Tulenlieskat vielä etelässä leimuaa
kesän lämmöstä siellä nauttia saa
me täällä ruskasta vielä nauttia saamme
kokemuksia uusia yhdessä jaamme
näistä aurinkopäivistä voimia keräämme
virkeinä aina aamulla heräämme.
kesän lämmöstä siellä nauttia saa
me täällä ruskasta vielä nauttia saamme
kokemuksia uusia yhdessä jaamme
näistä aurinkopäivistä voimia keräämme
virkeinä aina aamulla heräämme.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Virkeydestä ei nyt tietoa
potea kun saan flunssan sietoa
ei tää mitään sikatautia oo
jotain vain nenän niistoo
tartu ei onneksi tätä kautta
lääkekin aina vähän auttaa
kyllä tämä tästä
kohta nautin taas elämästä
onhan mukava katsella ikkunasta
kun ruskakin täällä alkaa vasta
ja ikkunasta vahdin lasta
joka juuri lakkasi keinumasta
ja juoksee kädet levällään isäänsä vastaa.
Onhan meillä rokotteet ja käsidesi aineet,
jätetään siis kokonaan pois tarpeettomat paineet.
Jopa saattaa vaarallinen olla tautiin piikki,
lääketehtaan mainosjutut minulle jo riitti.
Yksi varokeino kyllä saattais olla totta, pysytellä kotosalla,
niinkuin kirkonrotta.
Nautitaan nyt elämästä ilman taudin pelkoa.
Kuka noista uutisista aina ottaa selkoa.
Epidemiat on trendi, niistä paljon puhutaan,
kohta varmaan pitalista kupastakin huhutaan.
Siihen asti lautaseni joskus nuolen,
hymyillen elämästä kiitän
lähtiessäin käteni liitän.
Upeaa oli saada elää
lauluni elämälle helää.
Ilot, surut ankaratkin työt
vapaat olot, ja kiristävät vyöt.
Vaan mitä siitä huolin,
kerran synnyin, kerran kuolin.
Mutta miten elin, se tärkeintä on
miten täytin mä kohtalon.
Parhaani annoin,muuta ei voi
muistojen sävelet mielessäin soi.
Taakse kun katson uskon niin,
tässä jään moniin aatoksiin.
Laps' olin remmiin astuessain.
Paljon,voi paljon elämältä hain,
polvilleen se minut sai.
synnyin tällaiseksi kai.
Vahvempana sieltä nousin
eteenpäin taas kerran sousin.
Aallokko taas purtein kerran
kantoi yli monen merran.
Tuulen lailla kiitää sain
kokea elämän sunnuntain.
Tässä sitä seilataan eteenpäin, mikä lie on eessäpäin....
...mitä edessä lie
vaan tärkein on kuitenkin tie
joka jatkua saa,
vaikk' monta ois mutkaa matkalla vielä
monta estettä ehkäpä tulossa siellä
vaan etiäpäin mennään
ei taaksepäin enää
eikä mihinkään oo hoppu
jos tie vaikka loppuu.
Kunhan tässä lurittelin
itseäni huvittelin
loppusoinnuin polveilevin
vaikkei mennyt kovin hyvin
tarttee varmaan treenata
ei muuten voikkaan oppia.
Onhan ollut tänään hoppua
ei meinannut tulla loppua
talkootöitä, muuttotöitä
ihan kiristää saa vöitä
syömäänkään ei meinaa ehtiä
eikä lukemaan päivän lehtiä
no, huomenna taas lepäilen
vain voimiani keräillen
sitten jatkuu kiire taas
pian kun on lunta maas.
Meit' ei säädä Jouko Turkka,
itse saamme sanamme
sekä omat tuntomme
tuoda esiin ystäville
luettavaks kaikille
silloin kun on hyvä mieli
laulaa sointi sekä kieli
suru joskus vallan saa
kertoen se helpottaa
nyt on elonkorjuun aika
täyden viljalaarin taika
siitä jälleen iloitkaamme
hyvän mielen siitä saamme.
Aamulla kun ylös hyppäsin,
heti ikkunasta kurkistin.
Ah, niin aurinkoinen
oli aamu ihanainen.
Taivas kirkas sininen,
sitä vasten punainen
vaahteramme heloitteli.
Värit vallan viroitteli
ilon mieleen siroitteli.
Onnellisna päälle puin.
Hiukseni kuntoon suin.
Lenkille nyt minäkin
aivan aamutuimaan lähdin.
Raikas aamu syksyinen,
siitä riemuin nauttien
keikan heitin keveästi.
Päivä alkoi reippahasti.
Hämäryys jo jättää maan
kauniin metsän nähdä saan,
vaahterasta lehti putoo
hämähäkki verkon kutoo,
kauniisti sen kiinnittää
puiden väliin, sit´et nää.
Oravalla kiire on
vauhti kovin vallaton,
mäntyyn, koivuun hypähtää
ohjurina hännänpää.
Näppärästi lennähtäin
punarinta ystäväin,
aidan päälle istahtain
viipyäkseen hetken vain.
Ikkunalla usein on
tintin hahmo rauhaton,
tutkii siinä tuikut lyhdyt
kunnes kuvaamaan sä ryhdyt,
lentoon pian pyrähtää
eikä hetkeen sitä nää.
Tämä kaikki innostaa
kun päivää tässä aloittaa.
Auringossa varpuset
päällä sähkökaapin
aivan viisinkuusin
siinä lämmittelevät
siihen vieriviereen
ovat asettuneet.
varpuset takaisin
ovat tänne tulleet
poissaolleet monet vuodet
useatkin sitä ihmetelleet
kun ystäviämme eivät nähneet.
Lueskelua, kuljeskelua
samaan aikaan vielä
olen tyytyväinen päivän touhuihin
kun sain vietyä vihdoin viimeinkin
painavan kirjan kirjaston kierrätyshyllyyn
enkä saanut ees tikkuja pyllyyn
kun istahdin puiselle penkille puiston
sain kameraani kauniin ruskamuiston
vaan tullessa kävellessäni kirjani avaan
ja samalla ainakin 50 runoa tavaan
lyhyitä tankarunoja olivat kovin
kävellessä luin niitä tovin.
Yks tie ja kas asiaa.
Päivä mennyt haaveillessa
uutta suunnitellessa
vielä tässä iässä
muuttopuuhat mielessä
jos pääsis kotikaupunkiin
ois mieli hyvä niin
suunnitelmia on monta
vaan ei lainkaan toivotonta
aika näyttää toteutuuko
odotukset onnistuuko
hyvin mielin nukkumaan
unta varmaan nähdä saan.
Olihan se outo ilma,
iski tulta taivahasta
Tuli pimeys, jyrähdys.
Kesken päivän sykähdys
Minä se vain tietä pitkin,
tallustelin kotiin päin.
Pääni päällä paksu kerros
valkoisenaan rakeita.
Taivaan herrat varmaan
siellä, tappelivat vallasta.
Yrittivät selvitellä.
kumpi luopuu kahvasta.
Otsikkooni kirjoitin halivilivoo
tarkoittanee ei tää mitään oo.
Vähänpä on mutta mitä tuosta
eipähän tarvitse pakoon juosta.
Kahvia suuhun ja "päivän tekoon"
illalla sitten painutaan lepoon.
Hiljaapa vanhalla päivä mataa
tyyntä on mutta vettä sataa.
Runoja voi synnyttää,
kuka vaan.
Pistää sanan,
sitten toisen.
Katsoo mitä,
siitä saa.
Voimpa kyllä kertoa,
mieltä hyvää,
siitä saa.
Joskus vähän
helpotusta
ahdistavaan asiaan.
Pitänee herätellä runonurkkaa
eihän tiedä jos vaikka joku tänne kurkkaa
Sateet ja myrskyt on taakse kai jääneet
kaatuneita puita jossain jälkeensä jättäneet
Yöllä tuuli ilkeästi ikkunan takana vinkui
kuin elävä olento puhisi ja vonkui
vaan tiesin sen tuulen vain olevan
enkä kenenkään muun mua pelottelevan
vaan aamulla korvissa suhisi aivan
luulin saaneeni ties minkä vaivan.
Lokakuussa jo mennään
vaikka kesäaikaa eletään
"sataa ,sataa aina vaan
sade sienet kasvattaa"
laulettiin jo lapsena
voi laulaa myöskin vanhana
Tulenlieskatkin kohta palaa
eikä varmaan hiivi salaa
kertoo varmaan tarinoita
matkan sattumia noita
ruskeena kuin kahvinpapu
ei kai sentään nouse savu
lieskat kun on leiskuneet
etelässä leimunneet
kesän lämmön hältä saamme
kaiken keskenämme jaamme.
Olen venhollani suodellut
ja verkkojani noudellut
ei saalis ollut suuren suuri
mulle riittää hyvin juuri
sumussa sakeassa
myötätuulessa kovassa
kotirantaan löysin kuitenkin.
Aurinko ja kirkas sää
tuuli kylmä, suojaa pää!
Pidä huoli ettet saa
sikaflunssaa sairastaa,
nimikin on pahanlainen,
sairastaa sen moni vainen,
kuumetta ja särkyjä on
lääkkeittä on mahdoton.
Muista ettet tassuttele
kättä anna hassuttele.
Liiku paljon ulkoile,
pese kädet muista se!
..käsiä lotrattu
kuivuvat aivan
ja rasvoilla voideltu
sain ihan vaivan
kylään kun menet
desifinoi kätesi
kotiin kun tulet
uusi taas touhusi
tähänkin asti on käsiä pesty
eiköhän pöpöset eelleenkin esty.
Minäkin menin kylässä käymään
kehottivat heti käsiä pesemään
sanoin tulleeni käsineet kädessä
kävin kuitenkin käteni pesemässä
kylläpä olikin putipuhtaat nyt
oli talonväkikin tyyntynyt
vaan luulenpa , että en ihan pian
kyläilekkään, sain sellaisen vian.
Sukkapuikot ja lankakerä
ne pöydällä on
ja penkillä perä.
Nyt olis aika silmukat luoda
kylmää on eessä
lahjaksi sukat suoda.
Mustalanka siitä varret
raitaa matkalla
ja kantapään kaaret.
Terään voi kirjailla,
värillä monella,
onpahan lämmin varpailla.
Tämä on iltapuhteiden
työ järkevä
minulle mieluinen.
Veitsemän veljestä lanka on toki
langoista parhain
josta varpaille koti.
Sukat villaiset nuo
ne lämpöä elämään tuo.
Ja kaikki ajatukset kutoessa
ne mukana ovat silmukoissa.
Tyttöni minunkin saavat
vaikka ostossa ovatkin lahjat.
Kun en kutoa jouda kun pensseli
heiluu, ja muutakin teen,
mutta lämpöä saavat he varpailleen.
Silti kutojaa lämmöllä ajattelen
tulee kaunista jälkeä varpaillen.
Tarinaa tätä on pakko jatkaa,
jouluun on vielä kosolti matkaa,
puikot ovat jo heilumassa
monenmoista valmistumassa.
Valmiina on sukkia,
koristeena kukkia.
Seitsemän veljestä
monen väristä
korissa odottaa kutojaa.
Aloitanpa kaulaliinaa,
siihen tarvitaankin lankaa
ehkä hieman ohuenpaa.
Nyt myssyt onkin muotia,
ei tarvitakaan puotia,
kun löytyy lankaa korista
ja koko oikea puikoista.
Ehtii tässä kaikenlaista,
kun nauttii TV:n katselusta.
Siinä se taas liitää.
Ampaiseen syöksyyn,
luulee olevansa nuoli tai suihkukone.
Lehahtaa koivunoksalle,
keikuttaa pyrstöään.
Kiitää kohti ikkunaa
ja väistää viime tipassa.
Kököttää ikkunalaudalla
kuin kysyen: - Näitkös?
Näin minä.
Sen touhujahan olen ajattoman ajan tarkkaillut.
Raskain siivenlyönnein se laskeutuu maahan
ja tepastelee arvokkaasti frakissaan.
Tulisipa vielä kissa!
Sitä on hauska kiusata,
marssia sen perässä,
pysähtyä, kun se pysähtyy
ja taas jatkaa.
Sellainen sinä olet,
ystäväni harakka.
Niin se on
onko säteilyä
pysyykö kädessä kudin
jälkeä syntyykö sudin
otanko käteen neulat
syntyykö sukan keulat
siinäkö tarvitaan nainen
eikö siihen miehestä
mies tekee suuresti
nainen pienesti
niin se on
vai onko.
Olen monta miestä tuntenut
joka on puikoilla kutonut
ja ryijyjä monta tehnyt
ja vaikka mitä nyplännyt
ja monta olen tuntenut naista
jotka tekee kaikenlaista
pysyy kirveskin kädessä hyvin
ja puutkin kaatuu lyhyin tyvin
itselläni pysyy kädessä neula
jos sukka alkaa olla seula.
Moneen tiehen on jalkani jälkiä jättänyt.
Moneen puuhun oon nimesi piirtänyt.
Moneen kirjeeseeni sinä et vastannut.
Moneen oveen olen kuitenkin kolkuttanut.
Monet on kenkäni kuluneet pois
kunpa yksikään kenkä puhua vois,
mukulakivikatuja pitkin kuljin
mieleeni kivien muodot suljin.
Manskun raitioraiteita pitkin
kuljin ja kiukkua matkalla itkin.
Petturi halpamainen oli tuo mies
jätti tulematta vaikka paikankin ties.
Siinä verkalleen ylitin katua juuri,
kun eteeni ilmestyi linjuri suuri,
Korkoni kengästä johonkin tarttui
ja kokonaan kengästä irtautui.
Sillä nilkutin kotiin suututti kovin
taisin portailla jossain istua tovin.
Silkkisukat rikki ja jalassa haava
siinäpä alkavan rakkauden kaava.
Pirkkoja mä tänään muistan
vaikka vettä päältä puistan
Pirkon päivä tänään on
siitä ilo kattohon
monta meillä ystävää
jotka tänään päivää viettää
onneksi siis olkohon!
Kiitän sua
kun muistit mua!
kysynkin vielä
sataako siellä,
sade onnea tuo
kertoo ihmiset nuo.
Kiitos...Onkkelis'
Taitaa sataa joka puolla
ootpa kadulla tai suolla
tuuletkin on hurjat aivan
kestää pukemisen vaivan
sadetakki päälles laita
alle lämmin fleece-paita
sadehousut polvet suojaa
tarvitse et sateensuojaa
kumisaappaat vielä jalkaan
kuiva olet sen jo takaan
jos ei sitten hiki yllä
sisäpuolen kastaa kyllä
tässä onkin lorun loppu
ulos tuleekin jo hoppu.
Ihan mahdoton tuuli
sen sisälläkin kuuli.
Sinne tielle vaan
kun taas jalkani saan
toista toisen eteen
isken tossua veteen.
Kuljin matkaa tovin
tuulen sekaan sovin
matka tapaamiseen johti
pankin kerhohuonetta kohti.
Moni kutsun kuuli
eipä haitannut tuuli.
Luonto pauhaten puhuu
tuuli pilville huhuu
alas pisarat sieltä
pois tuulen tieltä
talven aika ei täällä
ei tälläkään säällä.
Nautin tuulesta tuolla
kuljin karpalo suolla.
Sade hakkasi ihoa
tutkin kukkivaa kihoa,
hiukset märkinä roikkui
tuuli korvissa paukkui.
Sataa ja tuulee
vielä huminaa kuulee,
puista lehtiä riipii
kohti talvea hiipii,
Tästä myrskystä nauti,
eipä iske tauti.
Monenlaista mukavaa päiväänkin voi osua
eikä tarvitse edes hosua
Myrskyn jälkeen kaunis sää
sehän meitä miellyttää
kahta pientä kissanpoikaa
huomiseen me saamme hoitaa
sitten lähtevät kotia
vaan eivät anna nukkua
meidän koko yönä
leikkiminen niil on työnä.
Tähän aikaan aina syksyisin
täytyy mennä katsastamaan
silakkamarkkinoita
myös ehkä vähän ostamaan
silakoita
niitä on tosi monta laatua
mikä mistäkin saatua
venettä on monenlaista
myyjinä on miestä, naista
huutelevat: Maista, maista!
Joskus täytyy maistaakin
jos on joku uusi maku
jos jossain maistuis vaikka laku
kun makuja niin paljon lienee
kielen vienee....
Traditio tavallaan on käynti tää
harvoin siellä käymättä jää.
Ei päivä kirkkaammin paistaa voi
tään kauniin päivän kun syksy soi
pari pilveä taivaan sinessä liitää
ajatus keveänä myöskin kiitää
kun kaikki värit ja tunteet nää
voi yhteen sanaan pelkistää
ihanaa!
Me tapasimme tänään
meri ja minä
vanhat ystävät
harvoin tapaavat
aina kaipaavat
toisiaan
hänen niin siniset silmänsä
viimeinkin nähdä sain.
Matkaltani palasin
ja nurkkaan halasin.
Oprittarelle kiitos syvä
runonurkassa olo hyvä.
Ihana oli nurkkaan istua
availla nurkan kirstua.
Runoistanne nauttien
ajatuksia sanoja maistaen.
Kiitos teille kaikille
palatessani runoraitille.
Uusia runonurkan huomaan
runoja mukaan tuomaan.
Lomastani myöhemmin
kerron sitten tarkemmin.
Kiitos vielä runoistanne
ja yhdessä olostamme.
Tervetulleeks toivotamme
matkan päästä halaamme
uusin voimin , uusin toimin
sinut täällä kohtaamme
koleampi kun on sää
ystävät ain' lämmittää.
Muistijumppaa, eikös vaan
tämäkin on parhaimmillaan
aivojamme virkistelemme
loppusoinnuin kun pähkäilemme
siinä saa välillä päätäänkin raapia
ja muistilokeroistaan loputkin kaapia
ei tämä loruilu aina ihan helppoa lie
joskus se ihan voimatkin vie
vaan virkistyypä mieli kun
saa loppuun lorun kaivetun.
Miten voisin
niinkuin soisin
uusiksi opetella
viimeinkin ajatella
nyt sitä yritän
millä sen hyvitän
harkita sanani
parantaa tapani
edessä on hyvä tie
perille se ehkä vie.
sanoista loppusointuja
eikä samaa sanaa montakertaa
vaikka sama kävisikin
toista siihen mietin
aivojumppaa parasta
etsiä sopivaista mutta erilaista
onhan meillä rikas Suomenkieli
sanoissa varaa valita
pyöritellä vieritellä kieritellä.
Ymmärränkö runoudesta?
en, mutta ei se estä kokeilemasta.
Tuuli jos lakkaa
talvi hakkaa
syyssare pakkaa
lehret makkaa
puita takkaa
lämpöö jakkaa
illoo nakkaa
sannaa ei sakkaa
ei ees kakkaa
ovvaa vakkaa.
Herätys päivä kohta puolessa on
ilma kuulas ihana tuuleton.
Lenkille kiireisimmät kiitäneet
tai ehkä ostoksille lähteneet.
Runonurkka yksin huokaa
voi, runoja jo mulle suokaa.
Runomme meitä viihdyttää
aivojen tointa kiihdyttää.
Mukava niitä on lukea
saa päivään iloa, tukea.
Kai kohta nurkka kolahtaa
ja runoja monta solahtaa.
Ulkoilulta kun palaillaan
nurkassa taas tapaillaan.
Iloista päivää porukalle
hymyä joka sopukalle.
Auringon kanssa kuljetaan
se rintataskuun sullotaan.
Vielä täällä ollaan
vaikk' mittari laski nollaan
ei enää asiaa jollaan.
Näin kauniina päivänä kuka vois
kauan olla ulkoa pois
jos vain jalat vähänkin kantaa
ulos, luonto virkeyttä antaa.
Aurinko kuumasti vieläkin sisään paistaa
pakko on välillä kuitenkin murua maistaa
ja uudelleen lähteä pirtistä pois
pianhan aurinko jo laskea vois.
Ettei runot unohtuisi
ettei suonet kuivettuisi
yrittelen notkistella
kielen kannat irroitella
lorun pienen runoella.
Vaikkei runoratsu laukkaa
vähääkään ruohoa haukkaa
yrittelen houkutella
leivänpaloin maanitella
jospa vielä innostuisi
jospa vallan riemastuisi
hyppimään ja piehtaroimaan
laitan tiu'utkin nyt soimaan.
Onki järveen heilahtaa
poikanen törmällä
kohoa tuijottaa.
Jo nyppäs pinnanalle
poika ahvenansa saa.
Levis hymyyn koko naama
kotiin jalat lensi.
Lunta kovin luvattiin
eteläänkin povattiin
tulevaksi
kattavaksi
teitä liukastavaksi
ensilumen myötä
lumenluojille työtä
harva enää kolaa käyttää
komeita koneita täytyy näyttää.
Lunta lupasivat
pyrykö totta.
Talvi tulee lunta sataa,
aikasta luulen
uutiset niin kertoi.
Jäätiköksi tiet
lunta jään päälle.
Liukastellen istumaan
saa varomaan.
On vaan kurkistus
talven alotus.
Meitä täällä monta
iloista tai onnetonta
istuu koneen ääressä
joskus särkyjäkin sääressä
enimmäkseen naurattaa
toisten jutut huvittaa
joskus silmät tulta leiskuu
joku jo toista oikein haukkuu
vaan harjoin runonurkassa
täällä elämme sovussa.
sattui tuohon eellehen
lukihäiriökö iski
pörriäinenkö lie pisti?
Kai minäkin
vaikk' tikustakin
asiaa tekisin
ja veisteleisin
pajupillinkin
jos kevät ois
vaan nyt jo pois
jo linnut lentelee
ja lehdet putoilee
en siis pajupilliä ees tee
kun lunta satelee
ja venhonikin vedin rantaan
vain jälkeni jäi santaan.
On syksy.
Aina pimeämmäks illat käyvät
harvoin tähdet näkyvät
sumusade peittää tienoot
kovin kaukana sä oot
joka päivä odottelen
takaisin sun saapuvan
ääntäsi jo kuulostelen
kuulen oven kopinan.
Etiäinen taisi olla vain
pian olet kuitenkin jo näillä main.
Hyvällä mielen nyt laitan
havupeitteen ja taitan
korret ja lehdet peitteeksi
kukkasilleni lämmöksi
uinuvat kevääseen alla lumen
odottaen lämpöä valon ja suven
siistin ja haravoin minkä jaksan
illalla saunaan pääsen ja maksan
väsymykseni hinnan silloin
nukkumaan kun käyn minä illoin.
Maa valkoisen hunnun sai,
talvi siitä alkaa, kai?
Keltaisena koivut,
lehdet oksilla heiluu.
Tuuli uhkaavasti myrskyä enteilee,
viimeiset lehdet mukaansa vie.
Vihreä nurmi lumen alle peittyy,
lepoon asettuu.
Niin käy luonnolle,
uutta aikaa elää, voimia keräten,
lumen peitokseen tarvitsee.
Luonto puhdistuu,
maa valkoiseksi kun saa.
Uuden vaiheen luonto aloittaa,
talvi luoksemme saapuu,
pakkasineen, tähtitaivaineen.