksi. Esineen arvo voidaan tietyin edellytyksin tuomita menetetyksi myös osaksi. (RL 10:8) Nämä edellytykset eivät kuitenkaan täyty nyt käsitellyssä tapauksessa.
(Jos edellytykset täyttyisivät, arvosta ehkä voitaisiin tuomita menetyksi 100.000 euroa, jolloin Nurmiset saisivat korvauksensa, mutta alaikäinen jäisi paitsi. Alaikäisen tapauksessahan ko. Turusen asunto ei ollut rikoksentekoväline. - Vai jätettäisiinkö menettämisseuraamus kokonaan tuomitsematta, jotta alaikäinenkin saisi jotain ulosotossa?)
Ilmeisesti siis syyttäjän vaatimus asunnon tuomitsemisesta valtiolle menetetyksi hylättäisiin, jotta asianomistajat voisivat siitä periä tuomitut korvaukset.
Nurmiset voivat Valtiokonttorilta hakea rikosvahinkona tuomittua kärsimyskorvausta; sen korvauskatto on kuitenkin varsin alhainen, 3.300 euroa/henkilö. Alaikäinen edunvalvottava ei saisi Valtiokonttorilta lähtökohtaisesti mitään. (Harkinnanvaraisesti suoritettava korvaus on kuitenkin mahdollinen.)
>
Noiden lisäksi syyttäjä vaatii menetetyksi panttivangin kuljettamiseen käytetyn pakettiauton arvoa. Itse autoa ei voida tuomita menetetyksi koska Turunen lainasi sen vilpittömässä mielessä toimineelta omistajalta.
Luonnollisesti ne laatikot, webkamera, sähkölamautin, pistooli ym. pienempi rekvisiitta vaaditaan ja tuomitaan valtiolle menetetyiksi mutta niillä ei ole mainittavaa rahallista arvoa.
>
Asunnon hinnasta on ristiriitaisia lehtitietoja. Arvaisin että tuo 79.200 on pelkkä myyntihinta ja velaton hinta olisi eri lehtien mukaan 170.000 tai 180.000 suuruusluokkaa. Riippuuko nyt menettämisseuraamus siitä onko Turunen maksanut yhtiölainan pois vai ei? Jos syyttäjä vaatii vain asuntoa menetetyksi, silloinhan sieppaajan on kannattanut olla maksamatta yhtiölainaa pois henkilökohtaisella pankkilainalla. Valtio joutuisi maksamaan rahoitusvastiketta saatuaan asunnon konfiskaatiosaannolla sekä AsOyL 1:6.2 perusteella rikoksentekijän mahdollisesti laiminlyömät yhtiövastikkeet enintään 3kk ajalta. Selvästi tälläinen rikos kannattaa toteuttaa vuokra-asunnossa, asumisoikeusasunnossa tai Entre-rahoituskohteessa jossa tyypillisesti vain 15% asunnosta on alussa maksettu.
>
Entäpä RL 10:10.2, eikö se salli juuri esineen murto-osan menettämisen? Siinä viitatun saman §:n 1. momentin 3-kohta, ainoa joka voisi soveltua tähän tapaukseen, kuuluu: "menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet." Ehkä vastaajan taloudellisen aseman tai muun olosuhteen punninnassa voidaan ottaa huomioon myös uhreille tuomitut korvaukset? En kyllä löydä tälle kannalle tukea HE 80/2000:sta.
Siitä tapauksessa jossa vilpittömässä mielessä oleva sivullinen omistaa murto-osan esineestä, voidaanko kohtuullistamisen kautta määrätä tekijän murto-osa menetetyksi? Ilmeisesti ei sillä HE 80/2000 toteaa vain: "Jos omaisuus kuuluu yhteisesti sellaiselle henkilölle, jolta se voidaan konfiskoida, ja sellaiselle henkilölle, jolta sitä ei voida konfiskoida, ei esinettä voida tuomita menetetyksi. Samanlainen rajoitus voi johtua siitä, että konfiskoitavaa omaisuutta ei voida erottaa sellaisesta omaisuudesta, jota ei voida konfiskoida."