Puhuttiin tulevaisuudensuunnitelmista, lapsien hankkimisesta ym. Loppujen lopuksi mies tuli siihen tulokseen, että haluaa lapsia viimeistään 26-vuotiaana. Hän tietää että minä haluan sitä ennen naimisiin, eikä itselläänkään ole mitään sitä vastaan, joten tästä pääsimme siihen toteamukseen, että eikö naimisiin sitten pitäisi mennä hänen ollessaan 25-vuotias. Hän oli aiemmin todennut, että kihloissa on kyllä oltava vähintään vuosi, mielellään enemmänkin. Häntä ei haittaisi, vaikka kihloissa oltaisiin parikin vuotta. Kosia ja kihlautua pitäisi siis viimeistään 24-vuotiaana, ehkä jo 23-vuotiaana.
No, mieshän on tällä hetkellä 22-vuotias, täyttää 23 kolmen kuukauden päästä. Ei kuitenkaan ilmeisesti osaa lainkaan ajatella, että vielä kihlauduttaisiin, on kuulemma niin iso ja tärkeä asia. No tottakai on, mutta jos mies haluaa 25-vuotiaana naimisiin, niin milloin sitä sitten kihlauduttaisiin?? Minä sanoin ettei niitä häitä kuukaudessa suunnitella, ja miehenkin mielestä hyvä kihloissaoloaika on vähintään vuosi.
Silti tällä hetkellä ei varmaan ajattelekaan koko kihlautumista...
Mitä miehen logiikkkaa tämä on? Kuvitteleeko se, että 25-vuotissynttäreihin on vielä vuosikausia aikaa, vaikkei ole kuin reilut pari vuotta... Tuntuu, että mies mieltää itsensä edelleen about 19-vuotiaaksi ja se ikä jossa mennään naimisiin on vielä kaaaaaaaaaukana ;)
Mitäs tässä nyt sitten tekisi :)
Miehen logiikkaa? En ymmärrä...
8
983
Vastaukset 8
- ckkkc
Huomauta leikillään että jokos olet suunnitellut kihalutumista että alkaa olla vähän kiire jo.... :)
- sori vaan..
"No tottakai on, mutta jos mies haluaa 25-vuotiaana naimisiin, niin milloin sitä sitten kihlauduttaisiin?? Minä sanoin ettei niitä häitä kuukaudessa suunnitella, ja miehenkin mielestä hyvä kihloissaoloaika on vähintään vuosi."
Mies on nuorempi tai 25 vuotias vielä noin 39 KUUKAUDEN ajan! Kyllä tuossa ajassa ehtii järjestää häät, erota, etsiä uuden vaimokkeen, mennä namisiin ja vaikka vasta sitten alkaisi lapsia tekemään, niin SILTI hyvällä tuurilla ne ehtii saada ennen 26v syntymäpäivää. Vaikka kihlautuisitte vasta 27kk päästä (eli 2 vuoden ja 3kk päästä), niin ehtisitte olla vuoden kihloissa hänen ollessa 25 vuotias.
Rauhoitu Bridezilla ja anna miehelle aikaa kasvaa aikuiseksi ja tutustua sinuun. Odottele jos miehesi jossain vaiheessa kosii, jos 2v päästä ei sormusta vieläkään ole, ala sitten vasta miettimään mitä tekisit. Toki voit myös kosia itse, jos sinulla niin älytön hoppu on.- vaimoke tai ei
Myönnettävähän se on, että pientä hääkuumetta mulla on ilmassa. En kyllä aio silti miestäni kosia; olemme molemmat sen verran perinteisiä, että meidän molempien mielestä miehen tehtävä on kosia naista ja pyytää mahdollisesti sitä ennen naisen isältä kättä ym. Tämä on siis molempien mielipide.
En vain kertakaikkiaan ymmärrä miestä... Hänen kaverinsa pitävät meitä ilmeisesti "ikuisuusparina" ja pitävät naimisiinmenoamme itsestäänselvänä. Viimeksi kun yksi miehen kaveri kysyi, milloin menemme naimisiin, mies totesi jotain tyyliin "no ei vielä vuosikausiin". Kuitenkin SAMANA PÄIVÄNÄ hän sanoi minulle, ettei menettäisi mitään, vaikka menisimme kihloihin saman tien. Miten yksi ihminen voi yhtenä ja samana päivänä puhua noin ristiriitaisia juttuja... Välillä hän puhuu häistä, kerran jopa innostui etsimään netistä sellaista hääautoa jonka haluaa. Toisella kerralla hän hääsuunnitelmista puhuessa viittasi yhteen sellaiseen asiaan, joka tapahtuu aikaisintaan 4 vuoden päästä - mielessään hän siis sijoitti häämme ainakin neljän vuoden päähän. Toisaalta pari päivää sitten hän sanoi, että jo tunnettuaan minut yhden kuukauden hän tiesi haluavansa kanssani naimisiin. Ristiriitaistako!? Minun mielestäni kyllä!
En kai sitten vaan tajua! Ei minulla edes olisi mikään kiire naimisiin, mutta kun kerran olemme naimisiinmenosta ja häistä puhuneet jo aika kauan ja pidämme sitä tavallaan selviönä, en ymmärrä, miksemme voisi kihlautua. Sehän on merkki siitä, että joskus tulevaisuudessa aiomme mennä naimisiin.
Huoh... - vaimoke tai ei
Laitoin miehen iän vahingossa väärin. Hän on nyt 23, täyttää 24. Eli heti lähti vuosi nimimerkin sori vaan laskelmista... :)
- ................
vaimoke tai ei kirjoitti:
Myönnettävähän se on, että pientä hääkuumetta mulla on ilmassa. En kyllä aio silti miestäni kosia; olemme molemmat sen verran perinteisiä, että meidän molempien mielestä miehen tehtävä on kosia naista ja pyytää mahdollisesti sitä ennen naisen isältä kättä ym. Tämä on siis molempien mielipide.
En vain kertakaikkiaan ymmärrä miestä... Hänen kaverinsa pitävät meitä ilmeisesti "ikuisuusparina" ja pitävät naimisiinmenoamme itsestäänselvänä. Viimeksi kun yksi miehen kaveri kysyi, milloin menemme naimisiin, mies totesi jotain tyyliin "no ei vielä vuosikausiin". Kuitenkin SAMANA PÄIVÄNÄ hän sanoi minulle, ettei menettäisi mitään, vaikka menisimme kihloihin saman tien. Miten yksi ihminen voi yhtenä ja samana päivänä puhua noin ristiriitaisia juttuja... Välillä hän puhuu häistä, kerran jopa innostui etsimään netistä sellaista hääautoa jonka haluaa. Toisella kerralla hän hääsuunnitelmista puhuessa viittasi yhteen sellaiseen asiaan, joka tapahtuu aikaisintaan 4 vuoden päästä - mielessään hän siis sijoitti häämme ainakin neljän vuoden päähän. Toisaalta pari päivää sitten hän sanoi, että jo tunnettuaan minut yhden kuukauden hän tiesi haluavansa kanssani naimisiin. Ristiriitaistako!? Minun mielestäni kyllä!
En kai sitten vaan tajua! Ei minulla edes olisi mikään kiire naimisiin, mutta kun kerran olemme naimisiinmenosta ja häistä puhuneet jo aika kauan ja pidämme sitä tavallaan selviönä, en ymmärrä, miksemme voisi kihlautua. Sehän on merkki siitä, että joskus tulevaisuudessa aiomme mennä naimisiin.
Huoh...Naimisiinmeno (vuosia) on eri juttu kuin kihlaus (vaikka tänään). Ja toisaalta kavereille nyt varmaan sanoikin noin, ettei syntyisi heti kauheat odotukset ja hössötys ympärillä.
Kyllä täälläkin mies aluksi puhui vuosista naimisiinmenon suhteen ulkopuolisille, mutta ei se niin pitkä ollutkaan.
Sulla on mies, joka haluaa sun kanssa kihloihin, ajattelee jo ihan lapsiakin. Ja vaikuttaa ylipäätänsä tosi kiinnostuneelta asiasta häät. Eli turha möksöttää vaan hymy huuleen. Ja vaikka se aika tuntuisi matelevan, niin kyllä se hetki tulee.
Voikohan miehes kokea, että sen kihlauksen tosiaan pitäisi olla jotain tositosi suurta. Hienot ympäristöt ja linnunlaulut ja polvistuminen? Se voi luoda sitä kynnystä toteuttaa tollanen juttu. Täällä ainakin miehellä oli se, että piti sitä niin isona juttuna ja pitäisi järjestää jotain tosi ainutlaatuista. Vaikka henk.koht. minulle hän itsessään jo niin ainutlaatunen ettei väliä miten olis kosassu.
Koita vaan relata, miehet voi tollasista mennä vaan enemmän puihin jos kamalasti ihmettelee. Ja jotkut asiat miesten logiikasta ei varmaan tule ikinä avautumaan - ja se on ihan ok. Voithan tehdä oman logiikkasi selväksi sillä, että et millään jaksaisi odottaa kihlausta - innostuneeseen ja onnelliseen sävyyn, ei siten, että mies voisi tulkita sen painostukseksi (vaikket edes niin olisi tarkoittanutkaan!). Ja anna niiden puheiden muille olla, varmaan just ei vaan halua sitä hälyä ja että aletaan miettimään jo kaikenmaailman hääjuttuja kun ette kihloihinkaan ole päässeet. Pidätte sen sellasena omana juttuna ja yllätyksenä vaikka. :) - kinela...
vaimoke tai ei kirjoitti:
Laitoin miehen iän vahingossa väärin. Hän on nyt 23, täyttää 24. Eli heti lähti vuosi nimimerkin sori vaan laskelmista... :)
Tää tulee julmasti sanottuna, mutta entäs jos miehesi, nuori kun on, ei vielä tiedä oletko se sinä, jonka kanssa haluaa elämänsä taittaa? Tietenkään tätä ei kannattaisi ajatella, koska oma mieliala voi siitä synkistyä isostikkin.
Naisille kihloissa oleminen merkitsee paljon enemmän ja lupa suunnitella niitä häitään julkisesti. Kylläpä meistä yks jos toinen suunnittelee omia häitään omassa mielessään tai jossain anonyyminä netinpalstoilla, vaikkei itsekkään olisi varma onko se sen hetkinen kumppani se oikea. Itselleni on ihan sama ollaanko kihloissa kuukaus pari vai pari vuotta ennen häitä. Kaikki just nyt heti periaatteeni saa nyt kärsiä yksikseen, kun kulutetaan aikaa ja tutkisellaan elämää. Mies on kyllä monesti maininnut kihloihin menemisen, mutta sanonut myös, ettö haluaa olla varma sitten, kun ei aijo mennä naimisiin kuin kerran.
Meni kauan ennen kun saatiin mitään riitaa aikaseksi ja sekin mitä on saatu on ollut aika vähäistä. Kunnon kriisiä ei ole vielä vastaan tullut, niin ei vielä voikkaan tietää toimiiko kaikki oikein. Ei se ole hyvä, jos on naimisissa ihmisen kanssa jota ei tunne. Itsestäni tiedän, etten paljon kummoisempi ole missään tilanteessa, mutten sitten taas tiedä sietääkö oma kumppani jossain tilanteessa sen, etten ole kummoisempi. Voihan sitä odottaa enempiä helpostikkin.
Tälläsissä jutuissa kuten kihloihin meno, häät, lasten hankkiminen, on toimittava yhteistyössä. Nainen voi joustaa kiireensä kasnssa, muutama lisävuosi ei hedelmällisyyttäkään tuhoa, kun puhutaan alle 30 vuotiaista ja mies voi tulla vastaan hiukan omalta puoleltaan. Kihlautuminen ei kuitenkaan ole vielä niin iso juttu kuin se avioituminen ja naiselle se nyt taas on tärkeempi rituaali. (SItäpaitsi se sormus on se yleyden aihe siinä sormessa..ja mitä kauemmin se siinä on, sitä paremmin itse näkee, pysyykö se siinä, vai lähteekö se baari-illan aikana laukkuun, taskuun...) - Onnellista odotusta!
................ kirjoitti:
Naimisiinmeno (vuosia) on eri juttu kuin kihlaus (vaikka tänään). Ja toisaalta kavereille nyt varmaan sanoikin noin, ettei syntyisi heti kauheat odotukset ja hössötys ympärillä.
Kyllä täälläkin mies aluksi puhui vuosista naimisiinmenon suhteen ulkopuolisille, mutta ei se niin pitkä ollutkaan.
Sulla on mies, joka haluaa sun kanssa kihloihin, ajattelee jo ihan lapsiakin. Ja vaikuttaa ylipäätänsä tosi kiinnostuneelta asiasta häät. Eli turha möksöttää vaan hymy huuleen. Ja vaikka se aika tuntuisi matelevan, niin kyllä se hetki tulee.
Voikohan miehes kokea, että sen kihlauksen tosiaan pitäisi olla jotain tositosi suurta. Hienot ympäristöt ja linnunlaulut ja polvistuminen? Se voi luoda sitä kynnystä toteuttaa tollanen juttu. Täällä ainakin miehellä oli se, että piti sitä niin isona juttuna ja pitäisi järjestää jotain tosi ainutlaatuista. Vaikka henk.koht. minulle hän itsessään jo niin ainutlaatunen ettei väliä miten olis kosassu.
Koita vaan relata, miehet voi tollasista mennä vaan enemmän puihin jos kamalasti ihmettelee. Ja jotkut asiat miesten logiikasta ei varmaan tule ikinä avautumaan - ja se on ihan ok. Voithan tehdä oman logiikkasi selväksi sillä, että et millään jaksaisi odottaa kihlausta - innostuneeseen ja onnelliseen sävyyn, ei siten, että mies voisi tulkita sen painostukseksi (vaikket edes niin olisi tarkoittanutkaan!). Ja anna niiden puheiden muille olla, varmaan just ei vaan halua sitä hälyä ja että aletaan miettimään jo kaikenmaailman hääjuttuja kun ette kihloihinkaan ole päässeet. Pidätte sen sellasena omana juttuna ja yllätyksenä vaikka. :)Miehesi hautoo yllätystä!!!!!!!
Ja sen vuoksi toppuuttelee sinua. Hyvin näköjään onnistuu, kun noin kiemurtelet.
Rauhoitu. Ja odottele. Ole kuin et huomaisikaan. Anna miehelle oma aikansa.
Milläs hän yllättää, jos sinä painostat?
- Voi jösses
On se rankkaa kun toinen on jumissa kun mitään ei voi tehdä ilman suunnitelmia. Sovitte varmaan etukäteen seksinharrastupäivätkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä mieltä olet?
Miehestä jolla ei ole yhtään kaveria, ei facebookissa eikä livenä ja hän harrasta ja tekee kaiken yksin. Onko vähän outo1401021Muistakaa pojat tämä.
Mies joka haluaa naisen, löytää keinon. Ei epäröi eikä hämmennä. Tekee kaiken eteenne.1171007En ehkä onnistu siinä
Kovasti minä yritän näyttää kauniilta, vain sinua varten, mutta en taida onnistua siinä.58755Muhun rakastuu kaikki naiset, mut mä en rakastu niihin
Mun vaatimustaso on 10+ Mut mua tavottelee 7+ naiset213738- 62688
Viesti jonka haluaisit lähettää...
hänelle. Onko jokin pieni tunniste jonka vain te tiedätte. Onko naiselta miehelle tai toisinpäin, joku joku päivämäärä25686- 135676
Pahoin pelkään nainen
että pidät minua epäempaattisena, itsekeskeisenä, narsistisena ja kylmänä ihmisenä. Oletko koskaan ajatellut, että minus57612- 38578
En osaa kirjoittaa sulle edes anteeksipyyntöä
Koska en tiedä miten voit. Olen hieman kauhuissani ja järkyttynyt, jos olen sinua ahdistanut. Tunteiden prosessointi o29522